sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Syksyn hammashoidot

Meillä kävi eläinlääkäri hoitamassa hevosten hampaat viime viikolla. Olisin halunnut saman eläinlääkärin, joka viimeksi kävi, mutta hän oli lomalla ja koiralla menossa rokotus vanhaksi (en viitsi sitä erikseen lähteä viemään rokotukselle), niin täytyi pyytää tämä toinen lääkäri. Saman olisin halunnut siksi, että olisi ollut muistissa ehkä jotain maaliskuisesta käynnistä ja lisäksi hänellä on se teline, jolloin omistajan ei tarvitse ihan niin paljon kannatella rauhoitetun hevosen päätä. Meillä kaikki kaverit on rauhoitettava hampaiden hoidon ajaksi, joten se pää painaa hiukan, kun koitat sitä tuossa olkapäällä kannatella. Huh! 
"Tää mun pää vähän painaa", totesi Jippu alkaessaan heräillä.
Jippu saatiin näppärästi rauhoitettua huulipuristimen kanssa, se ei huomannut koko toimenpidettä. Sen hampaissa oli vähän piikkejä kielen puolella ylhäällä ja hampaiden ulkoreunoilla oleviin v:n mallisiin koloihin oli kertynyt vähän rehua. Ei varsinaisia diasteemoja, koska eivät olleet hampaiden välissä, mutta eläinlääkäri suositteli kuitenkin, että suuta voisi huuhdella. Jipulla oli myös pieniä kariesmuutoksia joissakin hampaissa. 

Popilla on edelleen ikäisekseen hyvä purukalusto. Muutamassa hampaassa lievää kariesta, ei paha. Alhaalla oli kapea diasteema yhdessä hammasvälissä. En muista yhtään oliko tätä viimeksi, enkä löytänyt edelliskerran papereita mistään... En ainakaan tänne blogiin ollut kirjoittanut tuollaisesta löydöksestä mitään. 
Tillin tallin
Rauhoituksesta molemmat heräsivät ihan hyvin, eikä mitään ähkyoireita tullut. Minua nykyisin aina jännittää vähän rauhoitus, kun Popilla kerran tuli ähky seuraavana päivänä. Tosin silloin se sai rauhoitteen lihakseen, eikä suoneen. Tähän en enää suostu. 

Täytynee ostaa sellainen isoruisku, jossa metallinen varsiosa (siis se joka työnnetään sinne suuhun) ja alkaa harjoittelemaan tuota suunhuuhtelua. Vetman ainakin myy sellaisia 300ml ruiskuja, eläinlääkäri vinkkasi. Mies totesi, että tollaisia saa biltemastakin ja niin näytti olevankin, mutta niissä ei ollut metallista osaa vaan muoviletkua. Hevonen varmaan haukkaa muoviletkun aika helposti rikki. 
Eilen laitumella, alkaa olla syöty tämän kesän vihreät.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Projekti nimeltä pihatto

Tykkäsin meidän tallista. Kolme noin 9neliön karsinaa ja yksi ponikarsina. Käytävä, johon sai kaksi hevosta yhtä aikaa hoidettavaksi. Remontoimme tallin 2013, jonka jälkeen viihdyin siellä entistä paremmin. Viime talvisten vaikeuksien jälkeen aloin kuitenkin miettiä vaihtoehtoa pihatto enemmän ja enemmän. Loppukesästä ajatukset pääsivät siihen pisteeseen, että karsinat räjäytettiin ja se oli menoa sitten. 
Remonttikaaos ja rakennusvalvoja
Meidän tapauksessa oli helpompaa remontoida tätä vanhaa, kuin rakentaa kokonaan uutta rakennusta. "Talliin" jäi yksi karsina ja hoitotila. Pihattoon on kaksi oviaukkoa, toinen katoksesta ja toisen ulkopuolelle rakentuu tuulikaappi. Hevoset eivät ole vielä päässeet sisälle tutustumaan. Projekti alkaa kuitenkin olla loppusuoralla. Muutamat sähköjohdot täytyy vielä peittää jollain ja muuta pientä viimeistelyä. Toivon turvekuorman saapuvan tällä viikolla, jotta voisimme viikonloppuna päästää asukkaat tutustumaan uuteen asumukseensa. 
Hoitotila ja karsina
Oviaukkoihin aion ripustaa räsymattoja. Kunhan vain saisin hankittua niitä jostain. Muutama jo löytyy, mutta täytyy vielä muutama kirppis kiertää mattojahdissa. Jippu varmaan hoksaa mattojen välistä kulkemisen äkkiä, toivottavasti vanhukset seuraavat perässä. Odotan jo innolla ja pienellä jännityksellä miten hevoset viihtyvät ja varsinkin haluan seurata Jipun käytöstä. Olen kuullut paljon positiivista hevosista, jotka ovat muuttaneet tallista pihattoon. Ja toisaalta, jos tämä pihatto on ihan metsään mennyt kokeilu, voidaan aina rakentaa karsinat takaisin! (mieheni oli todella innostunut tästä päätelmästä :D ) 
Jippu kurkkii sisälle

maanantai 18. syyskuuta 2017

Syksy on saapunut

Hevoset muuttivat laitumelta takaisin kotipihaan 2.9. lauantaina. Kotiutuminen sujui rauhallisissa merkeissä. "Omaloma" on siis ohi, mutta joka syksy on mukavaa saada mussukat takaisin omaan pihaan, vaikka se tietääkin kottikärry-heinäkassirallia pilkkopimeässä otsalampun valossa.
Nyt on pohdinnassa mitä Jippu syö talvella. Kuivaa heinää ainakin. Mikäli viljelijällä sitä vaan riittää. En voi varastoida koko talven heiniä täällä, kun paaleissa ei ole muovia. Tämän vuoksi heinää on raahattava kotiin muutaman viikon välein n. 250kg paaleissa. Hevoskoppiin saa kätevästi kaksi paalia kerralla.

Heinää olisi tarkoitus jakaa tästä eteenpäin neljän tunnin välein automaatin ja ajastinportin avulla. Jipun ruokintaa on nyt laskettu ja pyöritelty (onneksi on ihmisiä, ketkä tämän laskemisen taitaa, ilman harmaita hiuksia). Eipä ole ennen näin tarkkaan minun hevosten ruokintaa tarkasteltukkaan, innolla odotan miten tämä käytännössä toteutuu ja toimii. Huomenna meinaan marssia kivennäisostoksille ja tilasinpa netistä kätevästi kotiovelle sinimailashaketta. 
Eipä nostanut tamma päätään ruohosta, kun kurvasin kuorma-autolla kotiin.
 Jipun kanssa isoin toiveeni on tälle talvelle, että mahaongelmat pysyisivät poissa ja ne mitä edelleen on jäljellä voitettaisiin. Epäilyksissä on häikkä ohutsuolessa, hevonen on ollut kesäkuusta saakka turvonneen oloinen, viikko laitumella ja satulavyö ei enää meinannut mennä kiinni, piereskelee, ratsastus sujuu vähän niin ja näin jne... Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu, joskus.
Minilaitumessa on vielä mutustettavaa
Syksy on tosiaan tullut, joka päivä sataa (paitsi tänään oli muuten vaan synkkää). Mistä sitä vettä riittääkin? Tarha ja joka paikka alkaa olla kuraisia enemmän ja vähemmän. Ajattelin antaa hevosten olla laitumella iltapäivisin siihen saakka, kunnes alkaa tulla hallaöitä, ellei pläntti ole jo poljettu kuralilluksi ennen sitä.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Hevosvalokuvauskurssilla 13.8.

Olinpa tuossa muutama viikko sitten hevosvalokuvauskurssilla. Kurssin järjesti Petra Lönnqvist (Hestafoto). Kurssi pidettiin ihanissa maalaismaisemissa Ankis stall-islanninhevostallilla Kirkkonummella. Sää pysyi ihmeen hyvänä, vaikka etukäteen oli ennustettu sadetta. Sain paljon uutta intoa kuvausharrastukseen ja hyviä vinkkejä miten hevoset saa esiintymään edukseen kuvissa, tosin avustaja on aika ehdoton hienojen hevoskuvien ottamista varten (poseerauskuvat). Kuvien jälkikäsittelyssä minulla on vielä paaaaljon opeteltavaa ja parempi ohjelmistokaan ei olisi pahitteeksi, mutta tässä nyt kuitenkin omia suosikkeja yli 1000 kuvan joukosta:










Jatkoa seuraa...

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Sunnuntai köpöttely

Elämän pieniä iloja ja ihmeitä... 

Olimme tänään maastossa! Lähdettiin aamusella puoli yhdeksän maissa maastoilemaan Herra Ruunan ja vuokraajansa seurassa. Tehtiin semmoinen noin 10 kilometrin rauhallinen köpöttely tuolla hiekkatiellä. Autoja ei tullut, eikä näkynyt oikein muutakaan liikettä. Tähän tähtäsinkin, että saadaan ihmetellä niitä pelottavia punaisia postilaatikoita ja jättimäisiä vesilammikoita ihan rauhassa. Haha! Jippu oli kyllä reipas, tykkäsi mennä edellä, toki muutamassa paikassa oli turvallisempaa jättäytyä ruunan hännän taakse ja kurkkia sieltä outoja asioita. Toki itseäkin väkisin jännitti vähän tämä retki alkuun, itsesuojeluvaisto on hieman kehittynyt tässä kymmenen vuoden aikana ja varsinkin sen jälkeen kun sain lapsen. 
Jipulla oli etujaloissaan EF:n all terrain bootsit nyt kolmatta kertaa. Hyvin pysyivät toffelit paikoillaan kavioissa, eikä tälläisellä köpöttely lenkillä bootsien sisälle ollut mennyt juuri ollenkaan hiekkaa.  Jipulla on vähän vennot vuohiset ja tuntuu että bootsit jäävät edestä aika "auki" tai miten sitä selittäisi, eivät mene kovin tiiviisti vuohisen ympärille. Saapa nähdä miten toimivat reippaamassa menossa...
Lenkin jälkeen oli tietty jo nälkä.
Taisi nuori tamma hieman väsyä parin tunnin kävelyllä. Ei fyysisesti niinkään, mutta henkinen puoli onkin toinen asia, kun uutta ihmeteltävää oli paljon. Välillä tamma kulki nenä maassa, kuin vainukoira. Tiedä sitten kuka tai mikä tiellä oli kulkenut ennen meitä. 

On sanottava, että nosti kyllä omaa motivaatiota ja fiilistä tälläinen "yksinkertainen ja tylsä" köpöttely aikalailla. Tätä olen kaivannut; maastoilua rennolla mielellä höpötellen maailman menosta mukavan seuralaisen kanssa! 

perjantai 4. elokuuta 2017

Arvatkaas mitä!

JES!! Kerrankin sai olla klinikalla hymy naamalla. Hiekka on toistaiseksi poissa kokonaan ja Jipun suolisto ilmeisesti toipunut hyvin, koska verikokeissa aikaisemmin alakantissa ollut proteiiniarvo oli noussut normaali rajojen sisälle (jos suolessa vaurioita proteiini tihkuu läpi ja veriarvo laskee). 
 Nyt vain suunnittelemaan talven ruokintaa ja muuta elämää niin, ettei hiekkaa pääsisi kertymään enää samaan tapaan! Tosin liekö mahahaavalla ollut osuutensa tähänkin...

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Höpötystä ja muutama puhelinkuva

Viime sunnuntaina kävin Jipun kanssa kävelylenkillä maastossa. Tai tuolla hiekkatiellä... Menimme aamulla heti seitsemän jälkeen. Pihasta ei olla täällä poistuttu vielä kertaakaan tänä kesänä ennen tätä. Siksi valitsin aikaisen aamun, koska liikennettä on super vähän, mikäli hevonen laittaa ranttaliksi. Yhtään ketään ei lopulta vastaan tullut. Itse olin jalkaisin, Jipulla varusteina suitset (varmuudeksi), naruriimu ja etujaloissa uudet lenkkarit. Tämä oli samalla vähän testiajoa niille. 

Muutamaa postilaatikkoa/ pihaa/ puskaa tamma kyttäili, mutta muuten köpötteli vieressäni varsin mallikkaasti. Eikä ollut moksiskaan tossuistaan. Eikä myöskään arkonut. Tuo tie oli tosin aika hienoa hiekkaa, eikä siellä ole isompia kiviä seassa, kuten kotitiellämme. 
Kuvitus kuvina puhelinkuvia tältä  kesältä.
Perjantaina menemme Jipun kanssa klinikalle hiekkakuva numero kolmoseen. Jännitys tiivistyy mitä kevään psylliumkuuri ja laidun ovat saaneet aikaan. Vai ovatko mitään? Ainakin tamma on voinut paremmin. Haluan otattaa myös verikokeet, jotta näkee onko niissä muutoksia edellisiin. 

Ensi talveksi hevosten elämä meillä kotona muuttuukin vähän, sillä aloitimme tallin muuntamisen pihatoksi viime viikonloppuna. Jännittävää. Ruokinnan saan järjestettyä tiheämmin myös yöllä, kun hevoset saavat ulkoilla vapaasti. Lisäksi luulen Jipulle sopivan paremmin vapaan liikkumisen, kuin karsinassa seisoskelun, vaikka yöt eivät meillä 8-9h pidempiä ole, mutta sekin voi olla jollekkin hevoselle liikaa. Talliin jää yksi karsina hevosen kuivattelua ja sairastapauksia varten + hoitotila. Lämminvesivaraaja on myös tämän syksyn hankintalistalla ja siitä olen aika innoissani, koska talvella olen kantanut talliin lämmintä vettä talosta ja se on aika työlästä, vaikkei matka pitkä olekaan. Ihanaa myös päästä pesemään käsiään ja kuolaimia lämpimällä vedellä! 

Ja vaikka laidunpaikassa ihanaa onkin, kun hevoset saavat syödä ja niillä on paaaljon tilaa liikkua ja minulla kenttä missä ratsastaa, alan jo vähän odottaa kauraturpien kotiin paluuta, vaikka se tietääkin työtä ja sitä, etten juuri itse pääse sen jälkeen mihinkään. 
Mut on ne vaan niin <3
Tässä on jotenkin samaa profiilia, kuin isässään Jämptissä?