torstai 28. maaliskuuta 2013

Turvekuivituksen paluu.

Eilen raahasin peräkärryn töihin ja töitten jälkeen menin Agrimarkettiin hakemaan Vapon turvepaaleja. Niitä pieniä siis. Ostin kymmenen, katsotaan mihin niillä pääsee, tosin ensin ne täytyy sulattaa, kun ovat aivan jäisiä. Onneksi varustehuoneessa on lämpimämpi kuin tallissa, raahattiin paaleja siis sinne!

Paalit kyydissä.


En ole aikaisemmin ostanut turvetta tommosissa pienissä paaleissa vaan ennen tuota olkipellettiä minulla oli irtoturvetta iso kasa. Ensi syksynä täytyy varmaa yrittää ostaa irtoturvetta, meinaan tulevat aika kalliiksi nuo pienpakkaukset... Vaikka olishan ne kivoja säilytellä.


Kävin myös K-maataloudessa hypistelemässä riimuja ja ihania satulahuopia. (Harmi, ettei noille ole tarvetta juuri nyt). Ostin Black Horsen sinkki-kupari-ravintolisän hepoille. Ajattelin, että näin keväällä voi olla ihan paikallaan antaa kuurina. Huomasin myös, että kyseisestä kaupasta sai Black Horsen "ostospassin", johon kerätään leimoja, 5 tuotetta ostettuaan saa kuudennen ilmaiseksi. 


Jipulla alkaa nyt liman irrotuslääkitys, kun eläinlääkäri oli viimeinkin saanut kyseistä lääkejauhetta, joka sekoitetaan varsan aamu- ja iltakauroihin. Toivottavasti räkä saa nyt kyytiä! Jipulle ja Joselle on myös matolääkkeet, semmoisten matojen varalle joihin ivermektiini ei tepsinyt. 


Nyt alkoi ihanat 4päivän vapaat, talon remontoinnin lisäksi on tarkoitus keskittyä heppojen kanssa puuhailuun. Siskoni tulee käymään täällä, joten pääsemme yhdessä heppailemaan. :) Tiekin on paikkapaikoin jo sula, ehkä pääsisimme Josen kanssa sinne kävelylle.

Hyvää Pääsiäistä!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Verikokeen tuloksia ja Josen kanssa touhuilua.

Lauantaina sain Jipun verikokeen tulokset. Tai siis eläinlääkäri soitti ja sanoi, että verinäytteestä ei löytynyt mitään hälyyttävää, tulehdusarvo ei ollut  koholla. Ainoastaan punasolujen määrä oli kuulemma hieman vähäinen, mutta ell. sanoi, että suomenhevosilla se voi muutenkin olla pienempi kuin muilla. (?) Puhui vielä käpymatolääkkeestä, että jos semmoisen antaisi (myöhemmin netistä olin katsovinani, että ivermektiini matolääke tehoaisi myös noihin käpymatoihin, mutta tiedä sitten?) Limaa irrottavaa lääkettä Jippu ainakin saa, kunhan eläinlääkäri saa sen tilattua. Jospa saataisiin tuo sitkeä räkä liikkeelle.

Huoli pieneni ainakin vähän! Huh. Ei pahaa tulehdusta. Mätsäreihin Metsämäkeen ei kuitenkaan varsan kanssa lähdetty, pysyköön räkänokka kotona kunnes on terve. Olin kuitenkin katsomassa näyttelyitä sunnuntaina. Hienoja hevosia ja poneja oli lähes neljäkymmentä paikan päällä!


18.2.2013

Ehdin myös touhuta Josen kanssa, vaikka olin töissäkin lauantaina. Kävimme kävelyllä taluttaen. Ei ollut mikään miellyttävä kävely, emme menneet edes pihatietä pidemmälle, koska tammalla pyöri korvat ja silmät päässä. Se sai viritettyä itsensä korkeaan valmiustilaan, kun näki Jipun kirmaavan ympäri tarhaa. Sain roikkua narussa ja pysäytellä Josea vähän väliä, että se oli edes vähän kuulolla. Kävimme pellolla hangessa ja tamma kierähti heti piehtaroimaan, ajattelin sen rauhoittuvan noustuaan, mutta mitä vielä, se meinasi karata, kun paniikkilukollinen riimunnaru irtosi yhtäkkiä naruriimusta. Sain onneksi napattua hevosen kiinni, ennenkuin se tajusi tilaisuutensa häipyä. Lukko on jotenkin liian ahdas paksulle naruriimulle, ehkä se ei ollut mennyt kunnolla kiinni?

Tallin ovella tamma jämähti niille sijoilleen, eikä meinannut millään tulla talliin. Tätä se on tehnyt joskus ennenkin, kun muut ovat ulkoilemassa ja talli tyhjä. Porkkanan avulla sain sen kuitenkin askel kerrallaan talliin sisälle. Porkkanan rouskuteltuaan ei Jose enää muistanut jumittaa. 


18.2.2013 Siskoni ratsastamassa Josella.

Sunnuntaina päätin sitte ratsastaa Josen hangessa, jotta ylimääräistä pöllöily energiaa saisi hiukan purettua. Ja taisi energiaa kuluakkin, kun hevoselle tuli hikikin. Tyytyväisenä se paineli pellolla eteenpäin. Lumi oli taas sopivan pehmeää, ei menneet ruununrajat verille, kuten kerran kävi. Talliinkin sain sen suht suosiolla ja harjauksen jälkeen loimitin villaloimella ja fleecevuorisella ulkoloimella. Sitten tamma takaisin tarhaan aurinkoa ottamaan. 

Ps. Muutama reilun kuukauden takainen kuva piristämään tätä postausta, kun uusia kuvia ei nyt taida olla...




perjantai 22. maaliskuuta 2013

Voihan räkä, osa2...

Niin meidän tuuria taas tämä... Jippuhan oli tuossa aikaisemmin räkäinen ja oli uudelleen maaliskuun alussa. Lämpöä varsalla ei missään vaiheessa ollut ja muutenki vointi on pysynyt hyvänä. Sunnuntaina meidän piti lähteä Metsämäkeen match showun, mutta nyt jääkin väliin se reissu, kun varsalla alkoi taas nokka vuotaa. :( Räkä on semmoista todella keltaista, paksua ja venyvää.

Tänään meillä kävi eläinlääkäri. Hän kuunteli Jipun hengitysääniä, niissä ei ollut mitään sanomista. (onneksi) Varsalta otettiin myös verikoe, saan huomenna tulokset. Jos verinäytteessä ei ole mitään erikoista aloitetaan varsalla limaa irroittava lääke, mutta jos tuloksissa on jotakin poikkeavaa, oli eläinlääkäri sitä mieltä, että sitten on parempi lähteä klinikalle tutkimuksiin.


Varsa käyttäytyi tosi reippaasti eläinlääkärin tutkimusten ajan, etujalat pysyivät suurimmaksi osaksi lattialla ja turhalta häsläämiseltä vältyttiin. Ainut, että verikokeen ajaksi laitettiin huulipuristin, se alkaa olemaan jo vakio toimenpide, jos Jippua täytyy jollain neulalla sohia. Varsa oppi jo kuukauden ikäisenä, oltuaan ripulissa, että verikoe on pahajuttu ja silloin täytyy hepuloida. Onneksi tuo huulen vääntäminen on helppo ratkaisu tähän. Rauhoittaa lapsen samantien. 
Jippu viime kesänä ihmettelemässä heinäkassia. (TULISPA JO KESÄ!)

Keskiviikkona juttelin puhelimessa Ypäjän hevossairaalan eläinlääkärin kanssa, joka antoi ohjeeksi madottaa varsan ja katsoa sen auttaisiko se nuhaan ja pieneen köhään, jota Jipulla on ollut. Madot voivat kuulemma kiertää keuhkoistakin ja aiheuttaa nuhaa ja yskää. 


Ell. toi tänään matolääkkeen, annan sen illalla varsalle. Muita en nyt madotakkaan, kun sain juuri lantanäytteiden tulokset alkuviikosta sähköpostiin ja sen mukaan muilla ei ole tarvetta matolääkkeeseen, kuin Jipulla (vaikka sen olisin madottanut nyt keväällä muutenkin, kun on nuori hevonen). 

Pieni epäilys myös on, voisiko varsa olla herkistynyt kuivikkeille!? Tuo olkipelletti pölyää hiukan, varsinkin siisteillä hevosilla, kuten Jippu ja Popi, jotka kakkaavat melkein yhteen nurkkaan karsinassa ja pissaavat toiseen. Jose on erimaata, kun se myllää koko karsinan sekaisin aina. Olen myös tehnyt huomion, että hevosten silmät ovat rähmineet olkipellettiin siirtymisen jälkeen enemmän kuin aiemmin. Lähiaikoina haen turvepaaleja ja siirryn siihen takaisin, koska aiemmin, kun käytin turvetta kuivikkeena ei ollut mitään ongelmia. 

Taas tuntuu huolta ja murhetta olevan hevosten kanssa, mutta eiköhän tästäkin taas selvitä. Ja uusia näyttelyitä toivon mukaan tulee taas, joihin mekin päästään osallistumaan! Lähden varmaakin silti sunnuntaina paikan päälle katsomaan näyttelyä, esiintyväthän siellä komeat pojat Salama & Duke, joiden kommelluksia voit seurata heidän omassa blogissaan! 

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kuka istui aidan päälle ?

Aamusta tuli vähän toisenlainen, kuin normaalit arkiaamut. Menin talliin samaan aikaan, kuin yleensä työaamuina. Laittelin ulos vedet sillä aikaa, kun hevoset heräilivät. Jippu on yleensä makuullaan mennessäni talliin, eikä sillä ole kiirettä nousta. Vesien jälkeen putsasin Popin kaviot ja harjasin pahimmat purut pois sen selästä - kuten joka aamu. Vein sen ulos ja suljin väliaidan (tarhahan on jaettu, kun tamma ja varsa ovat erillään). Menin hakemaan Jipun. Viedessäni sitä väliaidan portille, tuli poni juosten vastaan (mitä se ei ikinä tee, vaan etsii eilisiä heinäjämiä maasta kauempaa). No eipä siinä, Jippu ponin kanssa aidan taa ja Josea hakemaan.

Harjattuani Josen ja putsattuani kaviot, laittelin riimun tamman päähän ja menimme tallin ovelle. Avasin oven ja kappas vaan, Jippu seisoi sievästi oven takana. Tässä kohtaa mietin, että mikä meni pieleen!? Jätinkö väliportin muka auki?

Meinasi syntyä moinen härdelli, kun Joselle tietysti tuli kiire, kun jäin itse ovelle tuumaamaan mitäköhän mahtaa olla tapahtunut. Jose yritti kääntyä takaisin talliin päin, mutta päästin sen sitten toisten sekaan ulos ja menin katsomaan aitaa. Sehän oli maassa. Yksi tolppa oli poikki. 


Edelleen ihmettelen, mitäköhän mahtoi tapahtua? Kun yleensä nuo kunnioittavat sähkölankoja tosi hyvin, eikä kukaan ole nojaillut aitoihin. Oliko ulkona jotain mikä säikäytti Popin ja Jipun, kun poni oli niin vauhdikas jo viedessäni varsaa ulos? 

Aita kuitenkin saatiin kuntoon hyväksi käyttämällä puita aitatolppina. Ja ehdin vielä töihinkin.
Semmonen episodi tänään. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

On se vaan kasvanut...

Aika on mennyt jotenkin kamalan äkkiä, vastahan oli viime kevät ja vappuaatto, Jipun syntymäilta. Ja nyt ei ole enää pitkästi, että minun ihana pieni varsavauvani täyttää vuoden. 
Miks ei varsat voisi olla pidempään varsoja ? :D

Jipun kanssa ollaan päästy tällä viikolla niinkin pitkälle, että kaksi kertaa ollaan soviteltu jo kuolaimiakin suuhun ja tänään oltiin jopa kävelyllä kuolaimet suussa ja ihka uudet suitset päässä. Olin ajatellut Jipulle ekoiksi kuolaimiksi suoraa omenan makuista kuolainta (tiedä sitä sitten, miltä nämä hevosen suussa maistuu? Omassa ei ainakaan miltään..). 

Maanantaina hakiessani Agrimarketista racing protein-ruokaa Jipulle, kiersin tietenkin kaikki hevostarvikehyllyt läpi ja koin yllätyksen! Kyseiset kuolaimet maksavat monessa paikassa yli 24 euroa ja MITÄ agrissa olivat vain 17e! Eli ne oli pakko ostaa, kun oikea kokokin oli hyllyssä. 

Maistuuko nämä jonkun suussa omenalta?!
Cob-kokoiset mustat nahkasuitset taasen löytyivät eilen heräteostoksena Tarjoustalosta! Otsapannassa on joku pieni koriste, muuten ovat ihan perussuitset. Olivat edulliset ja kuten arvata saattaa, ne eivät kuitenkaan mahdu varsalle kovin pitkään päälle, joten myöhemmin ehtii ostaa laadukkaammat ja hienommat suitset. Eilen illalla rasvasin uudet suitset olohuoneenlattialla, joka on mun vakio varusteiden hoitopaikka.

Varsa valpas.

Tänään sitten varsa talliin harjaukseen, kuolaimet kiinni suitsiin  ja sovittelemaan niitä Jipun päähän. Viikolla tutustuttiin kuolaimiin kertaalleen, silloin ne olivat vanhoihin ravisuitsiin kiinnitettyinä. Olen sipaissut hieman melassia kuolaimiin, ennen suuhun laittoa, joten varsa on ollut miltei suu ammollaan, kun tarjoan kuolaimia sille. Ennen ulos lähtöä laitoin riimun suitsien päälle ja talutin itse ohjista ja Samuli sai ottaa riimunnarun käteensä (näin siksi, jos tulee tilanne, että tarvitsee pidättää kovemmin, esim jos varsa alkaa riekkua, ei tarvitse ensimmäiseksi olla repimässä ohjista).

Mentiin pihatielle kävelemään ja harjoiteltiin hieman paikallaan seisomista ja käännöksiä.
Varsa mutusteli kuolaimia ja oli tietysti hieman hämmästynyt, mutta käyttäytyi ihan mukavasti. Paikallaan seisominen ei ole helppo juttu, ainakaan jos yrittää asetella varsaa seisomaan ryhdikkäästi. Mielenosoituksena alkaa etujalka viuhua, mutta eteenpäin ei lähdetä, ennekuin jalka on rauhallisesti maassa. Hieman jännittää miten varsa jaksaa seisoa siellä match showssa viikon päästä!? :) Täytyy ensi viikon aikana treenata useampana päivänä ja muutenkin totutella kuolaimiin lisää. 

Hui hui, pianhan saadaan alkaa harjotella jo ohjasajoa ja sovitella valjaita. Niin se aika vaan kuluu...

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Viikonlopun heppailut.

Viikonloppuna ehdin hyvin keskittyä hevosten kanssa puuhailuun. Ilmakin suosi ulkona olemista, joten mikäs sen parempaa kuin kävelyttää hevosia!

Vähän häikäsee...

Lauantaina kävimme Jipun kanssa tuossa pihatiellä kävelemässä. Varsa on reipastunut huomattavasti ensimmäisistä kävelylenkeistä, jolloin se oli hiukan hermostunut ja pysähteli hirnumaan toisten perään. Nyt se lähti vauhdilla tallista ja korvat hörössä käveli vieressäni kohti tietä. Kävimme melkein naapurin pihan kohdilla kääntymässä, siellä oli muutama pelottava puu ja pensas, mutta hienosti Jippu käyttäytyi kertakaikkiaan. :) Samuli on onneksi ollut mukana toisen riimunnarun kanssa valmiina ottamaan varsa kiinni toiselta puolelta, jos se koittaa alkaa riehua, sillä minun saappaat ei tuolla lumella kauaa pidä, siltä varalta, että tulee joku tahtojen taistelu Jipun kanssa. 

Takaisin talliin tullessa Jippu vielä hiukan hermostuu, kun kuulee ulkoa toisten ääniä ja tulee kova kiire päästä takaisin tarhaan, mutta ehkä se ajan kanssa oppii, ettei kiire ole? 


Iltapäivällä kävin vihdoin viimein testaamassa kärryjen uutta penkkiä, eli siis olin ajamassa ponia. Meinasi ensin jäädä koko reissu tekemättä, kun tallissa tuskastelin ponin tossujen (easyboot epicit) kanssa, kun en millään saanut vasempaan etuseen bootsia, vaikka olen ottanut siitä pohjallisenkin pois. Popin kaviot ovat kasvaneet ja pyöristyneet tämän talven aikana, mikä toisaalta on varmaankin ihan hyvä, koska sen kaviot ovat olleet aika kapeat, suipot ja pitkät. 

Lisää herkkuja ?

Uskaltauduin onneksi lähtemään ilman tossuja kokeilemaan tuleeko etenemisestä yhtään mitään, vai liukasteleeko poni kamalasti. Iloinen yllätys - Popi ei paljainkaan jaloin liukastellut yhtään ja käveli suht rennon oloisesti! Otimme jopa ravia eräällä mökkitien pätkällä, jossa oli mukava pohja. Sain tosissani pidätellä reippaasti hölköttävää ponia. 

Tallissa poni sai palkaksi siskoni itse leipomia heppanameja. Vaihdoin sille myös riimun vaaleanpunaiseen Jipulle liian pieneksi jääneeseen shettisriimuun. Hiki ponille ei tullut, mutta loimitin sen kuitenkin ulos.



Sunnuntaina meille tulikin aamupäivällä poniratsastaja. Oli aika kirpeä pakkanen lähtiessämme lenkille, mutta onneksi aurinko paistaa jo suht lämpimästi. Itse kävelin mukana, niin ei siinä kamalan kylmä ehtinyt onneksi tulla. Ratsastaja meni ilman satulaa ja poni totteli hyvin. Jälleen loimet niskassa takaisin tarhaan. 

Jose ja alareunassa todiste siitä, että kävin hiihtämässäkin.

Illalla minun oli tarkoitus ratsastaa vielä Jose, mutta loppujen lopuksi ratsastaminen vaihtui maastakäsittelyyn. Naruriimu tammalle päähän ja pitkä riimunnaru jatkeeksi. Menimme pihatielle ja harjoittelimme parit väistöt, pysähdykset ja peruutukset. Tamma muistaa nämä hyvin, vaikka ei olla pitkään aikaan treenailtu näin. :)

Lopuksi kahlasimme hieman pellonpuolella. Jose päätti käydä hieman piehtaroimassakin. Rentoa.


Kännykkä laatu...


sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Lumipyryä ja aurinkoa!

On tullutkin hieman "pitempi" tauko kirjoitteluun, vaihdoin työpaikkaa, joten meillä on ollut tässä vähän uusien rutiinien harjoittelua, tuntuu etten ole ehtinyt koneelle juuri ollenkaan...

Viikollahan oli plussakeliä, jonakin päivänä mittari taisi näyttää jo auringossa +7 astetta. Meillä meni tarhat ihan jäisiksi ja liukkaiksi. Eilisen päivän pyryttikin sitten lunta, jota tulikin sitten aika reilusti. Hevosiakin olisi voinut kauempaa luulla kimoiksi, kun olivat aivan lumisia kaikki. Vaan hyvä eriste tuo turkki, kun lumi ei ollut sulanut ollenkaan hevosten selässä. 

Mokomat on saaneet verkon irrotettua toisesta puusta.
Tänään aamullakin oli vielä kova tuuli ja pyrytti, kun laitoin hevosia ulos. Onneksi myöhemmin alkoi aurinko paistaa. Oli pakko käydä hieman kuvaamassa ulkona. (kamera tosin oli toista mieltä ja molemmat akut loppuivat parin kuvan jälkeen). Hepoilla on kuvissa loimet tosiaan siksi, että aamulla oli "paha"ilma... 

Utelias Jippu.

Jippu on ollut jonkin aikaa kokonaan erillään Josesta, eli ei ole päässyt maitobaarille. Josen tissitkään ei ole olleet enää täyden näköiset, eivätkä nyt enää sen tuntuisetkaan, että niistä maitoa tulisi. Mutta kappas vaan, kokeilin tänään päästää tamman ja varsan samaan tarhaan, niin johan oli varsa tissillä. Ja tamma tyytyväinen ilme naamallaan. Äh. Jose on joku "superäiti", joka imettää vaikka hamaan tappiin saakka Jippua. :D No kai tähänkin aika auttaa...