keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Jipun näyttelykoulu.

Tänään ollessani pihalla kolailemassa lunta ja katsellessani tarhan portilla nuokkuvaa varsaa tuli mieleeni, että voisin aloitella näyttelyihin valmentautumisen Jipun kanssa. Tuumasta toimeen ja pian olinkin tarhassa riimunnarun ja kouluraipan kanssa.

Kuolaimia Jipulla ei ole vielä ollut suussaan (koska minulla ei ole vielä sille sopivia), joten harjoituksissa käytin ihan tavallista riimua. Varsa oli innokkaana minua vastassa, raippaa oli mukava mutustella (raippa minulla oli siksi, että varsa tottuu moiseen kepukkaan).

Jippu ja Popi juomassa.

Aloitimme kävelemällä reipasta käyntiä, siis niin reipasta kuin lumihangessa nyt vain voi ja yritimme kulkea suoraa linjaa tarhan portilta katsottuna. Kun tämä sujui pyysin varsaa ravaamaan. Ensin sain hieman vetää sitä perässäni ja maiskutella, kunnes se tajusi mitä halusin. Saatuani Jipun ravaamaan, yritin sovittaa itseni sen tahtiin ja juosta suunnilleen lavan kohdalla. Ohjattavuus hieman kärsi, mutta saatiin lopulta parit onnistuneet käännökset oikealle tehtyä ravissa. Ja tietysti käännyttyämme  portille päin, jossa Popi ja Jose seisoskelivat yleisönä, varsa ampaisi kovempaan vauhtiin ja jouduin hieman roikkumaan narussa, jotten jäänyt jälkeen tai mennyt nenälleni hangessa.

Harjoittelimme myös paikallaan seisomista ja jalkojen "asettelua" niinkuin näyttelyissä kuuluu hevonen esittää. Lopuksi Jippu sai taskustani siskoni itsetekemiä heppakarkkeja. Yritin tämän jälkeen kuvata hevosia, mutta ei siitä meinannut tulla mitään, koska varsa oli sinnikkäästi tutkimassa käsiäni ja taskuja lisämakupalojen toivossa.
 
Tälläisiä kuvia tulee,
kun varsa ei malta pysyä kauempana makupalojen toivossa.

Josen kanssa olimme maanantaina ja tiistaina pellolla. Hanki on sen verran pehmennyt, että pellolla pystyy taas menemään, ilman että on vuohiset verillä. Maanantaina koitin josko olisimme menneet tiellä vähän, mutta tamma oli kuin lentoon lähdössä nähtyään puolenkilometrin päässä tien varteen pysäköihin sora-yhdistelmän (peltoaukean toisella puolella). Eteen-ylös loikkien ja pään ravistelun jälkeen totesin, että teemme u-käännöksen ja menemme suosiolla pellolle. 

Hangessa tamma koitti vielä ravailla häntä korkealla, mutta huomasi nopeasti, että käveleminen kannattaa. Mentiin noin puoli tuntia, jonka jälkeen hevonen oli kevyesti hionnut. Liekö syynä huonohko kunto mammaloman jäljiltä vai kuinka paljon asiaan vaikutti aluksi hermostunut mielentila? 

Tiistaina Jose olikin ihan rauhallinen koko ajan, teimme pellolla taas puolentunnin kierroksen, eikä muuten tullut hepalla hiki lainakaan. Varusteina tammalla oli hackamore-kuolain ja synteettinen thorogood maxam-matkaratsastussatula, joka on myös ikivanha, mutta sopii tällähetkellä tamman selkään paremmin kuin nahkainen yleissatulamme. Ja tietysti olin vaihtanut satulaan uudet siniset turvajalustimet. :)

Tiistaina Josen kanssa menossa pellolle.

Ps. Maanantaina kävin Rajala-liikkeessä kuolaamassa Canon EOS 600d-kameraa. Semmoisen aion ostaa itselleni synttärilahjaksi keväämmällä. Pännii tuo vanhan pokkarikameran kuvanlaatu, sillä ei tunnu enää saavan hyviä kuvia kuin aurinkoisella ilmalla. Alin kuva tosin on otettu puhelimella, joten se selittääkin sen laadun. :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti