sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Satulan sovitus ja Jipun uudet bootsit

Torstaina satulan sovittaja vieraili luonamme. Tarkastelimme siis Jipun nykyisen satulan sopivuutta. Jipulla on kolme vuotta vanha wintec500 cair. Siinä on ollut jo pitkään valkoinen kaari, joka on kaikista levein tähän satulaan saatavista kaarista. Pelkäsin, että se olisi käymässä Jipulle kapeaksi. Sovittaja totesi kuitenkin satulan leveyden olevan Jipulle juuri sopiva ja jos tamma laidun kauden jälkeen sattuu laihtumaan saatetaan joutua vaihtamaan astetta kapeampaan kaareen (en usko tämä tapahtuvan).

Ratsastin satulan kanssa kentällä ja sovittaja arvioi satulan istuvuutta. Jippu oli todella jännittynyt, ehkä vieras tyyppi joka hääräili satulan kimpussa vaikutti, mutta uskon myös satulan tuntuneen Jipun mielestä oudolta ilman satulahuopaa. Mene ja tiedä. Tamma oli kuitenkin hetkittäin sitä mieltä, ettei voi liikkua ja välillä taas sitä mieltä, ettei käynti ole ollenkaan hyvä askellaji, vaan pyrki raviin. Sovitus saatiin kuitenkin tehtyä ja satulaan lisättiin ohuet täytepalat takaosaan. Tässä satulassa on siis istuimen ja ilmatoppausten välissä kolme taskua kummallakin puolella, joihin saa laitettua eripaksuisia täytepaloja istuvuuden parantamiseksi. 

Olen iloinen, että voidaan jatkaa tässä kohtaa vielä tällä satulalla. Ja nyt voin sivusilmällä katsella käytettyä wintecin koulusatulaa tai nahkaista batesia, jossa on sama runko. Lisäksi olen todella tyytyväinen sovittajaan, joka oli mukava tyyppi ja ymmärsi Jipun jännittyneisyyttä. 
Torstaina Jipulla ja Popilla oli myös vuolupäivä. Popin olen vuollut viimeiset kaksi kertaa itse, nyt oli ammattilaisen vuoro. Jipulle soviteltiin etukavioihin Equine fusionin all terrain-bootseja ja 2 kappaletta kokoa 14 jäi meille. Takajalkoihin täytyy ostaa viimeistään talven tullen bootsit, jotta saadaan nastat alle. Takasiin tulee luultavasti sopimaan koko 14slim (kapeampi malli).  

All terrain-bootseissa pohja on joustava, joka edesauttaa luonnollisen kaviomekanismin toimintaa. Kiinnitys on tarroilla ja tarrojen välissä olevan kiristysnauhan avulla. Näissä on myös heijastimet, mikä on mielestäni kiva ominaisuus. Bootsien takaosa tulee aika korkealle vuohiseen, mutta se on joustavaa ja pehmeää materiaalia. Toivon, ettei se hierrä. 
Olen vielä vähän kömpelö pukemaan tossuja, mutta kunhan tekniikan saa haltuun, ovat nämä varmasti tosi helpot sujauttaa jalkaan.

Tänään ratsastuksen jälkeen ähersin tossut Jipulle etukavioihin ja tepastelimme muutaman kierroksen pihasepelillä, ei arkonut. Eikä ihmetellyt uusia lenkkareitaan yhtään. Toivottavasti joskus pääsemme maastoon ratsain näitä testailemaan. 
Tarrat auki

Pohjassa on paksu kuviointi

Jipun etukaviot tänään. Laidunpaikan tallipihalla on sepeliä, jolla kävellessään Jippu arkoo kavioitaan.


Jipun vasen takakavio. Kavion yläosassa näkyy ero kasvussa kenkien pois oton jälkeen.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesäkuulumiset

Kesä on jo pitkällä ja illat alkavat pimentyä pikkuhiljaa. Paarmat ovat löytäneet hevosten luo, aika myöhään verrattuna moniin muihin vuosiin. Ja onneksi laidunpaikka on aika tuulinen. 
Jipun kanssa olen ratsastellut kentällä ja kerran kujalla laitumen ympärillä. Pientä edistystä on tapahtunut. Jippu jännittää vähän varusteita, toisena päivänä ei yhtään ja toisena päivänä enemmän. Tästä ollaan kuitenkin ehkä pääsemässä viimein yli. En tiedä mistä varustepelko on alunperin tullut, koska aikanaan kaikkiin on totuteltu asianmukaisesti ja silloin ei ole tälläistä käytöstä ollut. Satulan sopivuus on taas ollut mielessä ja niimpä olen kutsunut meille ensiviikoksi satulan sovittajan, joka tulee tarkastelemaan Jipun nykyisen satulan istuvuutta ja mahdollisesti muokkaa sitä. 

Jippu myös jännittää ratsastusta jollain tapaa. Kentälle mennessä se pysähtelee jumittamaan, mutta kentällä ei meinaa aluksi seisoa paikallaan. Menen jakkaran tai lihalaatikon päältä selkään, jotta satula pysyy tynnyrin mallisen hepan selässä suorassa. Laatikon vieressä seisominen on välillä tosi kamalaa, mutta olen nyt muutaman kerran päästänyt Jipun irti kiristettyäni satulavyön (jalustimet vielä ylhäällä) ja otettuani ohjat irti. Pyydän sitä juoksemaan muutaman kierroksen hölkkää kumpaankin suuntaan (se ravaa ympyrällä, eikä yleensä lähde kentän toiseen reunaan) ja sitten se tulee oma-aloitteisesti luokseni ja seisoo kuin tatti laatikon vieressä ja minä laitan ohjat takaisin, lasken jalustimet ja kiipeän selkään ja kaikki on hyvin. Ilmeisesti muutama kierros hölkkää auttaa purkamaan jännityksen. 

Tamma malttaa nyt myös kävellä rennommin, eikä istunnan korjaus satulassa, ohjien kiristys tai ohjasta kääntäminen tai pohkeella ohjaaminen enää saa sitä kiihdyttämään vauhtia. Ainakaan niin usein. Tänään ravailtiin muutamia ympyröitä ja jopa mentiin loppukäynnit pitkähköllä ohjalla. Tunnen suurta iloa aina, kun huomaan Jipun olevan rennompi ja rennompi ratsastaessa! 
Tämä on vanha kuva, viime kerrat olen ratsastanut Josen perintö nivelillä.
Ensi viikolla ohjelmassa on satulan sovituksen lisäksi kavioiden vuolu. Viime kerralla Jippis käyttäytyi oikein kivasti, ollaan saatu "naksutuksella" ja leipäpaloilla tuloksia aikaan. Kohti mukavampaa kavion hoitoa!

Entäpä Popi? Pyöreä mummoshettis? Popilla oli aluksi laitumella oma pieni aitaus ja hevosten syötyä omalta puoleltaan parhaat päältä, pääsi Popi niiden kanssa muutamaksi päiväksi. Hevosille avattiin sitten pääsy uudelle lohkolle ja teimme Popille U-mallisen oman aitauksen vanhan lohkon aidan viertä pitkin. Siellä on vielä syötävää ponille ja mikä parasta ilmeisesti aitauksen muoto on motivoinut muoria liikkumaan enemmän! Katselimme tänään, että se on ehkä jopa laihtunut! Harmi, kun ei tullut mitattua sen mahan ympärystä keväällä. Täytynee tehdä se, kun hepat tulevat joskus kotiin ja alkaa pitää vähän kirjaa lihavuuskunnosta. Popi on myös vihdoin viimein päässyt eroon viimeisistäkin talvikarvan haituvista ja yllätys yllätys poni on alkanut valmistautumaan talveen, kesäkarvaa lähtee jo. Joka vuosi ajoissa...



lauantai 24. kesäkuuta 2017

Tankkeri kentällä

 Jipulle on tullut "muutama" kesäkilo laitumella. Osa pyöreydestä taitaa olla tosin turvotusta, joka toivottavasti häviää viimeistään syksyllä. Ruohon ollessa uutta ja vahvaa meni Jipun vatsankin todella löysäksi (lehmän läjiä), vaikka oltiinkin kotona totuteltu vihreään. Onneksi lanta alkaa olla jo kiinteään päin. Olisi helppoa, jos kotona olisi suuri laidun. Voisi päästää hevoset osaksi päivää syömään ja sulkea taas tarhaan pitämään paussia syömisestä. Vai olisiko ratkaisu tulevia vuosia ajatellen tuoda hevoset vasta heinäkuussa laiduntamaan, jolloin ruoho ei olisi enää niin tuoretta? 

Jipun talven mahaongelmien jälkeen minua tietysti jännitti, kun laitumelle siirtyminen veti Jipun mahan niin löysäksi. Tamma on kuitenkin ollut todella hyvän tuulinen hoitaessa, joten en usko sen olevan kipeä mahastaan. Se on nimittäin nyt kuin erihevonen, jos muistelen talvea ja tamman kiukkuista olemusta. Jippis on palannut omaksi uteliaaksi, ystävälliseksi itsekseen, joka tulee innokkaasti tarhasta vastaan ja haluaa tutkia ja ihmetellä kaikkea.

Kuvat ovat perjantailta, kun juoksutin Jippua kentällä vapaana. Se menee ympärilläni melkein kuin olisi liinassa. Jos kehun sitä ja sanon hyvää, se kääntyy heti ja tulee luokse. Laukkaakin otettiin muutama kierros. Yllätyin kuinka pienellä kannustuksella sain Jipun laukkaan. Eikä se saanut mitään pierupukkihepuleita, kuten emällään oli tapana juoksuttaessa laukkaa. Lopuksi pidettiin evästauko. 







<3

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Jännittäjä ja raketti

Alkuviikosta kaverini oli meillä käymässä ja sain hänet ratsastamaan Jipulla. On mukava nähdä se välillä jonkun toisen ratsastamana, eikä aina selästä päin. Jippu ei ole ihan helpoimmasta päästä, se on aika herkkä ja jännittää ratsastamista jonkin verran. Tämä ilmenee kiirehtimisellä ja sillä ettei se alkuun malttaisi pysähtyä. Jossain vaiheessa se yleensä rentoutuu ja ratsastus päätetään rentoihin tunnelmiin mikäli mahdollista. Uskon ajan ja hyvien kokemusten auttavan tähän. Vinossa olevaa satulaa tamma ei siedä yhtään. Heinäkuun aikana ohjelmalistalla on pyytää vihdoin satulan sovittaja, koska nyt satuloiden testaus ratsain onnistuu. Haaveissa olisi toiseksi satulaksi koulusatula. Lisäksi joudun hankkimaan uuden pidemmän satulavyön, jollei Jipun "laidunpöhö" ala kohta sulaa...

Ilman kenkiä se on pärjäillyt toistaiseksi kentällä ja laitumessa hyvin. Eilen oli vuolu ja Jippu sai kehuja kavioistaan. 
Harjauspuomilla

Tämä on mielestäni hauska kuva, jotain kiinnostavaa tuolla ilmeisesti tapahtui.

Popi rentoutumassa lenkin jälkeen.
 Popin kanssa olen ajellut muutaman kerran viikossa. Mummoponissa virtaa riittää ja se on aina reippaana lähdössä lenkille. Kaverini kanssa olimme muistelemassa vanhoja ja kävimme ajelulla tuolla hiekkatiellä. Poni joka ei pelkää autoja tai traktoreita kyttäili eräälle pellolle tiiviisti ja lähti yhtäkkiä kuin raketti laukkaa eteenpäin. Hetken jo mietin pysähtyykö se vasta tallilla, mutta saatiinpa se rauhoitettua pienen matkan päästä. En tiedä mikä moisen kohtauksen aiheutti, mutta easyboot epicit pysyivät aika huonosti menossa mukana. Vuosia sitten hankkiessani Popille bootseja ei malleja shettiksille juurikaan ollut. Nyt tekisi mieli päivittää ponin tossut ja ostaa jotkut istuvammat, jotka pysyisivät reippaammassakin vauhdissa mukana. Ehdotuksia ja kokemuksia otetaan vastaan.

Alla muutama ratsastuskuva alkuviikolta.



torstai 8. kesäkuuta 2017

Poni liikkuu

Popi on nyt liikkunut kärryjen edessä muutaman kerran viikossa miten nyt olen sitä ehtinyt ajamaan. Tamma on kyllä ihan rapakunnossa, mutta liikkuu silti mielellään ja menisi kovempaa kuin on tarve. Kärryihin pitäisi askarrella selkänoja, jotta apukuskin olisi turvallisempi olla kyydissä. Toistaiseksi ollaan pyöritty vain laitumen ympärillä kujalla, mutta pitäisi napata kotoa tallista töppöset mukaan ja lähteä hiekkatielle vaihtelun vuoksi.


Tää poniajelu on hauskempaa kuin muistinkaan. Tätä jatkamme talvellakin varmasti! Nyt kun apukuskikin tuntuu innostuneen hieman ajelusta.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Laitumelle

Eilen hevoset muuttivat laitumelle. Laitumelle lasku sujui todella rauhallisesti, melkein tylsästi. Kaikilla oli heti turvat ruohossa ja hyvä kun edes viitsivät mennä tutustumaan islanninhevosruunan kanssa, joka tuli samalle laidunlohkolle. Issikka on Jipulle tuttu aiemmilta laidun ajoilta ja luulen, että ne muistivat toisensa. Siitä olin yllättynyt, etteivät islanninhepo ja Herra Ruunakaan juuri viitsineet tutustua. No ehkäpä pikkuhiljaa. 

Popi sai oman pienen laitumen toisten vierestä sillä ajatuksella, että rajoitetaan sen syömistä, kun tuota vatsaa on jo valmiiksi... Pakkailin juuri hevoskoppiin ponin koppakärryjä. Koitan vähän köpötellä sen kanssa laitumen ympärillä olevaa kujaa, jospa poikani innostuisi poniajelusta samalla. 








lauantai 27. toukokuuta 2017

Kengät veks ja laidun kutsuu

Jipulta otettiin eilen kengät pois. Tarkoituksena olisi siis pysyvä kengättömyys ja se että, joskus hamassa tulevaisuudessa vuolisin kaviot pääasiassa itse. Jippu on ollut viime aikoina huomattavasti paremmalla tuulella, kuin talvella. Voisin siis kuvitella tilanteen mahassa olevan parempi. Heinäkuussa mennään sitten uuteen hiekkakuvaan. Vuolutilanteessa tamma käyttätyi ihan ok, jos ei oteta lukuun muutamia luimimis ja hampaiden louskuttelu kohtausta ja toki jalka piti välillä keskenkaiken saada lattiaan, mutta varsinaista loikkimista oli vain muutamia kertoja. Jippu ei ole ollut helpoimmasta päästä kengittää, muttei hankalinkaan. Nyt koitettiin hyvää käytöstä vahvistaa palkkasanan ja ruokapalkan avulla avulla (tällä kertaa namina olivat uudet kivennäisnappulat). Vuolijamme myy Pavon rehuja ja ostin häneltä kivennäisämpärin. Aiemmin olen syöttänyt mineral plussaa, mutta nyt on aika kokeilla jotain muuta.
Etukaviot. Maa ei ole tasainen, siksi jalat näyttävät noin vempuloilta.

Takakaviot
Kenkien pois ottamisen yhteydessä selviteltiin Jipun mahdollisten bootsien koko. Equine Fusionien mallista Jipulle sopisi koko 15 etukavioihin ja taakse 14. Haaveilemani Scoot bootsit ovat sille ikävä kyllä väärän malliset. Viimeistään syksyllä täytyy toffelit hankkia, jotta saadaan nastat alle tarvittaessa. Ja jos meidän ratsastelut saisi tuulta alleen pikkuhiljaa voidaan bootseja tarvita aiemminkin kavioiden suojana. 

Hevoset ovat siirtymässä lähipäivinä vanhaan tuttuun laidunpaikkaan muutaman kilometrin päähän. Kävin tänään apulaisena laittelemassa väliaitoja laidunlohkolle. Hepat eivät saa koko alaa kerralla tallattavaksi, vaan osan ruohosta annetaan vielä kasvaa. Laitumelle on myös valmistumassa uusi komea katos ja katoksen edessä on uutta haketta, että kyllä hevosten kelpaa! Oma "lomani" lähestyy, kun tallihommat kotona jäävät hetkeksi tauolle. Kesäksi kyllä riittää puuhaa omassakin pihapiirissä, sillä olen nyt aika varma, että haluan räjäyttää tallistamme karsinat ja muuttaa sen pihatoksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kolme karsinaa on poistettava ja jäljelle jää yksi karsina ja jonkin näköinen hoitotila, hevosille on tehtävä toinen oviaukko ulos, jotta kulkureittejä on kaksi ja nykyisen kulkuoven ulkopuolelle on rakennettava tuulikaappi. Lisäksi tilan valaistus on suunniteltava uudelleen. 
Laitumelta. On tämä alkukesä ihanan vihreää aikaa.