perjantai 31. elokuuta 2018

Positiivisen vahvisteen (ruuan) suuri voima.

Jipun kanssa aloitettiin keväällä treenit kohti rennonpaa hevosta. Jippuhan alkoi jännittää ratsastajaa ja varusteita ollessaan ratsuttajalla syksyllä 2016. Alkuun sen luultiin johtuneen suusta (sudenhammas ja piikkejä hampaissa), mutta luultavasti tammalla vaadittiin vain liikaa sen tasapainoon ym. nähden, kokeiltiin apuohjia ja se sai jonkin sortin henkisen trauman ja mahahaavan. Tämän reissun jälkeen mahaa paranneltiin seuraavaan kesään saakka.

Jippu on niin utelias ja ahne, että "naksutin" koulutus on sen kanssa tehokasta. Herkkuna käytin eilen kuivaa leipää, porkkanaa ja st.hippolytin pellettejä, joita saimme näytepussin Ratsutarvikkeesta. 
Jipun kanssa aamukävelyllä pellolla.
Kovin vaikeaa on ollut saada hevosta rennoksi ratsastaessa ja viulunkieleksi jännittyneellä hevosella ei ole mukavaa ratsastaa. Meillä on käynyt nyt muutaman kerran kouluttaja, joka taitaa maastakäsittelyä ja positiivisella vahvistamisella koulutuksen. Aloitimme keväällä varusteisiin siedätyksellä ja pala palalta on edetty ihan mukavasti. Kesällä oli parin kuukauden tauko, jolloin en oikein ehtinyt touhuta Jipun kanssa mitään erikoista, kunhan lappasin kakkaa ja ruokin hevosia. Se ei ilmeisesti ole ollut huono asia ollenkaan, sillä eilen Jippu otti monta harppausta, kun kouluttaja taas tuli meitä jelppimään. 

Teemme Jipun kanssa niin, että olemme tarhassa ja hevonen on vapaana ja kaverit siinä vähän matkan päässä ympärillä - mahdollisimman normaali rento ympäristö. Tänään pääsimme siihen pisteeseen, että Jippu antoi laittaa satulan selkäänsä kummaltakin puolelta (tosin vasemmalta se jännittyi aavistuksen (tämä näkyi pään nostamisena), kaksi kertaa se lähti pois kesken tilanteen, mutta ei rynnäten, kuten keväällä pari kertaa kävi. Hevoselle tulee fiilis, että se hallitsee tilannetta, kun se voi poistua paikalta halutessaan ja äkkiä se huomaa, ettei kannata poistua. Jippu tuleekin todella nopeasti takaisin tehtyään pienen mietintä kierroksen. Taukoja on myös tärkeää pitää. Jipun tapauksessa ihmisten on poistuttava aitauksesta, koska J ei muuten taukoja suostu pitämään vaan koittaa kaikella tavalla jatkaa treenejä, jotta saisi lisää herkkuja (tuuppii, tulee viereen seisomaan yms.) Muuten se on aika kohtelias, eikä nypi eikä näyki, turhautuu vain sillä hetkellä, kun kuvittelee, että tehdään jotain kivaa, mutta ihmiset eivät tee elettekään mihinkään suuntaan. :D
Yhtenä päivänä hepoilla oli tälläistä puuhaa.

Keväällä tamma sai myös suitsiessa ikävän sähköiskun, joka sai sen välttelemään pään koskemista ja varsinkin suitsia. Tänään otimme suitset myös treeniin mukaan. Ensin suitsien näkeminen ja kuolainten kilahdus sai Jipun kääntämään pään pois, eikä se heti tullut luokseni. Muutamien toistojen kanssa etenimme siihen, että se hamusi kuolaimia itse suuhunsa. Ensin palkkaa sai siitä, että se tuli luokseni ja kosketti suitsia, sitten pikkuhiljaa palkan sai vasta koskettuaan kuolaimia, sitten kun kuolaimet koskettivat huulia jne...
Jipun kesäkunto
























Eilen kerkesimme monta asiaa, kun kaikki sujui niin rennosti. Kokeilimme myös mitä tamma sanoo, jos pidämme satulavyötä sen mahan alla ja hieman "nostamme" sitä, kuin aikoisi vyötä kiristää. Tämä ei haitannut Jippua yhtään. Lisäksi teimme jo ennalta tuttua selkään nousu harjoitusta, jossa ei siis vielä ole edetty selkään nousuun. Minä menen tarhassa kannolle seisomaan ja Jippu tietää jo, että silloin pitää parkkeerata minun viereeni oikeaan kohtaan niin saa palkkaa. Eli siis siten, että olen satulan paikan kohdalla. Tänään yhdistimme tähän harjoitukseen vielä satulan. Laitoin satulan tammalle selkään sen tullessa viereeni seisomaan ja lopulta myös nojailin satulaan ja vähän "ponnistin" hevosen vieressä, kuin olisin nousemassa kyytiin. Ja Jippu oli ihan lunkisti! En voisi tyytyväisempi olla tähän päivään Jipun kanssa. Selkään menen vasta, kun mikään käytössämme oleva varuste ei aiheuta jännittyneisyyttä hevosessa. Olen tehnyt monta virhettä Jipun kanssa, mutta onneksi olemme voineet aloittaa alusta. Enää tämä hevonen ei lähde kotoa mihinkään koulutukseen vaan kouluttaja saa tulla tänne, jos sellaiseen on tarvetta. 

perjantai 24. elokuuta 2018

Talveen valmistautumista.

Tänä kesänä olisi ollut sään puolesta hyvä kuivattaa vaikka mitä kasveja hevosille talveksi. Olen kuitenkin tässä asiassa (taas) myöhässä ja niimpä keittiössä leijailee vasta nyt nokkosen haju, niiden ollessa uunissa kuivahtamassa. Helteellä olisi voinut kuivua ihan auringossakin? Kuivatin myös ensimmäistä kertaa siankärsämöä. Uunilla kuivatessa lämpö n. 30c, kiertoilma päälle ja puulasta luukun väliin, jotta se pysyy hieman raollaan. Välillä mielessä on käynyt hankkia oikea kasvikuivuri? Onko sellainen hyvä vai turhake?
Tallin vintillä on kerppuja kuivamassa. Koivua, pajua, haapaa jne. Nekin tuli kerättyä vasta viime viikolla, joten toivon että ne ehtivät kuivua ennen syksyn kosteita kelejä, eivätkä homehdu. Kerpuista saa mukavaa puuhaa hevosille lumen ja pakkasen tultua.

Heinätilanne on hyvä. Huh... Viljelijä, jonka asiakas olen ollut monta vuotta lupasi hevosille heinät talveksi, vaikka vuosi onkin ollut haastava kuivuuden takia. Lisäksi sain ostettua kuivaa heinää pikkupaaleissa mieheni sukulaiselta. Ihan mukavaa, kun yleensä meillä on heinät 250kg kanttipaaleissa. Pikkupaaleista on nopea annostella heinät kasseihin. 
Turvetta on ostettava hieman lisää ennen talvea. Viime vuotista on vähän vielä jäljellä, mutta ei tarpeeksi. Olkea on muutama paali jemmassa ja toiveissa olisi saada sitä ostettua vähän lisää. Aikeena on laittaa reiluturve kerros pihattoon ja pakkasen tultua lisäillä siihen olkea päälle. Yksistään turve menee koppuraiseksi.

Suunnitelmissa on myös laittaa hevosten aitaukseen vähän haketta ruokinta-automaatin laatan ympärille ja muutamaan muuhun paikkaan, joissa ruokaillaan. Hepat levittelevät heinää monesti myös laatan ohi. Ensin pitäisi vain vähän kaivaa, jotta sadevedet saa valumaan pois ongelmallisista paikoista. Kaivuria odotellessa...

Aion uusia vielä ennen maan jäätymistä aitauksen kulmatolpat. Minulla on jo hankittuna uudet jyhkeät 3metrin tolpat, sietää upottaa syvälle maahan! Haaste onkin vaan se kuka upottaa ja millä... Aitalangat ovat myös uusimislistalla nyt syksyllä tai viimeistään ensi kesänä.

Näin minä olen valmistellut talven tuloa omalla tallilla. Miten teillä otetaan talvi vastaan?

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Helteisen heinäkuun tunnelmia.

Lämpimät säät ovat jatkuneet ihmeellisen pitkään. Hevoset viihtyvät aika paljon sisällä  pihatossa päiväsaikaan. Sen huomaa hyvin siitä, että pihatossa on paljon siivottavaa iltaisin. Turvetta kuluu paljon. En ole nyt kesällä pitänyt paksua kuivike patjaa vaan siivonnut ahkerasti kaikki pissat ja kakat pois ja lisäillyt kuiviketta sitä mukaa. Syksyllä on tarkoitus taas tehdä jonkinlainen turvepatja. Ja ilmojen mennessä pakkaselle levittää turpeen päälle olkea. Olin mielessäni ajatellut, että ensi talvena en nosta heinäannoksia yhtä isoiksi kuin viime talvena. Hevoset söivät heinää yhteensä 6x4kg päivässä. Kukaan ei ainakaan laihtunut talven aikana, vaikka salaa toivoin niiden karistavan muutamia kiloja. Ensi talvena syökööt olkea sitten vatsan täytteenä heinän jatkona. Olkea mulla on jemmassakin vielä, vaikka toivottavasti sitä saisi lisää tänä syksynä... Varsinkin, jos heinän hinta pomppaa pilviin, niin olki on hyvä mahan täyte tälläisille pullaponeille.
Jippu kutisee aika paljon ja on saanut viilettää kärpäskaapu niskassa kuuminpina hellepäivinä.

Popi on nyt kevään ja kesän aikana hoikistunut hieman? Vai hämääkö karva?
Nyt vielä aika ohut karva, vaikka talvikarva kasvaakin jo vauhdilla.
 Illat ovat jo pimentyneet selvästi ja talvikarvan kasvatus on alkanut. Johan ne muutamia viikkoja olivatkin sileitä. Jippu tuntuu kutisevan jonkin verran, on aina kerjäämässä tarhaa siivotessani, että rapsuttaisin sitä talikolla selästä. Olen pessyt sen kesän aikana muutaman kerran ja se helpottaa ehkä vähän kutinaa. Kärpäsloimi on hyvä suojautumiskeino öttiäisiä vastaan, mutta jostain syystä tämä Joselta peritty thermomasterin hyönteisloimi ei pysy Jipun päällä suorassa vaan valahtaa aina oikealle takaa. Bilteman kärpäsloimi oli mielestäni ihan ykkönen, mutta meillä asuva 145cm ei enää Jipulle mahdu. Jos joku haluaa luopua omastaan (kokoa 155cm) niin saa laittaa sähköpostia tai kommenttia! 
Takaisin sisälle syönnin jälkeen...

Meillä asuu tämmönen otus nykyään :D

Sisällä on mukavaa...

...sillä pihatossa on vain +21c, ulkolämpötilan lähennellessä +30c.
Menneenä viikonloppuna miesrakkaani sai varmaan jonkun auringon pistoksen, kun yht´äkkiä asensi meidän vanhan pyykinpesukoneen talliin vesihuoneeseen. Keväästä saakka on pesukoneelle ollut hanakin paikallaan, mutta kone on tönöttänyt oven edessä odottaen paikalleen asennusta. Tänään pesin sillä jo yhden loimenkin! Tosin kone on vain 5kg rummulla ja rummun laakeri on elämänsä ehtoopuolella. Linkouksessa kuuluu aikamoinen jyrinä, mutta käytetään sitä sen aikaa kuin se kestää. Tuntuu aivan luksukselta näiden vuosien jälkeen, että tallissa on pesukone ja lämmin vesi! Ihanaa! 

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Mitä olisi juhannus ilman raveja?

Olimme sunnuntaina nauttimassa ravitunnelmasta Kokemäellä. Juhannusravien toisena päivänä sää oli yllättävän hyvä vaikkakin tuulinen. Intouduin ottamaan kameran mukaan, kun halusin kokeilla viime kesänä ostamaani linssiä tälläisessä tilanteessa. Zoomia oli vähän ikävä tämän kiinteän polttovälin objektiivin kanssa, mutta silti sain mielestäni ihan kivoja kuvia. Olen yrittänyt nimetä kuvien hevoset parhaani mukaan jälkeen päin ilman käsiohjelmaa. 
Kimo Mr Histamiini

H.V. Tureks

Kakkulanmäen Gypsy

Hietarannan Joonatan

Jaris Ess

Jussin Sointu

Onnelan Viisari

Lähtö 3.

Pilskeri

Esittelyjen vetäjä polle oli tosi symppis!
Eicku

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Laidun juttuja


Jippu ja Ruuna ovat olleet viikonloppuisin laitumella muutaman kilometrin päässä kotoa. Poni oli yhden kerran mukana, mutta siinä on omat haasteensa kuljettamisen kanssa, kun täytyy kaksi kertaa ajaa ees taas. Poni on suht rauhallisesti vaikka jäisi yksin kotiin ja kotona se pääsee nurmikkoa leikkaamaan, joten se on suht helppo jättää pois laidunkyydistä. Lisäksi kylmät yöt ja kuivuus ovat ilmeisesti taas kohottaneet riskiä saada kaviokuume laitumella, joten ei paljon harmita, etteivät hepat ole kokoaikaisesti laiduntamassa. Varsinkaan poni. Vaikka yhtälailla voi Jippukin kaviokuumeen saada, jos on saadakseen. Kaverini hevonen sairastui vähän aikaa sitten, eikä sen oletettu kuuluneen "riskiryhmään". 
Laitumelle matkustetaan kopissa.
Nopeasti pääsi Ruuna jyvälle siitä mitä kivaa onkaan luvassa, kun kiipeää ripeästi koppiin. 

Jippu
Juhannuksena on ollut ainakin täällä perinteinen juhannussää, eli kylmää ja sateista. Sade on toisaalta ihan tervetullut. Luulen, että ensi viikolla alan availla oman minilaitumemme porttia hevosille. Sieltä ei pitkäksi aikaa riitä. Se on ollut nyt 6vuotta laitumena, joten en tiedä pitäisikö se kohta uusia kokonaan? 

tiistai 29. toukokuuta 2018

Hellettä piisaa!

Lämmintä kesäsäätä on riittänyt jo useamman viikon, mikä tuntuu olevan kovin harvinaista nykyään. Muuten säässä ei tosiaan ole valittamista, mutta laitumella ei ruoho kasva! En edes muista koska viimeksi meillä on satanut vettä. Harvinainen tilanne. Vanhaan laidunpaikkaan pääsy on kuivuuden vuoksi epävarmaa, mutta meillä on suunnitelma b tai ö tai jotain ja hevosille on päivälaidunnuspaikka lyhyen matkan päässä. Päivälaidun siksi, että lähialueella liikkuneet pedot pelottavat minua sen verran, etten uskalla jättää hevosia yöksi laitumelle, jossa ei ole petoaitaa, eikä se ole suoraan kenenkään pihapiirissä. Kai nuo yhden kesän pärjäävät vaikka eivät kokoaikaisesti laitumelle pääsisi? Täällä kotona hevoset ovat saaneet toimia ruohonleikkureina ja pihan siistijöinä jo monta iltaa. Minilaitumeenkaan en ole niitä voinut vielä päästää. Vettä odotellaan sinnekkin. Lisäksi huolettaa tietysti mitä hevoset ensi talvena syövät, jos heinäsato jää huonoksi...
Kaverin kiposta ruoka on aina parempaa. Popi ja Jippu 10.5.
Popi ja Jippu siistimässä pihan reunaa 14.5.
Ruohonleikkureina 16.5.
Aiheesta toiseen... Olin pitkään himoinnut Hööksistä Jipulle FairField Lingus suitsia. Kävin hypistelemässä niitä liikkeessä ja ne näyttivät reilun kokoisilta, vaikka suurin koko olikin vain full. Kotona sovittelin suitsia Jipulle pariinkin kertaan, mutta eivät ne mielestäni oikein istuneet sen päähän. Niskaosa on aavistuksen liian lyhyt, korvat eivät asetu oikeaan paikkaan. Otsapanta on vähän nafti, toki se olisikin helppo vaihtaa. Turpaosa jota ei pysty "leventämään" on liian pieni. Vaikka sovittelin sitä eri korkeudelle, en silti ollut tyytyväinen sen istuvuuteen. Poskiremmi jäi aika lähelle silmää. Remmi joka kuolainta kannattelee tulee vähän ylhäältä, kun turpa osa on liian lyhyt. Ei ollut paljosta kiinni, mutta palautukseen menee. 

Tykkään näiden suitsien ideasta. Anatomisen muotoilun ansioista suitsien ei pitäisi painaa poskihampaita tai hermoja. Niskaosan keskellä on leveämpi kohta jakamaan painetta. Lisäksi ne ovat yksinkertaiset ja iso plussa siitä, ettei kuolaimen eteen tule mitään remmejä. Melkein poikkeuksetta muotoilluissa suitsissa tulee turpahihna kuolaimien eteen. En halua sulkea Jipun suuta. Opin myös taannoisella Mirjami Miettisen suu- ja kuolainluennolla, että alaturpahihna voi huonossa tapauksessa painaa kuolaimia poskihampaita vasten, jos on liian tiukalla tai väärin sovitettu. Jos joku tietää vastaavat suitset x-full koossa saa vinkata! 



Jipun kanssa olen tehnyt jonkin verran maastakäsinharjoituksia kohti naruriimulla ratsastusta. Perusasioita paineesta myötäystä ja pysähtymistä. Kohti pienempiä apuja. Se ryysää helposti vaan kovempaa eteenpäin, kun koittaa pidättää. Jipun kanssa on parempi harjoitella kaikki uudet jutut kaikessa rauhassa. Tällä hetkellä se myös arkailee suitsien, riimujen jne päähän tulevien varusteiden pukemista. Tämä johtunee sähköiskusta, jonka se sai käsistäni naamaansa vähän aikaa sitten. Joskus ärsyttää omistaa niin herkkä hevonen, joka ottaa kaikesta itseensä, mutta toisaalta onhan siinä hyviäkin puolia. Tämä tamma ainakin näyttää yleensä, jos on kipeä jostain. Ollaan harjoiteltu myös sellaista, että se tulee viereeni seisomaan, kun seison jonkin korokkeen päällä. Tästä olisi tarkoitus työstää, että Jippu tulisi hakemaan minut kyytiin ja näin ollen tehdä ratsastamaan lähtemisestä sille mieluisa tilanne. Pieniä askelia taas, olisipa aikaa enemmän!

Loppukevennys! Popi ja E lähdössä tänään ratsastuslenkille. Ponilla vielä eväät kesken ja poika malttamattomana, että joko mennään. Popilla uudet lenkkarit etujaloissa.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Sänkkärillä ja kaverimaastossa

Viime keskiviikkona pyörimme Jipun kanssa hetken sänkipellolla auringonlaskiessa. Jippu ei oikein malttanut keskittyä, sitä vähän jännitti taas. Suoraan pellolla käveleminen oli tammalle sillä kerralla liikaa, joten tyydyimme tekemään kahdeksikkoa ja muita koukeroita lähellä pellon reunaa. Näitä jumpatessa heppa vähän rauhoittui. 

Tallissa sattui ennen tätä ratsastusta pieni tapaturma, joka saattoi vaikuttaa Jipun herkkään mieleen. Olin laittamassa sille suitsia ja juuri kuolaimia suuhun, kun se sai sormistani kamalan sähköiskun johonkin naamaansa. Tälli oli niin voimakas, että minua sattui sormeen vaikka oli hanskat. Voin vain kuvitella miten pahalta Jipusta tuntui, koska se ei tiennyt minne päin olisi singonnut. Sillä oli riimu kaulalla ja se oli kahdelta puolelta kiinni ja pyörähti lopulta itsensä ympäri ja jäi narut kireällä seisomaan poikittain hoitopaikalle. Hetken täristyään se onneksi vähän rentoutui ja sain irrotettua narut. Olin varma, etten saa sille enää suitsia päähän, mutta ihmeen helposti se antoi ne pukea. Toki mulkoillen minua loukkaantuneena. 
9.5.
9.5.

Helatorstaina pakkasin Jipun koppiin (nyt se menee sinne taas ihan hyvin, talvella olleiden haasteiden jäljiltä) ja hurautimme ystäväni luokse. Olimme pitkään puhuneet, että pitäisi lähteä yhdessä maastoon. Hänellä on kokeneet hevoset, jotka olisivat Jipulle hyvää seuraa maastoon. Nyt vihdoin tämä suunnitelma toteutui ja niimpä menimme varmaan lähemmäs parin tunnin köpöttelylenkin hiekkateillä. Jippu käyttäytyi vieraassa pihassa, sekä oudoissa maisemissa tosi kivasti. Ei hötkyillyt, eikä jännittänyt juurikaan. Ratsastessa se malttoi kävellä, eikä koittanut ravailla väkisin, kuten se usein jännittyneenä tekee. 

Sillä oli nyt bootsit joka kaviossa. Etujaloissa EF all terrainit (samat kuin talvella, mutta nämä ilman nastoja). Bootsit pysyivät paikoillaan koko lenkin, talvella ne pyörivät jalassa. Takajaloissa oli Ef ultra-bootsit. Nämä ostin käytettyinä ja niissä oli pienet nastat, jotka tunkivat pohjan läpi. Ei ne olleet Jipulla talvikäytössä hyvät, koska bootsiin ei mahtunut pohjallista. Nyt kesätossuina menevät hyvin. Nastat on poistettu ja tossut pysyivät hienosti jalassa kärjet menosuuntaan. Toki nyt mentiin pääasiassa käyntiä. Jutut voi olla toiset reippaaamman lenkin jälkeen...

Tämä yhteismaastoilu pitäisi saada otettua tavaksi. Päivästä jäi tosi hyvä mieli ja uskon, että Jipullakin oli ihan mukavaa, se tuntui luottavan suomenhevosruunaan, joka toimi maastoilukaverina. Lisäksi meitä tuli vielä vieras hevonen vastaan kesken matkan ja jäätiin hetkeksi höpöttämään tutun ratsastajan kanssa ja sen aikaa Jippu malttoi seistä suht paikallaan, joka sekin oli kiva yllätys ja kertoi minulle siitä, ettei tamma kamalasti stressannut. Koska jos jännittää, on vaikea olla paikoillaan. Henkisesti saattoi olla raskas päivä tottumattomalle hevoselle, mutta tästä se lähtee. Ehkäpä voimme jonain päivänä osallistua Jipun kanssa paikallisen hevoskasvatusyhdistyksen kesäkulkueeseen, jos niitä vielä järjestetään...