lauantai 30. marraskuuta 2013

Mitäs meille kuuluu...?

Pienet kuulumiset tähän väliin. Hevoset siis rokotettiin 15.11. perjantaina. Jose ja Jippu saivat yhdistelmärokotteen ja Popi pelkän tetanuksen. Normaalisti hampaatkin on raspattu rokotusten yhteydessä, mutta tänä vuonna se tehtiin jo aiemmin. 

Nyt ilmakin alkaa pikkuhiljaa näyttää talvisia merkkejä ja hevosten tarhakin on hieman jäätynyt (ihanaa päästään vihdoin kurasta eroon) niin olenkin pyytänyt kengittäjää meille, jotta saadaan hevosille talvikenkiä alle. Kengittäjä tulee itsenäisyyspäivänä aamusta.  
29.11.
Siirryimme säilöheinään tuossa muutama viikko takaperin. Se ei sujunut ihan niin hyvin kuin olisin toivonut, uusi heinä on myös analysoitua ja on ravintoarvoiltaan hieman vahvempaa mitä tuo kuivaheinä oli. Ja paljon märempää kuin viime talvinen säilöheinämme. Totutuksesta huolimatta Jipun vatsa meni sekaisin ja varsan kakka oli löysää ja häntä kakkavellisotkussa. Samoin Josen ulosteiden mukana tulee nyt ihan semmoista märkää "vettä". En ollut ihan tyytyväinen tilanteeseen, kun maitohappobakteeri ja progut eivät auttaneet heppojen vatsoihin yhtään.

Haimme viikko sitten kuivaa heinää hieman lisää, 16kpl 15kilon pikkupaaleja. Jippu on nyt saanut öisin pelkkää kuivaheinää ja Joselle olen antanut vähän molempia. Päiväheinien joukkoon olen myös sekoittanut siivun kuivaheinää / verkko. (hevoset siis syövät ulkona kolmesta pienisilmäisestä verkosta heinänsä). Jipun maha on rauhoittunut aika hyvin näin, mutta Josella tulee edelleen vesi kakan jälkeen. Ajattelinkin, että pitäisikö minun syöttää sille jokin "hiekanpoistokuuri", jos siitä olisi apua tässä. Popilla ja Esterillä ei ollut mitään ongelmaa tämän uuden heinän kanssa. 
Eilen tallin käytävältä löytyi tämä saalis.
Kerrankin kissoista on ollut tallissa hyötyä! 29.11.
Josen mystinen napaturvotus, josta aiemmin kirjoitin meni itsestään ohi eikä ole tullut takaisin. En sitten edes muistanut mainita siitä eläinlääkärille hänen ollessaan meillä, kun ei se enää vaivanut silloin. Hyvä näin. Toinen ihmetyksen aihe oli tuossa viikko sitten Jipun vasentakajalka, joka oli yhtenä iltana vuohisesta turvonnut ja lämmin. Ajattelin heti, että tästä tulee klinikkareissu. Jalka kuitenkin suli seuraavana päivänä tarhassa, eikä ollut enää tämän jälkeen lämmin vaikka parina iltana hieman nesteinen kylläkin. Varsa ei ontunut, eikä aristellut jalkaa ollenkaan. Mikä lie turvotus mahtoi olla? Täytyy lähteä lääkäriin jos vaiva ilmaantuu uudelleen. 

Jippu odottaa innokkaasti iltakauroja. 29.11.
Tänään onkin hieman jännä päivä! Olemme nimittäin suunnitelleet Esterin ihmisten kanssa, että laitamme hepat traileriin ja suuntaamme tuohon läheiselle kentälle ratsastamaan! Koskakohan olen ollut Josen kanssa viimeksi kentällä? Öö en muista... Tämä onkin sitten trailerin neitsytmatka hevoset kyydissä. Täytyy laittaa sinne hieman kuivikkeita ja kytkeä auton perään valmiiksi.

torstai 21. marraskuuta 2013

Niin ne lapset kasvaa.

 Ajatelkaas, että tästä ihanasta pienestä peuran vasan näköisestä olennosta on kasvanut jo melkein iso hevonen:

12.5.2012
26.5.2012
Mittasin Jippua tuossa eräänä iltana. Mitat ovat kahta luudanvartta apuna käyttäen painomittanauhan mitalla otettuja, eli siis hyvin hyvin epävirallisia. Ensinnäkin painomitta näytti n. 426kiloa Jipun painoksi. Säkäkorkeudeksi sain mitattua 147cm ja lautaskorkeudeksi 154cm, mutta tuosta jälkimmäisestä en ole varma osasinko mitata oikeasta kohdasta tai seisoiko hevonen niin, että tulos olisi yhtään luotettava...

Toukokuun varsanäyttelyssä varsan säkäkorkeus oli 145cm ja lautaskorkeus 147cm. Tuntuu että varsu on kasvanut kesän aikana enemmän pituutta, eikä ole enää niin varsamaisen lyhyt ja pyöreä. Jippu tulee ensi vuonna kaksivuotiaaksi. Saas nähä kuinka suuri tammasta kasvaa, Jose on alle 160cm ja isä ori Jämpti on 161cm säkäkorkeudeltaan. Olisin tyytyväinen jos Jippu jäisi tuohon Josen kokoluokkaan. 

27.10.2013

30.10.2013
Niin ja jos joku on kesän aikana kasvanut niin harja! ;)

lauantai 16. marraskuuta 2013

Isoja hankintoja. Viimeinkin!

Aamu kuudelta startattiin auto kohti Nurmijärven Rajamäkeä trailerin ostoretkelle. Olin suunnitellut jo pitemmän aikaa oman heppakopin hankkimista. Tampereen hevosmessuista asti vakavammin. Olin punninnut vaihtoehtoja, selannut ilmoituksia ja vertaillut ominaisuuksia ja hintoja. Suuria eroavaisuuksia trailereissa ei ihan hirveästi taida olla, mutta pieniä eroja sitäkin enemmän. Toki valmistusmateriaalivaihtoehtoja on erilaisia kuten vaneri, alumiini jne.

Itse päädyin hankkimaan ihan uuden hevostrailerin. Ajattelen sen olevan pitkäikäinen minun käytössäni. Käytetty on kuitenkin aina käytetty. Ja loppujenlopuksi käytettyjen hinnat eivät edes ole hirveästi edullisempia kuin uusien koppien, ellei lasketa reilusti yli kymmenen vuotta vanhoja. Toiset merkit selkeästi toisia hintavampia kuin toiset, ihan kuin esim. autoissakin.

Meille muutti kaiken tämän vertailun jälkeen siis Cheval Liberte-merkkinen kahdenhevosen traileri, jossa on varustekaappi. Traileri on etuosastaan lasikuitua ja sivuseinät ovat vaneria, samoin lattia. Takaluukun yläosan sulkee pressu (tosin harkitsen hankkivani sinne myöhemmin kunnon luukun?). Tässä trailerissa on vakiovarusteena seinissä potkusuojat ja pehmusteet, lisäjarruvalo, takasillan saa avattua myös sivulle, puomien säätömahdollisuus ja vararengas jne. Varustekomero oli lisävaruste, ostin samalla myös pitkät puomit, jos on joskus tarve ottaa väliseinä pois. Lisäksi vähän tilpehöörejä, joiden avulla saadaan rakennettua toiselle puolelle shettikselle oma puomi, koska säädöt eivät ihan riitä sille.
Varustekomero, jonka ovessa oli oikeen peili.
Ei mene hepoilla jouhet solmuun, kun voivat peilailla. ;)


Ajelutettiin koppia vähän Loimaan torillakin kotimatkalla,
kun mentiin kaupan kautta! :D

Sisältä.
Autollani saa vetää 1800kg, trailerin omapaino on 710kg, joten kyytiin saa laittaa n.1000kiloa. Mitähän mahtaa meidän suomipollet painaa? :) Odotan jo innolla, että päästään Josen kanssa pitkästä aikaa kentälle ratsastamaan. Ja helpompi lähteä näyttelyihin, klinikalle tai mihin vain kun on oma kuljetusväline. Nyt hepoilla on hieman rokotuslomaa, kun eilen meillä kävi tuttu eläinlääkäri rokottamassa koko porukan.

Trailerin myyjän sivuille pääset tästä.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pimeää, kuraa, sateista = syysmasennus?

Tuntuu, että innostus kaikkeen tekemiseen on vähän kadoksissa tämän pimeän sateisen syysajan takia. Kirjoittaminen, hevosten lenkitys, töissä käyminen... Pakko vain edetä päiväpäivältä tässä elämässä eteenpäin. Talvi ja lumi olisivat ihan tervetulleita tänne! Hevoset ovat voineet pääasiassa hyvin, vaikka ovatkin olleet vähemmällä liikunnalla nyt. En ole juurikaan paljoa valoisaan aikaan kotona, eikä pimeys houkuttele lähtemään lenkille, vaikka heppani luotettavia otuksia ovatkin. 

Joselle oli ilmaantunut alkuviikosta napaan patti, joka kutisee. Tammalla on ollut tuo ennenkin, se tulee syksyisin, jos on tullakseen. En vieläkään tiedä mikä tuon turvotuksen aiheuttaa? Aikaisemmin se on ilmestynyt poltiaisaikaan, joten olen kuvitellut sen johtuvan hyönteisistä. Mutta nyt ei ole kyllä enää öttiäisiä, joten kummastuttaa. Kerran Jose on muistaakseni saanut kortisonia patin takia, mutta muuten se on laskenut itsekseen. Se kasvaa pikkuhiljaa ja kutisee, koska kun sieltä rapsuttaa venyy tammalla ylähuuli. Perjantaina meille saattaa tulla eläinlääkäri (jos hän vain ehtii) rokottamaan hevosia, joten samalla voi katsoa pattiakin sitten, jos se ei ole laskenut siihen mennessä. Nyt ollaan totuteltu syömään säilöheinää, mietin mahdollisuutta voisiko tämä johtua siitä? Toisaalta ehkä aika kaukaa haettua?

Josen napaturvotus...

Harvinaista; aurinkoa! 30.10.13
Hevosten katosta hieman laajennettiin viime viikolla. Katoksen seinän takana oli meillä puuvarastona käytössä ollut maapohjainen "koppi", josta tehtiin katokseen jatko-osa. Väliseinään tehtiin oviaukko ja maapohjan päälle tuotiin hiekkaa, jotta pohja olisi samalla tasolla kuin alkuperäisen katoksen betonilattia. Samalla aitausta hieman pidennettiin, jotta katokseen saatiin kaksi ovi aukkoa, se on nyt läpi käveltävä malli. Toivomus olisi, että kaikki neljä kavioeläintä mahtuisivat sisälle yhtäaikaa. Nyt se on haave vain, koska sen verran Esteri varoo Josea ja Jippua vielä. Edistystä tammojen välillä on kyllä tapahtunut, koska saattavat seisoskella ihan lähekkäin. Ruoka-aikaan on pientä nahinaa. Minua on hymyilyttänyt, kun olen nähnyt Josen päästävän shettiksen kanssaan samalle verkolle syömään, koska aikaisemmin se ei ole ikinä näin tehnyt. Poni on päässyt laumassa ihan uudelle tasolle Esterin tulon jälkeen. (vaikka kyllä Esteri sitä komentaa)

Tytär ja äiti ihmettelemässä katoksen laajennusta. 27.10.13.

Jippu tänään kera treeniletin.
Tarhan siivoaminen on myös aika työ, kun ei täysinäisiä kottikärryjä jaksa pehmenneessä metsäpohjassa kiskoa eteenpäin. Kaikki normaalisti nopeasti sujuvat askareet tuntuvat vievän nyt enemmän aikaa. Onneksi tänään oli pieni hetki isänpäivän vieton ja siivousaskareiden jälkeen aikaa käydä ohjasajamassa varsaa. Sillä onkin ollut nyt taukoa tuosta touhusta meidän kiireiden ja ehkä tämän ilmankin takia noin kuukausi. Silti Jippu toimi oikein kivasti valjaat päällä ja seisoi tallissakin ilman kuopimista. Hieno lapsi! <3 Sillä oli nyt ensimmäistä kertaa suussaan tavallinen ravinivelkuolain. Aikaisemmin sillä on ollut suorakumikuolain ja suora omenakuolain, joiden kanssa se ei ole oikein viihtynyt jatkuvasta suun vekslauksesta päätellen. Nyt mielestäni nivelkuolaimen kanssa varsan suu oli paljon rauhallisempi. 

tiistai 5. marraskuuta 2013

Myrskyä ja tuhoja.

Vaikea maanantai ja vielä vähän harmillisempi tiistai. Eilen meillä hajosi vesiputki kellarista, onneksi vasta iltatallin jälkeen, joten se ei haitannut hevosten elämää. Paitsi aamulla joutuivat tyytymään edellispäivältä jääneeseen veteen ulkona.

Tänään tänne iskikin sitten myrsky. Kova tuuli ja vesisade. Iltapäivällä päästyäni töistä kotiin otin hevoset heti sisälle. Aitauksessa oli kaatunut kuusi. Onneksi ei yhdenkään hevosen päälle! Sähköt myös katkesivat samaan aikaan, kun pääsin kotiin. Eilinen vesiputki rikko oli päivän aikana korjattu, mutta nyt ei tullut vettä, koska pumppu tarvitsee sähkön.

Hevoset saivat karsinoihin iltapäiväheinät ja maistiaisiksi vähän säilörehua, jota kaverini toi kassillisen tullessaan käymään. Meillä on tuossa pihalla samaisia paaleja, mutta en ole vielä niitä avannut. Pelkään, että rehu alkaa pilaantua, kun on niin lämmin sää. Vaikka ei tästä taida ihan hetkeen vielä talvea tulla? Juotin heppaset vuorotellen ämpäristä.

Sähköjä ei näkynyt, eikä kuulunut, joten ajeltiin "naapuriin" vedenhaku reissuun. Sieltä lähtiessämme syttyivät heillä valot ja kotiin päästyämme myös meillä oli sähköt. Ja on ainakin vielä tätä kirjoitellessa. Iltatallin sai siis tehdä kattovalojen loisteessa.

Harmistus iski kuitenkin taas hevosten aitauksessa, jossa taskulampun valossa huomasimme kaatuneen puun toisella puolella olevan yhden männyn aivan vinossa. Siitä olivat juuret nousseet vähän maasta ja puu rikkoisi kaatuessaan taloomme tulevan sähkölinjan. (Tässä kohtaa meinasi hermot jo loppua). No hätä keinot keksii tai ainakin yritys hyvä; isäntä köytti puun sidontaliinoilla toisiin puihin kiinni, siinä toivossa, että se kestää huomiseen pystyssä. Täytyy yrittää saada fortumin miehet kaatamaan se oikeaoppisesti. Herää vaan kysymys, mitenkäs hevosten tarhaus aamulla? Enhän minä voi niitä sinne päästää jo sen takia, ettei puu vain kaadu kenenkään päälle, taikka jos ne fortumin kaverit vaikka saataisiinkin paikalle, niin hevoset saattaisivat olla puunkaato hommassa vaarassa. Tämä murhe saa kuitenkin jäädä aamuun, koska en jaksa enää millään mennä tekemään mitään väliaitoja. Nyt nukkumaan. Huomenna päivä parempi? 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Irtokenkäkurssilla!

Olin tänään irtokenkäkurssilla Jipun isän kotitallilla. Kurssin veti Ypäjällä kengitystä opettanut mies, jolla oli aiheesta yli 40vuoden kokemus. Ensin oli teoriaosuus, jossa hän kertoi mitä kavion sisältä löytyy ja näytti kuivattuja(?) kavioita ja niiden osia. Käytiin myös läpi kaviosta johtuvia vaivoja ja vuolua ja kengitystä.

Pihalla meitä odotti teurashevosen jalka, josta opettaja leikkeli nahat pois, katkoi jänteet ja hankositeet ja esitteli myös vuohisnivelen sisältöä. Aika mielenkiintoista, vaikka jalka ei ihan hirveän hyvälle haiskahtanut... Sen jälkeen tosi toimiin talliin; ensin näytettiin yksi jalka malliksi ja sitten muodostettiin parit ja valittiin yksi 6 hevosesta jotka olivat käytävällä peräkkäin. Tehtävänä oli irroittaa hevoselta etukenkä ja siistiä kavio raspilla ja vuolupuukolla, sovittaa käytetty hokkikenkä kavioon ja muotoilla sitä sopivaksi ja tietenkin vielä kiinnittää kenkä kavioon.

Vaikeinta oli ehkä se kengän muotoileminen ja se, että sai kavion ja kengän "yhteensopiviksi". Naulojen lyöminen, mitä olin etukäteen hieman jännittänyt suijui yllättävänkin helposti, tosin heppa meinasi kyllästyä siinäkohtaa tähän hitaaseen toimintaan... :D Se hieman nojaili minun lyödessä nauloja. Hikihän siinä tuli. 

Jalka josta on avattu vuohisniveltä.

Tässä oman työni lopputulos.
Kuulemma ihan kelpuuttettava ensikertalaiselta.
Pitäisi oikein hankkia omia kengitysvälineitä. Meillä on tosi harvoin irtokenkiä, että pääsisi putoamaan, mutta nyt minulla ainakin on hieman tietoa asiasta ja ehkäpä myös rohkeutta laittaa itse irronnut kenkä hevoselle kiinni, jos tarve vaatii! Toki jos kenkä irtoaa ja kavio vaikka lohkeaa pahasti on edelleen paras ratkaisu kääntyä oikean kengittäjän puoleen. Mutta hauska ja opettavainen päivä siis takana.