keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Hevoset karkuteillä

Blogi hieman laahaa ajasta jäljessä, sillä kirjoittaja on kiireinen kesälomalainen! ;) 

Tosiaan viikko sitten keskiviikkona satuin ajamaan keskellä päivää työautolla meidän kodin ohi. Katsoin jo aukean toiselta laidalta, että mikä ihmeen valkoinen möykky meidän pihatiellä on? Ajoin vähän edemmäs, eikai se vaan ole Popi?!? Ei muuta kuin auton nokka pihatielle ja mutkan takana oli kuin olikin Popi ja Jippu tyytyväisinä ojaruohoja syömässä. Kerkesin sammuttaa auton ja tulla ulos, kun Jose tuli talomme takaa jyrkkää rinnettä alas ja näytti aivan poissa tolaltaan olevalta. Ensimmäinen ajatus oli minulla ihmetyksen jälkeen se, että millä ihmeellä saan nämä kaikki kiinni ja mistä aita on rikki ja miksi? Ja missä on Esteri, kun muut kerran jo löytyivät?

 Päätin aloittaa helpoimmasta, eli kävelin muinamiehinä ponin luokse ja tartuin otsaharjaan (en käytä hevosilla tarhassa riimuja ollenkaan). Popi käveli rauhallisesti perässäni ja suureksi yllätykseksi Jose ja Jippu seurasivat meitä jonossa. Tallin ovella olin aivan varma, että nyt suomenhevoset tajuavat jutun juonen ja kirmaavat iloisesti teille tietämättömille, vaan ei! Ne tulivat kiltisti talliin ponin perässä ja saatuani Popin karsinaan, kävin sulkemassa tallin ulko-oven ja ohjasin Josen tyttärineen oikeisiin karsinoihin. Jose oli jotenkin huojentuneen oloinen; "huh onneksi sä tulit pelastamaan meidät, kun oltiin eksytty". Esteri löytyikin sitten tarhasta, jossa se huuteli hädissään, kun oli jäänyt yksin. Otin sen myös talliin.
Sitten tarkastelemaan tuhoja. Aita oli tallin kulmalta tuhannen säpäleinä, tolpat olivat kaikki onneksi ehjiä, mutta yksi oli kokonaan noussut maasta ja viereiset löysiä, ylälanka oli paikoillaan, siksi Esteri oli siis jäänyt tarhaan. Herkkäluonteisena se ei ole ilmeisesti uskaltanut sujahtaa aidan alta. Kaksi alempaa lankaa olivat keskellä aitausta poikkinaisina. Tein hieman salapoliisityötä ja maasta löytyneiden jälkien perusteella saatoin päätellä jonkun käyneen aidan vieressä piehtaroimassa ja ilmeisesti joutuneen pyöriessään aidan sekaan, kun aidan väärällä puolella oli isot kuopat maassa, josta kaviot ovat potkaisseet vauhtia hevosen noustessa ylös. Ja tämä kaikki on luultavasti tapahtunut Joselle. Ei olisi ensimmäinen kerta. Se ei vaan tunnu oppivan, ettei aidan viereen kannata mennä piehtaroimaan. 

Luulen, että ensin on aidan ali mennyt Popi ja Jippu perässä nurmikon houkuttelemina ja sitten Jose hädissään, kun toiset lähti. Jonkin aikaa pihassa oli juostu kavion jäljistä päätellen ja käyty joka nurkalla ihmettelemässä. Minun kukkapenkissäkin oli parit kavion jäljet, mutta kukkia ei oltu onneksi maisteltu! Hevoset olivat onneksi myös ehjiä moisen juoksentelun jäljiltä. Loppu hyvin kaikki hyvin, näin päättyi hevosten ensimmäinen karkureissu tällä tontilla. Minä jatkoin matkaani ja illalla korjailimme aitoja ja hevoset pääsivät taas ulos. Kirjoituksen kuvat ovat otettu 13.5. minilaitumesta. Kun näin hevoset karanneina, ei ensimmäisenä ollut mielessä kaivaa kameraa esiin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti