sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Jippu Metsämäen match show:ssa.

Jippu ja ehkä päivän onnistunein poseerauskuva.
Match Show-näyttelyt takana päin ja allekirjoittaneella vieläkin iloinen hymy naamalla! Ensinnäkin varsa matkusti paikan päälle hienosti kanssakilpailija ponin seurassa, heistä taisi matkalla tulla jonkin sortin toveritkin, koska varsa viihtyi näyttely paikalla myös hyvin kyseisen ponin vierellä. Raviradalle päästyämme, kävimme ilmoittautumassa ja saimme numerot. Sitten heposet ulos kopista ja katokseen, jossa tehtiin viimeiset kaunistautumiset, eli silpaistiin vielä harjalla enimmät irtokarvat pois ja vaihdettiin riimu suitsiin. 

Sitten pyörimään alueelle, jotta Jippu sai katsella ympärilleen. Aluksi se olikin silmät suurina ja jatkuvasti huuteli kimeällä äänellä. Käytös oli kuitenkin todella hienoa mielestäni kaksivuotiaalle, joka ei paljoa ole uusissa paikoissa matkustellut. Joku sanoikin, että onko se muka kaksi, kun on noin rauhallinen... Tosin ihan koko aikaa Jippu ei ollut rauhallinen, vaan koitti kuopia maata ja töniä minua turvallaan, jos seisoimme liian kauan paikoillamme.


Meidän vuoromme mennä kehään koitti ja minua hieman jännitti riehaantuisiko varsa ravia esittäessä. Vaikein paikka oli kuitenkin seistä jalat oikein päin kohti tuomareita, eli tuomaria lähinnä olevat jalat takimmaisena ja etummaisena, Jippu olisi mielellään seisonut juuri päin vastaisessa asennossa. Kävelytys ja raviosuus menivät kuitenkin rauhallisesti ja minä en voinut muuta kuin olla tyytyväinen. Parinamme oli 1-vuotias shetlanninponi. Saimme tästä punaisenruusukkeen, Jippu oli kuulemma paremmassa kehitysvaiheessa, kuin ponivarsa. Eli pääsimme "jatkoon".

Lopuksi kaikki punaisen ruusukkeen saaneet menivät kehään yhtäaikaa peräkkäin, sieltä tuomarit sitten poimivat palkittavia hevosia ja poneja kehän keskelle. Olin todella yllättynyt, kun numero 17 (eli me!!!) kutsuttiin myös keskelle. Jippu palkittiin päivän "komeimmat jouhet"-palkinnolla ja saimme komean vihreän ruusukkeen ja hevosen kiillotus/pesukintaan! 
Jipun palkinnot; ruusukkeet ja pesu/kiillotushanska.
Pääsimme kotimatkalla, Jippu tuli suht hienosti koppiin ja laitoimme sinne heinäpussin. Jipulla olikin supernälkä, vaikka ei ihme olihan tämä pitkä päivä tottumattomalle varsalle. Hienosti kuitenkin sujui! Pudotettiin poni kotiinsa matkalla ja ajettiin kotiin, pelkäsin että varsa hermostuisi ponin lähdettyä kyydistä, mutta ei se pahasti tuntunut ottavan siitä hernettä sieraimeen, vaikka joutuikin vielä jäämään koppiin. Kotona pikaiset kuvat ruusukkeiden kanssa, koska meillä ei ollut kuvaajaa mukana näyttelyissä, jäivät kuvat sieltä muutamaan kännykällä saatuun räpsäisyyn. 
Ylpeä neiti päässään äitinsä riimu.
Lopuksi vielä tuomarien kommentit Jipusta:
" 2v, sh-tamma. 
Selvä rotuleima. Kaunis pää. Raskas kaulan ja pään liittymä. Lyhyt alaskiinnittynyt kaula. Riittävä pituus rungossa. Raamikas. Hyvä as. jalat sivusta. Hyvä luusto. Hyvin kehittynyt.
Melko matkaa voittava käynti. Tavallinen ravi.
Hieno liinaharja!"

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Varsa kylvyssä - pakko kehua!

Jippu pääsi iltapäivällä elämänsä ensimmäisen kerran kunnon pesulle! Aikaisemmin on pesty vain häntää ja jalkoja. Ajattelin, että tästä saattaisi tulla iso kina, koska varsa ei tykkää esim. jalkojen pesusta ollenkaan. Vaan hyörii, pyörii ja saattaa jopa koittaa potkaista. Yllätys oli siis sanoin kuvaamaton, kun ensin kauhan kanssa valutin varsan kaulalle ja selälle lämmintä vettä, eikä se välittänyt tuon taivaallista.

Jippu oli siis tallin edessä hevoskopin takana kiinni ja sillä oli heinäpussi eväänä. Joko tässä oli taikana ruoka, tai sitten lämmin vesi oli varsasta mukava juttu, kuka tietää? Huomattiin kauhan olevan vähän epäkätevä, joten varsaa suihkuteltiin kastelukannulla, eikä se välittänyt siitäkään tuon taivaallista. SuperJippu<3

Varsa kasteltu, seuraavaksi hevosten omenashamppoota!

Pesun jälkeen paketoin Jipun loimiin ja se sai maistella nurmikkoa vielä hiukan ennen tarhaan menoa. Illalla vaihdoin vähän loimia, mutta varsa saa olla kuitenkin loimitettuna huomiseen saakka, jottei sotke itseään ennen näyttelyyn lähtöä! Toivon mukaan se ei itse riisuudu yön aikana...
Alkaa tuo ruskea 125cm fleece olla vähän pieni?

Näyttelyyn valmistautumista.

Tosiaan, tämä tuulitukkaprinsessavarsa on jälleen ilmoitettu metsämäessä järjestettävään match showun, joka on huomenna! Hiukan minua jännittää varsan käytös. Viime vuonna meidän piti myös käydä samaisissa karkeloissa, mutta silloin varsa oli räkäinen, joten näyttelyt jäi väliin. Tälläkin kerralla meinaa huonoa onnea olla, kun torstaina varsa oli saanut verinaarmun toiseen takajalkaansa tarhassa ja jalka on hieman turvonnut naarmun ympäriltä. Ei onneksi paljon, eikä se oli lämmin, mutta katsotaan nyt, eihän sitä koskaan tiedä vaikka se olisi huomen aamuna pamahtanut tukiksi koko koipi.

Olemme harjoitelleet nätisti narussa kävelyä ja ravailua tässä jonkin verran, tänään on tarkoitus käydä kentällä treenailemassa. Kävimme viime sunnuntainakin ja silloin meillä oli pieniä neuvottelun hetkiä sen suhteen että kuka päättää suunnan jonne menemme, koska Jippu oli hyvin innokas menijä. Mutta mainittakoon plussaa tästä reissusta; varsa matkusti hienosti lyhyen matkan trailerissa kentälle yksin ja lastautui ilman suurempia miettimisiä (tosin kaurakipolla oli oma voimansa tähän). Mätsäreihin varsan ei tarvitse matkustaa yksin, paitsi alkumatka, haemme kilpasiskoponin kyytiin matkanvarrelta.

Tänään olisi kentällä käynnin lisäksi operaatio varsan kylvetys, jonka onnistumista myös hieman epäilen, mutta ehkä lahjonnan avulla Jippu saadaan kuin saadaankin puhtaaksi. Meillä kun ei varsinaisesti saa ulos lämmintävettä hanasta, täytyy varmaan ottaa koko ämpäri valikoima käyttöön ja tuoda ulos lämpimät pesuvedet, sillä eivät prinsessat käy kylmässä suihkussa (ainakaan tähän vuoden aikaan heh).

Ps. Pääsin ostamaan näyttelyitä varten Jipulle uudet suitset, koska vanhat olivat pienet ja varsan niin sanotut "ajosuitset" eivät ole edustuskelpoiset. Ja taas on todettava, että niin ne lapset kasvaa, ostin ruskeat (siis mustiahan menin ostamaan) FULL-kokoiset suitset ja 12,5cm kuolaimet, jotka ovat melkein liian kapeat Jipun suuhun! Seuraava koko olisi varmaan liian leveä. Mutta tästä voin päätellä, että Jipulle tulee yhtä iso pää kuin äidillään. 

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäismaastossa hevosten kesäpaikassa.

Tänään pakkasin Josen ja Esterin traileriin ja huristeltiin hevosten kesäpaikkaan, jossa Jose ja Popi viime kesän laidunsivat. Siellä oli iloisia ihmisiä vastassa. Pääsimme Esterin ihmisten kanssa toteuttamaan pitkään suunniteltua maastoretkeä kesäpaikan ihanissa metsämaastoissa. Aloitettiin hevosten harjauksella ja varustamisella. 
Jouhet siisteiksi ensin.

Tässä ollaan tulossa jo takaisin päin lenkiltä. Helge-koira oli meitä vastassa.
Metsässä oli ihanaa pitkästä aikaa. Jose eteni korvat hörössä reippaasti ja koitti nappailla eväitä pusikoista mukaansa. Tehtiin lenkki, eli tultiin tietä pitkin takaisin. Metsässä on polkuja paljon, en ehtinyt edes koluta kaikkia viime kesänä. Helge-koira oli innoissaan hevosten vierailusta. Se olisi varmasti mielellään lähtenyt lenkille mukaan, jos olisi päästetty. 
Jose poseeraa, suitset vähän vinossa.
Ratsastuksen jälkeen saatiin nauttia grilliruuasta ja auringon lämmöstä. Hepat pääsivät nyhtämään nurmikolta kevään ensimmäisiä ruohonkorsia ja taisipa vähän mennä viime vuotisia mukana, sen verran ahneita otuksia nämä tammat. 
Jose<3

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Uudet "kuolaimet"

 Sain käsiini kukkahackamoret, näitä olen jo jonkin aikaa himoinnut Joselle ja miksei niitä voisi Jipun kanssa myös käyttää. Josen kanssa olen maastoillut jo vuosia perinteisen varrellisen hackamoren kanssa. Luulen tamman toimivan myös tämän pehmeämmän version kanssa ihan hyvin. Vielä en ole tosin ehtinyt koeratsastukselle. Sovittelin suitsia jo hepalle, täytyy vielä hieman hienosäätää remmien paikkoja ja ohjien asentoa ennen koeajoa.

Nopea sovitus, remmien paikat vielä hakusessa.
Torstaina tuuli oli taas melkein myrskylukemissa. Hevosten tarhasta meinasi kaatua yksi pieni puu, mutta kerkesimme sahata sen itse ennenkuin se ehti rämähtää itse maahan. Tuuli toi Joselle hieman haastetta päiväheinien syömiseen heinäverkosta:
Tuuli vei viimeisiä heinän korsia yläilmoihin, mutta ahneena hevosena Jose ei niin vain luopunut viimeisistä eväistään vaan näki hieman vaivaa venytellen alakaulan lihaksiaan...

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Messuilua ja Jipun kuulumisia.

Onpas ollut taas kiirettä, en ole ehtinyt istua ollenkaan koneelle sen vertaa, että olisin ajatuksen kanssa saanut kirjoiteltua. Viime viikonloppuna minun piti olla Kauhajoella hevoshierojakurssilla, mutta sitten tuli tieto opettajan sairastumisesta, joten tämä kerta jouduttiin peruuttamaan. Seuraava kerta onkin sitten vasta toukokuussa. Tosin pian sekin jo koittaa, aika tuntuu menevän vauhdilla.

Onni onnettomuudessa, jos niin voi sanoa; pääsin sitten Tampereelle hevosmessuille, kun nekin osuivat viime viikonlopuun. Messut olivat laajentuneet yhdestä hallista kahteen. Minusta se oli ihan hyvä, koska käytävät olivat paljon väljempiä kävellä, eikä tullut tunnetta että happi loppuu, kuten viime vuonna. Messuilla vierähti äkkiä kahdeksan tuntia. Katselin hevosen lihasten hoito/venyttely näytöksen ja vauhdikkaat poniestekisat, joissa sattui ja tapahtui. Päivän lopuksi oli ihanaa istahtaa penkkiin lepuuttamaan väsyneitä jalkoja ja katsella Vepsän työskentelyä nuoren suomenhevosorin kanssa. Olihan se taas aika "show-painotteinen" esitys, mutta hänen periaatteensa varmasti selvisivät katsojille. 

Ostoksia tuli tehtyä ennätys vähän, ostin vain yhdet ratsastushousut, koska ne olivat super edulliset vain 25euroa. Eivät ehkä trandikkäintä merkkiä tai laadukkaimmat, mutta soveltuvat minun satunnaiseen ratsasteluun varmasti superhyvin! Lisäksi väri oli mielestäni kiva; harmaat mustilla paikoilla. 
"fätääsh" :D
Kävin myös kurkkaamassa trailerimyyjän nurkkausta, jolta viime syksynä oman kopin ostin. Hänen kahdessa esittelytrailerissaan oli nätit alumiinivanteet alla, joihin ihastuin ihan täysin. Tahdon omaani samanlaiset! Kauppoja ei tosin (vielä ainakaan) tehty, mutta nämä päätyvät kyllä vakavaan harkintaan. Siis tässähän ei ole mitään järkeä, peltivanteilla pärjäisi varmasti aivan loistavasti, mutta kun ihmisen täytyy aina haluta kaikenlaista ja nää olin mun mielestä niiiiin sopivan näköset minun mustaan traileriin ja ja ja.... :D

Nams :P

 Messuilun lisäksi olen puuhaillut Jipun kanssa kaikenlaista. Yhtenä päivänä se oli Josen tiuhtina (eli siis perähevosena) kärryjen perässä. Epäilin vähän pihasta lähdettäessä, että mahtaako varsa riemastua kun aukealla kävi aikamoinen tuuli, mutta päin vastoin Jipulla ei ollut mikää kiire, vaan se lompsi kaikessa rauhassa katsellen maisemia. Kävimme läheisen naapurin postilaatikolla kääntämässä, eli ei kovin kaukana. Tulipahan kuitenkin kokeiltua muistaako varsa viime syksyisistä peltoajeluista, miten tiuhtina käyttäydyttiinkään. Ohjasajoa on myös harrastettu enemmän ja vähemmän.

Näyttely esiintymistäkin on taas muisteltu, lähinnä tuossa pihatiellä on koitettu hölkätä sulavasti vierekkäin. Suunnitelmissa on myös mennä tuohon lähikentälle treenailemaan esiintymistä. En vaan oikein tiedä mikä olisi paras talutin näyttelyyn, ketjunaru olisi ehkä edustavin, mutta ketju tuntuu vähän väliä löytyvän varsan suusta tai sitten se kopsahtaa ikävästi leukaan ravatessa. Ohjatkin ovat ihan siistit, mutta jotenkin lyhyet omaan käteen taluttimeksi, jos tulee jotain odottamattomia pomppuja yms... Suitsi kaupoillekkin täytyy mennä, totesin nimittäin tuossa Jipun cob-kokoisten ratsusuitsien jääneen pieniksi. Tämän lisäksi pitää itse koittaa ryhdistäytyä ja laittaa kaikennäköistä ylimääräistä tavaraa myyntiin. Pieneksi jääneet suitset, suorat omenakuolaimet, ponin rintavaljaat jne...
Jippu ja epätasaisesti irtoileva talvikarva.