maanantai 28. tammikuuta 2013

Satulan sovitusta.

Torstaina käväisin Raisiossa Ratsutarvikkeessa katsomassa käytettyjä satuloita. Mukaan sovitukseen tarttui neljä yleissatulaa. Josea varten siis. En todellakaan ole mikään ammattisovittaja, mutta ajattelin erottavani ainakin täysin sopimattomat satulat, niistä joilla voisi olla toivoa. Ja niin kävikin.

Jo torstai-iltana sovittelin satuloita tallissa hevosen selkään. Kaksi näytti siinä kohtaan silmiini siltä, että niistä jompikumpi voisi vaikka ollakkin hyvä. Lauantaina oli sitten koeratsastuksen aika. Kaikki satulat olivat siis käytettyjä, joten niihin sai laittaa jalustimet ja tiukata satulavyön. Ensimmäisenä sovitusvuorossa oli nankainen Mustangin yleissatula. Se valui kohti kaulaa sen pienen kierroksen aikana, jonka pellolla teimme. Satulan siivet painoivat Josen lapoja. Seuraavaksi kokeilin nahkaista Kingstonin yleissatulaa. Lopputulos oli sama; satula jossain kaukana kaulalla ja tunsin istuvani takakenossa. Eli ei hyviä. 

Aivan kamala istunta, kun satula on valahtanut kohti kaulaa ja tunnen istuvani ylämäessä.


Kolmantena sovittin Josen selkään Hubertuksen nahkaista yleissatulaa, joka tuntui näistä kolmesta parhaiten istuvalta. Säkätila tosin tuntui vähäiseltä, kun pääsin kyytiin istumaan. Samoin satulan takatoppaukset olivat ehkä liian "lähekkäin" Joselle, kun tuntui, ettei selkärangalle jää tarpeeksi tilaa. Positiivista oli, että satula pysyi pellolla tehdyn kierroksen aikana paikallaan selässä. 

Tämän jälkeen oli aika palauttaa tamma tarhaan päiväheinille. Jippukin sitä jo kaipaili. Pellolla ollessamme, se juoksi tarhassa välillä pellonpuolen aidalle ja siitä taas katsomaan ponia, joka söi kaikessa rauhassa heinäverkolla. No saipahan varsa ainakin liikuntaa! :) 

Lauantaina olin myös ratsastamassa ystäväni suomenhevosruunalla. Sen selässä en ole aiemmin ollutkaan, kun se on aika tuoretapaus. Kävimme reippaalla maastolenkillä, ystäväni ajessa kärryiltä sh-tammaansa. Ruuna oli minusta oikein mukava hevonen, semmoinen isoliikkeinen. Lainasin kaveriltani myös Wintecin punaisen etukaaren. Koska neljäs satula, joka minulla oli sovituksessa, oli Wintec.

Wintec 500 cair.

Sunnuntaina sovittelin siis Winteciä, joka oli Wintec 500 cair. Siinä oli valkoinen etukaari (eli levein normaalin kokoisista, sain ratsutarviikkeesta mukaan myös mustan kaaren, eli "normaalin", joka on siis valkoista kolme kokoa kapempi. Perjantaina Hevarilta ostamani Wintecin kaarimittari näytti kuitenkin, että Joselle oikea koko olisi punaisen ja valkoisen rajamailta. Saatuani satulan Joselle ja kiivetessäni selkään tulin siihen tulokseen, että valkoinen on liian leveä, koska satula tuntui kippaavan eteenpäin. Takaisin talliin ja punainen kaari satulaan. Uudelleen selkään ja testaamaan. Tässä satulassa taisi olla myös hiukan liian kaareva runko Josen selkään, koska tuntui ettei satula edelleenkään istunut kovin hyvin tammalle. Menimme kuitenkin pellolla vähän isomman kierroksen kuin edellispäivänä, Jose oli reippaan oloinen ja kulki tällä kertaa hyvin eteenpäin. 

Puhdistelin satulat sovituksen jäljiltä ja siinä samalla yhdet nahkaiset ajo-ohjat. Wintec sai oman valkean kaarensa takaisin paikallee. Maanantaina minun on vietävä satulat takaisin liikkeeseen. Harmi, ettei yksikään ollut hyvä. Jos joku olisi minun silmiin näyttänyt sopivalta, olisin pyytänyt vielä jonkun asiantuntevamman ihmisen varmistamaan sopivuuden. 

Käytetyn rungottoman satulan olen kuitenkin ostanut, nyt vain odottelen, että posti sen tuo. Aloitetaan Josen kanssa ratsastelu sitten sillä. Tai ratsastusvyöllä. Semmoinenkin minulta tuolta löytyy. Ostoslistalla on myös turvajalustimet ja uusi satulavyö. 

Ihana pelto, siellä on TILAA! :)
Kiitos näistä kuvista kuuluu muuten miehelleni, joka viitsi tulla pellonlaitaan kameran kanssa!

Niin ja asiasta sadanteen;
Blogin ulkoasua olen koittanut päivitellä viikonlopun aikana, no jotain sain aikaan, mutta tyytyväinen en kyllä ole vieläkään. (yllätys, mitä muuta keskellä yötä väsätystä voi edes odottaa). Minulla ei ole koneella edes kuvanmuokkausohjelmaa, hyviä ja helppokäyttöisiä saa ehdottaa! 

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Varsan tunnistus.

Taas kuvaton postaus - kuinka tylsää. Toivotaan, että saan jonkun kuvaamaan viikonloppuna viimeistään, kun menen ratsastamaan tuohon pellolle.

Meillä kävi eilen illalla tunnistaja Hippoksesta katsomassa Jippua. Popi tuli Jipun seuraksi talliin tunnistuksen ajaksi. Otin varsan käytävälle naruihin ja tunnistaja alkoi tutkailla mitä merkkejä varsalla on. Minä harjailin varsaa samalla, jotta se malttaisi seistä rauhassa, eikä yrittäisi kaivautua lattian läpi Kiinaan. Se käyttäytyikin loppujen lopuksi todella hyvin, vaikka karvan ajokone piti aika epäilyttävää ääntä ja kutitti ikävästi.

Verikoetta ottaessa otettiin ylähuulesta tukeva ote, jotta saatiin tilanne vietyä rauhallisesti ja turvallisesti eteenpäin. Jippuhan inhoaa verikoetta (joita jouduttiin varsana useampi ottamaan). Kun dna-testin verinäyte oli saatu otettua, laitettiin mikrosiru vasemmalle puolelle noin puoleen väliin kaulaa harjan alle. Varsa hieman hypähti tässä kohtaa, mutta unohti pian kaikki ikävät tapahtumat, kun tarjoiltiin vähän lohdutusherkkuja. Taisipa se saada ensimmäistä kertaa elämässään sokeria, kun muutama palanen tunnistajan taskusta löytyi! :)

Tunniste lomakkeeseen tuli seuraavanlaisia tietoja: 

Väri: PRT (punarautias), LHT harja häntä (liinahtava harja ja häntä) 
Merkit: TI (tähti)
MEJ juovakaviot (molemmat etujalat juovakaviot), 
VTJ epäs. RV KJKO (vasentakajalka epäsäännöllinen ruunuvalkea kirjokavio)
OTJ epäs. RV KJKO (oikeatakajalka epäsäännöllinen ruunuvalkea kirjokavio). 

Muut taisin tietääkkin, mutta noita takajalkoja olin itsekkin pohtinut, että millä nimellä niitä mahdetaan tulkita. Täytyy laittaa niistä kuva myöhemmin tänne. 


Kevään varsanäyttelystä oli myös juttua tunnistajan kanssa. Ilmoitin näillä puheilla Jipun metsämäen näyttelyyn, joka on toukokuussa. Apua - jännää! :)


maanantai 21. tammikuuta 2013

Oman hevosen selässä!

Eilen sain vihdoin viimein aikaiseksi ottaa Josen tallin käytävälle ja satuloida sen pitkästä pitkästä aikaa! Se on siis jostain ööö huhtikuun alusta alkaen viettänyt mammalomaansa, ainoastaan kerran kesällä kiipesin tarhassa huvikseni sen selkään ja ratsastin muutaman kierroksen.

Nyt varsan ollessa ponin kanssa tarhassa on helpompaa "livahtaa" tamman kanssa lenkille, ilman, että varsa saa kamalan stressikohtauksen heti. Toki se nytkin huuteli emääsä, mutta ei heti, vaan vasta, kun palasimme Josen kanssa takaisin pihaan.


Mutta siis; harjasin Josen tietysti ennen varustusta, siltä lähtee karvaa jo jonkin verran. Satulaa tuodessani tamma katsoi minua vähän sillä ilmeellä, että "mikäs toi nyt on olevinaan?" Kuolaimina meillä oli varrelliset hackamoret, joita yleensäkkin maastossa Josen kanssa käytän. Normaalisti käytän takajaloissa hivutussuojia, mutta koska olimme menossa pellolle, ajattelin, etten laita, kun en ollut varma upottaako hanki kuinka paljon.

Mars ulos ja mieheni tuli hieman avuksi pitämään tammaa, kun nousin satulaan. Niin hieno tunne olla pitkästä aikaa oman hevosen selässä, ai että! :) Vyön kiristykset ja sitten kohti peltoa, joka on ihan tonttimme vieressä. Siellä oli aika hyvä mennä, ei upottanut ollenkaan. 


Jose malttoi aluksi kävellä, kun menimme pois päin kotoa, mutta kun käänsin sen takaisin päin alkoi epämääräinen ylös-eteen loikkiminen. Naureskelin satulassa, että onpas tammalla virtaa, tai ehkä sitä saattoi hieman jännittää. Jouduin kuitenkin vähän komentamaan sitä, koska loikat vain suurenivat. Samalla se heilutti päätään sivuttais suunnassa (näin se tekee aina innostuessaan maastossa). Pysyin kuitenkin kyydissä ja etenimme takaisin meille pihaan jotain käynnin ja ravin välimaastosta olevaa askellajia. Pihassa Jose kuitenkin rauhoittui ja talutin sen talliin ja harjausten ja muutaman porkkanan jälkeen päästin sen takaisin tarhaan. 

Nyt olikin tarkoitus mennä ihan vain tälläinen minilenkki kokeilumielessä. Ja samalla sain todeta, ettei Josen vanha nahkasatula sovi sen selkään enää yhtään! Täytyy joku päivä kokeilla synteettistä, miten on sen laita, sopiiko se tamman selkään tällä hetkellä. Ja "uusia käytettyjäkin" olen jo katsellut. :) 

Myös Popi oli lenkillä sunnuntai aamupäivällä, kun meille tuli ratsastajatyttö. Kävimme peltotiellä tunnin käyntipainotteisella lenkillä. Minä siis kävelin mukana. Näimme metsästäjiä, jotka kaahasivat kaksi kertaa ohitsemme tuossa isommalla hiekkatiellä. Yksi neljästä kuskista hidasti ponin kohdalla, jolla kuitenkin oli lapsi selässään! Poni on onneksi rauhallinen ja minä tietysti siinä välittömässä läheisyydessä valmiina tarttumaan suitsiin, jos joku tilanne tulee, mutta silti jaksan aina ihmetellä ihmisten käytöstä liikenteessä hevosen kohdatessaan. Pieni poni voi pelästyä ihan samalla tavalla kuin isohevonenkin ja ratsastajalle käydä hullusti!

Semmoiset viikonloppu tekemiset tälläkertaa. Tämä kirjoitus jäi nyt vähän kuvattomaksi, kun ei sattunut kameraa (ei edes puhelinta) ulos, kun lähdin ratsastamaan.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Pakkaspäivitys.


Hurr! Lämpömittari näyttää jotain -27c tienoilla ja päivästä on näillä näkymin tulossa oikein hieno ja kirkas. Hyvin nuo kolme otusta kuitenkin tallin lämmittää, kun siellä oli aamulla +2 astetta, vaikka yö oli kylmä.

Laitoin hepat normaalisti ulkoilemaan heti kuuden jälkeen. Lämmintä vettä juomakippoihin, tosin Josen puolella tarhaa on lämmitettävä astia, joka aika kylmälläkin pysyy hyvin sulana. Olen huomannut hevosten juovan miellellään kädenlämpöistä ellei vielä hieman lämpimämpääkin vettä. Varsinkin Jippu on heti juomassa, kun uutta vettä vain tarhaan kannetaan. Heiniä annoin hitusen enemmän, koska en yleensä loimita kovallakaan pakkasella, ellei ole tuulista ja nyt on onneksi ihan tyyni ilma. Ponilla käytän herkemmin toppaloimea pakkasella, kun vanhus saattaa alkaa täristä paksusta turkistaan huolimatta. 


Päiväheiniäkin ajattelin laittaa reilusti tänään. Osan pienisilmäisiin verkkoihin ja osan maahan ympäri tarhoja. Verkoissa on ainut huonopuoli, kun ne jäätyvät joskus pakkasella, kun hevosten sylki ne ensin kastelee. Jäädyttyään menevät niin jäykiksi, etteivät pollet saa enää heinää kunnolla nyhdettyä verkosta pois. 

Niin tosiaan Jose on siis ollut omassa aitauksessaan ja Jippu Popin kanssa toisella puolella. Tämä järjestely on sujunut paremmin kuin odotinkaan. Kukaan ei ole mennyt aitojen läpi! Aamuisin ja iltaisin ennen talliin ottoa, olen päästänyt Jipun vielä maitobaarille, mutta voipi olla, että rajoitan sitäkin viikonloppuna enää yhteen kertaan päivässä. Eiköhän tuon kokoinen lapsi jo voisi maidosta pikkuhiljaa luopua.

Itse sain jonkun hulluuskohtauksen ja kävin äskettäin tuolla pellolla hiihtämässä! :D Ei kyllä tuntunut edes pahalta pakkanen. (varmaankin juuri sen takia, että on aivan tyyni ilma). 
Viikonloppusuunnitelmiin kuuluu ehkäpä ponilla ajaminen tai jos oikein innostun, niin saatampa kiivetä Josen selkään pitkästä aikaa. Katsotaan nyt kuinka kylmä ilma onkaan huomenna.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Viikonlopun touhuiluja.

Jippu ja Popi ihmettelemässä porttia.

Lauantaina aamulla päästin hevoset normaaliin tapaan ulos, eli ensin poni, sitten Jippu ja viimeisenä Jose. Jippu meni tiestysti heti tissille ja juotuaan aamumaidot laitoinkin sen ja ponin kahdestaan ja väliportti kiinni, joten Jose jäi omalle puolelleen tallin taakse. Siinä varsa sitten ihmetteli portin takana, että mikäs juttu tämä on? Pian se kuitenkin lähti syömään heiniä Popin kanssa samalle kasalle.

Välillä se tuli portille katsomaan, että olisiko tilanne muuttunut, mutta todettuaan, ettei tie ollut auki palasi ponin luokse. Jose otti tämän järjestelyn tyynen rauhallisesti, onneksi! :) Päivä heiniä jakaessani laitoin molemmille puolille osan heinistä tiheäsilmäiseen verkkoon. Josen puolella verkon ripustuspaikka on katoksessa, joten laitoin sen sinne. Silloin kuulin Jipun huutelevan ensimmäistä kertaa emänsä perään, kun tämä katosi näkyvistä katokseen. Mitään varsinaista hepulia varsa ei onneksi saanut, vaan kun Jose kurkkasi katoksesta, totesi varsa, että "aha, tuolla se vaan oli", ja jatkoi omia heiniään. Muutaman kerran Jose tuli juosten katsomaan lastaan, mutta kaikki meni kuitenkin rauhallisemmin, kuin olin osannut odottaa!

Päivällä kävin myös harjailemassa hevosia tarhassa. Ensin oli vuorossa Jose. Siitä lähtee jo hiukan karvaa. Huomasin myös, että onpas sillä tullut häntään ja harjaan miltei mustia karvoja, todella tumman näköinen koko hevonen jotenkin... Kai se kesäksi taas vaalenee. 

Sitten olikin Jipun harjausvuoro. Se tykkäsi, kun harjasin kaulan alta ja ryntäistä. Puhalteli naamaani ilmaa ja koitti nyplätä pipoani samalla. Ihana varsa <3 Ponikin sai harjauksen, mutta ei malttanut seisoskella, vaan haahuili etsimässä viimeisiä heinän korsia.

Itse olin muuten lauantaina päivällä ratsastamassa ystäväni suomenhevostammalla, joka on todella mukava hevonen. Oli kivaa! Ratsastaminen onkin ollut nyt vähemmällä viime aikoina.

Sunnuntaina taasen virittelimme meille tallinkäytävälle reilut kaksimetriä pitkän kumimaton Josen karsinan eteen, kun lattia on karsinanoven kohdalta ollut inhottavan liukas (liian sileä). Matto on aika painava, mutta saimme sen kuitenkin taisteltua talliin sisälle ja ensin vesihuoneeseen kuivumaan ja siitä lattialle!

Eilen illalla ja tänä aamuna tein muuten havainnon! Josen tissit ovat olleet aamuisin aivan maitoa täynnä, mutta nyt kun varsa on imenyt vain kerran aamulla ja kerran illalla, olivat tamman tissit selvästi pehmeämmät aamullakin! Olen jättänyt siltä kauratkin pois, jotta maidon tulo loppuisi pikkuhiljaa. Jänskättää vähän jättää nuo tuonne tarhaan, kun töihin joutuu menemään, että ovatko päivän yhtä kiltisti kuin viikonloppuna, vai onko aidat matalina iltapäivällä...

perjantai 11. tammikuuta 2013

Pohdiskelua ja kesähaaveita.

Nykymaailmassa tuntuu olevan koko ajan kiire joka paikkaa. Minullakin kiire töissä, kiire kotimatkalla, että hevoset saisivat äkkiä ruokansa jne... Onneksi päästessäni talliin touhuamaan ja hoitamaan hevosiani, kiire häviää hetkeksi samoin päivän murheet. Hevosten seurassa en ajattele juurikaan muuta kuin niiden asioita ja katselen mitä ne tekevät ja kuinka reagoivat ympärillään tapahtuviin asioihin. On mukava mennä aitaukseen, kun hevoset tulevat tervehtimään, varsinkin varsa on uteliaana nopeasti paikalla.


3.12.2012 Jippu kiireettömillä päikkäreillä katoksessa. 

Ainoat murheet, joita heppojen seurassa tietysti mietin ovat hevosiin liittyviä. Jippu-varsalla on ollut maha löysällä tässä muutamana päivä, lantakasat eivät ole mitään super löysiä, mutta sen verran on vetelää, että varsan häntä on ollut hieman sotkussa joinakin aamuina laittaessani sitä ulos. En oikein ole osannut paikantaa, mistä tämä mahtaa johtua. Ehkä heinästä, avasin nimittäin viimeviikon lopulla uuden paalin. Josko se on jotenkin erilainen, kuin aiemmat? Mene ja tiedä. Aloitin kuitenki maitohappobakteerijauhe-kuurin Jipulle eilen, katsotaan josko siitä olisi apua. Myös racingin greenlinea olen antanut totuttelu mielessä pieniä määriä varsalle.

Huomenna on totuuden hetki. Varsa on ollut jo pari kuukautta omassa karsinassaan yöt, mutta päivät ovat olleet kaikki kolme toverusta samassa tarhassa. Huomenna ajattelin kokeilla, mitä tapahtuu, jos jaan tarhan kahtia. Laitan Josen omalle puolelleen ja Jipun ja ponin yhteen toiselle puolelle. Joko menee ihan hyvin, kun varsa (ainakin vielä) kunnioittaa sähkölankaa hyvin tai sitte se juoksee narut kaulassa emänsä luo. Jos tämä järjestely näyttää ihan tuhoon tuomitulta, niin täytyy viedä Jose ystäväni talliin joksikin aikaa, että saan varsan lopullisesti vieroitettua. 

Kesämuistoja 2012
Sitten muutama kesäsuunnittelma! Minulla tuli tänään aika keväinen olo, kun maantiet olivat sulia ja kuvia, pakkasta oli noin 5astetta ja päivä on pidentynyt vaikka kuinka monta minuuttia jo! Vaikka niin, onhan kevääseenkin vielä monta kuukautta. Mutta mutta; kesällä Jipun on tarkoitus mennä laitumelle toisen samanikäisen tammavarsan kanssa. Ehkä sinne saadaan myös joku vanhempi ruuna pitämään komentoa. Jose ja Popi saavat laiduntaa kotona pikkulaitumella osan päivää niin pitkään, kun ruohoa riittää ja luultavasti saavat niitettyä heinää lisäksi tarhaan. Voi kun odotan kesää jo! Talvikin olisi ihan mukava, jos olis tota lunta vähän enemmän...

tiistai 8. tammikuuta 2013

Ajelulla.


Eilen päätin, että tänään menen ponin kanssa ajelulle, vaikka kuinka väsyttäisi, olisi pimeää, tai sataisi vaikka sitten mummoja taivaalta! Popin kanssa on ajeltu epäsäännöllisen säännöllisesti ja välillä eräs tyttö käy sillä ratsastelemassa. Kenttää meillä ei ainakaan vielä ole (suunnitelmissa ja haaveissa kyllä), joten joudumme menemään hiekkatiellä ja on tuossa muutama peltotienpätkä mihin voi mennä. Syksyisin, jos on vain sopivan kuivaa, saamme käyttää ympärillä olevia peltoja hevosten kanssa. Viime syksynäkin oli kyllä niin märkää, ettei pellolle ollut mitään asiaa. Harmitti.

Mutta siihen tämän aamuiseen! Räntää tuli siis taivaan täydeltä, kun menin aamutalliin. Laittelin hepoille loimet selkään ja ulos aamuheiniä syömään. Siivosin karsinat ja pesin ruoka- ja vesikipot. Kävin myös itse aamupalalla, ennenkuin kävin hakemassa ponia valjastettavaksi.

Ponin varustukseen kuuluu suitset, valjaat ja jalkoihin laitoin tossut. Tällä hetkellä hevosillani ei ole kenkiä kellään, mutta Popi-ponilla ei ole ollut miesmuistiin kenkiä jaloissaan, siksi olen ostanut sille easyboot epic-malliset bootsit kavioiden suojaksi lenkkeilyä varten!

Easyboot epic, koko000

Välillä tossut on tosin aika ärsyttävät, kun eivät pysy jalassa, varsinkaan jos hölkkäilee. Shetlanninponille ei ollut noissa tossuissa ihan hirveästi valinnanvaraa, vain muutamasta mallista löytyi niin pieniä kokoja. Nyt kavio on ehkäpä kasvanut hiukan, kun muutamaan kertaan ei ole tossut irtoilleet. :)

Poni siis valjaisiin ja heijastimet jalkoihin, koska kahdeksan aikaan on vielä tosi hämärää. Minulla on sille horzen heijastinputsit takajalkoihin ja etusiin semmoiset horzen jalkaheijastimet, joissa leveä heijastinosa ja oranssit reunat. Lisäksi rintaremmiheijastin ja itselle heijastinliivi. Kärryissä on myös muutamaheijastin.

Menimme noin 45minuutin lenkin, Popi oli tosi reipas, (mitä se on kyllä melkein aina) ja alkumatkasta sain pidätellä, että askellajina pysyi käynti. Menimme läheiselle peltotielle, jossa hölkkäsimme muutaman pätkän ja silloinkin sain toppuutella, ettei olisi menty hurjaa vauhtia. 

Poikkesimme myös pienelle metsätien pätkälle, jossa tiesin olevan kaatuneen kuusen. Metsätiellä oli enemmän lunta, siellä kävelin kärryjen perässä,  jotta ponin ei ole niin raskaskulkea. Kävimme kääntymässä kaatuneen kuusen luona ja nappasin suomenhevosille vähän tuliaisoksia mukaan kärryihin. Kun käännyimme, Popille tuli kiire ja menin sitten kärryjen kyytiin, kun tuintui, etten pysy hangessa kävelle ponin perässä ollenkaan. 

Peltotiellä vielä hölkkäpätkä ja käyntiä loppumatka kotiin. Pihatiellä nousin taas kyydistä ja kävelin kärryjen perässä. Onneksi meillä on superpitkät ohjat, niin tämä onnistuu!



1.4.2012 Popin kanssa peltotiellä.

Tässä viimevuotinen ajokuva, kun tänään oli vielä niin hämärää ja sateista, ettei hyviä kuvia puhelimella saanut yhtään. Samaisella tiellä kävimme tänään kuin kuvassa.

Tallissa ponille porkkana ja harjaukset. Loimi selkään ja ulos kavereiden kanssa nautimaan tuliaisina tuoduista havunoksista. Minä ryntäsin kirjoittamaan tätä, että ehdin ennen töihin lähtöä! 




perjantai 4. tammikuuta 2013

Hiljaa hyvä tulee ?

Sain tekaistua esittelysivun tammalleni Joseliinalle. Sivu on ehkä hieman kesken vielä, esim sopivien kuvien etsimiseen olisin voinut käyttää hurjasti aikaa, kun kuvia on vuosien varsilta niin paljon, onhan tamma ollut minulla jo pian 9vuotta! Viikonloppu on onneksi edessä ja aikaa on enemmän keskittyä kirjoitteluun ja kuvien penkomiseen! Jospa saisin tehtyä muillekkin kaviollisille omat sivunsa huomenna :)

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusi vuosi ja ihka ensimmäinen blogini!

Yölläpä alkoi uusi vuosi taas kerran ja näin sen kunniaksi aloitan elämäni ensimmäisen blogin! Jo pitempään on tehnyt mieli kirjoittaa, joten kokeillaan mitä tästä tulee! :)

Täällä aion siis kertoilla hevosiin liittyvistä asioista, arjen huippu hetkistä, kuin myös niistä huonommista hetkistä hevosten kanssa. Lähinnä omaksi iloksi, jos kiinnostuneita lukijoita jostain ilmaantuu, niin tervetuloa vain! Omistan siis suomenhevostamman ja sen viime kesäisen varsan. Plus meillä asustaa ylläpidossa shetlanninponi rouva. Teen esittelysivut hepoille jahka kerkiän.
Kuviakin on varmaan tulossa runsain mitoin, (yllätys yllätys kuvaus on kivaa) kunhan saan hankittua tässä kevään mittaan uuden paremman kameran. Vanhalla pokkarilla ja puhelimella otetut kuvat saavat alkuun kelvata.

Tästä tämä nyt ehkä sitten lähtee, blogin nimi tulee ehkä vielä muuttumaan johonkin muuhun, jos tulee hyvä mieleen. Ja tuo osoite tummathummat... se ei välttämättä kuvasta meidän punaisia tammoja ja kirjavaa ponia parhaiten, mutta oli rimmaava ja kiva muuten! 

Onnekasta Uuttavuotta 2013 kaikille tänne eksyneille! 


Jose irvistää.