sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

On se vaan kasvanut...

Aika on mennyt jotenkin kamalan äkkiä, vastahan oli viime kevät ja vappuaatto, Jipun syntymäilta. Ja nyt ei ole enää pitkästi, että minun ihana pieni varsavauvani täyttää vuoden. 
Miks ei varsat voisi olla pidempään varsoja ? :D

Jipun kanssa ollaan päästy tällä viikolla niinkin pitkälle, että kaksi kertaa ollaan soviteltu jo kuolaimiakin suuhun ja tänään oltiin jopa kävelyllä kuolaimet suussa ja ihka uudet suitset päässä. Olin ajatellut Jipulle ekoiksi kuolaimiksi suoraa omenan makuista kuolainta (tiedä sitä sitten, miltä nämä hevosen suussa maistuu? Omassa ei ainakaan miltään..). 

Maanantaina hakiessani Agrimarketista racing protein-ruokaa Jipulle, kiersin tietenkin kaikki hevostarvikehyllyt läpi ja koin yllätyksen! Kyseiset kuolaimet maksavat monessa paikassa yli 24 euroa ja MITÄ agrissa olivat vain 17e! Eli ne oli pakko ostaa, kun oikea kokokin oli hyllyssä. 

Maistuuko nämä jonkun suussa omenalta?!
Cob-kokoiset mustat nahkasuitset taasen löytyivät eilen heräteostoksena Tarjoustalosta! Otsapannassa on joku pieni koriste, muuten ovat ihan perussuitset. Olivat edulliset ja kuten arvata saattaa, ne eivät kuitenkaan mahdu varsalle kovin pitkään päälle, joten myöhemmin ehtii ostaa laadukkaammat ja hienommat suitset. Eilen illalla rasvasin uudet suitset olohuoneenlattialla, joka on mun vakio varusteiden hoitopaikka.

Varsa valpas.

Tänään sitten varsa talliin harjaukseen, kuolaimet kiinni suitsiin  ja sovittelemaan niitä Jipun päähän. Viikolla tutustuttiin kuolaimiin kertaalleen, silloin ne olivat vanhoihin ravisuitsiin kiinnitettyinä. Olen sipaissut hieman melassia kuolaimiin, ennen suuhun laittoa, joten varsa on ollut miltei suu ammollaan, kun tarjoan kuolaimia sille. Ennen ulos lähtöä laitoin riimun suitsien päälle ja talutin itse ohjista ja Samuli sai ottaa riimunnarun käteensä (näin siksi, jos tulee tilanne, että tarvitsee pidättää kovemmin, esim jos varsa alkaa riekkua, ei tarvitse ensimmäiseksi olla repimässä ohjista).

Mentiin pihatielle kävelemään ja harjoiteltiin hieman paikallaan seisomista ja käännöksiä.
Varsa mutusteli kuolaimia ja oli tietysti hieman hämmästynyt, mutta käyttäytyi ihan mukavasti. Paikallaan seisominen ei ole helppo juttu, ainakaan jos yrittää asetella varsaa seisomaan ryhdikkäästi. Mielenosoituksena alkaa etujalka viuhua, mutta eteenpäin ei lähdetä, ennekuin jalka on rauhallisesti maassa. Hieman jännittää miten varsa jaksaa seisoa siellä match showssa viikon päästä!? :) Täytyy ensi viikon aikana treenata useampana päivänä ja muutenkin totutella kuolaimiin lisää. 

Hui hui, pianhan saadaan alkaa harjotella jo ohjasajoa ja sovitella valjaita. Niin se aika vaan kuluu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti