tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulun aikaa, ilmassa on taikaa.

 Lausun toiveen hiljaisen, 
vain tähdet saavat kuulla sen.
Tule joulu kultainen. 

Hevosten oma joulukuusi.
Laitoin hevosille oman joulukuusen. Se on aika vaatimaton, mutta tuo mukavasti tunnelmaa talliin. Ajattelin, että joulun jälkeen hevoset saavat syödä kuusen ja piparikoristeetkin. Tänä vuonna tulikin ikävän musta joulu, säätiedotus lupaa vesisadetta myös huomiselle. Kurjaa, mutta ei anneta sen huonontaa joulumieltä. Heppasille veden pitävää takkia niskaan tarhaan ja illalla jouluherkkuja eteen niin hevosille, kuin ihmisillekkin!

Koristeina on siskoni tekemiä piparikoristeita
ja kultaisia tähtiä.
Tallin tontutkin toivottavat hyvää joulua!
Jippu

Popi


tiistai 17. joulukuuta 2013

Uusi ulkoasu ja kuolain harjoituksia Jipun kanssa.

Vihdoinkin opettelin hieman käyttämään tuota Gimp-kuvanmuokkaus ohjelmaa! Jonkinlaisen bannerin sain aikaiseksi pitkän väkertelyn jälkeen. Ei ehkä ole kovin hieno, mutta ainakin vuoden aikaan sopivampi kuin se kesäkuva. Gimp:iä opetellessa Voitto kotiin-blogin opastus videosta oli suuri apu minulle. Siellä ohjeet yksinkertaisen bannerin tekemiseen. ;) Kiitos vaan. 

8.12. Jippu uudella hiekkapolulla. 
Jipun kanssa on treenailtu kuolainten suuhun ottamista, koska se on ollut varsalle epämieluisaa. Harjoitukset aloitin niin, että pidin kuolaimia kämmenellä ja annoin samasta kädestä varsalle porkkanaa, sekun ei aluksi olisi halunnut koskettaa kuolaimia turpakarvallaankaan. Seuraavaksi menin Jipun sivulle seisomaan ja pitelin suitsia niinkuin olisin laittamassa niitä sille päähän. Tämä aiheutti aluksi pään edestakaisin vispaamisreaktion, kunnes lapsi tajusi, etten ole laittamassa kuolaimia sen suuhun vaan kun on nätisti saa porkkanaa. Seuraava porras oli laittaa kuolaimet varsan suuhun ja sujauttaa porkkanan palanen heti perään. Tätä harjoiteltiin jokunen kerta ja äkkiä Jippu keksi idean ja alkoi hamuta kuolainta itse suuhun.

Tänään kokeilin pitkästä aikaa kuolainten laittoa ja yllätys oli positiivinen varsan hamutessa heti kuolaimet suuhunsa, kun niitä tarjosin. Kävimme myös kävelemässä pihalla pienen lenkin ja veimme roskia roskapönttöön. Roskis oli hevoslapsen mielestä aika kiinnostava, sinne olisi voinut ilmeisesti kurkkia enemmänkin. Tallissa otin suitset pois ja hetken päästä tarjosin vielä kuolaimia ja edelleen ne sujahtivat suuhun ilman ongelmaa. Jippu oli porkkanansa ansainnut. Porkkanan palat joita tässä harjoittelussa käytän ovat tosi pieniä. 

maanantai 16. joulukuuta 2013

Myrskyn jälkeistä elämää.

Ensin esittäisin pienen kysymyksen, mitä blogger teki näille kuville ? :(

Perjantaina tänne iski aamuyöstä myrsky... ...taas. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää nämä myrskyt, joita viime vuosina on ollut mielestäni jo ihan liikaa ja liian usein. Tänä syksynä meidän tontilta on kaatunut jo 6puuta. Onneksi ei ihmisten, hevosten, rakennusten taikka autojen päälle. Hevostarhan aidat sensijaan olivat taas kovilla, kun perjantaina aamuyöllä aitojen ja hevostarhan läpi menevän sähkölinjan päälle oli pihaltamme rysähtänyt iso kuusi. Se oli mennyt aivan juuresta poikki. Eikä ollut edes laho. Lisäksi heppojen tarhan sisältä kaatui kolme puuta.

Hevoset joutuivat viettämään perjantain (oli muuten 13.päivä, jota olen aina pitänyt hyvän onnen päivänä) sisällä, kun ei tarhaan päässyt. Onneksi ystäväni kävi päivällä katsomassa poneja ja antamassa niille vähän heiniä talliin. Kaikki olivat olleet rauhallisia, vaikkakin aamulla olivat hieman ihmeissään sisälle jäämisestä.  
Jose karvariimussaan. Taustalta huomaa,
että kaikki lumi on hävinnyt. 
Karsinoita siivosin otsalampun valossa ja töistä tullessani kävin taluttamassa hevosia pihatiellä. Olin aivan asennoitunut siihen, että joudumme olemaan ilman sähköä päivän tai pari, koska tänne ei yleensä tulla mitenkään kiireellä korjaamaan vahinkoja. Olin tosin soittanut aamulla fortumin asiakaspalveluun ja ilmoittanut vikapaikasta. Silti oli suuri yllätys, kun illalla vähän ennen seitsemään näkyi tarhassa valoja ja kuului puhetta. Sähköyhtiön miehet tulivat sahaamaan puun ja ei mennyt kauaa kun meillä olikin jo sähköt. Noin 18tuntia olivat pois. 

Tässä kohtaa oli puu nurin aitojen päällä.
Saatiin aika hyvin raivattua puut pois hevosten tieltä naapurin avustuksella. Vielä aitauksessa on havuja, mutta niitä en kiireellä kerää pois, koska hevoset tykkäävät niitä syödä. Ompahan päivällä tekemistä. Ja eläinten hengitys tuoksuu aika hyvältä kuusenoksien maistelun jälkeen. 

Puukaaosta.
 Lauantaina Jose sai toimia opetushevosen roolissa. Pakkasimme Josen ja Esterin traileriin ja hurautimme läheiselle kentälle ratsastamaan. Kenttä oli toki kova, mutta ei onneksi kovin jäinen. Josella ratsasti eräs tyttö, joka on nyt syksyn käynyt meillä heppailemassa. Minä talutin aluksi, kun Jose oli aika pörheänä tultuaan "uuteen" paikkaa. Käytiinhän me jokin aika sitten tuolla jo... Onneksi rauhoituttuaan tamma oli oma tottelevainen itsensä. Kotiin lähdettäessä ei koppiin meno Josea houkuttanut, mutta juoksutusliinan kevyellä tuella tamma päätti kuitenkin tulla kyytiin. 
Tyyntä myrskyn jälkeen. Lauantain ihana pakkasaamu.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Operaatio hevoskuva joulukorttiin 2013,

Kuinka vaikeaa voikaan olla tonttukuvan ottaminen hevosesta, 
mielessä nätti edustuskelponen kuva joulukortteja varten? 

Seuraavaksi kerron ongelmista joita saattaa kohdata kuvatessaan:

Ilman avustajaa kuvia on miltei mahdottoman tuntuista saada.
Onnekseni Samuli suostui avustamaan. Tässä asetellaan hattua.

Tässä näette Joselta yllättävän hienon poseerauksen,
mutta taustan olisi voinut valita paremminkin...

Ongelmaksi saattaa muodostua se, ettei tonttuhattu tahdo millään pysyä
kavioeläinten päässä. Olisikohan hevosille suunniteltu malli ollut tässä parempi?

Lakki saa kyytiä... ...taas. Avuksi otettiin hieman ohutta
ja taipuisaa sähköjohtoa, jota ei hevosen karvan seasta huomaa.
Se läpi lakista ja kaulan ympäri löysästi, niin johan alkoi pysyä.

Välillä kuvattava kyllästyi täysin ja meni murjottamaan.
Jippu on vasta varsa, voi mennä aikaa, jotta se tottuu mallin työhön...


Vihdoin lakki päässä ja varsa seisoo aloillaan, mutta
missä korvat? Sojottavat tietenkin joka suuntaan...

On myös hyvä välillä tarkastaa olisiko kuvaajalla
tai avustajalla lisää porkkanaa taskussa.

Iso ongelma. Kuvattava tunkee liian lähelle.

Varsaa ei vois vähempää kiinnostaa poseeraus, pussiraippa eikä kuusenoksa
saaneet varsaa "hereille"...

Muistin äkkiä yhden vinkin; youtubesta hevosen hirnunta video pyörimään...

Ja se oli meidän hevosille ihan liikaa... Tonttulakki ei pysynyt enää paikallaan
ja hevosetkin häipyivät paikalta.

Videolla oli ilmeisesti liian kiihtynyttä hirnuntaa, koska hevoset menivät ihan
sekaisin ja kuvaaminen oli pakko lopettaa tähän.

Sain onneksi muutaman kehityskelpoisen kuvan, katsotaan kuinka meidän joulukortit heppakuvasta suunnitelman käy. Kohta on jo kiirekkin, kun perjantaina kortit pitäisi postittaa. Mutta jos hevosille tuo hirnunta video oli liikaa, niin voin kertoa, että kuvaajalle oli ihan liikaa, kun avusta lauloi: "Ja punalakki on Jipun päähän laitettu, tidididitttiii, on Jipun päähän laitettu, kerran vuodessa tidititidiii..." (tonttujen joulu-joululaulun sävelmän mukaan) Koska kuvaajan oli mahdotonta käyttää kameraa, kun nauratti niin paljon. 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ponipuomin asennusta traileriin.

Pajalla viime viikon lauantaina.
Koska meillä asustaa myös yksi lyhytjalkainen otus, eli shetlanninponi Popi on minusta tärkeää että omassa hevosen kuljettimessa on ponirouvalle oikealla korkeudella oma etupuomi. Säädöt eivät ihan sille valmiiksi riittänee, joten piti rakentaa itse. Tai tässä tapauksessa olimme tutulla konekorjaalla ja hän hienosääti meidän ideaamme ja toteutti sen Samulin avustuksella. 
Ponin oma puomi.



Traileria hakiessamme ostin myyjältä myös  puomin kannattimen, joka hyödynnettiin tässä projektissa. Puomin vastakappale on semmoinen lenkki, joka kiinnitettiin väliseinän metalliputkeen pultilla. Samalla reissulla kopin lattiaan laitettiin neljä sidonta lenkkiä, sitä varten jos aikoo kuljettaa siellä esim. isoja heinäpaaleja, niin ne saa sitten asianmukaisesti sidottua kiinni. Sivulle avautuva väliseinä mahdollistaa hyvin sen, että traikkuun saa esim trukilla tavaraa helposti nostettua kyytiin, kun väliseinän ottaa pois. Kaikki muutokset yritettiin tehdä mahdollisimman siististi ja niin, etteivät ne haittaa hevosia.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Mitäs meille kuuluu...?

Pienet kuulumiset tähän väliin. Hevoset siis rokotettiin 15.11. perjantaina. Jose ja Jippu saivat yhdistelmärokotteen ja Popi pelkän tetanuksen. Normaalisti hampaatkin on raspattu rokotusten yhteydessä, mutta tänä vuonna se tehtiin jo aiemmin. 

Nyt ilmakin alkaa pikkuhiljaa näyttää talvisia merkkejä ja hevosten tarhakin on hieman jäätynyt (ihanaa päästään vihdoin kurasta eroon) niin olenkin pyytänyt kengittäjää meille, jotta saadaan hevosille talvikenkiä alle. Kengittäjä tulee itsenäisyyspäivänä aamusta.  
29.11.
Siirryimme säilöheinään tuossa muutama viikko takaperin. Se ei sujunut ihan niin hyvin kuin olisin toivonut, uusi heinä on myös analysoitua ja on ravintoarvoiltaan hieman vahvempaa mitä tuo kuivaheinä oli. Ja paljon märempää kuin viime talvinen säilöheinämme. Totutuksesta huolimatta Jipun vatsa meni sekaisin ja varsan kakka oli löysää ja häntä kakkavellisotkussa. Samoin Josen ulosteiden mukana tulee nyt ihan semmoista märkää "vettä". En ollut ihan tyytyväinen tilanteeseen, kun maitohappobakteeri ja progut eivät auttaneet heppojen vatsoihin yhtään.

Haimme viikko sitten kuivaa heinää hieman lisää, 16kpl 15kilon pikkupaaleja. Jippu on nyt saanut öisin pelkkää kuivaheinää ja Joselle olen antanut vähän molempia. Päiväheinien joukkoon olen myös sekoittanut siivun kuivaheinää / verkko. (hevoset siis syövät ulkona kolmesta pienisilmäisestä verkosta heinänsä). Jipun maha on rauhoittunut aika hyvin näin, mutta Josella tulee edelleen vesi kakan jälkeen. Ajattelinkin, että pitäisikö minun syöttää sille jokin "hiekanpoistokuuri", jos siitä olisi apua tässä. Popilla ja Esterillä ei ollut mitään ongelmaa tämän uuden heinän kanssa. 
Eilen tallin käytävältä löytyi tämä saalis.
Kerrankin kissoista on ollut tallissa hyötyä! 29.11.
Josen mystinen napaturvotus, josta aiemmin kirjoitin meni itsestään ohi eikä ole tullut takaisin. En sitten edes muistanut mainita siitä eläinlääkärille hänen ollessaan meillä, kun ei se enää vaivanut silloin. Hyvä näin. Toinen ihmetyksen aihe oli tuossa viikko sitten Jipun vasentakajalka, joka oli yhtenä iltana vuohisesta turvonnut ja lämmin. Ajattelin heti, että tästä tulee klinikkareissu. Jalka kuitenkin suli seuraavana päivänä tarhassa, eikä ollut enää tämän jälkeen lämmin vaikka parina iltana hieman nesteinen kylläkin. Varsa ei ontunut, eikä aristellut jalkaa ollenkaan. Mikä lie turvotus mahtoi olla? Täytyy lähteä lääkäriin jos vaiva ilmaantuu uudelleen. 

Jippu odottaa innokkaasti iltakauroja. 29.11.
Tänään onkin hieman jännä päivä! Olemme nimittäin suunnitelleet Esterin ihmisten kanssa, että laitamme hepat traileriin ja suuntaamme tuohon läheiselle kentälle ratsastamaan! Koskakohan olen ollut Josen kanssa viimeksi kentällä? Öö en muista... Tämä onkin sitten trailerin neitsytmatka hevoset kyydissä. Täytyy laittaa sinne hieman kuivikkeita ja kytkeä auton perään valmiiksi.

torstai 21. marraskuuta 2013

Niin ne lapset kasvaa.

 Ajatelkaas, että tästä ihanasta pienestä peuran vasan näköisestä olennosta on kasvanut jo melkein iso hevonen:

12.5.2012
26.5.2012
Mittasin Jippua tuossa eräänä iltana. Mitat ovat kahta luudanvartta apuna käyttäen painomittanauhan mitalla otettuja, eli siis hyvin hyvin epävirallisia. Ensinnäkin painomitta näytti n. 426kiloa Jipun painoksi. Säkäkorkeudeksi sain mitattua 147cm ja lautaskorkeudeksi 154cm, mutta tuosta jälkimmäisestä en ole varma osasinko mitata oikeasta kohdasta tai seisoiko hevonen niin, että tulos olisi yhtään luotettava...

Toukokuun varsanäyttelyssä varsan säkäkorkeus oli 145cm ja lautaskorkeus 147cm. Tuntuu että varsu on kasvanut kesän aikana enemmän pituutta, eikä ole enää niin varsamaisen lyhyt ja pyöreä. Jippu tulee ensi vuonna kaksivuotiaaksi. Saas nähä kuinka suuri tammasta kasvaa, Jose on alle 160cm ja isä ori Jämpti on 161cm säkäkorkeudeltaan. Olisin tyytyväinen jos Jippu jäisi tuohon Josen kokoluokkaan. 

27.10.2013

30.10.2013
Niin ja jos joku on kesän aikana kasvanut niin harja! ;)

lauantai 16. marraskuuta 2013

Isoja hankintoja. Viimeinkin!

Aamu kuudelta startattiin auto kohti Nurmijärven Rajamäkeä trailerin ostoretkelle. Olin suunnitellut jo pitemmän aikaa oman heppakopin hankkimista. Tampereen hevosmessuista asti vakavammin. Olin punninnut vaihtoehtoja, selannut ilmoituksia ja vertaillut ominaisuuksia ja hintoja. Suuria eroavaisuuksia trailereissa ei ihan hirveästi taida olla, mutta pieniä eroja sitäkin enemmän. Toki valmistusmateriaalivaihtoehtoja on erilaisia kuten vaneri, alumiini jne.

Itse päädyin hankkimaan ihan uuden hevostrailerin. Ajattelen sen olevan pitkäikäinen minun käytössäni. Käytetty on kuitenkin aina käytetty. Ja loppujenlopuksi käytettyjen hinnat eivät edes ole hirveästi edullisempia kuin uusien koppien, ellei lasketa reilusti yli kymmenen vuotta vanhoja. Toiset merkit selkeästi toisia hintavampia kuin toiset, ihan kuin esim. autoissakin.

Meille muutti kaiken tämän vertailun jälkeen siis Cheval Liberte-merkkinen kahdenhevosen traileri, jossa on varustekaappi. Traileri on etuosastaan lasikuitua ja sivuseinät ovat vaneria, samoin lattia. Takaluukun yläosan sulkee pressu (tosin harkitsen hankkivani sinne myöhemmin kunnon luukun?). Tässä trailerissa on vakiovarusteena seinissä potkusuojat ja pehmusteet, lisäjarruvalo, takasillan saa avattua myös sivulle, puomien säätömahdollisuus ja vararengas jne. Varustekomero oli lisävaruste, ostin samalla myös pitkät puomit, jos on joskus tarve ottaa väliseinä pois. Lisäksi vähän tilpehöörejä, joiden avulla saadaan rakennettua toiselle puolelle shettikselle oma puomi, koska säädöt eivät ihan riitä sille.
Varustekomero, jonka ovessa oli oikeen peili.
Ei mene hepoilla jouhet solmuun, kun voivat peilailla. ;)


Ajelutettiin koppia vähän Loimaan torillakin kotimatkalla,
kun mentiin kaupan kautta! :D

Sisältä.
Autollani saa vetää 1800kg, trailerin omapaino on 710kg, joten kyytiin saa laittaa n.1000kiloa. Mitähän mahtaa meidän suomipollet painaa? :) Odotan jo innolla, että päästään Josen kanssa pitkästä aikaa kentälle ratsastamaan. Ja helpompi lähteä näyttelyihin, klinikalle tai mihin vain kun on oma kuljetusväline. Nyt hepoilla on hieman rokotuslomaa, kun eilen meillä kävi tuttu eläinlääkäri rokottamassa koko porukan.

Trailerin myyjän sivuille pääset tästä.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pimeää, kuraa, sateista = syysmasennus?

Tuntuu, että innostus kaikkeen tekemiseen on vähän kadoksissa tämän pimeän sateisen syysajan takia. Kirjoittaminen, hevosten lenkitys, töissä käyminen... Pakko vain edetä päiväpäivältä tässä elämässä eteenpäin. Talvi ja lumi olisivat ihan tervetulleita tänne! Hevoset ovat voineet pääasiassa hyvin, vaikka ovatkin olleet vähemmällä liikunnalla nyt. En ole juurikaan paljoa valoisaan aikaan kotona, eikä pimeys houkuttele lähtemään lenkille, vaikka heppani luotettavia otuksia ovatkin. 

Joselle oli ilmaantunut alkuviikosta napaan patti, joka kutisee. Tammalla on ollut tuo ennenkin, se tulee syksyisin, jos on tullakseen. En vieläkään tiedä mikä tuon turvotuksen aiheuttaa? Aikaisemmin se on ilmestynyt poltiaisaikaan, joten olen kuvitellut sen johtuvan hyönteisistä. Mutta nyt ei ole kyllä enää öttiäisiä, joten kummastuttaa. Kerran Jose on muistaakseni saanut kortisonia patin takia, mutta muuten se on laskenut itsekseen. Se kasvaa pikkuhiljaa ja kutisee, koska kun sieltä rapsuttaa venyy tammalla ylähuuli. Perjantaina meille saattaa tulla eläinlääkäri (jos hän vain ehtii) rokottamaan hevosia, joten samalla voi katsoa pattiakin sitten, jos se ei ole laskenut siihen mennessä. Nyt ollaan totuteltu syömään säilöheinää, mietin mahdollisuutta voisiko tämä johtua siitä? Toisaalta ehkä aika kaukaa haettua?

Josen napaturvotus...

Harvinaista; aurinkoa! 30.10.13
Hevosten katosta hieman laajennettiin viime viikolla. Katoksen seinän takana oli meillä puuvarastona käytössä ollut maapohjainen "koppi", josta tehtiin katokseen jatko-osa. Väliseinään tehtiin oviaukko ja maapohjan päälle tuotiin hiekkaa, jotta pohja olisi samalla tasolla kuin alkuperäisen katoksen betonilattia. Samalla aitausta hieman pidennettiin, jotta katokseen saatiin kaksi ovi aukkoa, se on nyt läpi käveltävä malli. Toivomus olisi, että kaikki neljä kavioeläintä mahtuisivat sisälle yhtäaikaa. Nyt se on haave vain, koska sen verran Esteri varoo Josea ja Jippua vielä. Edistystä tammojen välillä on kyllä tapahtunut, koska saattavat seisoskella ihan lähekkäin. Ruoka-aikaan on pientä nahinaa. Minua on hymyilyttänyt, kun olen nähnyt Josen päästävän shettiksen kanssaan samalle verkolle syömään, koska aikaisemmin se ei ole ikinä näin tehnyt. Poni on päässyt laumassa ihan uudelle tasolle Esterin tulon jälkeen. (vaikka kyllä Esteri sitä komentaa)

Tytär ja äiti ihmettelemässä katoksen laajennusta. 27.10.13.

Jippu tänään kera treeniletin.
Tarhan siivoaminen on myös aika työ, kun ei täysinäisiä kottikärryjä jaksa pehmenneessä metsäpohjassa kiskoa eteenpäin. Kaikki normaalisti nopeasti sujuvat askareet tuntuvat vievän nyt enemmän aikaa. Onneksi tänään oli pieni hetki isänpäivän vieton ja siivousaskareiden jälkeen aikaa käydä ohjasajamassa varsaa. Sillä onkin ollut nyt taukoa tuosta touhusta meidän kiireiden ja ehkä tämän ilmankin takia noin kuukausi. Silti Jippu toimi oikein kivasti valjaat päällä ja seisoi tallissakin ilman kuopimista. Hieno lapsi! <3 Sillä oli nyt ensimmäistä kertaa suussaan tavallinen ravinivelkuolain. Aikaisemmin sillä on ollut suorakumikuolain ja suora omenakuolain, joiden kanssa se ei ole oikein viihtynyt jatkuvasta suun vekslauksesta päätellen. Nyt mielestäni nivelkuolaimen kanssa varsan suu oli paljon rauhallisempi. 

tiistai 5. marraskuuta 2013

Myrskyä ja tuhoja.

Vaikea maanantai ja vielä vähän harmillisempi tiistai. Eilen meillä hajosi vesiputki kellarista, onneksi vasta iltatallin jälkeen, joten se ei haitannut hevosten elämää. Paitsi aamulla joutuivat tyytymään edellispäivältä jääneeseen veteen ulkona.

Tänään tänne iskikin sitten myrsky. Kova tuuli ja vesisade. Iltapäivällä päästyäni töistä kotiin otin hevoset heti sisälle. Aitauksessa oli kaatunut kuusi. Onneksi ei yhdenkään hevosen päälle! Sähköt myös katkesivat samaan aikaan, kun pääsin kotiin. Eilinen vesiputki rikko oli päivän aikana korjattu, mutta nyt ei tullut vettä, koska pumppu tarvitsee sähkön.

Hevoset saivat karsinoihin iltapäiväheinät ja maistiaisiksi vähän säilörehua, jota kaverini toi kassillisen tullessaan käymään. Meillä on tuossa pihalla samaisia paaleja, mutta en ole vielä niitä avannut. Pelkään, että rehu alkaa pilaantua, kun on niin lämmin sää. Vaikka ei tästä taida ihan hetkeen vielä talvea tulla? Juotin heppaset vuorotellen ämpäristä.

Sähköjä ei näkynyt, eikä kuulunut, joten ajeltiin "naapuriin" vedenhaku reissuun. Sieltä lähtiessämme syttyivät heillä valot ja kotiin päästyämme myös meillä oli sähköt. Ja on ainakin vielä tätä kirjoitellessa. Iltatallin sai siis tehdä kattovalojen loisteessa.

Harmistus iski kuitenkin taas hevosten aitauksessa, jossa taskulampun valossa huomasimme kaatuneen puun toisella puolella olevan yhden männyn aivan vinossa. Siitä olivat juuret nousseet vähän maasta ja puu rikkoisi kaatuessaan taloomme tulevan sähkölinjan. (Tässä kohtaa meinasi hermot jo loppua). No hätä keinot keksii tai ainakin yritys hyvä; isäntä köytti puun sidontaliinoilla toisiin puihin kiinni, siinä toivossa, että se kestää huomiseen pystyssä. Täytyy yrittää saada fortumin miehet kaatamaan se oikeaoppisesti. Herää vaan kysymys, mitenkäs hevosten tarhaus aamulla? Enhän minä voi niitä sinne päästää jo sen takia, ettei puu vain kaadu kenenkään päälle, taikka jos ne fortumin kaverit vaikka saataisiinkin paikalle, niin hevoset saattaisivat olla puunkaato hommassa vaarassa. Tämä murhe saa kuitenkin jäädä aamuun, koska en jaksa enää millään mennä tekemään mitään väliaitoja. Nyt nukkumaan. Huomenna päivä parempi? 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Irtokenkäkurssilla!

Olin tänään irtokenkäkurssilla Jipun isän kotitallilla. Kurssin veti Ypäjällä kengitystä opettanut mies, jolla oli aiheesta yli 40vuoden kokemus. Ensin oli teoriaosuus, jossa hän kertoi mitä kavion sisältä löytyy ja näytti kuivattuja(?) kavioita ja niiden osia. Käytiin myös läpi kaviosta johtuvia vaivoja ja vuolua ja kengitystä.

Pihalla meitä odotti teurashevosen jalka, josta opettaja leikkeli nahat pois, katkoi jänteet ja hankositeet ja esitteli myös vuohisnivelen sisältöä. Aika mielenkiintoista, vaikka jalka ei ihan hirveän hyvälle haiskahtanut... Sen jälkeen tosi toimiin talliin; ensin näytettiin yksi jalka malliksi ja sitten muodostettiin parit ja valittiin yksi 6 hevosesta jotka olivat käytävällä peräkkäin. Tehtävänä oli irroittaa hevoselta etukenkä ja siistiä kavio raspilla ja vuolupuukolla, sovittaa käytetty hokkikenkä kavioon ja muotoilla sitä sopivaksi ja tietenkin vielä kiinnittää kenkä kavioon.

Vaikeinta oli ehkä se kengän muotoileminen ja se, että sai kavion ja kengän "yhteensopiviksi". Naulojen lyöminen, mitä olin etukäteen hieman jännittänyt suijui yllättävänkin helposti, tosin heppa meinasi kyllästyä siinäkohtaa tähän hitaaseen toimintaan... :D Se hieman nojaili minun lyödessä nauloja. Hikihän siinä tuli. 

Jalka josta on avattu vuohisniveltä.

Tässä oman työni lopputulos.
Kuulemma ihan kelpuuttettava ensikertalaiselta.
Pitäisi oikein hankkia omia kengitysvälineitä. Meillä on tosi harvoin irtokenkiä, että pääsisi putoamaan, mutta nyt minulla ainakin on hieman tietoa asiasta ja ehkäpä myös rohkeutta laittaa itse irronnut kenkä hevoselle kiinni, jos tarve vaatii! Toki jos kenkä irtoaa ja kavio vaikka lohkeaa pahasti on edelleen paras ratkaisu kääntyä oikean kengittäjän puoleen. Mutta hauska ja opettavainen päivä siis takana. 

torstai 31. lokakuuta 2013

Tervetuloa Esteri!

Saimme uuden suomenhevosvahvistuksen laumaan viime sunnuntaina, kun meille muutti Esteri-tamma. Se ystävieni ylläpitoheppa. Nyt laumassa haetaan paikkoja, Jose näytti kyllä heti, että hän on täällä johtaja tamma, mutta myös Jippu komentaa korvat luimussa tätä uutta hevosta. Se vähän harmittaa minua, koska keväälläkin, kun Ralli oli hetken meillä ne olivat melkein heti kavereita ja samoin laitumella Jippu ystävystyi heti muiden kanssa. Ja eikai aikuisen tamman tarvitse antaa 1,5v kakaralle periksi? No katsotaan miten tämä kehittyy.

Tallissa tein myös pieniä karsinajärjestelyjä. Esteri sai Jipun karsinan ja Jippu muutti takaisin "vanhaan" karsinaansa, jossa asui viime talvena. Ajattelin, että parempi laittaa Esteri käytävän toiselle puolelle ja Jippu Josen viereen. Olemme tehneet myös hieman muutoksia hevosten ulkona olevaan katokseen, sekä aitaukseen, mutta niistä lisää myöhemmin.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kurkistus islanninhevosmaailmaan.

Olin tänään toverini Ninan apuna kilpailuissa, joissa hän ratsasti islantilaistammallaan. Kisat olivat siis islanninhevosten askellajikilpailut, jotka järjestettiin Luvian ratsastuskoulun maneesissa. Päivä oli perinteisen kisapäivän tavoin erittäin sateinen, mutta onneksi paikan päällä pääsi hevosen kanssa tallin suojaan valmistautumaan. Aivan alkuluokkia ei ehditty seuraamaan, mutta helppoa kolmikäyntiä, jossa siis esitettiin vapaavalintaisesti(?) kolme askellajia, tölttiluokkaa ja helppoa nelikäyntiä ehdittiin katsoa. Nina otti siis osaa nelikäyntiluokkaan, jossa mentiin ensin kierros tölttiä, sitten kierros ravia, puolikierrosta käyntiä ja lopuksi kierroslaukkaa. On nämä vähän erilaisia kisoja kuin "normaalit ratsukisat", joissa olen käynyt. Toisaalta aika yksinkertaiset, kun vain noita askellajeja mennään maneesia ympäri. Toki arviointi on varmaan aika tiukkaa, miten puhtaasti heppa askellajit esittää ja miten siirtymiset yms sujuvat. Tuomareita oli paikalla kaksi ja he antoivat joka suorituksesta numerot. Kaikki saivat myös kirjallisen arvioinnin omasta suorituksestaan.  Ennen luokkia sai "näyttää" maneesia hevoselleen jos halusi, silloin siellä oli siis hevosia yht'aikaa, mutta kisa suorituksen aikana maneesissa oli yksi poni kerrallaan.

Muutama kuva:




Millainen objektiivi mahtaisi olla hyvä kamerassa olla tälläisen maneesikuvauksen varalle?


perjantai 18. lokakuuta 2013

Vettä, kuin saavista kaataen.

Kateellisena katselen toisten lumisia facebook- ja blogipäivityksiä! Meillä on taas satanut vettä kaksipäivää taukoamatta. Eilen aamulla oli lupaava reilu kolmen asteen pakkanen, joka kuitenkin muuttui kaatosateeksi. Tänä aamuna oli myöskin vetistä. 

Loimitin hepat ennen ulosmenoa. Kummasti vie aamutalli enemmän aikaa, kun ensin harjaa hevosista pahimmat turpeet pois ja pukee loimet niiden päälle. Joselle laitoin "tähtiloimen", jota se ei ole vielä montaa kertaa käyttänyt. Loimi kuuluu ehdottomasti suosikkeihini jo kuosin takia, mutta se myös istuu Josen päälle erinomaisen hyvin. Tammalla on aika paksu kaula, joten monet loimet kiristävät sitä edestä. Totesin aamulla myös sen tosiseikan, että Popi sekä Jippu tarvitsevat uudet sadeloimet. Ponin loimen vedenpitävyydestä en ole ihan varma ja Jippu on kasvanut kesänaikana niin, että viime talvena vielä iso 125cm loimi on nyt vähän lyhyt varsalle. 






Tällä viikolla on hevosten liikutus jäänyt aika vähälle sateiden ja kiireiden takia. Yhtenä iltana olin myöhään töissä ja hain vielä heinääkin päivän päätteeksi. Tänään päivän aikana ilma onneksi kirkastui ja illalla kävimme Josen kanssa kuutamokävelyllä. Täysikuu valaisi hienosti maastossa. Pakkasyö näyttää tulevan ja ratsastussää oli aika raikas. Puin Joselle pitkästä aikaa heijastinratsastusloimen. Se on kätevä tuolla pimeydessä ratsastessa. Lisäksi hevosella oli jalkaheijastimet ja toisessa ohjassa koirantalutushihnaan kuuluva heijastin. Minulla oli heijastinliivi ja otsalamppu. Eihän heijastimia voi koskaan olla liikaa ? 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Pieni talliesittely.

Sain innostuksen kirjoittaa meidän tallista. Joku anonyymikin kerran kaipaili talliesittelyä, joten tässä se nyt tuleepi! Talli jossa hevoseni asuvat on rakennettu 1950-luvulla alunperin navetaksi. Tai siellä on ilmeisesti ollut lehmiä, sikoja, lampaita ja se talon työhevonen. Näin minulle ainakin on kerrottu. 2000-luvulla rakennusta on remontoitu hevostalliksi. Lattiaa on madallettu jonkin verran. Kun ostimme paikan tallissa oli 5 karsinaa, joista yhtä ei sen siisteydestä päätellen oltu koskaan käytetty. Talli oli täynnä epämääräisiä sähköjohtoja ja katossa oli kolme lamppua käytävän keskellä. Karsinoita siivosin alkuun otsalampun avulla päivälläkin. Koko rakennuksen sähköt uudistettiin muistaakseni vuoden sisällä muutostamme, saatiin kaikki vanhat johdot pois ja uudet kirkkaat lamput kattoon. 

Kuluneen kesän aikana olemme pesseet, maalanneet ja remontoineet tallia. Yksi karsina purettiin kokonaan ja sen tilanne on tarkoitus tehdä jossain vaiheessa iso ulko-ovi, josta pääsisi lähtemään kärryt perässä hevosen kanssa. Yhtä karsinaa pienennettiin, jotta saatiin käytävä leveämmäksi ja ponille tehtiin oma matalaseinäinen karsina, josta se näkee toiset. Ennen se oli korkean seinän takana eristyksissä. Talliin tulee kylmävesi. Automaattisia juomakippoja hevosilla ei tällä hetkellä ole (ne purettiin remontin yhteydessä pois), juotto tapahtuu ämpäreistä. Kipot on tarkoitus jossakin vaiheessa laittaa takaisin ja myös lämminvesivaraajasta haaveilen kovasti. Kaikki aikanaan.


Vasemmalla ponikarsina ja oikealla Jipun karsina. Perällä Josen karsina ja tyhjä karsina.
Ruskean oven takana on turvevarasto. Turve on pudottu vanhaan aiv-rehusiiloon vintin kautta. 

Tuonne on tarkoitus tulla uusi ovi.

Jipun karsinassa on ikkuna varustehuoneeseen.

Kuva viime keväältä; kapea käytävä ja hyi miten pintyneen likaista.

Leveämpi käytävä ja maalit seinissä!
Varustehuone on aika tilava, siitä ei ole nyt oikein kunnollista kuvaa. Jipun karsinassa ei ole ikkunaa ulos, mutta ikkuna varustehuoneeseen löytyy. Hevosten tarhaan pääsee suoraan ovista, jotka näkyvät kuvissa hevosten takana. Tarha on metsikköinen ja hieman mäkinenkin. Se on siitä hyvä, että vaikka toisaalla olisi kuraista, saattaa toinen puoli olla kuiva. Puut toimivat hyvänä sateensuojana. Lisäksi hevosilla on tallin takana myös katos, jota ne käyttävät ahkerasti. Talvisin minulla on ollut tapana laittaa sinne olkia. Jippu ottaa katoksessa usein kauneusunia. Tallin etupuolella on pienempi ovi, josta kuljen hevosten kanssa lähtiessäni ratsastamaan. Ovi on hieman epäkäytännöllinen kapeutensa vuoksi. Tämän kesän remontin yhteydessä laitatimme seiniin neljä poistoilmapuhallinta, jotta ilmanvaihtuvuus paranisi. Hevosten ruokia säilytän tälle hetkellä tyhjässä karsinassa. Heinäpaali löytyy rakennuksen toisesta päädystä varaston suojista. 

Talli etupihalta päin. Aion maalata sen jonakin kesänä punaiseksi.

Hevosten tarhaa. Kuva 27.10.2012. Lunta odotellessa. ;)