lauantai 28. syyskuuta 2013

Höpinöitä ja muutama kuva.

Kuvat 6.9.13
Jippis
Tämän viikon aikana en ole ehtiny puuhailla hevosten kanssa paljoakaan, paitsi tietysti ruokkinut ja vienyt sisään ja ulos + siivoillut tarhaa. Tiistaina kävimme Josen kanssa köpöttämässä syksyisessä viimassa. Tamma oli virkeä. Alku viikosta oli muutama hallayökin. Ihanan kirpeä ilma.
Äiti ja sen tytär.

Vuosi vuodelta valkeat karvat vain lisääntyy.
Jose sai tänään toimia talutusratsuna. Opetamme alkeita eräälle kovasti hevosista innostuneelle tytölle, joka on ollut hevosen selässä vain muutamia kertoja tätä ennen. Tietysti aloitimme perusasioista, kuten harjaus ja talutus, varusteiden laitto jne. Mukavaa, kun voi tarjota hevoskokemuksia tälläiselle kovasti innoissaan olevalle. Muistan hyvin oman lapsuuteni, hevosten kanssa halusi niin paljon päästä touhuamaan ja kun viimein pääsi, niin kuinka hienoa se olikaan! Ja enhän toki mikään opettaja ole, mutta osaan kertoa ne perusjutut, kuten miten hevosen saa liikkeelle ja kuinka kuuluu pysäyttää. Kantapäät alas ja nyrkit pystyyn jne...  Näistähän se lähtee.
Jose

Jippu ja Popi päivänokosilla.
Jipun kanssa kävimme iltahämärässä tuossa pihatiellä tekemässä vähän talutusharjoituksia. Olin onneksi pukenut itselleni heijastinliivin ja varsalla jalkaheijastimet, vaikka kuvittelinkin, että iltasella on hyvä aika mennä tuohon, ettei meille taikka naapuriin ole enää ketään tulossa autolla. Olimme hetken tiellä käppäileet, niin eikös meille tullut eräs ihminen pakettiautollaan, no hän onneksi huomasi meidät kaukaa ja ajoi varsan ohi rauhallisesti. Jippu ei tästä juurikaan välittänyt, vaan olisi halunnut syödä ojanreunalta ruohoa. Ei mennyt kauaakaan, kun seuraava auto tuli. Ja mitä vauhtia pihatiemme mutkan takaa, pelästyin jo ettei se muka näe meitä ollenkaan, mutta hiljensi viimein ja me pääsimme pihalle alta pois. Varsa otti tässä muutaman raviaskeleen auton mennessä takaa, mutta ei onneksi vaikuttanut mitenkään hermostuneeltaa kun jatkoimme kävelyä auton mentyä ohi. Loppu hyvin kaikki hyvin.

perjantai 20. syyskuuta 2013

"Mekin saatiin tänne Hööks, jee!" + vähän tän viikon juttuja.

Ihanat pohjalliset ja kuvasto, joka ei tänä vuonna postilaatikkoon tullutkaan.
Eilen Raisioon avattiin Hööksin myymälä. Olin odottanut sitä innolla, vaikken mikään superkuluttaja olekkaan. Käväisin avaijaisissa, harmillisesti pääsin paikalle vasta töiden jälkeen iltapäivällä, jolloin esimerkiksi tarjousloimista oli jo parhaat koot viety, eikä meidän kaviollisille ollut enää sopivia jäljellä. Mukaan tarttui vain uudet pohjalliset punaisiin nokian-kumppareihini ja iso heinäkassi. Ruskeita jalustinhihnoja olisi tehnyt mieli Josen rungottomaan satulaan, koska siinä on tällä hetkelle MUSTAT vaikka satula on ruskea. Hylly, jossa hihnojen paikka kaupassa on, oli aika tyhjänlainen, ruskeita vaihtoehtoja ei juurikaan ollut jäljellä. No toisella kertaa sitten. Ainakin hyvä syy mennä pian uudelleen. ;)


Pöysti omi lilan heinäkassin heti itselleen. 
 Tällä viikolla hepat ovat olleet kaikki yöt sisällä, syksy on saapunut ja vettäkin on tullut välillä ihan reilusti taivaalta. Nopeasti on opittu, että kun tallista alkaa iltasella kuulua kolinaa (kun minä siellä hääräilen), niin silloin kannattaa kerääntyä ulos oven taakse, jos vaikka pian pääsisi sisälle syömään. Olen saanut muuten karsinat siivottua aamuisin, vaikka paljoa ei aikaa olekkaan, kun ajoissa pitää töihinkin kiiruhtaa.

Joselle rakennettiin karsinaan pieni heinänsyöntinurkkaus, koska sillä on kengät jalassaan ja heinäverkkojahan ei suositella kengällisille hevosille kengän kiinnijäämis riskin takia. Tammalla ei ole tapana kuopia verkkoa, joten seinämä suojaa lähinnä sitä, ettei jalka takerru verkkoon hevosen piehtaroidessa tai nukkuessa makuullaan karsinassaan. Verkko on paalinnarulla löysästi kiinni alaosastaan, jottei Jose saa sitä nostettua pois kaukalosta.
Jose iltaheiniä syömässä.

Popi karsinassaan. 

Keskiviikkona meillä kävi tovereita, joihin Josen ja Popin kesälaitumella tutustuttiin. Hepat saivat runsainmitoin porkkanoita tuliaisiksi ja Popi sai toimia hieman kärryponina lapsille. Rouva toimi todella nätisti ja totteli hyvin! Muutaman kuvankin sain napattua ennen isoa sadekuuroa.
Kärryponi.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Kuolaa, verta ja hikeä... Siis hevoset hammaslääkärissä.

Aamulla soittelin tutulle eläinlääkärille kyselläkseni koskakohan hän mahtaisi ehtiä meille kurkistamaan hevosten hampaita raspauksen merkeissä. Yllätyksekseni hän sanoi voivansa tulla jo tänään. Katsoin muistiinpanojani juuri ja viime raspaus on tehty marraskuussa. Ja Jipun hampaille ei aikaisemmin ole mitään tehtykkään.

Vähän ennen kello kuutta eläinlääkäri kurvasi pihaan ja minä nappasin hevoset sisälle. Ensin vuorossa oli Popi. Pidin ponia narussa käytävällä toimenpiteen ajan. Sen hampaissa oli jonkin verran piikkejä, mutta ei mitään mahdottoman pahaa. Suht hyvät hampaat on vielä vaikka ikää on 23v. Popilla meinasin tosin mennä hermot tähän touhuun ja se koitti pariin kertaan poistua paikalta, siinä kuitenkaan onnistumatta, tässä kohtaa minua tuli hieman hiki. Tietysti eihän se ponille mukavaa ollut, kun yhtä piikkiä joutui hieman enemmän raspaamaan hampaan reunasta, niin vertakin alkoi vähän tulla ilmeisesti poskesta.

Seuraavaksi käytävälle pääsi Jippu. Sen purukalusto ei saanut kehuja. Kommentti oli, että aika epätasaiset hampaat sillä suussaan. Toki voivat iän ja hampaiden vaihtumisen myötä tulla paremmiksi kuulemma. Toivotaan näin. Varsalla on oikealla puolella poskihampaiden edessä tulossa sudenhammas. Voi olla, että se täytyy jossakin vaiheessa poistaa? 
 
Varsa vielä hieman sekaisin.
Varsa rauhoitettiin heti suunavaajan laiton jälkeen, kun oli levoton. Eläinlääkäri katsoi parhaaksi näin. Rauhoitusaineen laitto sujui muuten todella helposti! Varsa on ennen mennyt aina ihan mahdottomaksi, jos sitä on neulalla koitettu pistää. Silloin on auttanut tukeva ote ylähuulesta, jolloin varsa on rauhoittunut täysin. Nyt kuitenkin odoteltiin hetki lääkepaketin avaamisen jälkeen (jotta tottuu hajuun, eikä suoraan yhdistäisi sitä pistokseen. Tämä oli Vepsän vinkki) ja minä rapsuttelin sekä hieman nipistelin varsaa lavalta ja kaulalta ennen pistosta. Ja hups vaan, oli varsa rauhoitettu. Ensi kerralla täytyy vaan muistaa, että se tuntuu olevan aika herkkä noille aineille. Meni sen verran veteläksi, vaikka eläinlääkärin mukaan annos oli suht pieni. Raspauksen jälkeenkin vielä askellus oli yks-risti-kaks, kun karsinaan vietiin.

Viimeisenä käsittelyyn pääsi joutui Jose. Se oli minulla riimunnarussa käytävällä ilman rauhoitusta. Tamma oli suht fiksusti, vaikka tilanne varmasti sille epämiellyttävä olikin. Päätään se välillä vähän kallisti, mutta seisoi silti aloillaan. Sillä ei enempiä sanomisia hampaissa ollut, muutamia piikkejä vain. 

Hammashoidon valmistuttua kaikki jäivät vielä karsinoihinsa odottamaan Jipun tokenemista. Minä sain vielä matolääkkeet, joita pyysin puhelimessa eläinlääkäriä tuomaan. Annan yleensä syksyisin tupla annoksen strongid p:tä, jotta mahdolliset heisimadot saavat lähdöt hevosista (ne eivät näy lantanäytteessä). Talvella teetän analyysit lantanäytteistä ja kevät/alkukesä riippuu sitten vähän talven näytteiden tuloksista, että teetänkö uudet/madotanko hevosia silloin. Toki Jippua madotan useammin, ilman mitään näytteitä, koska se on varsa. Axiluria se on useimmin saanut. Madotukseenkin annetaan jatkuvasti uusia ohjeita, ei meinaa perässä pysyä... Välillä sanotaan, että valmisteita olisi hyvä vaihdella ja sitten taas kuulee, ettei saisi liian usein vaihtaa lääkettä jne.

Laitoin lauman ulos, kun Jippu oli taas valppaana. Saavat olla siellä noin tunnin. Sillä välin saan heinät laitettua valmiiksi karsinoihin. Viime yönä alkoi meidän syyskausi eli pollet tulivat talliin yöksi ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. 

lauantai 14. syyskuuta 2013

Rohkea varsa ja kuulumisia.

13.9.  Jippu ihmettelemässä kaivuria, joka on puskan takana.
Eilen hevosten tarhan ja minilaitumen välistä ojaa oli kaivuri hieman kaivamassa. Silta jota pitkin hevoset ovat laitumelle kävelleet nostettiin liinojen avulla kaivurin kauhalla pois edestä. Lisäksi pellolla möyrysi vielä traktoreita peräkärryineen. Ja mitä tekee varsalapsi? Katselee aidalla uteliaana koneita, eikä lähde pois, vaikka Jose katselemiseen kyllästyikin ja siirtyi kauemmas. Mielestäni Jippu oli aika rohkea. Ehkä siitä kasvaa vielä ihan fiksu hevonen? Ojasta lähti myös muutama pajupuska, joiden oksia annoin hevosille. Lehdet kelpasivat hyvin.

14.9.
Tänään kurkatessani hevostarhaan tallin taakse yllätin joukon päivänokosilta. Jose piti ilmeisesti vahtia seisaallaan, tosin korvat rennosti lurpallaan Jipun ja Popin ottaessa rennosti. Shettistä harvemmin olen nähnyt ulkona makuullaan. Jippu säpsähti tuloani, vaikka juttelin mennessäni. Taisi olla aika unessa. Mikäs ulkona onkaan makoillessa, kun on ollut niin lämmin ja kuiva syyskuu. Hevoset viettävät edelleen yöt ulkona.

14.9. Popi nokosilla

6.9. Josen kanssa ajelulla.
 Viime viikolla ajelin Josen kanssa muutamaan kertaan pellolla. Eräällä  kerralla myös naapurin lapset olivat kyydissä. Jose onkin hyvä hepo lasten ajelutukseen. Käppäilee kaikessa rauhassa tasaista vauhtia. Ajokuvat on kuvannut Samuli. 

5.9. Popi kärryjen edessä
Myös Popin kanssa on peltoajeluja harrastettu muutamaan kertaan. Poni on aina niin innoissaan, ettei meinaa pysyä pihalla nahoissaan, vaan tallin edestä pitäisi muka lähteä juosten. Tästä olen ollut hieman erimieltä... Harmittaa vähän, koska kirjoittaessani tätä, tuota isoa ihanaa peltoa on mylläämässä traktori. Joten se siitä ilosta. Tuo tonttimme toisella puolella oleva sänkkäri ilmeisesti jää vielä ainakin tuollaiseksi, joten josko siinä vielä ehtisi ratsastella. Ajattelin kyhätä pikatolpista ja sähkölangasta pienen kentän siihen. Jos Josen kanssa innostuisi hieman kokeilemaan kevyttä koulutuuppausta pitkästä aikaa. 

7.9. Tytär ja sen äiti.
 Jose ja Jippu toimittivat viime viikonloppuna pihassamme ruohonleikkurin virkaa, nurmikko oli päässyt paikkapaikoin pitkäksi ja tein tammoille nopeasti pikatolpista aitauksen. Kesän viimeisiä vihreitä varmasti viedään. Tässähän alkaa salaa pikkuhiljaa jo odottaa talvea ja lunta, vaikka sitten onkin kylmää ja pimeää. Hevosille saa etsiä heijastimet ja sisällä talossa voi kaivaa kynttilät ja villasukat kätköistään. Ajattelen aina olevani kesäihminen, mutta lopulta pidän kuitenkin kaikista vuodenajoista omalla tavallaan. 

perjantai 6. syyskuuta 2013

Liputuspäivä.

Jose ja Jippu syksyllä 2012.

Hyvää suomenhevosen päivää kaikille suokkien ystäville!


Jippu heinäkuu 2012.



torstai 5. syyskuuta 2013

Keskiviikon juttuja.

Eilen otin ponin liinaan pikaisen harjauksen jälkeen tarkoituksena mennä pellolle ottamaan siitä muutama kuva järkkärillä puhelimen kameralla. Ihana Canonini kertoi vain "vaihda akku". Olin unohtanut ladata sen. Ei siis auttanut tyytyä kuin samsungin huonoon kameraan. Onneksi hyvässä valossa kuvista tulee ihan siedettäviä. 

Popia olisi enemmän kiinnostanut syöminen, kuin poseeraaminen, mutta muutaman julkaisukelpoisen otoksen sain napattua. Ponitamma on kasvattanut jo melkoisen turkin itselleen. Ainakin jos hevosiin vertaa. Ei tule heti kylmä. Otsaharja on rouvalta myös kadonnut kesän aikana, ehkä se taas talvella tuuheentuu?



Jipun kanssa käväisimme myös pellolla, varustuksena naruriimu ja liina. Otettiin vähän talutusharjoituksia: opeteltiin peruuttamaan pienestä narun heilautuksesta (tämä hiukan vaiheessa vielä) ja otettiin pysähtymisiä ja liikkeelle lähtöjä. Varsa kun on keksinyt uuden jutun jumittamisen. Olin ihan tyytyväinen loppujen lopuksi, vein takaisin tarhaan varsan, joka oli kuulolla ja huomio myös taluttajan tekemisiä, eikä koittanut haahuilla omia teitään ja joka käveli siivosti vieressä, eikä koittanut repiä itseään ojan varteen syömään. Lisää treeniä vaan, kun nuoren tamman päästä nämä asiat tuppaavat haihtumaan aika nopeasti. 

Ps. Tiistaina kävi sähkömies ja saatiin talliin poistoilmapuhaltimet paikalleen. Eilen saimme kalterit Jipun karsinan ikkunaan, joten tallissa alkaa olemaan tälle kesälle kaikki tehty. Lämminvesivaraaja on vielä haaveissa asentaa tänä syksynä, mutta se ei vaikuta hevosten sisälle pääsyyn onneksi. 

tiistai 3. syyskuuta 2013

Kooste viime päiviltä.

Pieni katsaus viime viikon loppupuolen  ja viikonlopun juttuihin. On niin kiireistä ettei tietokoneelle ole paljoa ehtinyt kirjoittelemaan, kun illat ja viikonloppuna päivät kuluivat ulkona hääräillessä.

Torstai 29.8.;
Jipulle laitettiin tällöin uudelleen kärrit perään. Tällä kertaa ei sujunut yhtään hyvin ja takapakkia tuli aika reilusti. Varsa seisoi taas nätisti kärryjen laiton ajan, mutta kun liikkeelle olisi pitänyt lähteä se oli sitä mieltä, ettei käy. Päästiin pellolle asti jotenkin, pari kertaa se loikkasi pystyynkin. Pellolla vänkäsi väkisin oikealle aisojen välissä, jolloin toinen aisa tietysti painoi kylkeen. Lopulta otettiin pellolla kärryt pois, ennenkuin mitään sattuu ja jatkettiin ihan vaan ohjas ajaen. Siinäkin meni sitten hetki, että varsa suostui liikkumaan. Mutta loppujen lopuksi rentoutui ja meni ihan kuin ennenkin. Pysähtyi, liikkui ja kääntyi pyydettäessä. Ilmeisesti se ottaa aisoista jotain pulttia. Noh, eipä meillä mikään kiire asian kanssa ole, edetään pikkuhiljaa.
Lauantain sateenkaari.

 Perjantai 30.8.;
Ajelimme Josen kanssa pellolla ja Jippu oli elämänsä toisen kerran tiuhtina (eli perähevosena narussa). Se meni kyllä taasen tosi hyvin ja varsa käveli kärryjen perässä kuin vanha tekijä. Jose sen sijaa olisi ollut kovinkin meno päällä ja käveli välillä super reippaasti ja tarjosi itse ravia. Hauska tammanen, viileät ilmat ovat tehneet tehtävänsä ja reipastuttavat hevosia.

Jose katselee muuttolintujen menoa.
 Lauantai 31.8.; 
Lauantaina siivosin jonkun verran hevosten tarhaa. Ohjasajoimme Jipun kanssa. Pellolle mentäessä varsa hermostui vähän, emmekä olleet kauaa, vain sen verran, että varsa kulki nätisti. Pihatiellä kävelimme myös vähän, kävimme postilaatikolla kääntymässä. Siinä köpöteltäessä varsa rauhoittui hyvin. Onhan se sille jo tuttu tie.
Josen kanssa menimme noin tunnin lenkin pääosin pelloilla, tien kautta vain vaihdoimme peltoa. Jose oli reipas ja otimme pätkät ravia ja yhden ympyrän verran laukkaa. Tammuska olisi mennyt varmaan enemmänkin, sen verran reipas se on, mutta täytyy ajatella sen jalkoja. Kyllä tulee niin vanhat ajat mieleen, kun maastoiltiin pitkiä ja joskus vauhdikkaitakin lenkkejä. Näimme muuten muuttolintuja ja hienon sateenkaaren.

Lisäksi juoksutin Popia vähän liinassa pellolla (ihanaa tämä kun saa käyttää peltoa, kun kenttää ei ole).  Poni oli aika meno päällä sekin. Juoksuttaessa sillä toimii erinomaisesti liikettä lisäävät pyynnöt, tässä tapauksessa ääniavut, mutta jarrut eivät toimi noin helposti vaan ympyrää täytyy pienentää, että poni suostuu hiljentämään menoa. Ei auta semmoiset, että siirtyisi itse ns. sen edelle ja näin paineen avulla saisi sitä hidastamaan, mikä taas toimii esim. Josen kanssa hyvin. 

Kesän viimeisiä vihreitä.
Sunnuntai 1.9.;
Sunnuntaina ystäväni oli meillä kylässä, joten hevosten kanssa touhuilu jäi hieman vähemmälle. Joselle ja Jipulle tein pihalle nurmikolle/pusikkoon semmosen pika aitauksen, että pääsivät nyppimään viimeisiä vihreitä sieltä. (Eikä ole niin paljoa ruohonleikkurilla töitä, kun hepat hoitaa). Ostin biltemasta muovisia aitatolppia, olivat mielestäni edullisempia, kuin esim agrimarketissa. Niistä on helppo tehdä väliaikais aitauksia.

Lisäksi otin asiakseni siivota varustehuoneen. Se on ärsyttänyt pitkään minua, kun lattia oli täynnä työkaluja remontin jäljiltä ja sitten itse olen vain laskenut tavarat käsistäni minne sattuu. Otin miltei kaikki roinat huoneesta ulos, lakaisin lattiat ja käänsin muutamia kalusteita hieman toisin päin. Järjestelin tavarat takaisin + jätin kaikki likaiset loimet (joille tarttis äkkiä tehdä jotain) tallin puolelle. Täytyy sanoa, että olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Huoneessahan mahtuu taas kävelemään. Vau!

Jose.
Maanantai 2.9.;
Eilen siivoilin hevosten tarhasta kakkoja taasen pois. Lisäksi kävin Popin kanssa kärryttelemässä pitkästä aikaa. Lähdimme peltoa kiertämään ja käväisimme naapurissa. Saimme sieltä korillisen omenoita. Ajattelin tehdä omenapiirakkaa ja uuniomenia jonain päivänä. Toki hepat saavat omat maistiaisensa ompuista. Popi pääsi myös kyydittämään naapurin innokasta hevostytön alkua kärryillään. 23v poninen on myöskin super reipas lenkki kaveri, sain pidätellä, että poni pysyi käynnillä, kun ravaamalla taittuu matka paljon nopeammin ponin mielestä. Minä taas olin sitä mieltä, että on aloitettava rauhallisesti. 

Lauantain peltomaastossa.
Tiistai 3.9.;
Tänään toivon sähkömiehen tulevan meille iltapäivällä laittamaan talliin poistoilma puhaltimia, jotta saataisiin ilmanvaihto edes hieman paremmaksi. Lisäksi olisi pian kiva saada hevoset talliin yöksi, koska nytkin kun tätä kirjoittelen mittari näyttää +3 astetta. Toki pollet pärjäävät, mutta mitä jos sataisi vettä? Sitten en niitä ulkona näin vilpoisella haluaisi öisin seisottaa. 

Jose ja Jippu pika-aitauksessa leikkaamassa nurmea.