tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulun aikaa, ilmassa on taikaa.

 Lausun toiveen hiljaisen, 
vain tähdet saavat kuulla sen.
Tule joulu kultainen. 

Hevosten oma joulukuusi.
Laitoin hevosille oman joulukuusen. Se on aika vaatimaton, mutta tuo mukavasti tunnelmaa talliin. Ajattelin, että joulun jälkeen hevoset saavat syödä kuusen ja piparikoristeetkin. Tänä vuonna tulikin ikävän musta joulu, säätiedotus lupaa vesisadetta myös huomiselle. Kurjaa, mutta ei anneta sen huonontaa joulumieltä. Heppasille veden pitävää takkia niskaan tarhaan ja illalla jouluherkkuja eteen niin hevosille, kuin ihmisillekkin!

Koristeina on siskoni tekemiä piparikoristeita
ja kultaisia tähtiä.
Tallin tontutkin toivottavat hyvää joulua!
Jippu

Popi


tiistai 17. joulukuuta 2013

Uusi ulkoasu ja kuolain harjoituksia Jipun kanssa.

Vihdoinkin opettelin hieman käyttämään tuota Gimp-kuvanmuokkaus ohjelmaa! Jonkinlaisen bannerin sain aikaiseksi pitkän väkertelyn jälkeen. Ei ehkä ole kovin hieno, mutta ainakin vuoden aikaan sopivampi kuin se kesäkuva. Gimp:iä opetellessa Voitto kotiin-blogin opastus videosta oli suuri apu minulle. Siellä ohjeet yksinkertaisen bannerin tekemiseen. ;) Kiitos vaan. 

8.12. Jippu uudella hiekkapolulla. 
Jipun kanssa on treenailtu kuolainten suuhun ottamista, koska se on ollut varsalle epämieluisaa. Harjoitukset aloitin niin, että pidin kuolaimia kämmenellä ja annoin samasta kädestä varsalle porkkanaa, sekun ei aluksi olisi halunnut koskettaa kuolaimia turpakarvallaankaan. Seuraavaksi menin Jipun sivulle seisomaan ja pitelin suitsia niinkuin olisin laittamassa niitä sille päähän. Tämä aiheutti aluksi pään edestakaisin vispaamisreaktion, kunnes lapsi tajusi, etten ole laittamassa kuolaimia sen suuhun vaan kun on nätisti saa porkkanaa. Seuraava porras oli laittaa kuolaimet varsan suuhun ja sujauttaa porkkanan palanen heti perään. Tätä harjoiteltiin jokunen kerta ja äkkiä Jippu keksi idean ja alkoi hamuta kuolainta itse suuhun.

Tänään kokeilin pitkästä aikaa kuolainten laittoa ja yllätys oli positiivinen varsan hamutessa heti kuolaimet suuhunsa, kun niitä tarjosin. Kävimme myös kävelemässä pihalla pienen lenkin ja veimme roskia roskapönttöön. Roskis oli hevoslapsen mielestä aika kiinnostava, sinne olisi voinut ilmeisesti kurkkia enemmänkin. Tallissa otin suitset pois ja hetken päästä tarjosin vielä kuolaimia ja edelleen ne sujahtivat suuhun ilman ongelmaa. Jippu oli porkkanansa ansainnut. Porkkanan palat joita tässä harjoittelussa käytän ovat tosi pieniä. 

maanantai 16. joulukuuta 2013

Myrskyn jälkeistä elämää.

Ensin esittäisin pienen kysymyksen, mitä blogger teki näille kuville ? :(

Perjantaina tänne iski aamuyöstä myrsky... ...taas. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää nämä myrskyt, joita viime vuosina on ollut mielestäni jo ihan liikaa ja liian usein. Tänä syksynä meidän tontilta on kaatunut jo 6puuta. Onneksi ei ihmisten, hevosten, rakennusten taikka autojen päälle. Hevostarhan aidat sensijaan olivat taas kovilla, kun perjantaina aamuyöllä aitojen ja hevostarhan läpi menevän sähkölinjan päälle oli pihaltamme rysähtänyt iso kuusi. Se oli mennyt aivan juuresta poikki. Eikä ollut edes laho. Lisäksi heppojen tarhan sisältä kaatui kolme puuta.

Hevoset joutuivat viettämään perjantain (oli muuten 13.päivä, jota olen aina pitänyt hyvän onnen päivänä) sisällä, kun ei tarhaan päässyt. Onneksi ystäväni kävi päivällä katsomassa poneja ja antamassa niille vähän heiniä talliin. Kaikki olivat olleet rauhallisia, vaikkakin aamulla olivat hieman ihmeissään sisälle jäämisestä.  
Jose karvariimussaan. Taustalta huomaa,
että kaikki lumi on hävinnyt. 
Karsinoita siivosin otsalampun valossa ja töistä tullessani kävin taluttamassa hevosia pihatiellä. Olin aivan asennoitunut siihen, että joudumme olemaan ilman sähköä päivän tai pari, koska tänne ei yleensä tulla mitenkään kiireellä korjaamaan vahinkoja. Olin tosin soittanut aamulla fortumin asiakaspalveluun ja ilmoittanut vikapaikasta. Silti oli suuri yllätys, kun illalla vähän ennen seitsemään näkyi tarhassa valoja ja kuului puhetta. Sähköyhtiön miehet tulivat sahaamaan puun ja ei mennyt kauaa kun meillä olikin jo sähköt. Noin 18tuntia olivat pois. 

Tässä kohtaa oli puu nurin aitojen päällä.
Saatiin aika hyvin raivattua puut pois hevosten tieltä naapurin avustuksella. Vielä aitauksessa on havuja, mutta niitä en kiireellä kerää pois, koska hevoset tykkäävät niitä syödä. Ompahan päivällä tekemistä. Ja eläinten hengitys tuoksuu aika hyvältä kuusenoksien maistelun jälkeen. 

Puukaaosta.
 Lauantaina Jose sai toimia opetushevosen roolissa. Pakkasimme Josen ja Esterin traileriin ja hurautimme läheiselle kentälle ratsastamaan. Kenttä oli toki kova, mutta ei onneksi kovin jäinen. Josella ratsasti eräs tyttö, joka on nyt syksyn käynyt meillä heppailemassa. Minä talutin aluksi, kun Jose oli aika pörheänä tultuaan "uuteen" paikkaa. Käytiinhän me jokin aika sitten tuolla jo... Onneksi rauhoituttuaan tamma oli oma tottelevainen itsensä. Kotiin lähdettäessä ei koppiin meno Josea houkuttanut, mutta juoksutusliinan kevyellä tuella tamma päätti kuitenkin tulla kyytiin. 
Tyyntä myrskyn jälkeen. Lauantain ihana pakkasaamu.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Operaatio hevoskuva joulukorttiin 2013,

Kuinka vaikeaa voikaan olla tonttukuvan ottaminen hevosesta, 
mielessä nätti edustuskelponen kuva joulukortteja varten? 

Seuraavaksi kerron ongelmista joita saattaa kohdata kuvatessaan:

Ilman avustajaa kuvia on miltei mahdottoman tuntuista saada.
Onnekseni Samuli suostui avustamaan. Tässä asetellaan hattua.

Tässä näette Joselta yllättävän hienon poseerauksen,
mutta taustan olisi voinut valita paremminkin...

Ongelmaksi saattaa muodostua se, ettei tonttuhattu tahdo millään pysyä
kavioeläinten päässä. Olisikohan hevosille suunniteltu malli ollut tässä parempi?

Lakki saa kyytiä... ...taas. Avuksi otettiin hieman ohutta
ja taipuisaa sähköjohtoa, jota ei hevosen karvan seasta huomaa.
Se läpi lakista ja kaulan ympäri löysästi, niin johan alkoi pysyä.

Välillä kuvattava kyllästyi täysin ja meni murjottamaan.
Jippu on vasta varsa, voi mennä aikaa, jotta se tottuu mallin työhön...


Vihdoin lakki päässä ja varsa seisoo aloillaan, mutta
missä korvat? Sojottavat tietenkin joka suuntaan...

On myös hyvä välillä tarkastaa olisiko kuvaajalla
tai avustajalla lisää porkkanaa taskussa.

Iso ongelma. Kuvattava tunkee liian lähelle.

Varsaa ei vois vähempää kiinnostaa poseeraus, pussiraippa eikä kuusenoksa
saaneet varsaa "hereille"...

Muistin äkkiä yhden vinkin; youtubesta hevosen hirnunta video pyörimään...

Ja se oli meidän hevosille ihan liikaa... Tonttulakki ei pysynyt enää paikallaan
ja hevosetkin häipyivät paikalta.

Videolla oli ilmeisesti liian kiihtynyttä hirnuntaa, koska hevoset menivät ihan
sekaisin ja kuvaaminen oli pakko lopettaa tähän.

Sain onneksi muutaman kehityskelpoisen kuvan, katsotaan kuinka meidän joulukortit heppakuvasta suunnitelman käy. Kohta on jo kiirekkin, kun perjantaina kortit pitäisi postittaa. Mutta jos hevosille tuo hirnunta video oli liikaa, niin voin kertoa, että kuvaajalle oli ihan liikaa, kun avusta lauloi: "Ja punalakki on Jipun päähän laitettu, tidididitttiii, on Jipun päähän laitettu, kerran vuodessa tidititidiii..." (tonttujen joulu-joululaulun sävelmän mukaan) Koska kuvaajan oli mahdotonta käyttää kameraa, kun nauratti niin paljon. 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ponipuomin asennusta traileriin.

Pajalla viime viikon lauantaina.
Koska meillä asustaa myös yksi lyhytjalkainen otus, eli shetlanninponi Popi on minusta tärkeää että omassa hevosen kuljettimessa on ponirouvalle oikealla korkeudella oma etupuomi. Säädöt eivät ihan sille valmiiksi riittänee, joten piti rakentaa itse. Tai tässä tapauksessa olimme tutulla konekorjaalla ja hän hienosääti meidän ideaamme ja toteutti sen Samulin avustuksella. 
Ponin oma puomi.



Traileria hakiessamme ostin myyjältä myös  puomin kannattimen, joka hyödynnettiin tässä projektissa. Puomin vastakappale on semmoinen lenkki, joka kiinnitettiin väliseinän metalliputkeen pultilla. Samalla reissulla kopin lattiaan laitettiin neljä sidonta lenkkiä, sitä varten jos aikoo kuljettaa siellä esim. isoja heinäpaaleja, niin ne saa sitten asianmukaisesti sidottua kiinni. Sivulle avautuva väliseinä mahdollistaa hyvin sen, että traikkuun saa esim trukilla tavaraa helposti nostettua kyytiin, kun väliseinän ottaa pois. Kaikki muutokset yritettiin tehdä mahdollisimman siististi ja niin, etteivät ne haittaa hevosia.