sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Erilaisia hommia ja kuvailua + taas kerran aidantekoa.

Lauantai oli ihanan kesäinen päivä näiden kylmien ja sateisten päivien keskellä. Tästä reipastuneena sain inspiraation mennä siivoamaan tallia. Tyhjensin karsinat, lakaisin lattiat ja kotin saada isoimmat hämähäkin verkot pois katosta. Vesihuoneen ja satulahuoneen siivous jäi vielä tekemättä, mutta kyllä ne ehtii. Lisäksi ajattelin pestä karsinoita ulkopuolelta kevyesti, koska seinät ovat täynnä kissojen kuratassujen jälkiä, kun ne loikkivat seinien päälle.

Tyhjennetty karsina.
Koska meillä oli kuorma-auto jo valmiiksi pihalla talon remottitarvikkeiden hakemisen takia, kävimme illalla tyhjentämässä lantalavan. Se olikin jo melko täynnä. Voi syksyllä sitten aloittaa puhtaalta pöydältä "tyhjältä lavalta"...  

Pihatieltä illan jo hämärtyessä napattu kuva.

Utelias kisu.
Tänään ei sitten enää valjennutkaan niin kesäinen aurinkoinen päivä kuin eilen, mutta ei se mitään. Sadekamppeet niskaan ja auto kohti Josen ja kumppaneiden kesälaitumia. Isolta laitumelta puuttui vielä aitalangat, jotka kävimme nyt porukalla asetamassa paikalleen. Pian hepat pääsevät tähän paratiisiin! On ainakin tilaa kahdelle suokille ja pienelle ponille, melkein voisi tulla enemmänkin kavereita tänne. Aidan aluset täytyy vielä raivata ja hankkia akkupaimeneen uusi akku, sitten kaikki olisi valmista. Elätän toiveita, että hevoset voivat laiduntaa elokuunkin vielä täällä.
Ruokaa riittää.

Näkymää portilta.

Popi.

Jipun kesätreenit kentällä.

Eilen pakkasin auton taakse läjän hevoskamppeita ja menin Jippua moikkaamaan. Nappasin sen mukaani kentälle. Koitin ensin vähän harjoitella liinassa juoksuttamista, mutta varsa ei oikein hoksannut homman ideaa, vaan kääntyi aina minua kohti ja näytti kysyvältä, että "mitäköhän mun kuuluis tehdä!?" Tätä täytyy myöhemmin kokeilla uudelleen taluttajan kanssa, jos se auttaisi. En ole varsoja juuri juoksutellut, vain aikuisia hevosia jotka jo tietävät mistä on kyse. Vinkkejä juoksutuksen opettamiseen otetaan vastaan! 

Tämä onkin Jipulle tutumpaa touhua, kuin liinassa juokseminen.
Lopuksi puin varsalle ratsastusvyön ja pitkät ohjat. Laiskuuttani en raahannut ravivaljaita mukanani ohjasajoa varten, kun se sujuu näilläkin vermeillä. Takaa-ajettaessa kenttää ympäri Jippu meni hienosti ja oli kuuliainen. Muutenkin varsa oli tosi rennolla tuulella, eikä välittänyt mitään, vaikka laitumelle jääneet kaverit juoksivat ja hirnuivat näköetäisyyden päässä. Olin myös iloisesti yllättynyt hevoslapsen seistessä hiljaa paikallaan harjatessani sitä, vaikka naru vain roikkui maassa, eikä ollut solmittuna mihinkään. 
Tässä se maukas nuolukivi, josta jo aiemmin kirjoittelin.
Lopuksi taluttelin Jipun tietysti takaisin laitumeen. Sinne kuljetaan hiekkatien kautta. Yhtään autoa tai muuta härveliä ei tullut vastaan. Toisaalta odotin, josko olisi tullut. Olisi nähnyt mitä varsa tuumaa, kun oli valmiiksi leppoisalla tuulella. Koitin kuvailla hevosia laitumessa, mutta ruohoa mussuttavat laiskan näköiset otukset eivät ole niitä kaikista kuvauksellisimpia...
Tarkasti polkua pitkin.

"mums mums"

Lopuksi koko porukka vetäytyi ötököiltä suojaan mökkiinsä.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Perjantaimaasto.

Ihanaa, pitkän tuntuinen työviikko on ohi ja perjantaihan oli mitä parhain päivä painua Josen kanssa metsään. Metsä oli sopivasti kuivahtanut sateiden jäljiltä ja koko ratsastuksenajankin oli ihan kiva sää. Jose oli reippaalla tuulella ja sitä sai hillitä välillä polun vaikeammissa kohdissa. 

Jose ja Popi päivänokosilla.

Metsässä, hieman tärähtäneitä kuvia (vanha pokkarikamera).

Metsätieltä.
 Nähtiin myös yksinäinen peura metsässä. Havaittuaan sen Jose pysähtyi kuin seinään, samoin peura. Hetken eläimet tuijottivat toisiaan, kunnes me jatkoimme matkaa ja peurakin loikki hieman kauemmas meitä ihmettelemään.
Jose kerjäämässä leipää.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kesä(iset?) kuulumiset.

Harmillisen koleat kesäsäät. Hevoset ovat viettäneet enemmän ja vähemmän aikaa sadetakit niskassa. Sunnuntain +5astetta ja kaatosade saivat jo miettimään, että mitenköhän käy, onko koko kesä samanlaista? Noh, eipähän ole ötököitä hevosten kimpussa, jos jotain positiivista tästäkin haluaa hakea...

Uhkaava ukkostaivas.
Onneksi maanantaina iltapäivällä oli sen verran kaunis ilma, että uskaltauduin ratsastamaan Josella. Metsään ei uskallettu lähteä samoilemaan, koska siellä olisi varmaan ollut sateiden jäljiltä upottavan pehmeää ja liukasta. Mentiin ihan vain hiekkatiellä, tosin sitäkin sen verran pitkälle, etten ollut aiemmin edes siellä käynyt. Jose oli aika reipas. Vauhtia lisäsi varmaan myös se, että Esteri jäi huutelemaan peräämme kuin pikkuvarsa. Se ei jostain syystä kelpuuta ponia ollenkaan seuralaisekseen, vaan kaveeraisi vain Josen kanssa. 

Jose odottelemassa varusteita.
 Jipulle ja sen islantilaiskumppaneille viriteltiin yksi ilta uusi nuolukivi. Löysin agrista kiven, jossa oli vitamiineja ja hivenaineita. Ennen laitumella on ollut sellainen kivennäisämpäri, mutta jostain syystä se kuluu aina nopeasti loppuun (olisikohan sillä jotain tekemistä asian kanssa, että jostain syystä varsat tykkäävät kaivaa sitä etukaviolla...?). Nyt nuolukivi oli ripustettavaa mallia ja kyllä se olikin heppojen mielestä herkullinen, kun ne pääsivät sitä maistamaan. Kuolavaluen, silmät puoliummessa ne sitä nuoleskelivat. Saas nähä kauanko tämä niillä riittää. 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kylmät juhannustunnelmat

Olen viettänyt melko hevosetonta juhannusta tänä vuonna. Pääsen yleensä niin vähän poistumaan kotoa mihinkään pidemmälle hevosten takia, joten nyt laidunaikana täytyy ottaa "ilo" irti siitä, että minun ei itse tarvitse huoltaa hevosia kellon ympäri. Menimme minun vanhemmille juhannuksen viettoon ja samalla tuli nähtyä muutamaa kaveriakin sieltä suunnalta. Eilen palailimme kotiin ja suuntasimme Kokemäen juhannusraveihin. Siellä on ollut tapana käydä vuosittain. Tänä vuonnahan ravit olivat vain lauantaina, kun ennen olivat kaksipäiväiset. Hevosia oli paljon ja yleisöäkin kylmästä säästä huolimatta ihan riittävästi, koska välillä tuntui ettei ihmisjoukossa pääse eteenpäin. Autokin jouduttiin parkkeeraamaan radankeskelle. Harmittaa vain, että poni lähdöt jäivät meiltä näkemättä. Ravit alkoivat virallisesti kolmelta, mutta ponilähdöt olivat jo joskus puolenpäivän jälkeen (miksi?), joten emme ehtineet niihin. 
Sopajärvenkylän perinteinen juhannuskokko.

Kuvailin satunnaisia hevosia ja laitan raveista muutaman kuvan tähän. En nimeä hevosia, kun en ostanut edes käsiohjelmaa, toki saisihan noiden heppojen ja ohjastajien nimet hippoksesta selville, mutta en jaksa nyt nähdä sitä vaivaa ettäkö selvittäisin! :D 



Tänään olisi tarkoitus mennä ratsastamaan Josen kanssa metsään ja puuhastelemaan Jipun kanssa sen jälkeen jotakin, mutta vettä sataa taivaan täydeltä. Voi olla, että ratsastusretki jää väliin, ellei sää kaunistu iltaa kohti. Omia hevosia on kyllä jo kamala ikävä, vaikka välillä on mukavaa kotoa pidemmälle reissuun lähteäkkin. Sadepäivän kunniaksi sain blogiin kesäisemmän bannerinkin värkkäiltyä. Myönnettäköön se on superruma! Harjoitella pitäis vähän enemmän...
Jippuliina<3

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Onko parempaa stressin poistajaa kuin laiduntava hevonen?

Jose ja Esteri vietiin laitumelle sunnuntaina. Tammat ottivat rauhallisesti pari askelta portilta ja kävivät syömään.

Kesämaastoilu kaveri Helge.

Kesä <3

Jippu ja Popi jäivät hetkeksi kahdestaan kotiin. Jippu ei kokenut oloaan hyväksi,
vaan oli hieman säikky ilman isompaa porukkaa.

Keskiviikkona päästiin viemään Jippua ja islantilaisia laitumelle. Jipun kanssa jouduttiin hieman neuvottelemaan
talutuksen suunnasta ja vauhdista. Lopulta sain taluttaa sitä suht löysällä narulla.

Jippu ja viime kesältä tuttu Soldan ruuna.

Tammojen kesken oli hieman välien selvittelyä aluksi. Huppupäinen kaveri Harpa on Jipulle uusi tuttavuus. 

Stella, Jippu ja Harpa katsastamassa laidunta.

Tammat kirmaamassa. Jippu ja ponit :)

Viime kesäistä ystävyyttä alettiin pikkuhiljaa muistella.

Jipun rauhoituttua laitumelle oli aika viedä Popi Josen ja Esterin seuraksi toisaalle.

Esteri, Jose ja Popi kaikessa rauhassa. Poni otettiin vastaan tyynenrauhallisesti.
Ihanaa - kaikki hevoset laitumilla tyytyväisen oloisina mussuttamassa ruohoa. Itselleni tulee niin hyvä mieli, kun katsoo rauhallisesti rouskuttavia hevosia joiden hännät heilahtelevat laiskasti. Tosin johan niitä ikäväkin on. Kotona on aika tyhjää, kun ei ole hevosia tarhassa hörisemässä, kun avaan ulko-oven. Mutta äkkiä se kesä kuitenkin aina menee, nautitaan nyt kun voidaan. :) 

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Shettisnäyttelyssä Popin kanssa (ja ralleissa...)

Popin kanssa suuntasimme tänään Mynämäelle shetlanninponien rotunäyttelyyn. Meidän tiellä järjestettiin tänään rallit, joten kotimatka hieman jännitti, että päästäänkö kotiin vai joudutaanko odottelemaan jossain. Näyttelyyn valmistautuminen jäi aika lyhyeen, mikä siinä on kun koko ajan tuntuu olevan hirmuisen paljon tekemistä? Eilen illalla poni kävi kunnon kylvyssä ja ihastuksissani voin todeta, etten ole koskaan aiemmin nähnyt sitä niin valkoisena. Oikeen harmitti päästää se äsken tarhaan ilman loimea...
Popi eilen illalla pesun jälkeen käymässä yöpuulle.

Näyttelypaikalta ei ole taaskaan kuvia, koska olin retkellä kaksistaan ponin kanssa. Tosin Mynämäellä sateli vettä enemmän ja vähemmän kokoajan, joten en tiedä olisiko kameraa raaskinut edes kauheasti käyttää. Ja ponistakin tuli ihan kiharaturkkinen, kun sillä on vielä talvikarvaa ja kastuessaan se menee aivan sykkyrään - todella edustavaa. Popi oli näyttelyluokassa 18-vuotiaat ja vanhemmat tammat. Tuomarina oli Corinna Seipp (GB) ja hän kirjoitti Popista: "Nice mare, good bone." Ja antoi ll-palkinnon. Ei sen suurempaa menestystä tullut, mutta ihan mukava kurkistus rotunäyttelymaailmaan. En ole aiemmin ollut tälläisissä näyttelyissä. 
Kotitien alkupäässä odotellaan sopivaa väliä, että päästään ajamaan pihaan.
 Ennen kotimatkaa soittelin rallihenkilökunnalle uudelleen (soitin eilen jo, mutta en tullut juuri viisaammaksi) ja sieltä sanottiin, että kyllä te kotiin pääsette. No mehän sitten kurvasimme Popin kanssa kotiinpäin ja odottelimme ralliautojen kanssa sitten sopivaa väliä, että saimme ajaa kotiin. Odotuspaikalta näkyy melkein pihaamme, matkaa reilu kilometri, mutta säännöt ovat tarkat, että missä välissä kilpa voidaan hetkeksi keskeyttää. Popi oli kopissa tyynenrauhallisesti, vaikka ralliautot päristelivät vieressä. Hieno poni! Nauratti hieman, kun odotin autojonossa - kuinkahan moni on ollut ralliautojonossa odottomassa vuoroaan ek-lähtöviivalle hevoskoppi perässään ja poni kyydissä? Naapuri huuteli että kai ajan päivän parhaan ajan. 
Poseeraus kotipihassa.
Kotona otettiin muutamat poseerauskuvat ponista ja se pääsi tarhaan. Muut hevoset olivat kuulemma olleet levottomia ja olivat edelleen hieman, kukaan ei malttanut syödä. Hetken niitä seurailtuani tulin siihen tulokseen, että enemmän ne ihmettelivät tiellä ja pellolla käveleviä katsojia, eikä niinkään pöriseviä ralliautoja. Onneksi lauman luottomummo palasi kotiin. Sepä käveli heti heinäverkolle ja muut ottivat siitä hieman esimerkkiä ja rauhoittuivat nekin. 
"Ketä noi on? Miks ne kävelee tuolla?"
Hän ei pelkää mitään. <3