keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

 Pieni vuosikatsaus pian menneeseen vuoteen. Tuntuu, ettei tänä vuonna tapahtunut juuri mitään, mutta silti aivan hirveästi.
Alku vuodesta lenkkeiltiin ja käytiin kentällä joitakin kertoja ihmettelemässä. Hevosvahvuus oli 4 kappaletta Esterin asuessa meillä. 

14.2. Ystävänpäivä. Kuva S.R.
 Ystävänpäivänä koitin saada heppojen kanssa tallissa yhteiskuvia. Helpommin sanottu kuin tehty... :D Tallissamme koettiin myös ensikertaa ähky, joka tuli Esterille eräänä iltana. Onneksi siitä selvittiin päivystävän eläinlääkärin avulla ja säikähdyksellä!
Kentältä.
Pääsiäisenä tehtiin retki Josen ja Esterin kanssa hevosten kesälaidun paikkaan ja käytiin metsässä maastoilemassa.
Pääsiäismaastossa. Kuva S.R.
Keväällä olikin monenlaista menoa. Huhtikuussa Jipun kanssa käytiin matchshowssa metsämäessä ja toukokuussa varsanäyttelyssä Perniössä. Lisäksi osallistuimme toukokuunlopulla Jipun kanssa naapurissa pidettyyn maastakäsittelykurssiin. Vappuna ähkyili Popi, onneksi lievemmin kuin Esteri talvella. Myöhemmin olen epäillyt matoja ähkyjen syyksi, lantanäyteanalyysin perusteella en talvella hevosia madottanut.
Perniössä. Kuva H.R.
Popikin sai osuutensa näyttelyhulinasta, kävimme sateisena kesäkuunpäivänä pyörähtämässä sen kanssa Mynämäellä shetlanninponinäyttelyssä

Toukokuussa päästiin maistelemaan ekat vihreät meidän minilaitumelta. Kesäkuussa hevoset lähtivät pois kotoa laitumille, Jippu naapuriin islanninhevosten seuraan ja muut kauemman. On ihanaa katsoa tyytyväisenä laiduntavaa hevosta, mutta silti on aina hieman haikeaa, kun kotona on tyhjä talli ja tarha.
Minilaidun kotona.

Josen ja kumppaneiden laidun näkymää kesältä 2014.
Kesällä maastoiltiin Josen kanssa metsämaastoissa ja Jipun kanssa treenailtiin laidunnuksen lomassa kentällä erilaisia maastakäsin juttuja ja ohjasajoa. Kesän lopussa varsa kävi myös treenissä muualla, mutta aika oli lyhyt, eikä oikein mitään tulosta siellä saatu aikaan. Tultuaan takaisin Jippu meni vielä hetkeksi Josen ja kumppaneiden kanssa laiduntamaan ennen varsinaista kotiinpaluuta. Näihin aikoihin Jipulle tuli myös kaviopaise toiseen takajalkaan, jota ensin luulin vähintään jännevammaksi, kun vuohinenkin turvotteli vammapäivänä. Onneksi kavio kuitenkin parani hienosti kotikonstein ja kengittäjän avustuksella. 
Joulukuun aurinkoisia pakkaspäiviä tulee ikävä.
Syksyllä ja alkutalvesta eleltiin hiljaiseloa, kuvia ei juuri ole, kun kameraa ei huvita ulkoilla pilkkopimeässä vesisateessa. En touhunnut hevosten kanssa paljoakaan mitään ylimääräistä, koska itselläni oli jo vauvamahaa sen verran, että oli työlästä suorittaa normaalit tallihommat ja sitten vielä varoin vatsaa, joten mikään varsan kanssa riekkuminen ei tullut kysymykseen. Joitakin kertoja Jipulla oli satula selässään alkutalvesta, mutta selässä ei ole vielä kukaan istunut. Lokakuussa käytiin klinikalla hammashoidossa ja rokotuksilla koko porukan voimin. Lokakuussa vauvani syntyi ja olin hetken sisätiloissa, mutta aika pian palasin itse tallihommiin, olihan hevosia jo ikävä! Marraskuun lopulla sain hevohierojakurssin päätökseen ja olen nyt valmistunut hevoshieroja. Kirjoittelen siitä lisää myöhemmin. Lisäksi syksyn aikaan kävin muutamalla hevosaiheisella luennolla kartuttamassa tietoa ja taitoa.

Tässä varmaankin pääkohdat tältä vuodelta. Unohtuikohan jotain tärkeää?
Iloista uutta vuotta 2015!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Tallirutiinit.

Oman tallin arki pyörii aikalailla samankaavan mukaan päivästä toiseen - ja hyvä niin. Ruutinit ovat muodostuneet omanlaisiksi; 

Aamutalliin mennessä juttelen aina jo pihalla, ennenkuin avaan ulko-ovea, jotta en säikytä hevosia, jotka saattavat olla vielä pitkällään. Talliin en koskaan sytytä kirkkaita kattovaloja, vaan laitan hepat ulos kahden himmeän "yövalon" voimin + pienelle säädetyn otsalampun turvin. Ihan vaan siksi, että jos läväytän kirkkaat kattovalot heti mennessäni pimeään talliin ovat hevoset silmät sirrillään ja koska pimeäähän ulkonakin on talviaikaan aamutalliin mennessä, miksi sokaista pimeään menevät hepat hetkeksi kirkkailla lampuilla. Ensiksi nappaan heinäkassin mukaani ja jaan heinät pihalle. Tällävälin hevoset könyävät jaloilleen, venyttelevät ja mennessäni takaisin talliin ovat valmiita lähtemään ulos. Jos on  huono ilma ja loimitan, niin harjaan hevoset kevyesti ennen loimen pukemista. Josen kaviot puhdistan aamuisin, koska sillä on kengät. Lumi jäätyy turpeiseen kavionpohjaan kovaa kiinni vaikka olisikin tilsakumit.                                                                                    
Joskus siivoan karsinat heti, mutta useimmiten vasta aamupäiväheinien aikaan. Karsinat putsaann aina miltei samassa järjestyksessä, ensin Popin, sitten Josen ja viimeiseksi Jipun, jonka karsina on aina kuin pommin jäljiltä. Käytävän lakaisu kuuluu karsinoitten siivouksen yhteyteen, samoin vesiämpäreiden puhdistus. Rutiineihini kuuluu nykyään laittaa yöheinät ja seuraavan päivän päiväheinät valmiiksi karsinoiden siivouksen jälkeen.Tarhassa olevan vesiastian tarkastelu kuuluu kaikkien tallissa/tarhassa käyntien yhteyteen. Tarvittaessa lisään vettä tai vaihdan sen kokonaan. 

Hevoseni syövät ulkona heinänsä verkoista ja maasta. Ikean kassit ovat käteviä heinien annosteluun. Iltapäivällä jaan kolmannet heinät ulos. Ne annan yleensä kokonaan maasta mikäli säät sallivat, eikä ole kamalan kuraista.
Iltatalliin mennessä siivoan hevosten tarhan ensiksi. Teen sen joka päivä, niin siitä ei muodostu isoa urakkaa ja siivoaminen on helppoa ja aika nopeaa. Lisäksi tarhan yleisilme on paljon parempi, kun kakkaa ei pursua joka nurkasta. Sitten talliin; tässä vaiheessa hevosilla on jo heinät karsinoissa valmiina. Otan hevoset sisälle, aloittaen ponista ja viimeiseksi Jose. Hepat pääsevät rouskuttelemaan heiniä. Seuraavaksi laitan väkirehut kippoihin ja jaan ne hepoille. Silmäilen niiden syömistä, yleisilmettä ja jalkoja, näyttääkö kaikki normaalilta ja onko turvotusta tai haavoja. Sillä aikaa kun hepot syövät käyn täyttämässä vesiämpärit ja kannan ne karsinoihin. Viimeiseksi kerään ruokakipot pois ja pesen ne. Tarkastus, että karsinan ovet on kunnolla kiinni, poistoilmapuhallin päälle ja tallista valot pois hyvän yön toivotusten kera.
Ruokien säilytysastioita.
Tässä olivat jokapäiväiset "vakiotoimenpiteet", toki sitten tässä ohessa on kaikki muu hevosten kanssa touhuilu, niiden hoito, harjaus + muu, ratsastukset, ajelut, varsan kanssa touhuaminen jne...


Tämän postauksen idea tuli täältä: Blogitallin haaste  



perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulumaastoilua ja Jippu käsihevosena-kokeilu.

Joulupäivän aamuna satuloin Josen ja lähdimme maastoon. Aurinko oli juuri nousemassa ja ilma oli sellainen jännän sininen ja hetken päästä vaaleanpunainen auringon värjätessä jo puun latvoja. Jose oli tapansa mukaan reipas ja matka taittui joutuisasti. Kello yhdeksältä lähtiessämme pakkasta oli -19c. Oikeen talvinen sää kerrankin, ihanaa! 
Aurinko on juuri nousemassa.
Tänään kokeilin pitkään mielessä ollutta; Joselle satula selkään, mamma kyytiin ja Jippu käsihevoseksi narunpäähän. Tarkoitus oli aluksi lähteä oikeen tonne "maastoon", mutta tyydyinkin menemään pihatietä edestakaisin. Ongelmia oli muutama... 
1. Jose kävelee reippaasti
2. Jippu kävelee kaikessa rauhassa
3. Jippu ei millään suostunut tulemaan Josen oikealle puolelle, eli Josen ja "ojan väliin"...

Olisi pitänyt ottaa makupaloja, olisin voinut palkita Jippua aina kun sen pää olisi ollut minun oikean polven vieressä... Vasemmalla se käveli kyllä tai Josen hännän takana, mutta oikealla - ei. Luulen, että se hoksaisi oikean kävelypaikkansa nopeasti makupalojen avulla. Miksi en ajatellut tätä etukäteen?!?! Lisäksi mietin millä saisin hoputettua laiskaa Jippua, kun ääniapuja käyttämällä lisää ratsuna toimiva hevonen vauhtiaan, kun se saisi puolestaan hidastaa. Hankalaa, vaatii hiomista. :D Ehkä tämä käsihevos juttu joskus onnistuu, jos treenataan...?
Hieno päivä.
Maan saatua lumipeite olen antanut heiniä heppasille enemmän maasta. Välillä levittelen heinää pieniin kekoihin ympäriinsä tarhaa, jolloin hevoset liikkuvat edes vähän syödessään, eikä ruuasta tule kinaa, kun aina voi kävellä "seuraavalle kasalle". Vielä lunta tarvittaisiin vähän lisää, että pääsisi pellolle hankeen. 
Päiväheinillä. Lumi tilanne 25.12.2014

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

"Valkeaa Joulua"

Saimme viime hetkellä valkoisen joulun! Lunta tuli maanantaina ja tänään on satanut lisää. Ihanaa, ihanaa, ihanaa. <3






maanantai 22. joulukuuta 2014

Toinen syntyy, toinen kuolee.

Viime viikolla jonakin päivänä selailin jostain syystä Josen varsojen tietoja hippoksen heppa-järjestelmästä. Huomasin, että Josen toisiksi vanhin vuonna 2001 syntynyt orivarsa Hautamäen Toivo on merkitty kuolleeksi 15.10.2014. Vaikken ole kyseistä hevosta koskaan livenä nähnyt, tuli silti aika surullinen olo. 

Olen jutellut muutamia kertoja Josen entisen omistajan kanssa, jonka luona tämä Toivo-ori sai elää koko elämänsä. Juttelimme viimeksi keväällä, kun Josen vuonna 2002 syntynyt tammavarsa Tähti sai oman varsan. Tuolloin jo keskusteltiin Toivon tulevaisuudesta ja toisaalta tiesin, että tälläinen päätös aika varmasti on tulossa. Omistaja tarjosi oria minulle, jos olisin halunnut sen meille ottaa. Tottakai tunteet tuolloin sanoivat, että hevonen voisi meille tulla, mutta järki pisti vastaan, enhän voisi meillä oria pitää ja odotin omaa lasta, joten hevosmäärää ei oikein olisi voinut lisätä. Nyt Josen toisiksi vanhin varsa laukkailee pilvilaitumilla. 

2012 Jippu varsana.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Muistakaas heijastimet!

Suitset päähän ja menoksi.
Siskoni lähti Josen kanssa iltapäivälenkille. Alkoi jo hämärä tulla kolmen maissa, joten puettiin ratsastaja ja hevonen heijastimiin. Horzen oranssi heijastinratsastusloimi on mielestäni ihan ykkönen, kun siinä on tuo rinnan päälle tuleva osa myös, näkyy joka suuntaan! Jätettiin suitsien päälle myös heijastin riimu ja jalkoihin puettiin keltaiset heijastimet. Ratsastajalle heijastinliivi. Jos olisi menty pitemmälle lenkille olisi myös otsalamppu ollut hyvä varuste.

Hokit on hyvä juttu,  kotitie oli peilijäässä.
Tammalla oli taas hiukan virtaa mennen tullen. Täytyisi useammin keretä sen kanssa kävelylle, kun se tuntuu nauttivan päästessään tuulettumaan.
Hyvin näkyy. :)

tiistai 16. joulukuuta 2014

Mitä heppani syövät?

Ruokinnan peruskallio on tietysti heinä. Täällä putet saavat heinää neljä kertaa päivässä. Kolmesti ulos ja yöheinät sisälle. Heinää meillä on kahta erilaatua. Esikuivattua säilöheinää, joka on tänä vuonna tosi kuivaa, vihreää ja lehtevää. Lisäksi perinteistä kuivaa heinää on lisänä, koska viime talvena Jipulla oli vatsa löysällä olettaisin, että säilöheinästä, joten ajattelin pelata varman päälle tänä talvena (nyt mitään ongelmia ei ole ollut). Kuivaa heinää annan yhdellä ruokinta kerralla päivällä ja öisin. Se kestää kauemmin syödä verkosta, kuin tuo toinen lehtevä heinä. Päiväheinät annan tällä kelillä pääosin verkoista, maan ollessa kuiva tai jos olisi lunta annan osan maasta. Yöheinänsä hepat saavat syödä osan verkosta ja osan lattialta. 
Kaiken alku ja juuri - heinä.
Maassa esikuivattu säilö ja verkossa kuivaa heinää.
Toinen ruokinnan perusta meillä on kaura. Jota tällä hetkellä tosin annan aika vähän. Jose ja Popi pärjäävät periaatteessa pelkällä heinällä loistavasti, mutta jotta kivennäiset ja muut lisäravinteet tulisi syötyä saavat nekin hippasen kauraa. Poni ei tosin edes joka päivä, koska sillä on karsinassaan kivennäisnuolukivi. Jippu saa kauraa tällä hetkellä vajaan litran päivässä. En nää syytä antaa sille enempää, kun se saa kuitenkin reilut heinät, eikä ole mikään kuikelo. 
Toinen peruskallio - kaura.
Kivennäiset ja vitamiinit tulevat nestemäisessä muodossa Chevinal plussasta. Yksi painallus per turpa päivässä, paitsi poni, joka saa tätä pari kertaa viikossa. Chevinalin kaverina annan ruokintakalkkia, koska näin ohjeistuksessa sanotaan. 
Vitamiinit ja kivennäiset.
Lisäksi kippoihin tulee biotiinia kavioiden kasvuun ja vahvistukseen, valkosipulia vastustuskyvyn ylläpitoon ja hengitysteiden terveyteen, muutama pala kuivaa leipää rouskutettavaksi ja tällä hetkellä kourallinen kuivattuja aronian marjoja sekä pihjalan marjoja. Kuivatin marjoja syksyllä jonkin verran ja ajattelin antaa niitä hevosille nyt jonkun aikaa ja pitää tauon ja tammi-helmikuussa toisen kuurin. 
Hyvän mielenlisät.
Alla kuvat Jipun ja Josen kipoista, niissä vielä palat omenaa kaiken muun lisäksi. 
Jipun annos.

Naasku kurkistaa Josen kippoon.
Pellavaa turvotettuna annan muutaman kerran viikossa. Vatsan toimintaa ajatellen. Joskus luin jostain ettei se olisi pitemmän päälle hyväksi, jos sitä antaa päivittäin. Tästä minulle on jäänyt tämä, että annan sitä vain joitakin kertoja viikossa. En kyllä muista mistä tämän tiedon bongasin ja pitääkö se paikkaansa, kertokoon viisaammat miten on? 

Pasture mix-mysliä Jose on syönyt melkein sen koko ajan, kun on minulla ollut, mutta viime vuosina jätin sen pois, koska ajattelin ettei tamma tarvitse sitä mihinkään, kun saa hyvää heinää ja vitamiinit ja kivennäiset kuitenkin eripurkista... En tosiaan haluasi pitää kymmentä eri pikkupurkkia hyllyllä hevosten ruokintaa varten, mutta tuo valkosipuli ja biotiini ovat vaan mielestäni tarpeellisia lisiä omille hevosilleni. 

maanantai 15. joulukuuta 2014

Ratsailla!


Jei! Eilen olin köpöttely kävelyllä Josen kanssa pitkästä aikaa. Samuli oli mukana kävelyllä, hän työnsi poikaamme vaunuissa ja nappasi minusta ja Josesta pari kuvaa. Josella vaan oli virtaa vähän turhankin paljon, se ei meinannut malttaa odotella vaan olisi halunnut posottaa hirveää tahtia eteenpäin. Toiveena on edelleen, että tulisi nyt kunnolla lunta, jotta pääsisi pellolle. Suunnitelmissa olisi ottaa Jippu käsihevoseksi mukaan liikkumaan. 

maanantai 1. joulukuuta 2014

Kaamos ja pari avattua teurasjalkaa.

23.11.2014
Minusta tuntuu, että aurinko näyttäytyi meillä viimeksi viikko sitten sunnuntaina hyvin lyhyen aikaa. Pidän kyllä talvesta ja hämärästäkin ajasta, mutta se edellyttää sitä LUNTA! Jota oli viikko sitten pikkiriikkisen! Vaan eipä ole enää... Istuinpa muuten Josen selässä pienen köpöttelykävelyn verran samaisena sunnuntaina pitkästä aikaa!

Menneenä viikonloppuna pieniä auringon pilkahduksia näkyi Kauhajoella. Hevoshierojakurssin viimeinen viikonloppu sujui hauskoissa merkeissä, tallilla triggerpisteitä etsien ja illalla pikkujouluja vietellen. Tein myös viimeinkin loppukokeen, joka varmaankin meni läpi? En saanut vielä todistusta, kun pääsin tekemään koetta vasta nyt. Todistus tulee kuulemma postissa myöhemmin. Mutta voin siis melkein juhlia jo valmistuneeni hevoshierojaksi! Jes! Vuosi on kyllä mennyt todella nopeasti ja ikävä tulee noita kurssiviikonloppuja, sen verran hauskaa on ollut ja kiva porukka! 

Sunnuntaina availimme kurssin lopun kunniaksi hevosen jalkoja. Siis teurastamolta haettuja toki. Jalkojen perkaaminen oli erittäin mielenkiintoista ja avasi taas paljon, kun näkee mitä ihon alla on. Olen ennenkin irtokenkäkurssilla nähnyt, kun jalka leikellään, mutten ole itse saanut ennen olla veitsi kädessä ja leikellä. Erottelimme jaloista ojentaja- ja koukistajajänteet, hankositeen, sekä avasimme niveliä ja tarkastelimme niiden kuntoa ja nivelnestettä. Pari kurssikaverin ottamaa kuvaa tuossa alla:

Pinnallinen koukistaja jänne irrotettuna ja sen alla näkyy syväkoukistaja.

Avattu hankoside. Rakenne on tuollainen "säikeinen". 

perjantai 21. marraskuuta 2014

Höpinää tästä hetkestä.

Uteliaat Jippu ja Popi.
Päivät menevät todella nopeasti, liekö siksi koska vauva ja hevoset pitävät minut kiireisenä. Lisäksi hevoshierojakurssin loppukoe ja viimeinen kurssi kerta häämöttävät jo edessä... Pitäisi siis ehtiä vielä lukea siihen kokeeseen latinaa ja kerrata kaikki muu materiaali mitä ollaan saatu. Toisiksi viimeinen kurssikertahan jäi minulla väliin. Onneksi en uskaltanut lähteä Kauhajoelle, koska juuri sinä viikonloppuna vauva päätti syntyä.

Mieli tekisi mennä jo Josen kanssa maastoilemaan, mutta en ole ehtinyt vielä. Nyt saattaisi jo uskaltaa istua satulaan. heh... Tallin ja tarhan siivoukset ja hevosten ruokinnatkin vievät oman aikansa päivistä ja mieheni tulee sen verran myöhään kotiin, että on jo hämärää. Ei tee mieli lähteä ratsastamaan "pitkästä aikaa" tuonne pimeyteen, vaikka normaalisti pimeälläkin ratsastelen. Myöskään Jipun kanssa ei tee mieli lähteä touhuamaan säkkipimeään. Mutta ehkäpä viikonloppuna?
Jipun mielestä lastenvaunut on vähän jännät, varsinkin kun sieltä jotain ääntäkin taisi kuulua.
Tämä hetki on nyt tälläistä. Täytyy nauttia ajankohtaisista pienistä arkisista asioista nyt. En jaksa paljoa miettiä tulevaa, päivä kerrallaan. Ehdin kyllä touhuta hevosten kanssa taas enemmän, kun vauva hieman kasvaa ja hänelle tulee jonkinlaiset rutiinit. Kevään tullen aletaan Jipun kanssa varmasti käymään ahkerammin kentällä ja mietitään ratsujuttuja varsan tullessa jo 3-vuotiaaksi. Niin se aika vaan etenee, vastahan sekin oli pikkuvarsa. <3

lauantai 8. marraskuuta 2014

Uusi pieni elämä.

<3
Kaksi viikkoa sitten meille syntyi pieni poika. Blogissa on vietelty hiljaiseloa, mutta pikkuhiljaa olisi taas tarkoitus kirjoitella. Nyt tutustutaan uuden pienen ihmisen kanssa ja opetellaan uutta arkea. Hevosten kanssa touhuilu on ollut tosi vähäistä, mutta eivätköhän nekin pian saa ansaitsemansa huomion takaisin, kun päästään arjen rytmiin kiinni. 

Jippu tarhassa, näkymää olohuoneen ikkunasta.

torstai 23. lokakuuta 2014

Siperian tuulia ja hyvän mielen Jippu.

Hurrrr... Toppatakin, karvalakin ja paksummat hanskat on saanut kaivaa tällä viikolla esille, kun joku siperian tuuli täälläkin taitaa puhaltaa. Vaikka pakkasta on vain n. 5astetta, niin tuntuu kuin olisi enemmänkin. Onneksi hepat ovat jo aika hyvin varautuneet talveen paksuine turkkeineen. Jippukin, vaikka se oli pitkään paljon siloturkkisempi kuin vanhemmat lauman jäsenet. Nyt on kulunut viikko hevosten klinikkareissusta ja rokotuksista, Jipun hitusen kohonnut lämpö jäi onneksi vain yhteen päivään, viime perjantaihin ja viikonloppuna varsa oli jo touhukas oma itsensä.

Joselle tulee tuohon pyllyn päälle aina tuommonen ihme jakaus kun talvikarva kasvaa. Kesällä moisesta pyörteestä ei ole jälkeäkään.


Kaikista karvaisin tapaus.

Pakkassää toi auringon esiin pilvien takaa.

Jippu koittaa tehdä tuttavuutta Nakin kanssa.

Jippu<3

Jipun kanssa touhuillessa tulee kyllä useimmiten niin hyvälle mielelle. Tallissa se malttaa nykyään seistä hoidettavana nätisti, kesän aikana siltä unohtui monet hötkyilyt ja hätäilyt, mitä se tallissa ennen harrasti. Lisäksi se on niin innoissaan aina kun pääsee tekemään jotain osaamaansa juttua, josta saa vielä mahdollisesti jotain syötävää palkinnoksi. Eilen vahvisteltiin kuolaimen ottamista itse suuhun. Roikotin siis kuolaimia varsan turvan edessä ja hamuiltuaan ne suuhunsa, sai se leivänpalasen palkinnoksi. Tämän se osaa hyvin. 
Tähtipää-lapsi käytävällä.

Jipullekkin on tullut talvikarvaa, se on tässä jotenkin niin muhkean näköinen.
Hevoset olivat kiinnostuneina seuraamassa eilen illalla, kun asentelimme niille lämmitettävää juoma-astiaa ulos otsalampun valossa. Kaivoin kipon esille, kun tuntui ettei tällä viimalla hevosten juomavesi pysy enää puoltatuntiakaan sulana normaaleissa saaveissa ja kuka nyt jäävettä haluaisi ulkona kylmällä juoda? Viikonlopuksi taitaa tosin olla tänne luvattu jotain vesisadetta, mutta eihän lämpökippoa ole pakko pitää seinässä, jos tuleekin taas plussakelit... 

perjantai 17. lokakuuta 2014

Hevossairaalassa hammashuollossa.

Eilen olimme koko lauman voimin Ypäjän hevossairaalassa hevosten vuosittaisessa hammashuollossa ja rokotuksia hakemassa. Ystäväni tarjoutui kuskaamaan Josen omassa kopissaan (KIITOS TÄSTÄ!), itse kuljetin Popin ja Jipun klinikalle, peräkkäin ajelimme tuon vajaan tunnin matkan.

Useimmiten meillä on kotona käynyt kunnaneläinlääkäri rokotuksia antamassa ja hampaita katsomassa, mutta nyt käytin kaikki kaviokkaat klinikalla, koska ajattelin klinikan eläinlääkärillä olevan enemmän kokemusta hampaiden huollosta. Jose ja Popi ovat jo sen verran iäkkäitä, että halusin varmistusta niiden purukaluston kunnosta ja Jipun sudenhampaiden poistoa myös pähkäilin etukäteen.

Jippu sai kunnon rauhoituksen ja huojui jo käytävällä siihen malliin, että ajattelin sen nukahtavan. Sudenhampaita sillä oli yksi, ylhäällä oikealla. Eläinlääkärin mielipide sudenhampaasta oli, että ei tarvitse poistaa ainakaan vielä, jos ei ole tarkoitus laittaa ravureiden kitarautaa suuhun. Hampaan tilannetta seuraillaan, jos se alkaa heilua niin napataan se sitten pois. 

Potilaskertomukseen Jipusta kirjoitettiin seuraavaa: "Purenta muuten hyvä, mutta hammasrivissä sivusuunnassa pientä pykälää. Kohtalaisen paljon terävöitymää kauttaaltaan, normaali raspaus. Oikealla ylhäällä 1cm ensimmäisen yläposkihampaan edessä keskikokoinen sudenhammas, ei heilu. Ei tarvitse heti poistaa, seurataan raspausten yhteydessä. Poskissa ei haavaumia. Alaleuka kuolaimen kohdalta palp. normaali." Jipulle suositeltiin 8-9 kuukauden päästä uutta hammastarkastusta.

Josella on hieman toinen poski turvotellut välillä, joten odotin jotain löydöksiä... Tamma rauhoitettiin kevyesti toimenpiteeseen. Potilaskertomuksessa lukee näin; "Poskihammasrivissä sekä ylä-, että alaleuassa sivusuunnassa melko voimakasta pykälää. Kohdalla enemmän piikkimuodostumaa, muualla melko vähän. Normaali raspaus. Poskissa ei haavaumia. Myöskin kohta jossa päällä päin näkynyt turvotusta, on posken puolelta siisti. Ei sudenhampaita. Kuolaimen kohta palp. normaali." Päädyimme ajatukseen, että Josella voisi olla jotain ruokaa joskus pakkautunut poskeen, mikä näyttää päällepäin turvotukselta. Ohjeeksi sain huuhdella suuta, jos turvotusta esiintyy. 

Popilla on mielestäni henki haiskahtanut välillä pahalta, mutta silläkin oli kaikki hampaat tallella ja ihan hyvässä kunnossa. Potilaskertomus kertoo seuraavaa: "Taaimmaisissa alaposkihampaissa pykälää, viimeinen alaposkihammas hieman korkea. Muuten vain lievää terävöitymää. Normaali raspaus. Ei haavaumia limakalvoilla. Kuolaimen kohta palp. normaali. Ei sudenhampaita. Suusta ei nyt tule hajua, eikä löydy selvää syytä sille, mistä hajua on ajoittain tullut." Ehkä ponillakin on ruokaa joskus jäänyt jonnekkin, mikä hajua aiheuttaa. Suusta voisi myös ottaa myöhemmin röntgenkuvia, joista selviää mahdollinen hammasjuurten tilanne, jos hajua alkaa tulla useammin. Popikin oli hyvin kevyesti rauhoitettuna toimeenpiteen ajan. 

Kuljetuskalusto.
Lisäksi Jose ja Jippu saivat flunssarokotukset. Popilla on pelkkä jäykkäkouristus, jonka se sai viime vuonna, joten seuraava kerta on ensi vuonna. Kokonaisuudessaan reissu sujui hyvin, kaikki lastautuivat ja matkustivat nätisti mennessä ja tullessa.

Jippu on ollut tänään aamulla hiukan vaisu ja lämpö oli hitusen koholla 38,1 astetta, varmaan rokotuksesta johtuen. Onneksi ruoka lapselle kuitenkin maistuu hyvin. 
Kaksi otusta mahtui karsinoihin ja yksi sai odotella käytävällä. Tässä ollaan kotiin lähtöä tekemässä.