torstai 21. helmikuuta 2013

Penkin pehmustusta.

Viikonloppuna vanhempani ja sisarukseni olivat meillä kylässä. Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni ponikärryihin uuden penkin. Tai siis pehmustavani sen vanerilevyn, joka kärryissä toimittaa penkin virkaa. Äitini toi nyt jonkin vanhan korituolin istuinpatjan, jota ei enää tarvitse. Siitä sain pehmusteen.

Kävimme ostamassa vahakangasta patjan päälisiksi. Se pitää sen verran vettä, että patja ei kastu lenkillä jos sataa. (kärryjä säilytetään muuten katon suojissa).

Leikkelin patjan sopivankokoiseksi ja ei muuta kuin niittipyssy, patja ja kangas kainaloon ja kärryjen luo. Nidoimme päädyt penkin yläpuolelle kiinni ja pujotimme patjan kankaan ja vanerin väliin. Sitten nidoimme pitkät sivut penkin alapuolelle kiinni. Ainakin nyt tulos näyttää hyvältä. Joku päivä täytyy käydä testiajolla, että kestääkö paikallaan. :)


Hieman heilahtanut kuva.
Ja kangashan oli siis Vallilaa! Oli niin söpöä, että oli pakko ostaa juuri tuo, vaikka se olikin vähän kalliimpaa. 

Ostin nuo kärryt käytettyinä kohta kaksi vuotta sitten. Kaipaisivat maalia. Suunnitelmissa on, että veisi ne hiekkapuhallettaviksi ja sitten maalaukseen! Miten olisi pinkit ? Tai limenvihreät? Tai liilat ? :D

perjantai 15. helmikuuta 2013

Josella rungoton satula.

Tänään pääsin kokeilemaan Joselle Tree Free-rungotonta satulaa, jonka bongasin tinkkertamma Lillasta kertovasta blogista. (se oli tuolla siis myynnissä)
Satula on ollut minulla jo jonkin aikaa, mutta sopivan satulavyön hankin vasta eilen, kun Agrimarketin tarjouslaarista semmoinen käteen osui. Tosin satula on ruskea ja vyö on nyt musta, aijai! :D (kuten jalustinhihnatkin) 
Kisu tutustumassa ostokseen.
Päädyin ostamaan rungottoman satulan Joselle semmoiseksi köpöttelysatulaksi. Josen kanssahan ei enää mitään rankkoja lenkkejä voi tehdä, kun sillä on etujalan vuohisnivelissä sanomista. Ikä alkaa jo painaa. Mutta eläinlääkärin ohjeen mukaan; paljon kävelyä, sillä pysyy kunnossa pidempään. 

 
Kyseisestä satulasta on varmasti monia mielipiteitä. Hyviä, kuten myös paljon huonoja, joita itsekkin olen jostain netistä lukenut. Esim. olen nähnyt keskustelua ratsastajan painon jakautumisesta kyseisen mallisissa satuloissa, jos esimerkiksi seisoo jalustimilla jne. Voi olla ihan tottakin tuo huoli, mutta kun me Josen kanssa vaan käppäillään kaikessa rauhassa (silloin kun tamma on rauhallinen), eli en paljoa seisoskele jalustinten varassa,  niin en näe ongelmaa. Muuten menisin ilman satulaa enemmän, mutta koen, että on hyvä olla jonkunlainen penkki takamuksen alla yllättävien hyppypomppu tilanteiden varalle. 



Mentiin pellolle tamman kanssa, sillä intoa taasen riitti. Kierrettiin pelto ja naapurin pihalta poikettiin heidän pihatien kautta isommalle tiella ja siitä kotiin. Hienosti pysyttiin pystyssä tiellä ilman kenkiä! Vähän heppaa jännitti naapurin pihaa ohittaessa. Liikaa katsottavaa ilmeisesti.

Satula pysyi tamman selässä hyvin paikallaan ja yllätyin miten mukava siinä oli istua. Jalustimet ovat sopivan "takana". Hevosen selän liikkeetkin pystyi tuntemaan ihan eri tavalla kuin normaalisatulassa. 

"Oisko jotain herkkuja?"
Lenkin jälkeen perusteellinen harjaus. Jose sai päälleen villaloimen ja sen päälle vielä ulkoloimen kaulakappaleen kera, koska oli hieman hionnut lenkin aikana. Pistin sen ulos ja heiniä eteen. 

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Uutta luettavaa.

Minua hevosen omistaja tietenkin kiinnostaa hevosten hyvinvointi. Olen myös jo pitemmän aikaa ollut kiinnostunut hevosten hieronnasta. Olen suunnitellut siitä jopa kakkos ammattia! Hain erään opiston viikonloppukurssillekkin, joka alkoi nyt helmikuussa, mutta en päässyt sinne. Hakijoita oli ollut kaksinkertainen määrä opiskelupaikkoihin nähden. Loppuvuodesta aion yrittää uudelleen. Ehkä sitkeys palkitaan. :) Viikonloppukoulutus sopisi meinaan minulle, koska ei ole oikein rahaa lähteä kokopäiväiseen kouluun. 


Mutta tämän kirjoituksen piti siis kertoa siitä, kuinka huusin huuto.netistä itselleni Hevosen anatomia-kirjan. Olen katsellut sitä kirjakaupan hyllyllä, mutta hinta on Suomalaisessa kirjakaupassa yli 40euroa. Huutonetistä sain kirjan alle kympillä. Tosin onhan se vanha painos ja vieläpä kirjaston poistokirja, mutta ei haittaa minua, kun kaikki sivut ovat kuitenkin tallella ja ehjät. 


Kirjassa esitellään hevosta sisältä päin; luita, hampaita, lihaksistoa, niveliä ja sisäelimiä. 
Tosin lihaksistosta on aika vähän tietoa. Se minua eniten tässä kiinnostaisi.

Jipun näyttelykoulu.

Tänään ollessani pihalla kolailemassa lunta ja katsellessani tarhan portilla nuokkuvaa varsaa tuli mieleeni, että voisin aloitella näyttelyihin valmentautumisen Jipun kanssa. Tuumasta toimeen ja pian olinkin tarhassa riimunnarun ja kouluraipan kanssa.

Kuolaimia Jipulla ei ole vielä ollut suussaan (koska minulla ei ole vielä sille sopivia), joten harjoituksissa käytin ihan tavallista riimua. Varsa oli innokkaana minua vastassa, raippaa oli mukava mutustella (raippa minulla oli siksi, että varsa tottuu moiseen kepukkaan).

Jippu ja Popi juomassa.

Aloitimme kävelemällä reipasta käyntiä, siis niin reipasta kuin lumihangessa nyt vain voi ja yritimme kulkea suoraa linjaa tarhan portilta katsottuna. Kun tämä sujui pyysin varsaa ravaamaan. Ensin sain hieman vetää sitä perässäni ja maiskutella, kunnes se tajusi mitä halusin. Saatuani Jipun ravaamaan, yritin sovittaa itseni sen tahtiin ja juosta suunnilleen lavan kohdalla. Ohjattavuus hieman kärsi, mutta saatiin lopulta parit onnistuneet käännökset oikealle tehtyä ravissa. Ja tietysti käännyttyämme  portille päin, jossa Popi ja Jose seisoskelivat yleisönä, varsa ampaisi kovempaan vauhtiin ja jouduin hieman roikkumaan narussa, jotten jäänyt jälkeen tai mennyt nenälleni hangessa.

Harjoittelimme myös paikallaan seisomista ja jalkojen "asettelua" niinkuin näyttelyissä kuuluu hevonen esittää. Lopuksi Jippu sai taskustani siskoni itsetekemiä heppakarkkeja. Yritin tämän jälkeen kuvata hevosia, mutta ei siitä meinannut tulla mitään, koska varsa oli sinnikkäästi tutkimassa käsiäni ja taskuja lisämakupalojen toivossa.
 
Tälläisiä kuvia tulee,
kun varsa ei malta pysyä kauempana makupalojen toivossa.

Josen kanssa olimme maanantaina ja tiistaina pellolla. Hanki on sen verran pehmennyt, että pellolla pystyy taas menemään, ilman että on vuohiset verillä. Maanantaina koitin josko olisimme menneet tiellä vähän, mutta tamma oli kuin lentoon lähdössä nähtyään puolenkilometrin päässä tien varteen pysäköihin sora-yhdistelmän (peltoaukean toisella puolella). Eteen-ylös loikkien ja pään ravistelun jälkeen totesin, että teemme u-käännöksen ja menemme suosiolla pellolle. 

Hangessa tamma koitti vielä ravailla häntä korkealla, mutta huomasi nopeasti, että käveleminen kannattaa. Mentiin noin puoli tuntia, jonka jälkeen hevonen oli kevyesti hionnut. Liekö syynä huonohko kunto mammaloman jäljiltä vai kuinka paljon asiaan vaikutti aluksi hermostunut mielentila? 

Tiistaina Jose olikin ihan rauhallinen koko ajan, teimme pellolla taas puolentunnin kierroksen, eikä muuten tullut hepalla hiki lainakaan. Varusteina tammalla oli hackamore-kuolain ja synteettinen thorogood maxam-matkaratsastussatula, joka on myös ikivanha, mutta sopii tällähetkellä tamman selkään paremmin kuin nahkainen yleissatulamme. Ja tietysti olin vaihtanut satulaan uudet siniset turvajalustimet. :)

Tiistaina Josen kanssa menossa pellolle.

Ps. Maanantaina kävin Rajala-liikkeessä kuolaamassa Canon EOS 600d-kameraa. Semmoisen aion ostaa itselleni synttärilahjaksi keväämmällä. Pännii tuo vanhan pokkarikameran kuvanlaatu, sillä ei tunnu enää saavan hyviä kuvia kuin aurinkoisella ilmalla. Alin kuva tosin on otettu puhelimella, joten se selittääkin sen laadun. :D 

torstai 7. helmikuuta 2013

Uusia varusteita.





Eilen sain iltapäivällä tekstiviestin, jossa luki että pakettisi on noudettavissa postista. Jei! Sieltä saapuivat Horse Comfort-merkkiset siniset nivelletyt turvajalustimet, jotka hevostalli.netin markkinoilta bongasin. Jalustimet ovat käyttämättömät. Koko olisi saanut olla vaan yhden leveämpi, ratsastuskenkäni mahtuvat hyvin jalustimiin, mutta yhdet talvikengät, joissa tykkään maastoilla (ovat superlämpimät) eivät näihin mahdu. 












Toinen viimepäivien ostos on ruskea fleeceloimi. Samuli (avomieheni) mainitse tuossa yksi päivä olevansa menossa Biltemaan, joten pyysin josko hän toisi Jipulle loimen. Hevosvarusteet taitavat olla kyseisessä kaupassa aika uusi-ilmiö, mutta hinnat ovat ainakin edullisia. Aiemmin olen ostanut sieltä pitkän paniikkilukollisen riimunnarun. Jipulla ei siis ollut vielä yhtään fleeceloimea (eikä se kyllä ihan hirveästi semmoista vielä tarvitsekkaan, mutta onpahan nyt sitten, jos tulee tarve käyttää). Loimi on kokoa 125cm, saas nähdä kuinka kauan se sopii varsan päälle. 

tiistai 5. helmikuuta 2013

Voihan räkä.

Perjantaiaamuna talliin mennessäni huomasin, että Jipulla oli iso paksu keltainen räkäklöntti toisessa sieraimessa. Ajattelin heti, että edellisviikolla käynyt tunnistaja on varmaan tuonut taudin mukanaan, koska oli kiertänyt lähitallit ennen meille tuloaan ja tiesin eräällä tallilla olevan hevosia kuumeessa ja räkätaudissa. Kiva!

Ei muuta kuin kaivamaan kuumemittaria esiin. Varsa antoi ihmeen hyvin mitata lämmön ollessaan vapaana karsinassa, oikein yllätyin! Lämpö oli normaali. Puhdistin sieraimet ja loimitin varsan ulos. Se oli onneksi aivan oma reipas utelias itsensä, söi ja joi normaalisti.

Soitin tutulle kunnaneläinlääkärille ja juttelimme, että hän tulee katsomaan Jippua, jos lämpö nousee tai jotain muita hälyyttäviä muutoksia tulee. 

Sunnuntaina lämpö oli hieman korkeampi yli 38astetta, varsa oli kuitenki hyvä voimainen ja ruoka maistui edelleen hyvin. Joinakin aamuina karsinassa olen kuullut Jipun yskivän, mutta ulkona en ole kuullut köhää, enkä illalla tallissa. 

Eilen ja tänään aamulla varsalla ei ole ollut lämpöä ja räkää ei ole näkynyt. Toivon, että tästä selvitään kotikonstein ja ettei flunssa tartu Popiin ja Joseen. Tosin ne kun ovat aikuisia, ehkä vastustuskyky on parempi?

Tässä kuvassa  puhdasnenäinen Jippu.


Toinen iso harmistus on tämä sää. Plussakeliä ehti olla taas sen verran, että hevosten tarha meni aika liukkaaksi paikkapaikoin. Kenelläkään ei siis ole kenkiä, saati hokkeja. Jose tuntuu liukastelevan porukasta eniten ja pysyttelee tasamaalla, eikä koitakkaan nousta tarhassa olevalle mäelle. Olen hankkimassa tammallekkin tossuja, easybootsit tai simplebootsit. 

Saa suositella ja kertoa kokemuksia!

Ratsastaminenkin on siis haave vain, kunnes tulee paljon lunta lisää tai tossut jalkoihin. + pelto on mennyt ihan kovaksi, että ei ole sinnekkään menemistä ainakaan vähään aikaan. Höh. :(
Lumisadetta (ja kevättä) odotellessa...