lauantai 31. toukokuuta 2014

Kuvia ja aidantekoa.

Mukava lauantaipäivä on kulunut aitausta tehden, kameraa ulkoiluttaen ja puutarhatöiden merkeissä. Yllätin Josen ja Jipun kesken rapsutteluhetken vai oliko tämä sittenkin äiti-tytär hetki, jossa äiti tupeeraa tyttärensä hiuksia!? 




Hevoset ovat olleet minilaitumella nyt tunnin-pari aamulla ja saman verran illalla ennen yöheiniä. Pikkuinen laidun pläntti alkaa olla tosi loppuun kaluttu, joten innostuin aitaamaan pihaltamme hevosille pienen syömisalueen. Jose tietää selvästi mitä se tarkoittaa, jos ihminen häärää aitalankojen ja tolppien kanssa, silloin on jotain mieluisaa tekeillä. Huomatessaan puuhani tuli tamma juoksujalkaa aidalle katsomaan. Ja aina kun tarhaan menee, tulee laumalla kiire kipittää minilaitumen portille odottomaan, josko avaisin sen. Luultavasti tässä parin seuraavan viikon sisällä hevoset lähtevät kesänviettoon paremmille laitumille pois kotoa. Tavallaan odotan sitä, koska silloin minulla on itselläni erilainen arki hetken aikaa, mutta toisaalta näitä ihania kavereita tulee kyllä heti kova ikävä! Onneksi niiden kanssa voi laidun paikoissa puuhailla miltei samaan tapaan kuin kotonakin. 

Koko porukka päivystämässä minilaitumelle pääsyä. (Tällä kertaa turhaan)

Aitasin tänään pikaisesti pihalta hevosille pläntin vihreää.

Jose huomasi minut hääräilemässä aitojen kanssa ja tuli juoksujalkaa paikalle.

"Hei, voisko tän portin avata?"

maanantai 26. toukokuuta 2014

Maastakäsittelykurssilla.

Eilen samalla lähikentällä missä käymme hevosten kanssa välillä järjestettiin maastakäsittelykurssi, kouluttujana Mia Kytölä. Päivän aikana hän käsitteli 5 erilaista hevosta ja ponia. Ensimmäisellä oli taustallaan huonoa karsinakäytöstä ja uhkailevaa käytöstä ihmistä kohtaan ruokkiessa, hoitaessa jne. Muutamalla lastaus ongelmia ja kaksi nuorta hevosta, joilla ei varsinaisia ongelmia ollut. Toinen niistä oli meidän Jippu.

Jippu lähti kurssille mukaan ihan minun uteliaisuudesta. Tosin hyöty jäi ehkä vähän pieneksi Jipun kohdalla, koska se oli vasta toisiksi viimeinen hevonen ja seistyään puolipäivää vieraassa tallissa, vieraiden hevosten seurassa se tuntui olevan jo väsynyt valmiiksi, mikä näkyi esim siinä, että se teki samaa kuin nuorempana, eli jumitti, ei olisi halunnut kävellä, vaan jäi jäkittämään paikalleen. Nykyään se kieltäytyy liikkumasta todella harvoin. Sitä ei tässä sitten paljoa käsiteltykkään. Sain hyviä vinkkejä mm. siihen miten opettaa sitä seisomaan tallin käytävällä nätisti paikallaan hoitotilanteissa. Toki kouluttajakin huomasi varsan väsymisen ja suhtautui Jippuun kuten nuoreen hevoseen täytyykin ymmärtäen, ettei siltä voi odottaa samaa kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä kuin vanhemmilta hevosilta.

Kuvasin olympuksen pokkarillani ja kuvat ovat sen mukaisia...
Jippu jumittaa. Heti kun varsa otti askeleen eteenpäin paine poistettin.


Islantilais tamma Harpa harjoittelemassa koppiin kävelyä.
Kouluttajan työskentely oli perusperiaatteiltaan samanoloista kuin esim. Kari Vepsän, mutta kai jokaisella on vähän omanlaisensa tapa työskennellä. Lastausharjoitukset olivat hyvin erilaisia. Pääpiirtein kurssi oli mielestäni hyödyllinen ja sain vinkkejä omaan toimintaani ja ennenkaikkea uutta motivaatiota touhuta omien hevosteni kanssa kaikenlaista. Näin myös asioita, jotka eivät olleet mielestäni hyviä juttuja, enkä aio itse niin toimia, eikä minun onneksi tarvitsekkaan!

torstai 22. toukokuuta 2014

Hippoksen tamma- ja varsanäyttely, Perniö 16.5.

Kävimme viime perjantaina pyörähtämässä Perniössä varsanäyttelyssä Jipun kanssa. Matkaseuraksi lähti luotto mummo Popi. Kuvia tästä retkestä ei valitettavasti saatu, henkilökuntaa saisi olla matkassa aina enemmän, jotta joku ehtisi heilua kamera käsissään.

Olimme näyttelypaikalla hyvissä ajoin ennen omaa vuoroamme, vaikka näyttely oli illalla ja minä olin ollut päivän töissä ja matkaa kotoa näyttelypaikallekkin oli ihan tarpeeksi, ajomatka kesti yli tunnin. Varsa matkusti hyvin Popin kanssa. Näyttelypaikkana oli ravirata ja aluksi kävelyttelin varsaa rataa ympäri, kun sitä meinasi uusi paikka jännittää. Sillä myös hieman polvet tutisivat, kun vieressä oli jokin ampumarata(???), koska välillä kuului kovia pamauksia.

Tuomareina toimivat Anni Himberg, Marjukka Itanen ja Kai Tuusa. 
Jippun säkäkorkeudeksi mitattiin 154cm ja lautaskorkeudeksi 155cm. 

Tyyppi: HPI.  7pistettä
Runko: Avorunkoinen, lyhyt kaula, jyrkkä lapa, hyvä säkä, jyrkkä vakolautanen. 7pistettä
Jalat: Melko hyväasentoiset, oej. hieman vino etupolvi, lyhyt etusääri. 7pistettä
Kaviot: Hyvänpuoleiset, tj. hieman matalapohjaiset. 7pistettä
Käynti: Ahtaanlaiset, vej. hieman kerivä, takaa länkisäärinen. 6pistettä
Ravi: Suorat, rennot, väljenevät. 8pistettä

Eli yhteensä 42pistettä, joilla irtosi III+ palkinto. 

Täältä pääset kurkkaamaan viime vuoden varsanäyttelyn postauksen. 1-vuotiaana Jippu palkittiin myös III+ palkinnolla, mutta sai kyllä paremmat arvioinnin muuten, mitä nyt. Esimerkiksi käyntiliikkeistä varsa sai vuosi sitten 8pistettä nyt vain kuusi. Kolmas kerta toden sanoo, eli ensi vuonna suunnataan kolmevuotiaiden luokkaan ja katsotaan onko varsa kaunistunut vai rumentunut tuomarien mielestä. Ei vaan, ei se ole minulle väliä mitä siitä sanotaan, minulle se on kuitenkin se numero 1  (heti Josen jälkeen, heh). 

<3

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Hevoset karkuteillä

Blogi hieman laahaa ajasta jäljessä, sillä kirjoittaja on kiireinen kesälomalainen! ;) 

Tosiaan viikko sitten keskiviikkona satuin ajamaan keskellä päivää työautolla meidän kodin ohi. Katsoin jo aukean toiselta laidalta, että mikä ihmeen valkoinen möykky meidän pihatiellä on? Ajoin vähän edemmäs, eikai se vaan ole Popi?!? Ei muuta kuin auton nokka pihatielle ja mutkan takana oli kuin olikin Popi ja Jippu tyytyväisinä ojaruohoja syömässä. Kerkesin sammuttaa auton ja tulla ulos, kun Jose tuli talomme takaa jyrkkää rinnettä alas ja näytti aivan poissa tolaltaan olevalta. Ensimmäinen ajatus oli minulla ihmetyksen jälkeen se, että millä ihmeellä saan nämä kaikki kiinni ja mistä aita on rikki ja miksi? Ja missä on Esteri, kun muut kerran jo löytyivät?

 Päätin aloittaa helpoimmasta, eli kävelin muinamiehinä ponin luokse ja tartuin otsaharjaan (en käytä hevosilla tarhassa riimuja ollenkaan). Popi käveli rauhallisesti perässäni ja suureksi yllätykseksi Jose ja Jippu seurasivat meitä jonossa. Tallin ovella olin aivan varma, että nyt suomenhevoset tajuavat jutun juonen ja kirmaavat iloisesti teille tietämättömille, vaan ei! Ne tulivat kiltisti talliin ponin perässä ja saatuani Popin karsinaan, kävin sulkemassa tallin ulko-oven ja ohjasin Josen tyttärineen oikeisiin karsinoihin. Jose oli jotenkin huojentuneen oloinen; "huh onneksi sä tulit pelastamaan meidät, kun oltiin eksytty". Esteri löytyikin sitten tarhasta, jossa se huuteli hädissään, kun oli jäänyt yksin. Otin sen myös talliin.
Sitten tarkastelemaan tuhoja. Aita oli tallin kulmalta tuhannen säpäleinä, tolpat olivat kaikki onneksi ehjiä, mutta yksi oli kokonaan noussut maasta ja viereiset löysiä, ylälanka oli paikoillaan, siksi Esteri oli siis jäänyt tarhaan. Herkkäluonteisena se ei ole ilmeisesti uskaltanut sujahtaa aidan alta. Kaksi alempaa lankaa olivat keskellä aitausta poikkinaisina. Tein hieman salapoliisityötä ja maasta löytyneiden jälkien perusteella saatoin päätellä jonkun käyneen aidan vieressä piehtaroimassa ja ilmeisesti joutuneen pyöriessään aidan sekaan, kun aidan väärällä puolella oli isot kuopat maassa, josta kaviot ovat potkaisseet vauhtia hevosen noustessa ylös. Ja tämä kaikki on luultavasti tapahtunut Joselle. Ei olisi ensimmäinen kerta. Se ei vaan tunnu oppivan, ettei aidan viereen kannata mennä piehtaroimaan. 

Luulen, että ensin on aidan ali mennyt Popi ja Jippu perässä nurmikon houkuttelemina ja sitten Jose hädissään, kun toiset lähti. Jonkin aikaa pihassa oli juostu kavion jäljistä päätellen ja käyty joka nurkalla ihmettelemässä. Minun kukkapenkissäkin oli parit kavion jäljet, mutta kukkia ei oltu onneksi maisteltu! Hevoset olivat onneksi myös ehjiä moisen juoksentelun jäljiltä. Loppu hyvin kaikki hyvin, näin päättyi hevosten ensimmäinen karkureissu tällä tontilla. Minä jatkoin matkaani ja illalla korjailimme aitoja ja hevoset pääsivät taas ulos. Kirjoituksen kuvat ovat otettu 13.5. minilaitumesta. Kun näin hevoset karanneina, ei ensimmäisenä ollut mielessä kaivaa kameraa esiin...

tiistai 13. toukokuuta 2014

Josen syntymäpäivä.

13.5.2014

Rakas tammani Joseliina täytti tänään 20 vuotta. Syksyllä meille tulee yhteisiä vuosia kymmenen täyteen. Toivon mukaan saan nauttia tämän ihanan hevosen seurasta vielä pitkään. <3


maanantai 12. toukokuuta 2014

Tästä se kesä alkaa - hevoset minilaitumella.

Eilen rakensimme aidat kotona olevan minilaitumen ympärille. Ne puretaan aina talveksi, jotta tolpat ja langat säilyvät pidempään käyttökelposina. Jose päivysti laitumen portilla sinnikkäästi jo lyödessämme tolppia maahan ja hörisi aina välillä. Se ilmeisesti oli hyvin perillä mitä sellaisesta puuhastelusta seuraa. Ja oikeassahan se oli, illalla hevoset pääsivät reiluksi puoleksi tunniksi maistelemaan ruohoa.
Jose meni jo, Jippu ja Popi tulevat perässä. Silta on aina yhtä jännä.


Esteri hoksasi asian vähän jäljessä toisista, eihän se ole aiemmin minilaitumella ollutkaan.
Tamma käveli sillan yli tyynen rauhallisesti.

Edustavia kuvattavia, kaikki ottaneet jotain mutakylpyjä.

Popi ja Jose
Ruoho on vielä tosi lyhyttä, mutta ajattelin hyödyntää pikkulaitumen näin jo varkain vähän ennen kesää, koska hepat ovat kesäkuussa lähdössä muualle laitumille. Eipähän tarvitse kaikkia erikseen totutella ruohoon pihalla narun päässä. Nytkun vielä tulisi taas ne kesäisemmät ilmat! 

lauantai 10. toukokuuta 2014

Heppojen kuulumisia ja vähän omiakin!

Alkuun Popin kuulumiset. Poni on toipunut vappu ähkyilystään hyvin ja on ollut aivan normaali oma itsensä onneksi!! Kyllä nuo hevoset aina säikäyttelee välillä... Jännitti hieman lähteä vapun jälkeen perjantaina Kauhajoelle hierojakurssillekkin ja jättää poni kotiin. Onneksi kaikki on nyt hyvin ja kurssiviikonlopustakin selvitty kunnialla!

Kurssilla oli taas oikein mukavaa. Aiheena oli hieronnan lisäksi hevosen rakenne ja rakenteen tutkiminen. Opiskelimme myös jännejärjestelmää. Kotitehtävänä onkin oppia tunnistamaan hevosen jalasta tunnustelemalla jänteiden osia ja hankosidettä ja puikkoluiden sijaintia. Helpommin sanottu kuin tehty! Myös lihasten ja luiden opiskelua latinaksi pitäisi jatkaa ahkerasti. Ja tietenkin hieroa hevosia! Ja kirjoittaa oppimispäiväkirjaa ja miettiä lopputyötä, jonka aiheeksi suunnittelin suomenhevosen värejä ja niiden periytyvyyttä, mikäli löydän aiheesta tarpeeksi tietoa (aiheen sai valita aika vapaasti). Eli tekemistä riittää, vielä kun keksisi että millä ajalla teen kaiken! Seuraava kurssikerta onkin vasta elokuussa, mutta silloin onkin sitten välikoe. (APUA :D)
Jose kylmäilee koipiaan kentällä käynnin jälkeen. (puhelinlaatu)

Eilen Jose sai toimia taas alkeisratsuna. Lastasimme sen traileriin ja hurautimme lähikentälle. Jose meni kivasti, vaikkakin oli hieman turhankin reipas aloittelevalle ratsastajalle ja välillä sen oli myös pakko päästä maistamaan kentän reunalla kasvaneita ruohonkorsia. Vettäkin satoi ihan reippaasti, mutta tosi harrastajathan eivät anna pikkujuttujen häiritä... (...paitsi kun alkaa vesi mennä vaatteista läpi). Kotona kylmäiltiin Josen kinttuja kylmäpatjojen kanssa, koska ajattelin pehmeällä kentällä liikkumisen olevan sille taas sen verran uutta ja ehkä raskastakin tuon kovan hiekkatien jälkeen. Tammaa kun ei hetkeen ole kentälle vietykkään.

Hevoset olivat pääsiäisestä saakka torstai-iltaan asti yöt ulkona, mutta nyt tuli sen verran vetinen ilma, että on majailtu tallissa viimeiset yöt. Koskakohan se kesä tulisi, odotan jo lämpimiä öitä! Jipun kanssa ollaan muuten menossa taas "missikisoihin", tällä kertaa Hippoksen varsanäyttelyyn Perniöön ensi perjantaina. Voipi tulla kiireinen iltapäivä, kun menen ensin töihin ja illaksi pitäisi keretä näyttelypaikalle.

torstai 1. toukokuuta 2014

Hyvää vappua. Vai oliko se niin hyvä?

Jippu 2vee!
Vappuaattona (30.4.) oli meidän hevoslapsen eli Jippun varsinainen 2-vuotis syntymäpäivä. Sitä ei kauheasti keretty juhlistaa, koska ilta vierähti heinänhaku reissussa. Synttärien kunniaksi kaikki saivat muutaman extraporkkanan ja koitin iltahämärissä räpsäistä sankarista muutaman kuvan tarhassa (huonolla menestyksellä). 

Pirteä Popi 30.4. illalla.
Tämä päivä ei yhtään sujunut suunnitelmien mukaan. Olin suunnitellut aidan tekoa minilaitumen ympärille, että hevoset pääsisivät siihen kohta totuttelemaan ruohoon. Ikävän räntäsateen lisäksi heti aamulla todettiin Popin olevan kipeä - ähkyssä. Ponille ei ruoka maistunut, mikä on varma merkki siitä ettei kaikki ole hyvin! Se myös meni tallin taakse makoilemaan - ei normaalia ollenkaan!

Taluteltiin miehen kanssa ponia vuorotellen muutama tunti, eikä se piristynyt. Kerran kakkasi kovia pipanoita. Soitin päivystävän eläinlääkärin numeroon ja onneksemme sieltä vastasi tuttu eläinlääkäri, joka käy muutenkin meillä esim. rokottamassa hevoset. Hän lupasi tulla pian. Odotellessa päästin ponin karsinaan lepäämään. Se meni heti makaamaan ja koitti hieman piehtaroidakkin, mutta estimme ne aikeet. 

Odotamme väsyneen ponin kanssa eläinlääkäriä.
 Eläinlääkäri saapui ja kuunteli suolistoa - hyvin hiljaista. Popi sai kipulääkettä ja eläinlääkäri teki sille tutkimuksen peräpään kautta. Siellä ei tuntunut mitään normaalista poikkeavaa. Ponille letkutettiin parafiiniöljy-vesiseosta nenäletkun kanssa mahaan, kuten Esterillekkin tehtiin aikaisemmin talvella sen ollessa ähkyssä. Popi parka oli niin väsyksissä, ettei laittanut paljoa vastaan letkun työntämistä, joten sitä ei tarvinnut edes rauhoittaa. Eläinlääkäri lähti ja käski koittaa juottaa ponia. Aluksi mikään ei kelvannut ja kävimme noin tunnin välein tekemässä kävelylenkin. Pian poni kiinnostui ruuasta. Määräys oli ettei sille saisi antaa juurikaan mitään, ennenkuin kakkaa tulisi.

Illemmalla Popi oli kakannut karsinaansa. Kakan joukossa oli omituinen venyvä klöntti! En tiedä oliko kyse madoista (poni madotettu loka-marraskuussa ja lantanäyte tutkittu muistaakseni helmikuussa ja sen mukaan ei ollut madotus tarvetta) vai oliko poni syönyt jotain ponin suolistoon soveltumatonta? Mene ja tiedä, mutta jos klöntillä oli osaa ähkyyn, niin toivottavasti se tuli nyt kokonaan ulos! Huomenna haen matolääkkeen Popille joka tapauksessa. Tarkoitus onkin ollut madottaa kaikki hevoset loppukuusta ennen laitumelle lähtöä.

Kävimme Popin kanssa vielä iltakävelyllä ja se oli piristynyt huomattavasti. Koitti päästä penkoille ruohoa maistelemaan ja käveli reippaasti. Vatsasta kuului nyt myös selviä ääniä. Ehkä tästä hengissä selvitään! Semmoinen vappu tänä vuonna...