tiistai 24. heinäkuuta 2018

Helteisen heinäkuun tunnelmia.

Lämpimät säät ovat jatkuneet ihmeellisen pitkään. Hevoset viihtyvät aika paljon sisällä  pihatossa päiväsaikaan. Sen huomaa hyvin siitä, että pihatossa on paljon siivottavaa iltaisin. Turvetta kuluu paljon. En ole nyt kesällä pitänyt paksua kuivike patjaa vaan siivonnut ahkerasti kaikki pissat ja kakat pois ja lisäillyt kuiviketta sitä mukaa. Syksyllä on tarkoitus taas tehdä jonkinlainen turvepatja. Ja ilmojen mennessä pakkaselle levittää turpeen päälle olkea. Olin mielessäni ajatellut, että ensi talvena en nosta heinäannoksia yhtä isoiksi kuin viime talvena. Hevoset söivät heinää yhteensä 6x4kg päivässä. Kukaan ei ainakaan laihtunut talven aikana, vaikka salaa toivoin niiden karistavan muutamia kiloja. Ensi talvena syökööt olkea sitten vatsan täytteenä heinän jatkona. Olkea mulla on jemmassakin vielä, vaikka toivottavasti sitä saisi lisää tänä syksynä... Varsinkin, jos heinän hinta pomppaa pilviin, niin olki on hyvä mahan täyte tälläisille pullaponeille.
Jippu kutisee aika paljon ja on saanut viilettää kärpäskaapu niskassa kuuminpina hellepäivinä.

Popi on nyt kevään ja kesän aikana hoikistunut hieman? Vai hämääkö karva?
Nyt vielä aika ohut karva, vaikka talvikarva kasvaakin jo vauhdilla.
 Illat ovat jo pimentyneet selvästi ja talvikarvan kasvatus on alkanut. Johan ne muutamia viikkoja olivatkin sileitä. Jippu tuntuu kutisevan jonkin verran, on aina kerjäämässä tarhaa siivotessani, että rapsuttaisin sitä talikolla selästä. Olen pessyt sen kesän aikana muutaman kerran ja se helpottaa ehkä vähän kutinaa. Kärpäsloimi on hyvä suojautumiskeino öttiäisiä vastaan, mutta jostain syystä tämä Joselta peritty thermomasterin hyönteisloimi ei pysy Jipun päällä suorassa vaan valahtaa aina oikealle takaa. Bilteman kärpäsloimi oli mielestäni ihan ykkönen, mutta meillä asuva 145cm ei enää Jipulle mahdu. Jos joku haluaa luopua omastaan (kokoa 155cm) niin saa laittaa sähköpostia tai kommenttia! 
Takaisin sisälle syönnin jälkeen...

Meillä asuu tämmönen otus nykyään :D

Sisällä on mukavaa...

...sillä pihatossa on vain +21c, ulkolämpötilan lähennellessä +30c.
Menneenä viikonloppuna miesrakkaani sai varmaan jonkun auringon pistoksen, kun yht´äkkiä asensi meidän vanhan pyykinpesukoneen talliin vesihuoneeseen. Keväästä saakka on pesukoneelle ollut hanakin paikallaan, mutta kone on tönöttänyt oven edessä odottaen paikalleen asennusta. Tänään pesin sillä jo yhden loimenkin! Tosin kone on vain 5kg rummulla ja rummun laakeri on elämänsä ehtoopuolella. Linkouksessa kuuluu aikamoinen jyrinä, mutta käytetään sitä sen aikaa kuin se kestää. Tuntuu aivan luksukselta näiden vuosien jälkeen, että tallissa on pesukone ja lämmin vesi! Ihanaa! 

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Mitä olisi juhannus ilman raveja?

Olimme sunnuntaina nauttimassa ravitunnelmasta Kokemäellä. Juhannusravien toisena päivänä sää oli yllättävän hyvä vaikkakin tuulinen. Intouduin ottamaan kameran mukaan, kun halusin kokeilla viime kesänä ostamaani linssiä tälläisessä tilanteessa. Zoomia oli vähän ikävä tämän kiinteän polttovälin objektiivin kanssa, mutta silti sain mielestäni ihan kivoja kuvia. Olen yrittänyt nimetä kuvien hevoset parhaani mukaan jälkeen päin ilman käsiohjelmaa. 
Kimo Mr Histamiini

H.V. Tureks

Kakkulanmäen Gypsy

Hietarannan Joonatan

Jaris Ess

Jussin Sointu

Onnelan Viisari

Lähtö 3.

Pilskeri

Esittelyjen vetäjä polle oli tosi symppis!
Eicku

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Laidun juttuja


Jippu ja Ruuna ovat olleet viikonloppuisin laitumella muutaman kilometrin päässä kotoa. Poni oli yhden kerran mukana, mutta siinä on omat haasteensa kuljettamisen kanssa, kun täytyy kaksi kertaa ajaa ees taas. Poni on suht rauhallisesti vaikka jäisi yksin kotiin ja kotona se pääsee nurmikkoa leikkaamaan, joten se on suht helppo jättää pois laidunkyydistä. Lisäksi kylmät yöt ja kuivuus ovat ilmeisesti taas kohottaneet riskiä saada kaviokuume laitumella, joten ei paljon harmita, etteivät hepat ole kokoaikaisesti laiduntamassa. Varsinkaan poni. Vaikka yhtälailla voi Jippukin kaviokuumeen saada, jos on saadakseen. Kaverini hevonen sairastui vähän aikaa sitten, eikä sen oletettu kuuluneen "riskiryhmään". 
Laitumelle matkustetaan kopissa.
Nopeasti pääsi Ruuna jyvälle siitä mitä kivaa onkaan luvassa, kun kiipeää ripeästi koppiin. 

Jippu
Juhannuksena on ollut ainakin täällä perinteinen juhannussää, eli kylmää ja sateista. Sade on toisaalta ihan tervetullut. Luulen, että ensi viikolla alan availla oman minilaitumemme porttia hevosille. Sieltä ei pitkäksi aikaa riitä. Se on ollut nyt 6vuotta laitumena, joten en tiedä pitäisikö se kohta uusia kokonaan? 

tiistai 29. toukokuuta 2018

Hellettä piisaa!

Lämmintä kesäsäätä on riittänyt jo useamman viikon, mikä tuntuu olevan kovin harvinaista nykyään. Muuten säässä ei tosiaan ole valittamista, mutta laitumella ei ruoho kasva! En edes muista koska viimeksi meillä on satanut vettä. Harvinainen tilanne. Vanhaan laidunpaikkaan pääsy on kuivuuden vuoksi epävarmaa, mutta meillä on suunnitelma b tai ö tai jotain ja hevosille on päivälaidunnuspaikka lyhyen matkan päässä. Päivälaidun siksi, että lähialueella liikkuneet pedot pelottavat minua sen verran, etten uskalla jättää hevosia yöksi laitumelle, jossa ei ole petoaitaa, eikä se ole suoraan kenenkään pihapiirissä. Kai nuo yhden kesän pärjäävät vaikka eivät kokoaikaisesti laitumelle pääsisi? Täällä kotona hevoset ovat saaneet toimia ruohonleikkureina ja pihan siistijöinä jo monta iltaa. Minilaitumeenkaan en ole niitä voinut vielä päästää. Vettä odotellaan sinnekkin. Lisäksi huolettaa tietysti mitä hevoset ensi talvena syövät, jos heinäsato jää huonoksi...
Kaverin kiposta ruoka on aina parempaa. Popi ja Jippu 10.5.
Popi ja Jippu siistimässä pihan reunaa 14.5.
Ruohonleikkureina 16.5.
Aiheesta toiseen... Olin pitkään himoinnut Hööksistä Jipulle FairField Lingus suitsia. Kävin hypistelemässä niitä liikkeessä ja ne näyttivät reilun kokoisilta, vaikka suurin koko olikin vain full. Kotona sovittelin suitsia Jipulle pariinkin kertaan, mutta eivät ne mielestäni oikein istuneet sen päähän. Niskaosa on aavistuksen liian lyhyt, korvat eivät asetu oikeaan paikkaan. Otsapanta on vähän nafti, toki se olisikin helppo vaihtaa. Turpaosa jota ei pysty "leventämään" on liian pieni. Vaikka sovittelin sitä eri korkeudelle, en silti ollut tyytyväinen sen istuvuuteen. Poskiremmi jäi aika lähelle silmää. Remmi joka kuolainta kannattelee tulee vähän ylhäältä, kun turpa osa on liian lyhyt. Ei ollut paljosta kiinni, mutta palautukseen menee. 

Tykkään näiden suitsien ideasta. Anatomisen muotoilun ansioista suitsien ei pitäisi painaa poskihampaita tai hermoja. Niskaosan keskellä on leveämpi kohta jakamaan painetta. Lisäksi ne ovat yksinkertaiset ja iso plussa siitä, ettei kuolaimen eteen tule mitään remmejä. Melkein poikkeuksetta muotoilluissa suitsissa tulee turpahihna kuolaimien eteen. En halua sulkea Jipun suuta. Opin myös taannoisella Mirjami Miettisen suu- ja kuolainluennolla, että alaturpahihna voi huonossa tapauksessa painaa kuolaimia poskihampaita vasten, jos on liian tiukalla tai väärin sovitettu. Jos joku tietää vastaavat suitset x-full koossa saa vinkata! 



Jipun kanssa olen tehnyt jonkin verran maastakäsinharjoituksia kohti naruriimulla ratsastusta. Perusasioita paineesta myötäystä ja pysähtymistä. Kohti pienempiä apuja. Se ryysää helposti vaan kovempaa eteenpäin, kun koittaa pidättää. Jipun kanssa on parempi harjoitella kaikki uudet jutut kaikessa rauhassa. Tällä hetkellä se myös arkailee suitsien, riimujen jne päähän tulevien varusteiden pukemista. Tämä johtunee sähköiskusta, jonka se sai käsistäni naamaansa vähän aikaa sitten. Joskus ärsyttää omistaa niin herkkä hevonen, joka ottaa kaikesta itseensä, mutta toisaalta onhan siinä hyviäkin puolia. Tämä tamma ainakin näyttää yleensä, jos on kipeä jostain. Ollaan harjoiteltu myös sellaista, että se tulee viereeni seisomaan, kun seison jonkin korokkeen päällä. Tästä olisi tarkoitus työstää, että Jippu tulisi hakemaan minut kyytiin ja näin ollen tehdä ratsastamaan lähtemisestä sille mieluisa tilanne. Pieniä askelia taas, olisipa aikaa enemmän!

Loppukevennys! Popi ja E lähdössä tänään ratsastuslenkille. Ponilla vielä eväät kesken ja poika malttamattomana, että joko mennään. Popilla uudet lenkkarit etujaloissa.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Sänkkärillä ja kaverimaastossa

Viime keskiviikkona pyörimme Jipun kanssa hetken sänkipellolla auringonlaskiessa. Jippu ei oikein malttanut keskittyä, sitä vähän jännitti taas. Suoraan pellolla käveleminen oli tammalle sillä kerralla liikaa, joten tyydyimme tekemään kahdeksikkoa ja muita koukeroita lähellä pellon reunaa. Näitä jumpatessa heppa vähän rauhoittui. 

Tallissa sattui ennen tätä ratsastusta pieni tapaturma, joka saattoi vaikuttaa Jipun herkkään mieleen. Olin laittamassa sille suitsia ja juuri kuolaimia suuhun, kun se sai sormistani kamalan sähköiskun johonkin naamaansa. Tälli oli niin voimakas, että minua sattui sormeen vaikka oli hanskat. Voin vain kuvitella miten pahalta Jipusta tuntui, koska se ei tiennyt minne päin olisi singonnut. Sillä oli riimu kaulalla ja se oli kahdelta puolelta kiinni ja pyörähti lopulta itsensä ympäri ja jäi narut kireällä seisomaan poikittain hoitopaikalle. Hetken täristyään se onneksi vähän rentoutui ja sain irrotettua narut. Olin varma, etten saa sille enää suitsia päähän, mutta ihmeen helposti se antoi ne pukea. Toki mulkoillen minua loukkaantuneena. 
9.5.
9.5.

Helatorstaina pakkasin Jipun koppiin (nyt se menee sinne taas ihan hyvin, talvella olleiden haasteiden jäljiltä) ja hurautimme ystäväni luokse. Olimme pitkään puhuneet, että pitäisi lähteä yhdessä maastoon. Hänellä on kokeneet hevoset, jotka olisivat Jipulle hyvää seuraa maastoon. Nyt vihdoin tämä suunnitelma toteutui ja niimpä menimme varmaan lähemmäs parin tunnin köpöttelylenkin hiekkateillä. Jippu käyttäytyi vieraassa pihassa, sekä oudoissa maisemissa tosi kivasti. Ei hötkyillyt, eikä jännittänyt juurikaan. Ratsastessa se malttoi kävellä, eikä koittanut ravailla väkisin, kuten se usein jännittyneenä tekee. 

Sillä oli nyt bootsit joka kaviossa. Etujaloissa EF all terrainit (samat kuin talvella, mutta nämä ilman nastoja). Bootsit pysyivät paikoillaan koko lenkin, talvella ne pyörivät jalassa. Takajaloissa oli Ef ultra-bootsit. Nämä ostin käytettyinä ja niissä oli pienet nastat, jotka tunkivat pohjan läpi. Ei ne olleet Jipulla talvikäytössä hyvät, koska bootsiin ei mahtunut pohjallista. Nyt kesätossuina menevät hyvin. Nastat on poistettu ja tossut pysyivät hienosti jalassa kärjet menosuuntaan. Toki nyt mentiin pääasiassa käyntiä. Jutut voi olla toiset reippaaamman lenkin jälkeen...

Tämä yhteismaastoilu pitäisi saada otettua tavaksi. Päivästä jäi tosi hyvä mieli ja uskon, että Jipullakin oli ihan mukavaa, se tuntui luottavan suomenhevosruunaan, joka toimi maastoilukaverina. Lisäksi meitä tuli vielä vieras hevonen vastaan kesken matkan ja jäätiin hetkeksi höpöttämään tutun ratsastajan kanssa ja sen aikaa Jippu malttoi seistä suht paikallaan, joka sekin oli kiva yllätys ja kertoi minulle siitä, ettei tamma kamalasti stressannut. Koska jos jännittää, on vaikea olla paikoillaan. Henkisesti saattoi olla raskas päivä tottumattomalle hevoselle, mutta tästä se lähtee. Ehkäpä voimme jonain päivänä osallistua Jipun kanssa paikallisen hevoskasvatusyhdistyksen kesäkulkueeseen, jos niitä vielä järjestetään...




maanantai 30. huhtikuuta 2018

Jippu 6-vuotta.

Mun varsa täyttää tänään 6-vuotta. 
Jippu 12.5.2012
Heiluin kameran kanssa pitkästä aikaa Jipun synttäreiden kunniaksi. Mihin tää aika menee. Tässä muutama kuva päivänsankarista:
Yllätin Jipun aamupäivältä prinsessaunilta.

"Pitäiskö mun nousta vai?"


Olisihan sen voinut harjata ennen kuvaamista... :D

Illalla oli vielä pakko juosta hakemaan Jippu narun päähän, kun oli niin hieno taivas.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Pieniä edistysaskelia

Olin Jipun kanssa maastossa tänään. Ilman seuralaishevosta. Siis aivan kahdestaan. Pitkästä aikaa. Jippua vähän jännitti. Kieltämättä minuakin hieman. Aluksi tamma ei meinannut malttaa kävellä. Sitten se käveli, mutta jähmettyi kokonaan huomattuaan naapurimökin pihalla ihmisiä. Ensin höristyään, hirnuttuaan ja käytyämme pihassa ihmisiä moikkaamassa päästiin jatkamaan matkaa mökin ohi. 

Kävimme läheisellä peltotiellä. Normaalisti tämä lenkki olisi kestänyt n. 40min, mutta Jipun pysähdeltyä ihmettelemään maailman menoa meillä meni yli tunti aikaa. Tuli ihan emänsä Jose mieleen, kun se oli minulle tullessaan arka maastoilemaan ilman vetohevosta ja pysähteli minkä ehti. Kerran jalkauduin Jippua taluttamaankin, kun peltotie vaihtuu yhdessä kohdassa metsätieksi ja sinne meneminen oli Jipulle liikaa. Talutettuna se kuitenkin tuumasi, että eihän tässä mitään, mennään toki. Minä jänskätin mahtaako se päästää minut takaisin kyytiin, mutta hienosti seisoi paikoillaan, kun kääntöpaikalla annoin sen haukata kevään ensimmäisiä vihreitä ruohonkorsia ja nousin sitten takaisin satulaan. Olen ennenkin noussut selästä maastossa, mutta silloin on ollut kaveri mukana varmistelemassa, että hevonen ei lähde ja pitämässä jalustimesta vastaan, ettei satula mene vinoon (mikä tapahtuu pyöreillä hevoilla aivan liian helposti). 

Menimme vähän raviakin ja olin iloinen, kun etujalkoihin laittamani bootsit pysyivät jalassa pyörimättä koko matkan. Talvella eivät pysyneet, paitsi villasukan kanssa. Ensi viikolla on vuolija tulossa, katsotaan mitä sitten tapahtuu.

Pienestä ihminen tuleekin iloiseksi. Maastoillaan pari kertaa kuussa ja yleensä tulee semmoinen "jes"-fiilis, vaikka silti miettii mahtaako hevonen edistyä tai reipastua yhtään.  Pitäisi päästä enemmän tekemään. Lisäksi pieni hevoskuume vaivaa minua, kun ajattelen jatkuvasti, että olisipa toinne heppa tai iso poni, jolla voisi sitten pyytää jonkun mukaan lenkkeilemään...

Tänään otin myös ensimmäisen "korvakuvan" Jipun selässä.