torstai 29. elokuuta 2013

Varsa kärryjen edessä.

Eilen oli suuri päivä; Jipulla oli ensimmäistä kertaa kärryt perässä! Saimme Samulin siskon avustamaan. Tallissa valjastaessa Jippu sai jonkun ihme hepulikohtauksen häntäremmin laitosta, vaikka ei ole aikaisemmin välittänyt mitään. Mietin siinä kohtaa, että mitenhän tässä mahtaa käydä...

Pihalla kärryjen kiinnittämisen ajan varsa seisoikin yllätävän nätisti paikallaan ja kun kaikki remmit oli viritetty ja kiristetty, minä kipusin kyytiin ja lähdettiin pellolle. Hieman jännitti! Ensimmäistä kertaa oman varsan rattailla. Jippu oli suht rauhallinen, toki pellolla käännöksiä tehdessä se hieman hämmentyi ja loikki, kun kärrynaisa pistikin vastaan kyljestä. Pellolta pois lähdettäessä se loikki myös ja koitti jotain venkoilla, silloin kumpikin aisa osui varsaparkaa vuorotellen kylkiin ja sekös oli inhottavaa. Onneksi hetken teutaroituaan se jumitti aina paikalleen, eikä koittanut poistua paikalta täyttä päätä.

Pihaan päästiin hengissä ja kaikki varusteetkin edelleen ehjinä. Kärryjä pois otettaessa varsa seisoi taas asiallisesti paikallaan. (Meillähän ei pihalla heppaa saa oikein kiinni mihinkään vaan jonkun täytyy aina pitää kiinni varustamisen ajan.) Tallissa lapsi sai leipää palkaksi. Täytyy tähän vielä mainita, että eilen varsa oli perähevosena, kun ajoin illalla Josen kanssa pellolla. Meni kuin vanha tekijä, liekö vahinko? :D

Olen ihan tyytyväinen tähän aloitukseen, ehkäpä se tästä lähtee sujumaan! Lopuksi vielä kuvallista todistusaineistoa;



tiistai 27. elokuuta 2013

Varsa vapaana sänkkärillä.

Haaveilin jo viime syksynä meneväni pellolle ratsastamaan Josella niin, että varsa on vapaana mukana. Se ei silloin onnistunutkaan, koska Jippu ontui toista takajalkaansa syksyllä juuri silloin, kun pellolle olisi päässyt. Tänä vuonna pääsin onneksi toteuttamaan suunnitelmaa, odotin kuin kuuta nousevaa, että talomme edessä oleva jättiläispelto puidaan. Ja sunnuntai-iltana se tapahtui, puimuri saapui!

Olen saanut luvan ratsastella pellolla puinnin jälkeen ja yleensä talvellakin siihen on saanut mennä kun on hanki. Nyt kuitenkin hieman jännitti ottaa Jippu mukaan, mielessä kävi että mitäs sitten jos varsa ei viihdykkään emänsä seurassa vaan päättää karauttaa pihalle ojat ryskyen? Näin ei kuitenkaan käynyt vaan varsuli pysyi hienosti pellolla, otti välillä olkea suuhunsa evääksi ja karautti minun ja Josen perään. Jippu antoi myös hienosti kiinni tämän juoksentelun päätteeksi. (ja sai siitä palkaksi leipäpalan)

Ilta oli jo hämärtymässä, kun Samuli kuvaili meitä;

Oljenkorsi suussa laukkaa hän.


Yrittääkö se pukittaa?

Ravia.




Jose<3


Laukkaa.

Ravailimme pari pätkää Josen kanssa ja laukkaakin mentiin muutama askel. Tamma oli aika pörhäkkä laukannostossa.  Ihana keinuhevoslaukka. Tuli ihan vanhat hyvät ajat mieleen, kun Jose oli vielä paremmassa kunnossa ja mentiin reippaitakin lenkkejä ihanissa maastoissa Myrskylässä. Nykyään meidän lenkkeily on enimmäkseen käyntiköpöttelyä tamman nivelkulumien takia.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Puuhastelua.

Puhelimen kamera ei taitanut valotusta kovin hyvin.
Tänä aamuna otin vesiletkun, fairyn ja tiskiharjan käteen, kokosin kaikki tyhjät ämpärit, ruokakipot ja muut kupit ulos nurmikolle ja pesin ne! Tämä on ollut suunnitelmissa koko kesän, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Olipa urakka, reilusti yli tunnin sain pesuun kulumaan. Fairykin vaahtoaa niin kivasti vaikka käytössä oli vain kylmää vettä. Psst; ei kerrota kellekkään, että meidän piha lainehtii tiskiaineessa... Mutta puhdasta tuli!

Innoittajana tämän työn aloittaimiseen saattoi toimia 40kiloa ruokintakalkkia, jonka Agrimarketista ostin tällä viikolla. (Jipun ruokaan aion kalkkia alkaa hieman lisäämään). Tarkoitukseni ei ollut ostaa tälläistä "jättisäkkiä", mutta koska 6kilon ämpäri ruokintakalkkia olisi maksanut yli kaksinkertaisen hinnan tähän säkkiin verraten oli valinta selvä... Piti siis pestä vanhoja mm. valkosipuliastioita, jotta saan kalkin pakattua kannellisiin ämpäreihin, pois tuosta säkistä. 
40kg kalkkia.
+Viikon tapahtuma katsaus; Jipun olen kerran ohjasajanut, meni hienosti. Kerran kävimme talutuslenkillä tuossa pihatiellä, ei mennyt hyvin. Varsa sähläsi koko ajan omiaan. Kohta tuo viereinen pelto puidaan, pääsemme sitten varsan kanssa sänkkärille pyörimään toivottavasti. 

Popi alkoi ontua alkuviikosta ja kutsuin kengittäjän paikalle. Ponilla oli kaviossa pieni paise, josta ei kuitenkaan tullut ihan varmuutta oliko se uusi vai joku vanha, joka on uudelleen "herännyt kiusaamaan". Kaviota ollaan nyt sitten uitettu betadinevesisuos liuoksessa päivittäin ja on se onneksi jo parempi. Popi on onneksi super fiksu poni ja antaa hoitaa itseään ilman temppuilua.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Sunnuntaisella kävelyllä.

Perheeni oli meillä kyläilemässä nyt viikonloppuna. Siskoni on myös innokas hevostyttö, joten haimme Josen aamupäivällä tarhasta harjattavaksi pientä sunnuntai-köpöttelyä varten. Lotta hoiti hevosen kuntoon, kun minä lähinnä avustin ja kuvailin. Ilmassa on kummasti jo syksyn tuntua vaikka onkin aika lämmin. Jose oli reipas kävelijä tänään. 

Ensin heppa puhtaaksi ja kaviot siisteiksi.

Poistuminen pihasta reippaassa käynnissä.

Totinen ratsastaja.

Peltotiellä.
 Ps. Psst, pakko vielä hehkuttaa; tallissa alkaa olla kaikki kohdillaan, maalaus valmiina ja karsinat yhtä ikkunakalteria vailla valmiita! Sähkömies pitäisi vielä kutsua ilmanvaihtosysteemejä laittamaan. Plus muutamia pikkujuttuja vielä. Ensi kesään jää tehtäväksi uusi ulko-ovi, josta mahdollisesti voisi lähteä kärryt perässä hevosen kanssa lenkille. Ehkäpä saan inspiraation tehdä talliesittely-postauksen tässä jonakin päivänä. 

tiistai 13. elokuuta 2013

Yhdeksän yhteistä vuotta.


"Joskus tuntuu että ajan pyörteet 
Kiskoo meidät mukanaan 
Avaa sylisi mulle 
Niin maailma saa ohi virrata 
Sun aika kukkaan on puhjeta 
Kohti taivasta kurkottaa 
Juuret viimein kylmän kiven murtaa 
Jos ymmärtää odottaa  <3"


Kesällä 2004 Tortolan talleilla.
Tänään 13.8.2013 on kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun Jose saapui Myrskylän Kreivilään minun omistukseeni. Silloin kolmastoistapäivä oli sattumoisin perjantai! Ei meidän kohdalla onneksi ollut yhtään huono enne. Kaupat oli tosin tehty hitusen aikaisemmin, heinäkuisen kesäleirin jälkeen, jolta tamma tarttui mukaan ennen aikaisena rippilahjana.

Ihanaa aikaa tamman kanssa olen saanut viettää ja toivottavasti vuosia on vielä monia jäljellä. Alkuun meillä oli tietysti omat vaikeutemme ja murheet, mutta niistä on ajan myötä selvitty. Koskaan ei ole kaduttanut, että halusin juuri tämän hevosen omakseni. Ostohetkellä Jose oli 10-vuotias ja aika osaamaton, taluttaessa jyräävä hevonen - ei se välttämättä vieläkään hirveitä osaa, mutta nostaa laukan kumpaankin suuntaan ja menee jonkin näköistä pohkeenväistöä. Taluttaessa ei olla moniin vuosiin enää tarvittu narua turvan ympärillä (paitsi joskus harvoin), joten kai tässä voi sanoa, että jotenkin on edistytty?! Eikä tämä koskaan niin tavoitteellista ole ollutkaan vaan mukavaa yhdessä tekemistä.

Ei kovin edustava kuva, mutta onneksi oppia on tämän
jälkeen tullut paljon lisää... (helmikuu 2005)


torstai 8. elokuuta 2013

Kengitystä ja heinän hakua.

Keskiviikkoillan homekokko.
 Ajattelin kirjoittaa hieman alkuviikon tapahtumista. Maanantaina veljeni oli meillä käymässä ja kun kerran paikalla oli kolme ihmistä, otin Jipun (keskeneräisen)tallin käytävälle ja pienen sukimisen päätteeksi puin sen valjaisiin. Kävimme ohjasajamassa pitkästä aikaa. Varsahan kesälomaili 2kuukautta, mutta hyvin olivat kevään opit jääneet mieleen. Oltaisiin selvitty yhdelläkin taluttajalla hienosti, mutta parempi oli ottaa varman päälle, jos varsa olisikin ollut ihan pöhkö. Kävin myös tilaamassa potkuremmin ja odotan innolla, että tuo viereinen peltopuidaan, jotta päästäisiin sinne Jipun kanssa kokeilemaan kärryjen vetämistä. Pellolla olisi tilaa. 

Sumuinen keskiviikkoilta.

Tiistaina meillä kävi kengittäjä, joka vuoli Popin kaviot ja kengitti Josen. Ponin kavioissa olivat ihan ok. Välillähän sillä on valkoviivan kohdalta kavio ikäänkuin syöpynyt, tai siis siitä kohtaa tunkeutuu hiekkaa kavion sisälle. Vaikea selittää, täytyy kuvata joskus malliksi. Josella tuntui olevan pehmeät kavionpohjat, minkä olin kyllä huomannut kavioita putsatessakin. Mistä lie johtuu? Tammalle laitettiin samat kengät takaisin, kun eivät laiduntamisen ja metsässä ratsastelun ansioista olleet kamalan kuluneet. Säästyi ostamani uudet kenkulit seuraavaan kertaan. Höpöttelin kenkääjälle, että olisi mukava mennä irtokenkä kurssille, ettei olisi niin avuton noiden kavioasioiden kanssa, niin hän lupasi seuraavalla kerralla opastaa minua, ettei tarvitse maksaa mistään kurssista! Jei kivaa! :) 

Ihanaa juhannusaattona paalattua kuivaheinää.
Keskiviikolta ovat tämän kirjoituksen kuvatkin. Olimme hakemassa heinää naapurikunnasta. Kaikki alkoi siitä, kun sunnuntai-iltana avasin viimeisen keväällä ostetun pyöreän kuivaheinäpaalin, joka oli ollut pihalla lavan päällä odottamassa. Voi sitä harmistuksen määrää, kun muovien alta paljastui homeinen paalin pääty! Argh! Jos joku kysyy mikä on hevosenpitäjän suurin huolen ja stressin aihe minä vastaisin, että se on HEINÄ! 

Eilen oli sitten paalinpolttotalkoot, kun ei heinää viitsi lantalaankaan oikein työntää. Haettiin uusipaali, jonka tuottaja kuuluu laatuheinärenkaaseen. Häneltä ostettuun heinään olen erittäin tyytyväinen! Viime talvena meillä oli 13 paalia esikuivattua säilöheinää ja tulevalle talvelle on tarkoitus ostaa sitä myöskin. Nyt kuitenkin kuivaheinää vielä, koska esikuivattusäilö voi alkaa pilaantua jos on lämpimällä ilmalla kauan avattuna ja meillä kuitenkin kestää isopaali parisen viikkoa. Kuvassa paali ei näytä ollenkaan niin vihreältä mitä se todellisuudessa on (puhelimella kuvattu).

Oli siinäkin pieni operaatio taas saada paali peräkärryltä sisälle, onneksi meillä on kippi tuossa peräkärryssä ja saimme heinämieheltä paalinmuovirullia, joiden avulla liu'utimme paalin pois kärryiltä paikalleen katon alle. Ennen olemme käyttäneet pyöreitä puita lavan alle tuossa siirtovaiheessa, mutta kyllä nämä paalinmuovirullat olivat paljon kätevämpiä! Ihanaa nyt saan huokaista helpotuksesta, kun tietää hevosilla olevan hyvää ruokaa tarjolla.

Semmoinen alkuviikko täälläpäin.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Järvellä Popin ja issikkatamma Harpan kanssa.

Eilen päätettiin toteuttaa yksi kesälle suunnitteilla olleista jutuista eli ponin "uittaminen", joka oikeasti oli kahlaamista matalassa rannassa. Popin ohjaksissa oli mökkiläisten lapsenlapsi, joka ennenkin on ponin kanssa touhuillut ja mukana menossa oli myös Jipun laidunkaverin Stellan emä 7v islanninhevostamma Harpa. 

Ilma oli lämmin ja molemmat ponit osoittautuivat oikeiksi vesipedoiksi. Popia jännitti ensin hieman veteen meno, mutta sinne päästyään se oli innoissaan. Samoin Harpa, joka olisi kahlannut vaikka kuinka pitkälle, jos olisi päästetty. Ranta, jossa olimme on hiukan kapea, mutta matalaa on sitäkin pitemmälle. Josen kanssa olen vuonna 2010 ollut tuolla ja silloin kahlasimme ties kuinka kauas ulapalle, kun vesi ei syventynyt millään. Lisäksi ranta on ihanaa hiekkaa eikä upota. Aurinkoisella säällä näkee pohjan, joten joitakin yksittäisiä kiviäkin pystyy väistelemään. Ihana paikka! Ainut miinus, että sen verran kaukana, että joutuu kopin kanssa menemään paikan päälle. 


Popi tuumailee uskaltaisikohan mennä veteen.



Harpa tarkkana.

Minun piti olla ensin vain avustaja ja kameran takana, siksi ei ole kypärää. 

Kiitos Ninalle kuvauksesta!

Minun piti ensin vain avustaa ja olla kameran takana, mutta sitten sainkin mennä Harpan kanssa kahlailemaan. Ohi meni pari venettä, ne olivat Harpan mielestä hiukan pelottavia. Retki sujui muuten loistavasti, mutta kotiin lähdettäessä islantilais tamma olikin sitä mieltä, että jää rannalle ja traileriin meneminen tuotti päänvaivaa, mutta lopulta se suostui tulemaan kyytiin. Ja täytyy tässä kehua Popia, sillä vaikka matkakaveri sohlasi ja jumitti ja aikaa kului, ei shettiksellä mennyt yhtään hermot vaan tyynenrauhallisesti se odotteli ja käveli koppiin ja ulos useamman kertaa.

torstai 1. elokuuta 2013

Pollet kotipihassa jälleen.

Hain eilen illalla kaikki heppaset kotiin. Ensin Josen ja Popin, sen jälkeen Jipun. Edellä mainitut menivät koppiin suht mallikkaasti, Jose juoksutusliinan pienellä tuella. Matkustus sujui hyvin ja kotona tarhassa piti vähän kirmailla aluksi.

Sitten Jippua hakemaan. Sepä ei olisikaan halunnut lähteä yhtään mihinkään, ei ainakaan trailerilla. Pariin kertaan oli jo etukaviot lastaussillalla, mutta väkisin piti peruuttaa pois. Kaikkia hienovaraisia poppakonsteja kokeiltiin, (enää en sorru siihen, että hevosia lastattaisiin väkisin taikka väkivalloin, koska se ei luo jatkoa ajatellen kovin hyviä tuloksia). Lopulta, kun kaadoin kauraa lastaussillalle, otti varsa reippaat askeleet kohti koppia ja siitä sitten päästiin askelkerrallaan kyytiin. Toiset pitelivät riimun naurua Jipun pyllyn takaa, jottei peruuttaminen tuntuisi mielekkäältä idealta, kun kaurat oli syöty.

Lyhyt matka kotiin sujui hienosti ja kotipidassa varsa oli aivan hiljaa ja odotti, että hänet päästetään kuljetusvaunusta ulos. Olin lopputulokseen ihan tyytyväinen, tuskin kamalan pahaa kokemusta tästä lapselle jäi, vaikka lastaus hieman kesti. Lisää harjoitusta vaan! 
Kiva kihnuttaa.

Jose oli aika pörhäkkänä, kun laskettiin Jippu tarhaan. Tamma tarjosi varsalleen ensin hieman takakaviota. Toisaalta ei ihme, menihän Jippu ensimmäiseksi nuuhkimaan Josen takajalkojen väliä sen oloisena, että täältä on ennenkin jotain saanut. Maidon tulon ajat taitavat kuitenkin viimein olla ohi, koska Jose ei ajatuksesta tykännyt - hyvä niin! Pienten spurttejen ja pukittelujen jälkeen hevoset olivat taas kunnon äiti ja tytär hyvissä väleissä. 

Perhe koolla.


Kävimme palauttamassa kopin (Kiitos vaan lainasta!), palatessamme pihatietä kotiin, näimme ainakin minun sydäntäni lämmittävän näyn. Jose ja Jippu rapsuttelivat toisiaan aidan kulmalla. Oih ihania! Ja olen niin iloinen, että ne olivat noin nopeasti tuollalailla, kuin eivät olisi erossa olleet ollenkaan. 

Popi taasen otti rauhallisesti kuten yleensäkkin vanhalle rouvalle sopivalla arvokkuudella. Se tiesi ainakin hyvin mihin oltiin tultu, koska käveli määrätietoisesti noin metrin korkean kuolleen kuusen luo. Sillä on tapana kävellä kuusenrisun yli, ilmeisesti puu on loistava mahan rapsutin. Näin se arki sitten taitaa alkaa. Heräsin tänään tunnin aikaisemmin, kuin tässä aiemmin hevosten poissa ollessa...