tiistai 25. helmikuuta 2014

Muutoksia lauman "arvojärjestyksessä".

Esterin sairastelun jälkeen elämä tallissa on palautumassa pikkuhiljaa normaaliksi. Viime viikon Esteri tarhaili yksin, jotta saatoin seurailla sen kakkailua ja ruokailua + sitä juomista. Silloin laitoin sen viimeisenä ulos, vaikka normaalisti päästän sen ensimmäisenä tarhaan.

Viedessäni Jippua ulos, se tunki muutamana aamuna Esterin karsinan ovelle kurkkimaan kaveria. Ennen tilanne on ollut se, että Esteri on väistänyt ulkona Jippua, jos varsa korvat luimussa sitä lähestyy. Mistä lie varsa muuten komentamisen oppinut? Varmaan emältään. Jose on lauman yksimielinen johtaja. Nyt kuitenkin Jippu sai väistää hampaita, kun meni Esteriä moikkaamaan karsinan ovelle, samalla varsa myös aukoi suutaa, kuten varsat yleensä tapaavat tehdä aikuisille hevosille, ikäänkuin "lepytelläkseen" niitä.  Tätä en ole Jipun nähnyt Esterille koskaan tekevän. 

Liekö vanha tamma tästä viisastuneena alkoikin yhtäkkiä komentaa Jippua niiden päästessä samaan tarhaan lauantaina. Tajusiko Esteri nyt vasta Jipun olevan vasta aivan kakara? Mielestäni on ihan hyvä, että nokkimisjärjestys kääntyi noin päin, Jipun on hyvä saada hieman kuria toisilta hevosilta. Toki Josekin sitä komentaa, mutta aika lempeästi. Esteri sen sijaan kääntää sujuvasti takapuolen ja alkaa nostella takajalkaa, jos varsa ei tarpeeksi ripeästi ota askelia pois päin. Tässäkin on tietysti huonona puolena se, että jos Jippu saa osumaa takakavioista on jälki varmasti myös sen mukaista, Esterillä kun on tietenkin hokkikengät tähän aikaan vuodesta. Toivottavasti lauma tasaantuu tässä taas pikkuhiljaa...

Jippu tallissa.
Ps. Tilasin äsken chia-siemeniä hevosille. Saas nähdä, jos itsekkin maistan niitä...? :D

tiistai 18. helmikuuta 2014

Nyt se sitten tuli tännekkin; Ähky...

Muutamista seuraamistani blogeista olen nyt kuluneen syksyn ja talven mittaan lukenut hevosten ähkyilystä ajatellen, että onneksi meillä ei ole ollut sellaisia ongelmia, mutta:

Sunnuntaina illalla ottaessani hevosia sisälle huomaan meillä hoidossa olevan suomenhevostamma Esterin käyttäytyvän oudosti. Heinät ovat valmiina odottamassa karsinoissa, kun otan hevoset sisälle. Hevoset alkavat yleensä heti syömään. Mutta mitä tekee Esteri? Kääntyy häntä kohti ruokiaan ja tuijottaa karsinansa takaseinää. Huolestun.

Käyn siivoamassa hieman tarhaa ja tulen takaisin katsomaan - edelleenkään tammaa ei syöminen kiinnosta. Menen karsinaan ja tutkin tilannetta. Hevosen kyljet ovat ehkä hitusen pinkeät, eikä mahasta juurikaan kuulu ääniä. Kurkin vielä hevosen suuhun, siellä ei näy mitään normaalista poikkeavaa. Teen päätelmän; ähky.

Ei muuta kuin heijastimia itselle ja hevoselle päälle ja ulos tihkusateeseen kävelemään pihatietä edestakaisin. Esteri käveli perässäni hitaasti, mutta varmasti. Ei koittanut pysähdellä tai poiketa penkoille. En enää tiedä kauanko aluksi kävelimme, välillä menimme talliin ja koitin tarjota tammalle lämmintä vettä johon olin lisännyt pellavaista hiukan ja parafiiniöljyä, se maistoi vähän ämpäristä, mutta ei halunnut juoda.

Jatkoimme kävelyä ja aloin ilmoitella hevosen "omille ihmisille" tilanteesta ja soitin myös päivystävälle eläinlääkärille. Hänen kanssaan sovimme, että kävelytän tammaa vielä puolituntia, jonka jälkeen soitan uudelleen hänelle, ellei muutosta parempaan näy. Eikä näkynyt, joten soitin uudelleen ja pyysin eläinlääkäriä paikalle. Päivystysalue on laaja, joten eläinkääkärillä kesti tunti tulla paikalle. Odotellessa kävelimme ja hetkeksi laitoin tamman karsinaansa, mennäkseni itse vaihtamaan kuvia vaatteita päälle.

Palatessani talliin löysin Esterin makaamasta, se ei kuitenkaan piehtaroinut vaan nousi aika nopeasti ylös, kun menin karsinaan hätistelemään. Kipuaan se osoitti kuopimalla välillä etujalallaan ja vaihtamalla painoa takajalalta toiselle vähän väliä. Juuri ennen eläinlääkärin saapumista, kun kävelimme tamma pysähtyi ja kakkasi. Pidin sitä hyvänä merkkinä, vaikkakin lanta oli todella kovaa.

Eläinlääkäri saapui ja tutki hevosen, kuunteli sykettä ja vatsan ääniä (joita ei juuri kuulunut), hän pisti tammalle kipulääkettä (kipeä Esteri jaksoi silti laittaa piikkikammoisena vastaan). Kävelimme vartin - ell. kuunteli uudelleen vatsaääniä. Ne eivät edelleenkään kuuluneet. Päädyttiin siihen, että tamma rauhoitettiin ja sieraimesta työnnettiin letku mahaan, josta laskettiin parafiiniöljyä hevosen vatsaan, jotta mahdollinen suolitukos lähtisi pois.

Meinasin itse pyörtyä toimenpiteen aikana, koska pidin Esterin päätä olkapäälläni. Rauhoitetun hevosen pää painaa aikalailla, mutta sen täytyy olla ylhäällä, jotta neste menee letkua pitkin alas. Aikaa tähän kaikkeen kului noin puolitoista tuntia. Sitten tamma karsinaan ja menin itse hetkeksi nukkumaan.

Esteriä kävelyteltiin koko seuraava päivä (maanantai), se oli huomattavasti virkeämpi, olisi halunnut syödä ja mahaäänetkin kuuluivat jo voimakkaammin. Tamma kakkasi iltapäivällä neljän maissa ja uudelleen iltaseitsemältä. Ruokaa se sai maltillisesti ja veden juonti varmistettiin melassin avulla. Tänään tiistaina se on jo ollut oma itsensä, tosin tarhaili erossa muista, jotta ei vielä saa suuria annoksia ruokaa ja jotta sen ulostamista voi seurailla, mutta ehkä nyt voi jo vähän huokaista, että pahin on ohi!



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Varsa ja poni kentällä.

Eilen lauantaina minun piti mennä erään ihmisen tallille päiväksi hevosten shiatsu-hieronta kurssille. Ikävien sairastumisien takia kurssi jouduttiin jo toistamiseen perumaan, mikä oli iso harmi, koska olin odottanut sitä paljon. No jotain muuta ohjelmaa piti päivään siis keksiä ja niimpä pakkasimme mieheni kanssa Jipun ja Popin traileriin suunnataksemme kentälle. Yksin en uskalla näiden kanssa lähteä, tai siis Jipun, sillä on niin vähän matkustuskokemusta vielä, vaikka koppiin se tuleekin ihan mielellään, tietäessään siellä odottavan kauraämpärin. 

Tytsyt lähdössä maailmalle.
Kenttä oli yllättävän kivassa kunnossa, ei kivikova, eikä jäinen. Hiekan oli hieman koppuraista, mutta tämä "pinta" rikkoontui kavion alla ja alta tuli pehmeää hiekkaa. Päästin ensin molemmat heppaset kentälle vapaaksi ja kaivoin kameran esille. Esin koitettiin saada hevoset liikkeelle ja sen jälkeen ottaa muutamat rakennekuvat. Jälleen kerran kentän reinoilla rehottavat viime kesäiset heinät olivat ehkä kaikkein mielenkiintoisimpia hevosten mielestä...

Tästä näkee Jipun rakennetta... 
... tältä varsa yleensä näyttää, kun sitä yrittää saada poseeraamaan ryhdikkästi.

Mielestäni Jippu 1v 9kk on ihan kivan näköinen (tietysti oma silmä on siihen niin tottunut, hehe), takakorkea se hieman on ja takajalat ovat jonkin verran ehkä hajavarpaiset. Etujalkojen kokkapolvisuus on vähän näkyvillä ja tuo ilmeisesti äidiltä peritty kaula on edelleen paksu! Kuten tuomari viime keväisissä varsanäyttelyissäkin mainitsi. 


Popi on todella paljon helpompi saada seisomaan halutussa asennossa.
Harjoiteltiin Jipun kanssa hetki näyttelykuvioita ja sitten liinassa ympyrällä menoa ensin taluttajan kanssa ja sitten ilman. Varsa toimi yllättävän hyvin tässä, muutamaan kertaan innostuessaan toki nakkasi pienen pukin. Välillä päästin varsan irti touhuilemaan omiaan, jottei se kyllästy tähän puuhasteluun. Juoksutin myös paksua ponirouvaa liinassa, raippa olisi tarvinnut olla mukana, koska Popi oikoi röyhkeästi ympyrällä, eikä pelkästä liinasta oikein ollut tässä apua. 


Puin Jipulle viimeiseksi vielä valjaat päälle ja suitset päähän. Todettiin ohjien sitten unohtuneen kotiin, mutta onneksi juoksutusliinoista sai tehtyä tilapäisohjat. Ajotouhuilu on jäänyt talven aikana tosi vähälle varsan kanssa teiden ollessa liukkaita ja kovia kengättömille kavioille ja koska meillä ei ole turvallisia harjoittelupaikkoja kärryjen laittoa ajatellen, nyt kun pellolle ei ole päässyt. Stressasin asiaa jokin aika sitten, että varsa pitäisi saada opetettua aisojen väliin, mutta nyt olen ajatellut, että kyllä sen sitten ehtii. Kesällä on aikaa ja toivottavasti vaikka laidunpaikassa olisi sitten paremmin tilaa harjoitteluun? 

Varsa toimi hienosti ohjasajossa, vaikka viime kerrasta olikin taas aikaa.

<3

Ihanaa sunnuntaita!


Voiko sunnuntaipäivää enää paremmin aloittaa, kuin suklaa myrsky-teellä heppamukista ja äsken uunista otetuilla itse leivotuilla croisanteilla? Samalla tietysti mietiskellen päivän ohjelmaa.

Tässä vaiheessa hevoset ovat jo tietysti ruokittu ja päästetty ulkoilemaan, ne aina ensin. Oma aamupala ehtii odottaa. Eilen olimme Jipun kanssa kentällä käymässä, ajattelin kirjoittaa siitä kohta hieman lisää. Tänään olisi tarkoitus myös suunnata kentälle aamupäiväheinien jälkeen.

Rentoa hevosten täyteistä sunnuntaipäivää kaikille!

perjantai 14. helmikuuta 2014

14.2.


"Ystävät ovat kuin tähtiä, aina olemassa,
vaikka et aina niitä näkisikään."

Hyvää ystävänpäivää!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Hiekkaa tarhaan.

Hevosten tarhaan tuotiin lauantaina hiekkaa. Paranneltiin syksyllä tehtyä polkua, pahimman mutikon yli. Jose ja Jippu olivat taas ihan yli kiinnostuneita naapurin traktorista. Olivat melkein kyytiin tunkemassa. Minun piti hakea niille riimut päähän ja taluttaa ne välillä kauemmas, jotta naapuri traktorinsa kanssa pääsi hiekkaa levittämään.

Ensi kesänä on tarkoitus parannella tarhaa muutenkin. Olen hyvin kyllästynyt kuraan, jota tänä talvena on riittänyt enemmän kuin aikaisempina täällä vietettyinä vuosina yhteensä. Olen aina haaveillut osan tarhasta muuttamista ratsastuskentäksi. Se ei ehkä ole vielä ajankohtaista, mutta jospa kesällä saisi ainakin salaojia kaivettua ja lisättyä tarhaan hiekkaa. Olen aina ollut vähän hiekkatarha vastainen - sen pelossa, että hevoset mutustavat hiekkaa ja tulevat kipeiksi. Nyt mitta on kuitenkin tullut täyteen, en kestä enää mutaa! Eikä nytkään koko tarhan alaa olla hiekoittamassa, vain osa.

Kun hiekat oli levitetty, innostui Jippu laukkaamaan edestakaisin polkua pitkin. Oli ihana katsella innokasta varsaa, joka selvästi nautti liikkumisesta. Tämän talven varsan liikutus suunnitelmat ovat menneet niin mönkään, kuin  voi olla. Olen koko ajan odottanut lunta, jotta pellolle voisi mennä. Nyt alan kuitenkin luovuttaa pikkuhiljaa ja odottaa kesää ja kesälaitumia!



keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kavionhoito päivä.

Eilen meillä vieraili kengittäjä. Edellis kerrasta olikin hujahtanut jo kahdesan viikkoa! Meillä asustaa noita "mummo"hevosia kolme kappaletta, niiden kavion kasvu on jokseenkin hidasta. Ne ovat siis kengällisiä, kun taas Jippu (jonka kavionkasvu on hitusen nopeampaa) on ilman kenkiä ja kavio pääsee kulumaan. Tosin tuntuu, että ne ovat kuluneet talven aikana turhankin paljon, kun ei ole ollut lunta, vaan maa on ollut kovaa ja jäistä. Vielä en haluaisi hevoslasta kengittääkkään, ehkä ensi syksynä? Saisi nyt vaan tulla lisää lunta!

Jipulta siistittiin vain säteitä, ei edes raspattu. Käytös ei ollut parhaimmasta päästä, vaan varsa pomppi ja koitti rimpuilla irti kengittäjän otteesta. Huomatessaan, että kengittäjä ei aio päästää jalkaa noin vain rauhoittui varsa hieman. Mikälie uhmaikä tuloillaan, kaikkea pitää kyseenalaistaa... Muut hevoset kengitettiin ja hokkeja vaihdeltiin. 

Jipun takakaviot vuosi sitten. 
Ostin Jipulle matolääkkeenkin eilen, mutta unohdin antaa sen illalla. Uusi yritys tänään! :D Lähetin viime viikolla lantanäytteet laboratorioon, meinasi sekin epäonnistua, postin mokailun takia. Tuloksien mukaan kenelläkään ei varsinaisesti ole madotustarvetta, mutta varsan madotan silti. 

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Helmikuun ensimmäiset hevostelupäivät.

Vihdoinkin on läppäri taas kotona iskussa ja ehdin kirjoittelemaan! Sisarukseni tulivat viikonlopuksi meille. Siskoni ratsastaa ratsastuskoulussa, joten saimme Esterin lainaan ja lähdimme lauantaina maastoilemaan. Siskoni ratsasti Esterillä ja Joselle laitoin kärryt perään ja veljeni kanssa kiipesimme kyytiin. Lunta tuli ihan mukavasti perjantai-iltana, saatiin hieman talvisemmat maisemat tännekkin. Köpöteltiin rauhallinen reilu tunnin lenkki. Jose oli taas kerran todella reipas kävelijä, Esteri sai ottaa meidät ravilla kiinni, jäädessään välillä jälkeen. 

Valmistautumista.

Josen mielestä hänen pitäisi kävellä jossain muualla, kuin
Esterin hännässä.
Sunnuntaina oli vuorossa varsan opetusta. Ensimmäinen lenkki poissa kotinurkista! Lähdimme "isolle hiekkatielle" Lotan ratsastaessa Josella edeltä ja minä talutin Jippua turvallisesti emänsä hännän takana. Ajatuksena oli, että jos autojakin sattuisi tulemaan vastaan, niin olisi varsalla tuki ja turva edessä, mutta yhtään autoa ei tullut. Kävimme peltotiellä, Jipulla oli aluksi aika kiire ja se höselsi menemään. Jossain vaiheessa se kuitenkin rauhoittui kävelemään nätisti ja loppumatkasta pysähteli syömään lunta. Jose sensijaan oli taasen turhan kiireinen. Talvipakkanen ja lumi ovat selvästi piristäneet sitä. Aikaisemmin Jipun kanssa on lenkkeilty pihatiellämme ja viereisillä pelloilla, joten tämä oli ihan jännittävä kokeilu mitä varsa on mieltä uusista maisemista. Hienosti meni! 

Porkkanatauko peltotien päässä.


Peltotiellä. Jippu alkaa olla äitinsä korkuinen - ainakin lautasten päältä.

Kuvaamisesta saan kiittää Samulia ja Tuomoa!