keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Kentällä Myyn kanssa

Maasta ratsastusta
Viime lauantaina kävimme Myyn kanssa ensimmäistä kertaa lähikentällä ratsastusmerkeissä. Emme ole kentällä yhdessä olleet, paitsi Myyn vanhassa kodissa viime syksynä. Silloin Myy liikkui kentällä tahmeasti, aivan eri tavalla kuin maastossa. Lauantaina ei ollut tietoakaan tahmeudesta tai muusta liikkumishaluttomuudesta vaan ratsu oli sopivan energinen. Johtuiko tämä sitten hammasremontista, uudesta paikasta vai siitä, että olemme tutustuneet paremmin...? Hieman tamma oli huolissaan uudesta paikasta ja hirnui välillä, mutta muuten oli oikein toimiva kukkahackamorella. Maastoon en oikein tohdi ilman kuolaimia lähteä, kun ruohon himo on niin valtava. Kentälläkin Myy pääsi muutamaan kertaan viemään meidät kentän laidalle ruohomättäälle. 

Teimme alkuun hieman "maasta ratsastusta", eli kävelin viereillä ohjat kädessä ja kokeilin toimivatko kuolaimettomat suitset toivotulla tavalla. En ole vielä erityisen taitava tässä maasta työskentelyn lajissa, mutta harjoittelemalla kai tuon oppii. 

Oli kuuma päivä. Onneksi tuuli jonkin verran. Se viilensi ja ötökät eivät olleet kiusana. Ratsastin pääasissa käynnissä osittain kuumuuden takia, mutta myös pitääkseni hevosella fiiliksen, että kentällä on rentoa ja mukavaa näin ensi vierailuksi tällä hiekkalaatikolla. Vähän ravattiin, siitäkin jäi kiva olo, että poni oli kuulolla vaikka hirnui välillä tähyillen tallin hevosia. Ei kaahottanut, eikä yrittänyt ravista kuskata meitä ruohoapajille. Toki Myy sai myös muutaman luvallisen tauon, jolloin sai syödä aidan alla kasvavaa ruohoa. 

Oli ihanaa saada myös nämä kuvat (että kiitos vaan Ninalle kuvaamisesta!). Kuvista nään hyvin sen, minkä myös tiedän ja välillä tunnen selvästi,  mutta sitä on hankala yksin korjata, nimittäin tuo minun ratsastusasento. Istun "yliryhdikkäästi" vähän myös takakenossa. Selkä on notkolla ja vaikka tiedän tämän, en ole sitä saanut korjatuksi. Ratsastustunneille ja varsinkin istuntapainotteisille olisi kova hinku ja tarve, mutta vielä on löytämättä se opettaja, joka tänne peräpelloille saataisiin säännöllisesti tulemaan. Toki voisihan ponin kanssa alkaa käydä jossain kauempana, mutta helpointa olisi olla tässä tutulla kentällä lyhyen matkan päässä kotoa. 

Halusin pehmustaa ketjun, joka näissä hackamoreista lainatuissa remmeissä on leuan alla. Ainut pieni pehmuste joka minulla oli, on tuollainen tipunkeltainen karva... :D Kaveri totesi, että "ihan kuin sillä olis koko ajan voikukka suupielessä".

Tauko!

Ravia. Tästä näkee hyvin "yliryhti" istunnan...
Pääsin ratsastamaan myös ihanalla Stellalla, joka on Jipun ikäinen (ja näköinen) islanninhevostamma ja myynnissä. Jos olet issikkaa vailla, niin tässä olisi kiva ja seurallinen tyyppi vailla omaa ihmistä!

tiistai 7. toukokuuta 2019

Jälkitarkastus nro2.

Maanantaina kävimme kolmatta kertaa Toosilassa. Myyn suu on parantunut hyvin poskihampaan poiston jäljiltä. Eläinlääkäri kehui hampaan jättämää koloa siistiksi, eikä merkkejä tulehduksesta tms. ole havaittavissa. Kuolaimiakin saa jo käyttää. Päästään siis pikku hiljaa taas maastoilemaan! Ja kentällekin olisi huippu kivaa lähteä. 
Myöhästyneet vappukännit
Ensimmäinen jälkitarkastus oli viikko hampaan poiston jälkeen. Silloin hampaan kuopassa ollut silikonitulppa vaihdettiin uuteen ja nyt toisessa tarkastuksessa tulppaa ei enää laitettu. Se siis esti rehun kerääntymisen kuoppaan. Lisäksi kummallakin tarkastuskerralla eläinlääkäri on  varovasti raaputtanut kuopan pohjaa ja poistanut sieltä paloja leukaluusta, jossa hammas on ollut kiinni. Ovat siis irtopalasia, kuulostaa hurjalta, mutta on ymmärtääkseni täysin normaalia. Hampaan juuria irrotettaessa luusta on irronnut pieniä paloja. Loput palat, jos niitä enää on, pääsevät nyt putoamaan itsekseen, kun tulppaa ei enää laitettu. Nyt suun huuhtelua jatketaan vielä kolme viikkoa. 

Seuraava hammashoito viimeistään puolen vuoden kuluttua. Poistetun hampaan vastaparia alaleuassa on nyt kahteen otteeseen lyhennetty. Myyn ikäisellä hevosella riittää kuulemma, että alahammasta lyhennetään puolen vuoden välein.  

Myy on kokoajan syönyt ja juonut hyvin, eikä ole näyttänyt mitään merkkejä, että suu olisi kipeä. Mene ja tiedä. Tässä vielä kuva hampaasta ennen poistoa. Kuva on otettu eläinlääkärin suun kuvaus kameralla. 
Tuo tumma on lohjennutta osaa ja tuo vaalea on ehjä ja korkeampi kohta. Tai oli...
Tosiaan koko lysti maksoi jälkitarkastuksineen noin 2700euroa. Plus tietysti ajomatkat, mutta kuka näitä laskee (tähän sopisi apina käpälät silmillä-emoji)... 
Nyt voidaan sitten hyvillä mielillä harrastaa Myyn kanssa. Olen nimittäin itse sellainen ihminen, että jos tiedän / epäilen hevosen olevan kipeä tai sillä olevan mahdollisesti kipuja, se vaikuttaa suuresti siihen mitä voin hevosen kanssa tehdä. Epäilykset kivusta vaivaavat mielessä/alitajunnassa, kunnes ne on tutkittu ja hoidettu /pois suljettu. 

Lisäksi voin ilokseni kertoa Myystä tulevan pian virallisesti minun oma hevonen! Sehän on ollut minulla syksystä saakka ylläpidossa ja olen kyllä ihastunut siihen korviani myöten. Ihana tamma <3

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Jippu 7v, missä mennään?

Oma varsani Jippu täytti vappuaattona jo 7vuotta. Eihän se enää mikään varsa ole, vaikka suomenhevosethan kasvavat aika hitaasti. Jippu näyttää aikuiselta, mutta silti sen sisällä asuu kyllä kakara...
30.4.
Missä tamman kanssa mennään tänä päivänä? Ollaan oikeastaan viimeinen vuosi korjailtu pikkuhiljaa vanhoja mokia ja muutamassa koulutuspaikassa tulleita pelkoja. Tahti on hidas, mutta nousujohteinen. Nopeamminkin voisi varmasti edetä, mutta elämässä on paljon muutakin, joten täysin en voi aina keskittyä Jipun kanssa tekemiseen. Tämä sitä itseään tuskin haittaa, minua joskus. 

Reiluun vuoteen en ole Jipun selässä käynyt. Ajattelin aiemmin, että kyllä se siitä tottuu ja rauhoittuu, kun vain päättäväisesti kapuan selkään ja pysyn siellä. Mutta ei se lopulta oikein tuntunut muuttuvan siitä sen paremmaksi, eikä meillä kummallakaan ollut mukavaa. Hevonen jännitti ja minä sen mukana, että mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Kun aloin kouluttajan kanssa (joka muuten on Project Happy Athleten ihana Nina, jollen aiemmin ole maininnut) läpi käymään Jipun ongelmia, karu totuus oli se, että tamma esimerkiksi jännittyi satulasta todella paljon, siis vain satulan näkemisestä. Varusteisiin liittyvät jutut saatiin palkkasanaa-ruokapalkintoa käyttäen nopeasti eteenpäin ja nyt minulla on hevonen, joka seisoo aloillaan vapaana tarhassa kuin tatti varusteita pukiessa. Sepä kävikin helposti. Myöhemmin saimme todeta, että asiat joissa Jipulta ei juuri muuta haluttu, kuin sen seivovan paikoillaan ovat sille helppoja. Toisin kuin esimerksi se, että kävelisimme vierekkäin samaa rauhallista vauhtia ja pysähtyisimme ja etenisimme minun merkistäni. Jippu haluaa kävellä edellä ja alkaa ennakoida näissä harjoituksissa helposti, mitä kuvittelee minun seuraavaksi haluavan ja huomaan sen olevan vähän jännittynyt. Se on hoksannut tämän palkkasanan (naksutinkoulutus) käytön todella hyvin, mutta jännittyessään alkaa tuuppia tai jopa näykkiä. 
Ruohonleikkuri peräkärryineen oli kiinnostava ilmestys...
Luulin jo viime kuussa, että selkään kapuamisen hetki oli lähellä. Olimme harjoitelleet pitkään alkeita "ihmisen kyytiin hakemiseen", eli minä seison jakkaralla tarhassa ja Jippu tulee viereen ja parkkeeraa itsensä niin, että olen sen satulan sijan kohdalla. Se on siis aina vapaana harjoitellessamme ja vapaa poistumaan kauemmas jos niin haluaa. Valinnan vapaus lisää luottamusta, ainakin uskon niin. Tamman mielestä on ihan ok, jos sillä on satula selässään ja minä olen jakkaralla ja laitan jalkaa jalustimeen jne. kuin olisin nousemassa satulaan. Yllättäen kun tähän jakkara-harjoitukseen lisättiin riimuun kiinnitetyt ohjat, jotka kokosin jakkaralla seistessä käteeni, olivat Jipulle aivan mahdottoman jännittävää ja nyt muutaman lyhyen uusinta harjoituksen myötä tämä ei ole vielä helpottanut. Kaikki asiat pilkotaan pieniin palasiin ja tämä taitaa nyt olla pieni haaste meille, etenemme nimittäin sellaista etanavauhtia, että kaikki turhat jännittymiset saataisiin pois. Että enpä hypännytkään vielä kyytiin. Katsotaan ensi vuonna, heh...
17.4. Hieman kehno kuva, mutta onpahan vertailu kuva myöhempää tarkastelua varten. 
Muuten seiska vee on ollut terveenä ja hyvin voivana. Syntymäpäivänsä kunniaksi se pääsi muutamaksi minuutiksi syömään tuoretta ruohoa. Ah, on se kevään tulo aina vain yhtä ihanaa. Kesällä Jipun on tarkoitus viettää osittaista laidunlomaa muutamaan otteeseen, muuten jatketaan touhuilua ja kohti tavoitteita.

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Yläposkihampaan poisto.

Vuonotamma Myyllä on ollut oikealla yläleuassaan jo jonkin aikaa lohjennut poskihammas (109). Viime kuussa meillä kävi eläinlääkäri raspaamassa hampaita ja nyt hän oli sitä mieltä, että hammasta olisi syytä lähteä näyttämään klinikalle. Aiemmin ohjeena on ollut seurailla tilannetta. 

Hampaan poistoja eivät kaikki klinikat ymmärtääkseni tee. Porvoossa on hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri, samoin Hyvinkäällä ja Kangasalla. On varmasti muitakin, mutta näistä kolmesta otin itse hieman selvää ja lopulta matkan ja sopivan ajan saamisen takia valitsin Kangasalan Suinulassa olevan Toosilan Eläinlääkäripalvelun. 

Eläinlääkärin kanssa sovittiin, että tulemme klinikalle, hammas tutkitaan ja varaudutaan jo siihen, että se ehkä täytyy poistaa. Lähdimme klinikalle Myyn ja matkaseuralaisena toimivan  Popin kanssa hyvissä ajoin torstai aamuna ennen seitsemää. Matka kesti hieman vajaan 2h. 
 Toosilassa Myy ja Popi pääsivät karsinoihin odottelemaan, kun juttelimme hetken eläinlääkärin kanssa. Hän tiedusteli onko minulla aikomuksia joskus teurastaa Myy, syystä että tietää minkälaisia lääkkeitä hän voi toimenpiteessä käyttää. Koska minulla ei ole aikomusta omia hevosiani syödä tai syöttää kenellekkään muullekaan, annoin hänelle vapaat kädet käyttää kaikki mahdolliset lääkkeet, jotta Myy ei tunne mahdollisessa toimenpiteessä kipua. Ja lopulta passiin tulikin merkintä ikuisesta teuraskiellosta. 

Seuraavaksi Myy rauhoitettiin karsinassa ja talutin sen toimenpidehuoneeseen, jossa oli pakkopilttuu. Klinikka oli rauhallinen paikka, joka oli tehty eläinlääkärin oman tallin yhteyteen. Toosilassa kaikki hammasoperaatiot tehdään rauhoituksessa seisovalle hevoselle. Eläinlääkäri kertoi kaadettuna tehdyssä toimenpiteessä olevan tietysti enemmän komplikaatioriskejä ja toipumisen kestävän kauemmin. 
Myyn suu tutkittiin kameran avulla. Hammas, jota tulimme näyttämään oli matalampi kuin muut hampaat ja siinä oli kolme avointa juurikanavaa neljästä. Ensin eläinlääkäri heitti, että jospa tämän voisi vielä paikata, mutta röntgenkuva paljasti hampaan juurten olevan aivan haperot ja juuressa olevan tulehduksen. Eli päädyttiin hampaan poistoon. 

Myylle laitettiin kanyyli kaulaan. Sitä nesteytettiin koko ajan, jotta pitkän rauhoituksen tuoma ähkyriski pienenee. Sitten eläinlääkäri alkoi valmistella hampaan poistoa. Tässä vaiheessa minut passitettiin pois. Toimenpidettä ei saanut jäädä seuraamaan. Toimintasuunnitelma oli yrittää ensin ottaa hammasta suun kautta vetämällä ulos, mutta ell. epäili, että se ei välttämättä kestä vaan murenee. Ja niin kävikin. Lähdin ystävän luo kyläilemään ja jonkin ajan kuluttua sain klinikalta väliaikatietoja, että joudutaan siirtymään kirurgiseen toimenpiteeseen. 
Nuoli osoittaa vaurioituneen hampaan juuriosaa.
Kolmen jälkeen sain puhelun, jossa kerrottiin hampaan olevan nyt irrotettu ja  Myyn olevan karsinassa jo hieman virkistyneenä ja kuulemma se hörisi kaikille. 

Eläinlääkäri oli joutunut tekemään tamman poskeen pienen reiän, jossa on nyt yksi tikki. Reiän kautta hammasta oli juurista päin työnnetty jollakin työkalulla ulos kuopastaan pala kerrallaan. Se oli aivan murentunut. Voin vain kuvitella miltä hammas on Myyn mielestä tuntunut. Mitään kipuun viittaavaa en ole sen käytöksestä huomannut ja se on syönyt hyvin koko ajan. Tosiasiassa hampaalle olisi ollut hyvä jo aiemmin tehdä jotakin. Nämä on vaikeita, kun emme osaa lukea ajatuksia. 

Pienen murheen aiheuttaa vielä röntgenkuvassa hampaan juuriston yläpuolella näkyvät "pallukat". Ne nimittäin näkyivät vielä hampaan poiston jälkeenkin uusissa kuvissa. Hammas ja sen juuret on varmuudella saatu pois. Pallukat saattavat olla vain tiivistynyttä kudosta, jolloin ne häviävät itsekseen paineen nyt poistuttua, mutta huonossa tapauksessa ne voivat olla jopa hampaan katkennutta juurta, joka on jäänyt erilleen muusta osasta hammasta tai mahdollisesti poskiontelontulehduksen vanha koteloitunut tulehduspesäke (kukaan ei kuitenkaan tiedä Myyllä olleen poskiontelontulehdusta). Jälkitarkastus on ensi torstaina ja silloin olemme viisaampia, kun eläinlääkäri tutkii miten hampaan jättämä onkalo suussa on alkanut parantua. Nyt siellä on jonkinlainen tulppa estämässä rehun kerääntymisen. 
Hammas juurineen...
Heti kotiin päästyämme Myylle sai antaa ruokaa. Se söikin heti heinää ja heinäpellettipuuroa hyvällä ruokahalulla. Ja käveli vesiastioiden ohi juomaan kuralätäköstä...

Kotihoitona suoritan päivittäin suun huuhtelua letkulla haalealla vedellä ja mittaan ruumiinlämpöä. Tulehduskipulääkekuuri Myyllä on noin 5päivää. Lisäksi on seurattava, ettei poski, kaula (kanyylin paikka) tai silmän vierusta ala turvotella. Silmän vierestä työnnettiin ymmärtääkseni puudutusainetta jonnekin pään sisälle. Puolet naamaa on ajeltu kaljuksi ja samoin vastakkainen puoli kaulaa. Jatkossa tämän poistetun hampaan vastapari alaleuassa kasvaa helposti korkeammaksi, kuin muut hampaat ja sitä on eläinlääkärin mukaan madallettava tämän ikäisellä hevosella puolen vuoden välein. 
Poskessa näkyy tumman läiskän yläpuolella yksi tikki.
Loppukevennys; 
Ähkyriski takaraivossa koputellen seurailin Myyn tekemisiä torstai iltana. 
Tämän nähdessäni sain huokaista helpotuksesta...

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Vettä sataa ja linnut laulaa - taitaa tulla kevät!

Pian on talvi selätetty (toivottavasti ainakin) ja kevät saa tulla. Sunnuntaina oli aika talvinen keli taas illalla. Hevosten tarha on ollut jäinen viimeisen kuukauden, mutta nyt lämpötilan kohotessa taas plussalle tuntuu jää alkavan viimein sulaa. Kohta harmittelen kuraa, ikinä ei ole hyvä! Hah...

Lunta meillä oli hetken ajan runsaasti. Naapurikylässä virallinen mittaustulos taisi olla 60cm, eikä kauas varmaan jääty meilläkään. 
Jippua vähän unettaa röntgenissä 30.1.
Vaikka lunta olikin, silti Jippua vaivasi tammikuun lopussa kaviopaise vasemmassa takajalassa. En tiedä mistä se paiseen kehitti. Aivan jalattomaksi se ei tullut, vaan ontui ensin vähän, sitten hieman enemmän ja kas, sitten paise jo puhkesi kavion takaa. 

Viime vuonna sillä oli kaviopaise toisessa takakaviossa, sekin puhkesi omia aikojaan ja ontuminen loppui siihen. Nyt se liikkui kuitenkin edelleen huonosti, vaikka paise oli selvästi puhjennut. Kiikutin sen klinikalle, jossa kavio kuvattiin. Sieltä ei mitään löytynyt. Loppu tulema oli se, että haavakohta, josta paise oli tullut ulos oli kipeä, kuitenkin paranemaan päin. Onneksi oli lunta ja puhdasta. Samalla klinikka käynnillä ja rauhoituksella otettiin myös hiekkakuva suolistosta. Ei hiekkaa! Jes! 
Siskoni kanssa maastoilemassa pari viikkoa sitten. Minulla Herra Ruuna lainaratsuna.
Hevosten viime aikainen liikuntakin on ollut aika vähäistä, koska jäätä oli hetki sitten kaikkialla. Jipulle ei oikein voinut bootsia laittaa tuohon kipeään koipeen, eikä jäätikölle ole tehnyt mieli perinteisin hokkikengin varustetun Myynkään kanssa hirveästi lähteä. Nyt tuo meidän hiekkatie on jo onneksi sulanut ja alkaa olla houkuttelevaa taas lähteä lenkkeilemään.
Ihmettelinkin hetken, kun juoma-astioista ei vesi huvennut...
Helmikuun alussa tapahtui jotain traagista, melkein 8vuotta palvellut sopivasti kulunut aubiose luovutti...
Jouduin ostamaan uuden, eikä se ole ollenkaan niin käteen sopiva kuin vanha!

 Helmikuussa syötin hevosille yrttivalmisteita loishäätöön vajaan viikon kuurit. Nämä sisältävät mm. laventelia, lipstikkaa, karpaloa, hamppua, appelsiinia, piparminttua ja kehäkukkaa... Teollisen matolääkkeen olen antanut 1-2 kertaa vuodessa. Kerran vuodessa olen yleensä tutkituttanut lantanäytteet. Se on tältä talvelta vielä tekemättä.

Kesä suunnitelmat ovat vielä aivan auki, laitumelle menemiset, mahdolliset kurssit tai valmennukset. Haluaisin kovasti istuntatunnille kesän aikana! Nyt nautitaan vähitellen lisääntyvästä valosta ja sulavista ratsastusreiteistä. 

18.2.19 Myyn kanssa auringonlaskulenkillä

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Puolivuosittainen hammashuolto

Olen jo pitkään raspauttanut hevosten hampaat puolen vuoden välein. Nyt väli ei aivan ollut kuutta kuukautta, koska Jipulla oli rokotus menossa vanhaksi ja halusin hoitaa sen samalla.

Jipun suussa kaikki oli hyvin alkavaa kariesta lukuun ottamatta. Hieman tasoitettiin teräviä reunoja. Eläinlääkäri väläytteli, että seuraava raspaus voisi olla vasta vuoden kuluttua, mutta en tiedä mahdanko venyttää sitä kuitenkaan niin kauas, koska näillä muilla ei niin pitkää väliä voi kuitenkaan pitää. 

Jipulle ell. suositteli suun huuhtomista päivittäin karieksen ehkäisyn takia. Tämä on asia, joka minun pitäisi ottaa haltuun. Eli opettaa Jippu siihen, että truutan kanssa veden suuhun työntäminen olisi helppo ja kiva juttu...

Popillakin on ikäänsä nähden edelleen hyvä purukalusto. Kulumaa hampaissa on, eikä niitä voi enää kovin reippaalla kädellä tasoitella, mutta terävämpiä kohtia tietenkin. Kahdessa hammasvälissä oli rehukertymää. Muutamassa hampaassa on halkeamalinja ja kahdessa kariesta. Kolmen hampaan ulkoreunoilla oli vähän hammaskiveä. 

Taas sai huokaista helpotuksesta, koska jännitän aina poni mummon (kesällä 29v) hammashoitoa etukäteen. 

Myyn raspausta odotin kiinnostuneena, koska sillä on ollut jo pidemmän aikaa suussaan lohjennut yläposkihammas, jota on tähän asti seurailtu raspauksien yhteydessä. Nyt eläinlääkäri oli sitä mieltä, että hammas on poistettava, tai ainakin annettava klinikan arvioitavaksi. 
Myyn hammaskalustosta tasoiteltiin muutamia teräviä reunoja, muutamassa hampaassa lohkeamalinja, kolmessa hampaassa alkavaa kariesta. Lisäksi tuon aiemman mainitsemani lohjenneen hampaan vastapari on korkea, koska lohjennut hammas on matala, joten tuota korkeaa hammasta tasoitettiin jonkin verran. 

Ensi kuussa menemme näillä näkymin näyttämään Myyn suuta eläinlääkärille, joka tekee vaativampia hammashommia.
Kaverit "heräämössä".
Kaikki hevoset olivat rauhoitettuja suun hoidon ajan. Eläinlääkäri kuuntelee sydäntä samassa yhteydessä. Myyllä sydämen syke oli nyt epäsäännöllinen. Se ei kuitenkaan ollut este rauhoitukselle. Popilla oli myös kerran klinikalla samaa vaivaa, mutta viime kerroilla sydäntä kuunneltaessa se on lyönyt säännöllisesti. Tiedä sitä sitten mistä moiset poikkeavuudet johtuvat?

lauantai 26. tammikuuta 2019

Flex horse hoof boots


Jippu on kengätön ja toivon voivani sitä myös ilman rautakenkää pitää. Viime vuosina olen ostellut sille bootseja, hevosen lenkkareita. Lähinnä Equine Fusion-merkkisiä. Takajalkoihin ne eivät ole kuitenkaan sopineet vaan pyörivät Jipun kavioissa.

Lukiessani uusista Suomessa suunnitelluista ja valmistetuista Flex horse bootseista kiinnostuin heti. Materiaali (thermo plastinen uretaani) on pehmeää ja joustavaa. Tossuissa ei ole kangasta tai muutakaan materiaalia, joka imisi vettä, mikä on mielestäni iso plussa. Olisin joskus halunnut Jipulle scoot bootsit (niissäkään ei ole kankaisia osia), mutta ne eivät sopineet sille. 

Tilasin siis kaksi kappaletta näitä uusia Flex horse bootseja Vainikan aitasta. Sieltä haluttiin vielä varmistaa koko (näitä saa tällä hetkellä ilmeisesti kolmessa erikoossa), joten lähetin vielä perään kuvat Jipun kavioista mittanauhan kera. Valitsemani koko oli oikea ja bootsit ja 20kpl lisävarusteeksi ostamiani nastoja tulivat jo seuraavana päivänä siitä, kun paketti oli postitettu. Tosi nopeaa! 


Ei muuta kuin sovittamaan. Ohjeissa kehotetaan sovittamaan hedelmäpussi hevosen jalassa ja pahvi tai muu suoja lattialla, mutta minä olin sen verran varma, että kyllä ne Jipulle jalkaan menee, etten tehnyt sen suurempia suojatoimenpiteita. Puhdistin vain kaviot hyvin. Siinä vaiheessa, kun lenkillä huomaa toimivatko bootsit hevosen kavioissa vai eivät, on palauttaminen jo myöhäistä joka tapauksessa. 

Bootseissa on kaksi kiinnitys remmiä, toinen vuohisen ympärillä ja toinen tulee jalan takaa päkiäisten yli. Remmien kiinnitys tapahtuu niin, että bootsissa on "nastat" ja remmeissä reijät, joista nastat painetaan läpi. Minun oli hieman hankalaa saada remmit kiinni, mutta luulen sorminäppäryyden ja tekniikan kehittyvän kyllä jokaisella pukemiskerralla. Jippu onnistui polkaisemaan toisesta bootsista sisäreunalta yhden nastan poikki, kun olin ilmeisesti liian hidas pukija, mutta näitä saa ilmeisesti varaosina. 

Vuohisen suojana on neopreenia ja muutenkin bootsit ovat yllätävän pehmeän tuntuiset. Sain ne muutaman yrittämän jälkeen jalkaan ja kiinni. Mielestäni koko on hyvä Jipulle. 
Ihana sää. Etujaloissa ef-all terrain popot.
Kävimme testikävelyllä ihanassa aurinkoisessa säässä tiellä ja pellolle auratulla radalla (silloin ei ollut vielä ihan näin paljon lunta). Bootsit pysyivät hienosti paikallaan! Eivät pyörineet vaikka Jippu otti muutamia rivakampia raviaskelia huomatessaan naapurin hevoset. Eli hyvältä näyttää! Tämän enempää ei ole vielä ehditty testailla. Näin hyvillä lumikeleillä on käyty kävelyllä paljasjaloin! 

Lisää käyttökokemuksia myöhemmin lisää... Olen muuten ihastunut näiden lenkkareiden väriin. Punaiset on aika hienot! :)
Kävelyn jälkeen bootsit edelleen suhteellisen suorassa.