torstai 31. lokakuuta 2013

Tervetuloa Esteri!

Saimme uuden suomenhevosvahvistuksen laumaan viime sunnuntaina, kun meille muutti Esteri-tamma. Se ystävieni ylläpitoheppa. Nyt laumassa haetaan paikkoja, Jose näytti kyllä heti, että hän on täällä johtaja tamma, mutta myös Jippu komentaa korvat luimussa tätä uutta hevosta. Se vähän harmittaa minua, koska keväälläkin, kun Ralli oli hetken meillä ne olivat melkein heti kavereita ja samoin laitumella Jippu ystävystyi heti muiden kanssa. Ja eikai aikuisen tamman tarvitse antaa 1,5v kakaralle periksi? No katsotaan miten tämä kehittyy.

Tallissa tein myös pieniä karsinajärjestelyjä. Esteri sai Jipun karsinan ja Jippu muutti takaisin "vanhaan" karsinaansa, jossa asui viime talvena. Ajattelin, että parempi laittaa Esteri käytävän toiselle puolelle ja Jippu Josen viereen. Olemme tehneet myös hieman muutoksia hevosten ulkona olevaan katokseen, sekä aitaukseen, mutta niistä lisää myöhemmin.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kurkistus islanninhevosmaailmaan.

Olin tänään toverini Ninan apuna kilpailuissa, joissa hän ratsasti islantilaistammallaan. Kisat olivat siis islanninhevosten askellajikilpailut, jotka järjestettiin Luvian ratsastuskoulun maneesissa. Päivä oli perinteisen kisapäivän tavoin erittäin sateinen, mutta onneksi paikan päällä pääsi hevosen kanssa tallin suojaan valmistautumaan. Aivan alkuluokkia ei ehditty seuraamaan, mutta helppoa kolmikäyntiä, jossa siis esitettiin vapaavalintaisesti(?) kolme askellajia, tölttiluokkaa ja helppoa nelikäyntiä ehdittiin katsoa. Nina otti siis osaa nelikäyntiluokkaan, jossa mentiin ensin kierros tölttiä, sitten kierros ravia, puolikierrosta käyntiä ja lopuksi kierroslaukkaa. On nämä vähän erilaisia kisoja kuin "normaalit ratsukisat", joissa olen käynyt. Toisaalta aika yksinkertaiset, kun vain noita askellajeja mennään maneesia ympäri. Toki arviointi on varmaan aika tiukkaa, miten puhtaasti heppa askellajit esittää ja miten siirtymiset yms sujuvat. Tuomareita oli paikalla kaksi ja he antoivat joka suorituksesta numerot. Kaikki saivat myös kirjallisen arvioinnin omasta suorituksestaan.  Ennen luokkia sai "näyttää" maneesia hevoselleen jos halusi, silloin siellä oli siis hevosia yht'aikaa, mutta kisa suorituksen aikana maneesissa oli yksi poni kerrallaan.

Muutama kuva:




Millainen objektiivi mahtaisi olla hyvä kamerassa olla tälläisen maneesikuvauksen varalle?


perjantai 18. lokakuuta 2013

Vettä, kuin saavista kaataen.

Kateellisena katselen toisten lumisia facebook- ja blogipäivityksiä! Meillä on taas satanut vettä kaksipäivää taukoamatta. Eilen aamulla oli lupaava reilu kolmen asteen pakkanen, joka kuitenkin muuttui kaatosateeksi. Tänä aamuna oli myöskin vetistä. 

Loimitin hepat ennen ulosmenoa. Kummasti vie aamutalli enemmän aikaa, kun ensin harjaa hevosista pahimmat turpeet pois ja pukee loimet niiden päälle. Joselle laitoin "tähtiloimen", jota se ei ole vielä montaa kertaa käyttänyt. Loimi kuuluu ehdottomasti suosikkeihini jo kuosin takia, mutta se myös istuu Josen päälle erinomaisen hyvin. Tammalla on aika paksu kaula, joten monet loimet kiristävät sitä edestä. Totesin aamulla myös sen tosiseikan, että Popi sekä Jippu tarvitsevat uudet sadeloimet. Ponin loimen vedenpitävyydestä en ole ihan varma ja Jippu on kasvanut kesänaikana niin, että viime talvena vielä iso 125cm loimi on nyt vähän lyhyt varsalle. 






Tällä viikolla on hevosten liikutus jäänyt aika vähälle sateiden ja kiireiden takia. Yhtenä iltana olin myöhään töissä ja hain vielä heinääkin päivän päätteeksi. Tänään päivän aikana ilma onneksi kirkastui ja illalla kävimme Josen kanssa kuutamokävelyllä. Täysikuu valaisi hienosti maastossa. Pakkasyö näyttää tulevan ja ratsastussää oli aika raikas. Puin Joselle pitkästä aikaa heijastinratsastusloimen. Se on kätevä tuolla pimeydessä ratsastessa. Lisäksi hevosella oli jalkaheijastimet ja toisessa ohjassa koirantalutushihnaan kuuluva heijastin. Minulla oli heijastinliivi ja otsalamppu. Eihän heijastimia voi koskaan olla liikaa ? 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Pieni talliesittely.

Sain innostuksen kirjoittaa meidän tallista. Joku anonyymikin kerran kaipaili talliesittelyä, joten tässä se nyt tuleepi! Talli jossa hevoseni asuvat on rakennettu 1950-luvulla alunperin navetaksi. Tai siellä on ilmeisesti ollut lehmiä, sikoja, lampaita ja se talon työhevonen. Näin minulle ainakin on kerrottu. 2000-luvulla rakennusta on remontoitu hevostalliksi. Lattiaa on madallettu jonkin verran. Kun ostimme paikan tallissa oli 5 karsinaa, joista yhtä ei sen siisteydestä päätellen oltu koskaan käytetty. Talli oli täynnä epämääräisiä sähköjohtoja ja katossa oli kolme lamppua käytävän keskellä. Karsinoita siivosin alkuun otsalampun avulla päivälläkin. Koko rakennuksen sähköt uudistettiin muistaakseni vuoden sisällä muutostamme, saatiin kaikki vanhat johdot pois ja uudet kirkkaat lamput kattoon. 

Kuluneen kesän aikana olemme pesseet, maalanneet ja remontoineet tallia. Yksi karsina purettiin kokonaan ja sen tilanne on tarkoitus tehdä jossain vaiheessa iso ulko-ovi, josta pääsisi lähtemään kärryt perässä hevosen kanssa. Yhtä karsinaa pienennettiin, jotta saatiin käytävä leveämmäksi ja ponille tehtiin oma matalaseinäinen karsina, josta se näkee toiset. Ennen se oli korkean seinän takana eristyksissä. Talliin tulee kylmävesi. Automaattisia juomakippoja hevosilla ei tällä hetkellä ole (ne purettiin remontin yhteydessä pois), juotto tapahtuu ämpäreistä. Kipot on tarkoitus jossakin vaiheessa laittaa takaisin ja myös lämminvesivaraajasta haaveilen kovasti. Kaikki aikanaan.


Vasemmalla ponikarsina ja oikealla Jipun karsina. Perällä Josen karsina ja tyhjä karsina.
Ruskean oven takana on turvevarasto. Turve on pudottu vanhaan aiv-rehusiiloon vintin kautta. 

Tuonne on tarkoitus tulla uusi ovi.

Jipun karsinassa on ikkuna varustehuoneeseen.

Kuva viime keväältä; kapea käytävä ja hyi miten pintyneen likaista.

Leveämpi käytävä ja maalit seinissä!
Varustehuone on aika tilava, siitä ei ole nyt oikein kunnollista kuvaa. Jipun karsinassa ei ole ikkunaa ulos, mutta ikkuna varustehuoneeseen löytyy. Hevosten tarhaan pääsee suoraan ovista, jotka näkyvät kuvissa hevosten takana. Tarha on metsikköinen ja hieman mäkinenkin. Se on siitä hyvä, että vaikka toisaalla olisi kuraista, saattaa toinen puoli olla kuiva. Puut toimivat hyvänä sateensuojana. Lisäksi hevosilla on tallin takana myös katos, jota ne käyttävät ahkerasti. Talvisin minulla on ollut tapana laittaa sinne olkia. Jippu ottaa katoksessa usein kauneusunia. Tallin etupuolella on pienempi ovi, josta kuljen hevosten kanssa lähtiessäni ratsastamaan. Ovi on hieman epäkäytännöllinen kapeutensa vuoksi. Tämän kesän remontin yhteydessä laitatimme seiniin neljä poistoilmapuhallinta, jotta ilmanvaihtuvuus paranisi. Hevosten ruokia säilytän tälle hetkellä tyhjässä karsinassa. Heinäpaali löytyy rakennuksen toisesta päädystä varaston suojista. 

Talli etupihalta päin. Aion maalata sen jonakin kesänä punaiseksi.

Hevosten tarhaa. Kuva 27.10.2012. Lunta odotellessa. ;)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Viikon puuhailuja ja tämän päivän sattumus.

Viikko on hurahtanut taas äkkiä viikonlopusta toiseen. Kaikenlaista olen ehtinyt puuhailla ponien kanssa, vaikka illalla tuntuukin tulevan pimeys aivan liian nopeasti. Sunnuntaina teimme Josen kanssa hieman historiaa ja menimme ensimmäistä kertaa yhden lenkin, jota olen aikaisemmin vain ajellut polkupyörällä. Siinä täytyy mennä pieni pätkä asfalttitietä mutkaisesta kohdasta, joten jotenkin sitä on vain hieman tullut välteltyä. Nyt kuitenkin koko syksyn tamma on tuntunut rauhalliselta, eikä ole korvaansa lotkauttanut autoista tai muista koneista, joten uskaltauduin menemään maantielle. Autoja tuli tuon noin 300metrin matkalla ainakin 5kappaletta, niistä ei Jose välittänyt, mutta vastakkaisella tien reunalla meistä katsottuna vaaniskeli suomenhevosia varmasti syövä tappajakanto. Hevosparka jäykistyi ja pää koholla kyttäsi kantoa, sain hieman plätkiä ohjilla jotta matka jatkui. Muuten selvittiin lenkki kunnialla. 

Yhtenä iltana kävin ajamassa myös Popin kanssa. Poni oli reipas, kuten aina. Kävimme peltotiellä. Harrastimme ohjasajoa myös tällä viikolla kerran. Josen kanssa olin keskiviikkona ensin talutuslenkillä, mutta koska tammalla oli ihan liikaa intoa, eikä se meinannut lapasessa pysyä kävin vielä ratsastamassa hieman. Taka-ajatuksena oli, että tamma olisi rauhallinen torstaina toimiessaan alkeisratsuna. Torstaina tosin satoi vettä sen verran paljon, että ratsujutut sai jäädä ja tyydyimme harjailemaan hevosia ja puhdistamaan varusteita. Jipun kanssa ei ole tällä viikolla puuhailtu oikeastaan mitään harjausta ihmeenpää. Täysi ottaa itseä nyt niskasta kiinni ja alkaa touhuamaan varsan kanssa enemmän. Aika katoaa vain aina jonnekkin ja auttavista käsistä pulaa. Varsan kanssa kun ei yksin viitsi lähteä soheltamaan esim ohjasajoa ja kärrytouhuja. 
Tamman huomiovarustus syksyisin myös päiväsaikaan. (=ratsastusloimi viritettynä siloihin.)


Ainiin vielä tämän päivän sattumus; tulin töistä, olin menossa heinäkassin kanssa hevostarhaan, kuten tavallista. Popi ja Jippu tulivat vastaan ja kauempaa kuului vain Josen hirnahduksia. Ihmettelin miksei tamma tule aidalle vastaan. Sitten näin sen seisovan heinäverkon luona ja mietin edelleen miksi se siellä kökkii, kun en näitä iltapäiväheiniä verkkoon laita vaan maahan pieniin kasoihin. Menin lähemmäs ja hoksasin tamman seisovan niin, että verkko (joka on kahden puunvälissä kiinni) oli tamman etujalkojen välissä. Se ei siis ollut takertunut mistään verkkoon, vaan oli jotenkin astunut toisella jalalla verkon yli, eikä ollut sen jälkeen päässyt mihinkään. Onneksi Jose on useimmiten rauhallinen jos jää johonkin jumiin. Kerran se oli jäänyt riimunlukosta kiinni metalliverkkoon, joka suojaa erästä puuta hevosten hampailta. Silloinkin se vain seisoi ja hirnahteli kun menin tarhaan. Tälläkin kertaa sain rauhallisesti nostaa sen jalan verkon yli, jonka jälkeen tamma meni tyytyväisenä heinäkasalle. Täytynee nostaa verkon kiinnitysnaruja vähän ylemmäs, ettei noin kävisi toiste, aina heinäverkko näköjään tulee vähän alaspäin, kun hevoset syödessään sitä nyhtävät.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Tölttiä ja laukkaympyröitä; ratsastamassa islanninheppa Harpalla.


Jipun kesällinen laidunkaveri Soldan.

Eilen pääsin ratsastamaan ystäväni Ninan islanninhevostamma Harpalla, joka on aiemminkin täällä blogissa esiintynyt. Heillä oli perjantaina käynyt satula-auto ja sieltä oli kuin olikin löytynyt Harpalle uusi satula, jota pääsin ihastelemaan ja toki vähän koeratsastamaan. Nina ratsasti ensin ja sen jälkeen minä pääsin ponin selkään.

Harpa ja omistajansa Nina.

Harpa ja Nina.
 Uusi satula oli omanlaisensa elämys. En tiedä johtuuko siitä vaiko mistä, mutta aiemmin en ole saanut Harpaa oikein kunnolla tölttäämään. Nyt kuitenkin tamma tarjosi minulle tölttiä jatkuvasti, enkä saanut sille ravivaihdetta päälle oikein ollenkaan. Hassua, ennen on ollut aivan toisinpäin. Toki olen sen verran noviisi noitten islanninhevostouhujen kanssa, etten varmaan osaa edes pyytää sitä tölttiä niin hyvin. Nyt se kuitenkin onnistui!

Minä ja Harpa. Koitan tässä saada ponia ravaamaan.
Sekun olisi tarjonnut vain tölttiä.

Tässä meillä on suunnasta pieniä erimielisyyksiä.
Laukkaympyrältä olisi ponin mielestä kuulunut lähteä portille päin.
 Myös laukannosto on ollut vähän semmoista räpellystä aiemmin kokoonpanolla minä ja Harpa, mutta sekin tuntui sujuvan melkein ajatuksen voimalla eilen. Satulassa oli niin helppo istua, ei tarvinnut miettiä tasapainoa juuri ollenkaan. Menimme laukkaympyrää kentän toisessa päädyssä. Poni oli tosi reipas ja vähän kettuili minulle, koittaen ympyrältä vääntää itseään toiseen suuntaan. Olin kuitenkin itse tosi iloinen tästä ratsastuksesta, kun pitkästä aikaa pääsi vähän kentälle vääntämään. 


Loppukäynnit rennosti pellolla.
 Loppukävelyt teimme pellolla rauhassa köpötellen ja tallissa tutkailimme satulan jättämiä hikijälkiä, tosin poni oli hionnut enemmän etuosastaan kuin satulan alta. Ainakin satula tuntui pysyvän paikallaan ja olihan siinä ihana istua! Harpa sai päälleen vielä uuden herkullisen näköisen liilaraidallisen loimen ja pääsi muun lauman luo päiväheinille. 

torstai 3. lokakuuta 2013

Esittelyssä tallikissat.

Naaskunen kellii pihanurmikolla.
Meillä on kolme tallikissaa, tai voikohan niitä sanoa tallikissoiksi? Meilkein sisällä viihtyvät paremmin kuin tallissa. Kaikki kissat ovat leikattuja, yksi tyttö ja kaksi poikaa. Pöysti on joukon tyttö ja se on ollut minulla pikkupennusta lähtien kuten myöskin musta hurmurimme Nakki. Naaskunen on tullut meille 2011 syksyllä ystävältäni, joka ei sitä voinut enää pitää. Naasku on joukon vanhin 5v. Pöysti on 4-vuotias ja Nakki 3v, vaikkakin on joukon suurin.

Nakki.
Pöysti (jonka alkuperäinen nimi on Madonna, me vaan alettiin yhtäkkiä kutsua sitä Pöystiksi) varmaan toivoisi olevansa meidän ainut kissa. Se ei oikein tykkää poitsuista vaan murisee ja menee omiin oloihinsa toiset kohdatessaan. Ihmisiä se kuitenkin rakastaa ja nukkuu tälläkin hetkellä kirjoittaessani sylissä ja kehrää vaimeasti. 
Pöysti
 Nakki on vanhan kunnon navettakissan pentu, eli ihan maatiaskissa. Naaskusessa on varmasti norjalaistametsäkissaa. Pöystin emo oli tavallinen maatiainen, mutta isästä ei tietoa ole. Liekö ollut joku pitkäkarvainen kulkija? Monet ovatkin arvuutelleet, mitä rotua komeassa kissaneidissä saattaisi olla.

Kollit saunassa.
 Kaikki kisut ovat kovia metsästäjiä ja välillä näkee mitä erilaisempia saaliita, koska kaikki luonnollisesti tuodaan pihaan näytille. Kerran tai pari on joku päässyt saalis suussaan livahtamaan taloon sisällekkin. Tallissakaan ei ole paljoa hiiriä näkynyt kiitos kissojen.

Pöysti neitonen.
Pöysti tosin on ollut loppukesän vain sisällä, koska hävisi parii otteeseen ja oli ensimmäisellä kerralla 5päivää kadoksissa ja toisella kerralla paljon pitempään. Kuitenkin normaalisti tullut ainakin kaksi kertaa päivässä sisälle syömään, joten nyt saa nauttia kärsiä sisäkissan elämää pakkasten tuloon saakka, koska kylmällä ilmalla kissat eivät pihasta hirveän kauas lähde.