maanantai 18. maaliskuuta 2019

Puolivuosittainen hammashuolto

Olen jo pitkään raspauttanut hevosten hampaat puolen vuoden välein. Nyt väli ei aivan ollut kuutta kuukautta, koska Jipulla oli rokotus menossa vanhaksi ja halusin hoitaa sen samalla.

Jipun suussa kaikki oli hyvin alkavaa kariesta lukuun ottamatta. Hieman tasoitettiin teräviä reunoja. Eläinlääkäri väläytteli, että seuraava raspaus voisi olla vasta vuoden kuluttua, mutta en tiedä mahdanko venyttää sitä kuitenkaan niin kauas, koska näillä muilla ei niin pitkää väliä voi kuitenkaan pitää. 

Jipulle ell. suositteli suun huuhtomista päivittäin karieksen ehkäisyn takia. Tämä on asia, joka minun pitäisi ottaa haltuun. Eli opettaa Jippu siihen, että truutan kanssa veden suuhun työntäminen olisi helppo ja kiva juttu...

Popillakin on ikäänsä nähden edelleen hyvä purukalusto. Kulumaa hampaissa on, eikä niitä voi enää kovin reippaalla kädellä tasoitella, mutta terävämpiä kohtia tietenkin. Kahdessa hammasvälissä oli rehukertymää. Muutamassa hampaassa on halkeamalinja ja kahdessa kariesta. Kolmen hampaan ulkoreunoilla oli vähän hammaskiveä. 

Taas sai huokaista helpotuksesta, koska jännitän aina poni mummon (kesällä 29v) hammashoitoa etukäteen. 

Myyn raspausta odotin kiinnostuneena, koska sillä on ollut jo pidemmän aikaa suussaan lohjennut yläposkihammas, jota on tähän asti seurailtu raspauksien yhteydessä. Nyt eläinlääkäri oli sitä mieltä, että hammas on poistettava, tai ainakin annettava klinikan arvioitavaksi. 
Myyn hammaskalustosta tasoiteltiin muutamia teräviä reunoja, muutamassa hampaassa lohkeamalinja, kolmessa hampaassa alkavaa kariesta. Lisäksi tuon aiemman mainitsemani lohjenneen hampaan vastapari on korkea, koska lohjennut hammas on matala, joten tuota korkeaa hammasta tasoitettiin jonkin verran. 

Ensi kuussa menemme näillä näkymin näyttämään Myyn suuta eläinlääkärille, joka tekee vaativampia hammashommia.
Kaverit "heräämössä".
Kaikki hevoset olivat rauhoitettuja suun hoidon ajan. Eläinlääkäri kuuntelee sydäntä samassa yhteydessä. Myyllä sydämen syke oli nyt epäsäännöllinen. Se ei kuitenkaan ollut este rauhoitukselle. Popilla oli myös kerran klinikalla samaa vaivaa, mutta viime kerroilla sydäntä kuunneltaessa se on lyönyt säännöllisesti. Tiedä sitä sitten mistä moiset poikkeavuudet johtuvat?

lauantai 26. tammikuuta 2019

Flex horse hoof boots


Jippu on kengätön ja toivon voivani sitä myös ilman rautakenkää pitää. Viime vuosina olen ostellut sille bootseja, hevosen lenkkareita. Lähinnä Equine Fusion-merkkisiä. Takajalkoihin ne eivät ole kuitenkaan sopineet vaan pyörivät Jipun kavioissa.

Lukiessani uusista Suomessa suunnitelluista ja valmistetuista Flex horse bootseista kiinnostuin heti. Materiaali (thermo plastinen uretaani) on pehmeää ja joustavaa. Tossuissa ei ole kangasta tai muutakaan materiaalia, joka imisi vettä, mikä on mielestäni iso plussa. Olisin joskus halunnut Jipulle scoot bootsit (niissäkään ei ole kankaisia osia), mutta ne eivät sopineet sille. 

Tilasin siis kaksi kappaletta näitä uusia Flex horse bootseja Vainikan aitasta. Sieltä haluttiin vielä varmistaa koko (näitä saa tällä hetkellä ilmeisesti kolmessa erikoossa), joten lähetin vielä perään kuvat Jipun kavioista mittanauhan kera. Valitsemani koko oli oikea ja bootsit ja 20kpl lisävarusteeksi ostamiani nastoja tulivat jo seuraavana päivänä siitä, kun paketti oli postitettu. Tosi nopeaa! 


Ei muuta kuin sovittamaan. Ohjeissa kehotetaan sovittamaan hedelmäpussi hevosen jalassa ja pahvi tai muu suoja lattialla, mutta minä olin sen verran varma, että kyllä ne Jipulle jalkaan menee, etten tehnyt sen suurempia suojatoimenpiteita. Puhdistin vain kaviot hyvin. Siinä vaiheessa, kun lenkillä huomaa toimivatko bootsit hevosen kavioissa vai eivät, on palauttaminen jo myöhäistä joka tapauksessa. 

Bootseissa on kaksi kiinnitys remmiä, toinen vuohisen ympärillä ja toinen tulee jalan takaa päkiäisten yli. Remmien kiinnitys tapahtuu niin, että bootsissa on "nastat" ja remmeissä reijät, joista nastat painetaan läpi. Minun oli hieman hankalaa saada remmit kiinni, mutta luulen sorminäppäryyden ja tekniikan kehittyvän kyllä jokaisella pukemiskerralla. Jippu onnistui polkaisemaan toisesta bootsista sisäreunalta yhden nastan poikki, kun olin ilmeisesti liian hidas pukija, mutta näitä saa ilmeisesti varaosina. 

Vuohisen suojana on neopreenia ja muutenkin bootsit ovat yllätävän pehmeän tuntuiset. Sain ne muutaman yrittämän jälkeen jalkaan ja kiinni. Mielestäni koko on hyvä Jipulle. 
Ihana sää. Etujaloissa ef-all terrain popot.
Kävimme testikävelyllä ihanassa aurinkoisessa säässä tiellä ja pellolle auratulla radalla (silloin ei ollut vielä ihan näin paljon lunta). Bootsit pysyivät hienosti paikallaan! Eivät pyörineet vaikka Jippu otti muutamia rivakampia raviaskelia huomatessaan naapurin hevoset. Eli hyvältä näyttää! Tämän enempää ei ole vielä ehditty testailla. Näin hyvillä lumikeleillä on käyty kävelyllä paljasjaloin! 

Lisää käyttökokemuksia myöhemmin lisää... Olen muuten ihastunut näiden lenkkareiden väriin. Punaiset on aika hienot! :)
Kävelyn jälkeen bootsit edelleen suhteellisen suorassa.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 menot.

Yllä oleva kuva edustaa tätä vuotta, tätä päivää. Oli muuten hieno sää maastoilla, palataan kuitenkin viime vuoteen sillä laskeskelin tuossa, että viime vuonna minulla on mennyt hevosiin rahaa yhteensä n.6600e. Tässä summassa on tosin mukana myös meillä hoidossa olevan ruunan syömät heinät ja kivennäiset ja sen käyttämä kuivike, joten niiden osalta on ajateltava kulutus ja summa sen mukaan. Meillä asusti tammi-syyskuun kaksi hevosta ja shettis. Loka-joulukuun kaksi hevosta, shettis ja alle 148cm hevonen.

Heinät 2018 
= 2101e
Meillä on syöty koko vuosi kuivaa heinää. Kesällä vähän laidunta myös, mutta koko ajan on käytössä ollut myös kuivaheinä. Heinän hinta nousi vähän nyt syksyllä verrattuna viime talveen. 

Kuivikkeet 2018
=375e
Käytössä on turve, jota meille tulee irtokuormina tutun kautta iso määrä kerralla. Tämän lisäksi talvella on käytössä olkea kylminpään aikaan. Tänä syksynä oli jäljellä edellisenä syksynä ostettua olkea.

Eläinlääkäri 2018
=632e
Tässäkin pärjättiin vähällä tällä kertaa. Summassa on mukana raspaukset kaksi kertaa vuodessa, rokotukset, Popin silmän hoito ja Popin ähkyhoito.

Kivennäiset 2018
=319e
Koko vuoden käytössä on ollut St.Hippolytin Gemüse Kräuter mineral. Lisäksi summassa on mukana muutama kivennäisnuolukivi.

Lisäravinteet 2018
=551e
Tässä summassa on mukana psylliumit, yritit, vitamiinit, suolakivet ja muut lisäravinteet. Täysrehuja omat eläimeni eivät syö, eivätkä kauraa ainakaan tällä hetkellä. 

Kavionhoito 2018
=703e
Tämä pitää sisällään Jipun ja Popin vuolut ja Myyn kengityksen sisältäen kengät. Popin kavioita vuolen myös itse, joten ammattilainen vuolee sen vain joka toinen kerta. 

Bootsit 2018
=509e
Kengättömyyden kanssa käsikädessä kulkevat bootsit, jos mielii harrastaa säässä kuin säässä. Jipun kanssa ollaan vasta etsitty niitä THE bootseja. Huti ostojakin on tullut, mutta mitään en ole vielä raaskinut pistää eteenpäin, jos kuitenkin tarvitsee... On ostettu muutaman käytetyt Equine Fusionit ja joulukuussa upouudet flex horse bootsit, jotka vaikuttavat lupaavilta. Niistä myöhemmin lisää. 

Varusteet ja tarvikkeet 2018
=noin 250e
Olemme selvinneet viime vuoden ilman mitään sen suurempia varustehankintoja. Tuossa summassa on yksi loimi ja monenmoista tarviketta huulipuristimesta harjojen kautta heinäverkkoon.

Aitaustarvikkeet 2018
=602e
Minun piti uusia aitausta tänä syksynä, mutta se sitten jostain syystä jäi ensi kevääseen. Ehdin jo kuitenkin hankkia uutta aitalankaa, kahvoja, uusia tolppia (tavallisia + järeät kulmatolpat) ja aitatesterin.

Koulutus 2018
=300e
Tässä summassa on ne kerrat, kun meillä kotona on vieraillut kouluttaja. Muita kursseja joilla olen ollut ei ole tähän laskettu.

Tässä pieni erittely oman tallini menoista. Tästä varmasti on jotain jo unohtunutkin, eikä tässä kirjoituksessa ole eritelty joka euroa, vain nuo suurimmat. (Lisänä esimerkiksi talliin asennettu vesivaraaja ja hana 500e, joka tosin on tuossa loppusummassa mukana...)
Vakuutukset uupuvat loppusummasta jostain syystä; Jipulla on vakuutus n. 300e vuosi ja trailerilla on vakuutuksensa n. 150e vuosi.




sunnuntai 13. tammikuuta 2019

"Tee se itse"- heinäautomaatti

Ruokintahommat menivät vähän uusiksi, kun Myy syksyllä muutti meille. Hevoset olivat siihen asti syöneet 4h välein eli kuusi kertaa vuorokaudessa, joista kolme kertaa heinä tipahti NeroFeeder-automaatista, joka pudottaa kaksi kasaa kerralla. Jippu, Herra Ruuna ja Popi ovat syöneet automaattiheinänsä niin, että Popi on ollut jommankumman isomman kanssa samalla kasalla. Näin on myös rajoitettu hieman shettiksen saamaa ruokamäärää. 

Myyn liittyessä laumaan oli kuitenkin selvää, että automaatin tiputtamat kaksi kasaa ei riitä kolmelle isolle, vaikka Myy onkin mielestäni todella sopuisa ruokailija. Jippu taas ei ole. Myy oli hetken aikaa lauman pomo, silloin ne mahtuivat Jipun kanssa samalla heinäkasalle, mutta nyt Jippu on ottanut johtajatamman paikan takaisin itselleen ja hän ei muita omille heinilleen juuri huoli (paitsi Popin välillä). 
Tässä automaatissa on siis kolme hyllyä, se on osittain jämävanerin paloista, siksi eri värejä.
Budjetti ei tällä hetkellä riitä toisen NeroFeeder-automaatin hankintaan, joten mieheni askarteli Neron kaveriksi heinäautomaatin vanerista, autonkeskuslukon moottoreista ja digitaaliajastimista, siis perinteinen "tee se itse-versio", joita ihmiset ovat tehneet. Automaatti pelaa oikein hyvin, paremmin kuin odotin. Ainoa ongelma, josta kärsimme on, että verkkokauppa.comin digitaaliajastimet eivät pysy ajassa. Kaksi kolmesta ajastimesta nollaa itsensä välillä ja hävittää ajastuksen. Ei se iso homma tietysti ole laittaa niitä uudelleen aikaan, mutta eihän niiden kuuluisi tällä tavalla nollautua... 
Nero on hieman likainen...

Nyt automaateista putoaa kolme kasaa ja Popi ruokailee Myyn tai ruunan kanssa samalta kasalta. Jouduimme tekemään Neron ja itse tehdyn automaatin väliin pienen aidan pätkän, koska Jippu ahneena ja ovelana tammana alkoi pysäköimään itsensä niin, että se söi toisesta kasasta ja sen pylly oli toisen kasan päällä, joten se sai syötyä kahdet heinät, kun muut eivät uskaltaneet mennä sen takajalkoihin syömään. 

Sähkö automaateille tulee vielä johtoa pitkin, joka on ripustettu puihin. Syksyllä, kun tarhaa kaiveltiin upotettiin maahan maakaapeli, mutta se odottaa tallin seinällä vielä sähkömiestä, joka kytkisi sen tallin sähkötauluun. Nerossa on akku, mutta uusi tekele tarvitsee jatkuvan virran. Neron akkua lataa ylläpitolaturi, joka sekin toki on koko ajan päällä.
Kotona ollessani jaan heinät lumen päälle pieniin tuppoihin tarhan ympäri.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Lunta!

Eilen meillä satoi reilusti uutta lunta! Vanhaakin oli vähän, mutta nyt alkaa jo näyttää talvelta. Aivan ihanaa, toivottavasti tämä valkoinen hanki pysyisi maaliskuulle saakka maassa. Vaikka aika huolestuttavalta näyttää, pian on taas luvattu  plussakeliä...

Hevosissa tuntuu olevan virtaa lumen ja pakkasen myötä. Päästin ne tänään minilaitumeen ja ei tarvinnut kuin pari kertaa maiskauttaa niin silloin lähti. Juoksemisen iloa riittä hetkeksi ja sen jälkeen olikin mielenkiintoisempaa kaivella vanhaa ruohoa lumikinoksen alta.









keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Uusi lauman jäsen

Pieni laumamme sai uuden jäsenen syyskuun lopulla, kun norjanvuonohevostamma Myy muutti meille. Hevoset pääsivät tutustumaan toisiinsa tässä lähellä ystäväni luona meidän hevosille jo tutussa laidunpaikassa. Siellä oli tilaa temmeltää ja ennen kaikkea väistää. Viikko tutustuttiin laitumella ja sen jälkeen porukka siirtyi meille kotiin jatkamaan yhteiseloa.


Ponit...

 Jippu ja Myy ottivat toisensa vastaan yllättävän hyvin. Olin odottanut Jipun tienoilta suurta tahtojen taistoa, kun kumpikin tamma on vähän johtajasorttia. Myy otti kuitenkin vetäjä tamman roolin vanhemman oikeudella haltuunsa. Mikä on mielestäni hyvä. Se vaikuttaa reilulta kaverilta. Jippu on toisinaan mielestäni hieman turhan vahva komentaessaan muita. 

Tuon viikon aikana, jonka hevoset laitumella viettivät näin aika vähän juoksentelua, potkimista tai muuta suurta draamaa niiden välillä. Ne lähestyivät toisiaan pikkuhiljaa hamuillen samalla syksyn viimeisiä ruohonkorsia, turvat vastakkain vähän nuuskittiin, välillä vingahdettiin ja jatkettiin matkaa seuraavalle ruohonkorrelle. Oli mahtavaa seurailla sivusta hevosten tutustumista. Välillä täytyi kaivaa Tuire Kaimion kirjaakin esille hevosten pienien eleiden tulkitakseen...
Päiväunihetki

 Kotiin siirtymisen jälkeenkin lauma on ollut rauhallinen. Myy ja Jippu syövät yhdessä samalta heinäpaikalta ja hengailevat muutenkin paljon yhdessä. Tämä on oikein loistavaa, sillä Myy tuli minulle osittain Jipun henkiseksi tueksi esimerkiksi maastoon, kunhan pääsemme Jipun kanssa niin pitkälle. 
Tammat <3

perjantai 31. elokuuta 2018

Positiivisen vahvisteen (ruuan) suuri voima.

Jipun kanssa aloitettiin keväällä treenit kohti rennonpaa hevosta. Jippuhan alkoi jännittää ratsastajaa ja varusteita ollessaan ratsuttajalla syksyllä 2016. Alkuun sen luultiin johtuneen suusta (sudenhammas ja piikkejä hampaissa), mutta luultavasti tammalla vaadittiin vain liikaa sen tasapainoon ym. nähden, kokeiltiin apuohjia ja se sai jonkin sortin henkisen trauman ja mahahaavan. Tämän reissun jälkeen mahaa paranneltiin seuraavaan kesään saakka.

Jippu on niin utelias ja ahne, että "naksutin" koulutus on sen kanssa tehokasta. Herkkuna käytin eilen kuivaa leipää, porkkanaa ja st.hippolytin pellettejä, joita saimme näytepussin Ratsutarvikkeesta. 
Jipun kanssa aamukävelyllä pellolla.
Kovin vaikeaa on ollut saada hevosta rennoksi ratsastaessa ja viulunkieleksi jännittyneellä hevosella ei ole mukavaa ratsastaa. Meillä on käynyt nyt muutaman kerran kouluttaja, joka taitaa maastakäsittelyä ja positiivisella vahvistamisella koulutuksen. Aloitimme keväällä varusteisiin siedätyksellä ja pala palalta on edetty ihan mukavasti. Kesällä oli parin kuukauden tauko, jolloin en oikein ehtinyt touhuta Jipun kanssa mitään erikoista, kunhan lappasin kakkaa ja ruokin hevosia. Se ei ilmeisesti ole ollut huono asia ollenkaan, sillä eilen Jippu otti monta harppausta, kun kouluttaja taas tuli meitä jelppimään. 

Teemme Jipun kanssa niin, että olemme tarhassa ja hevonen on vapaana ja kaverit siinä vähän matkan päässä ympärillä - mahdollisimman normaali rento ympäristö. Tänään pääsimme siihen pisteeseen, että Jippu antoi laittaa satulan selkäänsä kummaltakin puolelta (tosin vasemmalta se jännittyi aavistuksen (tämä näkyi pään nostamisena), kaksi kertaa se lähti pois kesken tilanteen, mutta ei rynnäten, kuten keväällä pari kertaa kävi. Hevoselle tulee fiilis, että se hallitsee tilannetta, kun se voi poistua paikalta halutessaan ja äkkiä se huomaa, ettei kannata poistua. Jippu tuleekin todella nopeasti takaisin tehtyään pienen mietintä kierroksen. Taukoja on myös tärkeää pitää. Jipun tapauksessa ihmisten on poistuttava aitauksesta, koska J ei muuten taukoja suostu pitämään vaan koittaa kaikella tavalla jatkaa treenejä, jotta saisi lisää herkkuja (tuuppii, tulee viereen seisomaan yms.) Muuten se on aika kohtelias, eikä nypi eikä näyki, turhautuu vain sillä hetkellä, kun kuvittelee, että tehdään jotain kivaa, mutta ihmiset eivät tee elettekään mihinkään suuntaan. :D
Yhtenä päivänä hepoilla oli tälläistä puuhaa.

Keväällä tamma sai myös suitsiessa ikävän sähköiskun, joka sai sen välttelemään pään koskemista ja varsinkin suitsia. Tänään otimme suitset myös treeniin mukaan. Ensin suitsien näkeminen ja kuolainten kilahdus sai Jipun kääntämään pään pois, eikä se heti tullut luokseni. Muutamien toistojen kanssa etenimme siihen, että se hamusi kuolaimia itse suuhunsa. Ensin palkkaa sai siitä, että se tuli luokseni ja kosketti suitsia, sitten pikkuhiljaa palkan sai vasta koskettuaan kuolaimia, sitten kun kuolaimet koskettivat huulia jne...
Jipun kesäkunto
























Eilen kerkesimme monta asiaa, kun kaikki sujui niin rennosti. Kokeilimme myös mitä tamma sanoo, jos pidämme satulavyötä sen mahan alla ja hieman "nostamme" sitä, kuin aikoisi vyötä kiristää. Tämä ei haitannut Jippua yhtään. Lisäksi teimme jo ennalta tuttua selkään nousu harjoitusta, jossa ei siis vielä ole edetty selkään nousuun. Minä menen tarhassa kannolle seisomaan ja Jippu tietää jo, että silloin pitää parkkeerata minun viereeni oikeaan kohtaan niin saa palkkaa. Eli siis siten, että olen satulan paikan kohdalla. Tänään yhdistimme tähän harjoitukseen vielä satulan. Laitoin satulan tammalle selkään sen tullessa viereeni seisomaan ja lopulta myös nojailin satulaan ja vähän "ponnistin" hevosen vieressä, kuin olisin nousemassa kyytiin. Ja Jippu oli ihan lunkisti! En voisi tyytyväisempi olla tähän päivään Jipun kanssa. Selkään menen vasta, kun mikään käytössämme oleva varuste ei aiheuta jännittyneisyyttä hevosessa. Olen tehnyt monta virhettä Jipun kanssa, mutta onneksi olemme voineet aloittaa alusta. Enää tämä hevonen ei lähde kotoa mihinkään koulutukseen vaan kouluttaja saa tulla tänne, jos sellaiseen on tarvetta.