maanantai 25. elokuuta 2014

Vastoinkäymisiä. Ontuva varsa.

Eilen tuli taas se tunne, että eikö koskaan voi tapahtua mitään hyvää (vaikka varmasti paljon tapahtuukin). Haimme hevosia isolta laitumelta takaisin pienemmälle, kun siihen on kasvanut heinä-elokuun aikana syötävää ja siitä hepat on helppo ensi lauantaina napata kyytiin ja kuljettaa kotiin. No talutin itse Jippua ja huomasin melko pian, että varsa käveli oudosti. Ensin luulin että se ontuu etujalkaansa, johon oli viikolla tullut jostain syystä polven yläpuolelle pieni haava, joka minusta oli lähtenyt paranemaan hyvin. Sitten tajusin katsoa takajalkoja! Varsa onnahteli erittäin voimakkaasti astuessaan oikealla takajalalla maahan ja koitti selvästi astua vain kavion kärjellä. Hevoshierojakurssilla olemme opiskelleet hevosen anatomiaa ja jännevammojen tutkimista ja hoitoa. Tieto lisää tuskaa - sanotaan...

Tarkemmin tutkittuani totesin jalassa olevan vähän nestettä vuohisen kohdilla jalan takapuolella. Lämpöä, kaviopulssia tai mitään muuta nestettä lukuunottamatta ei ollut havaittavissa. Kaviossakaan ei näkynyt mitään. Ensiapuna kylmäsin jalkaa vedellä, mikä oli haastavaa varsan ollessa kylmästä vedestä erimieltä. Illalla kylmättiin uudelleen kylmäyssuojan avulla. Se oli Jipulla ensimmäistä kertaa jalassa ja se melkein antoi sen olla koko ajan rauhassa. Välillä piti tosin jalkaa vähän nostaa ja koittaa potkia ilmaa.
Lauantaina illalla käydessäni laitumella en huomannut Jipun jalassa olevan mitään, tosin oli jo tosi hämärää, että arvoitukseksi jää koska se alkanut ontua. Ajattelin heti ontumisen nähdessäni, että klinikalle on lähdettävä heti alkuviikosta, mutta suureksi yllätykseksi (koska olin varautunut jo kaikkeen pahaan) tänään aamulla kävely näytti jo hitusen paremmalta. Taas suoritettiin jalan kylmäys suojan kanssa ja iltapäivällä tullessani töiden jälkeen viilentämään kinttua antoi varsa jo hienosti pukea kylmäsuojan ja pitää sitä 20minuuttia. Kylmäyksen jälkeen katsoin sen liikkumista ja suureksi helpotukseksi se astui jo koko kaviolla maahan ja askellus käynnissä näytti hyvältä! Nestettä on vielä, mutta ei ehkä niin paljon kuin sunnuntaina. Ehkä se on vain nyrjäyttänyt vuohisensa laitumella, kun on ollut niin märkää? En siis vielä soittanut klinikalle, katsotaan ainakin huominen päivä vielä, kun suunta näyttäisi olevan parempaan päin. 

sunnuntai 24. elokuuta 2014

10 vuoden matka yhdessä Joseliinan kanssa.

13.8.2014 oli päivä, jolloin minä olin ollut 10vuotta Josen omistaja! Ajatella mitä kaikkea kymmeneen vuoteen mahtuukaan! Olin itse 14-vuotias, kun Josen sain vanhemmiltani "etukäteis"rippilahjaksi. Tutustuin tammaan ratsastusleirillä tutulla tallilla, jonne Jose oli tullu kesähevoseksi. Olisin halunnut sen syksyllä hoitohepaksi, mutta kun kuulin sen olevan myytävänä sain ylipuhuttua vanhempani ostamaan sen. En oikein edes tykännyt suomenhevosista, mutta Joseen rakastuin jostain syystä heti, yhden maastolenkin aikana! 

Aluksi meillä oli kaikenlaisia hankaluuksia, tamma ei suostunut lähtemään yksin maastoon, eikä meinannut mahtua laukkaamaan kentällä jne. Pikkuhiljaa yhteistyö alkoi toimia ja nyt tunnen hevosen paremmin kuin mitään muuta eläintä ikinä. Jose on asunut minulla ollessaan neljällä eri tallilla, ennenkuin ostimme oman talon ja se muutti kotipihaani.

Keräsin tähän hieman vanhoja kuvia. Minulla ei ole mielikuvaa kuka olisi kuvaaja niissä kuvissa, joissa olen itse Josen kanssa. Kuvat ovat hieman pienemmässä koossa, kuin blogissa normaalisti, koska osassa oli kuvanlaatu aika huono. Ensimmäiset kuvat Josesta ovat filmikameralla otettuja, ne ovat minulla albumissa, digikamera taisi tulla kehiin vasta tuolloin 2005, koska sen vanhempia kuvia koneelta ei löydy...
25.2.2005 Pellolla ratsastamassa

20.6.2005
31.8.2005 Kokeilimme ajaa Josella ja tamma osoittautui toimivaksi ja tykkäsi kärryttelystä.

14.6.2006. Huomatkaa runsas otsatukka. 
22.9.2006
13.5.2007
19.3.2008


2.4.2009
19.4.2009 Jose ja irtohypytyksen riemu.
10.4.2010 Olimme R-kioskilla mainostamassa fintoton arvontaa.
28.7.2010 Uimassa. 
4.6.2011 Jose Kylämäessä astutettavana.
3.7.2011 Jose ja Popi omassa pihassa.
1.5.2012 Ylpeä äiti ja tuore tytär.
9.9.2012 Josen kesä meni lasta kasvattaessa.
26.1.2013 Testailimme Josen kanssa muutamaa satulaa pellolla.
26.8.2013 Syksyisiä huveja.
14.2.2014 Hymy korvissa kahden ihanan tamman omistajalla.
13.5.2014 Jose täytti 20-vuotta.
19.8.2014 Josen kesä on mennyt pääasiassa laiduntaen.
Näiden kuvien valikoimiseen meni aikaa ja jäin monta kertaa muistelemaan vanhoja asioita ja tapahtumia mitä on tamman kanssa koettu. Kuvia on todella paljon menneistä vuosista, onneksi. Toivottavasti tämä tarina jatkuu vielä pitkään. Jose on tärkeä perheenjäsen. <3

tiistai 19. elokuuta 2014

Jipun "paluu" ja viimeisiä laidunkuvia.

Jippu haettiin eilen kahden viikon mittaiselta koulutusreissultaan ja se pääsi takaisin "ydinperheeseen" eli Josen, Popin ja Esterin kanssa laitumeen. Hepat muuttavat näillä näkymin kahden viikon päästä kotipihaan takaisin. Paitsi Esteri, joka jatkaa matkaansa hieman lähemmäs ihmistensä asumuksia toiselle tallille. Sitä tulee kyllä ikävä, on se niin mukava tamma. Omat hommat toki kotona hieman vähenevät talveksi, jolloin meillä tapahtuukin kaikenlaisia elämän muutoksia. Niistä lisää joskus myöhemmin...

Päästimme Jipun eilen illalla toisten kanssa. Varsa matkusti hienosti taas tuon noin tunnin matkan yksin trailerissa. Mammahepat eivät ottaneet varsaa kovin lämpimästi vastaan vaan Jippu sai aika pöllytyksen. Onneksi aamulla tilanne oli jo rauhallinen, kun menin kuudelta hevosia katsomaan. Osa kuvista on aamulta ja osa iltapäivältä. 
Esterikin komentaa Jippua. Keväällä asetelma oli toisinpäin.


Popi oli heti Jipun kaveri.

Aamulla Jippu oli päässyt jo hyvin porukkaan.

Iltapäivän tummia pilviä. 

Johtajan valvova silmä.

Tätä tammuskaa tulee vielä ikävä.

Lauma koossa.



Jose.

Jose matkalla johonkin määrätietoisin askelin.

Jippu, joka tuntuu kasvaneen kesän aikana hurjasti.

perjantai 15. elokuuta 2014

Jippua moikkaamassa ja viikonlopun kurssille lähtöä.

Kävin keskiviikkona moikkaamassa Jippua ja katsomassa mitä sen kanssa on puuhailtu. Edistys ei ollut niin huimaa kuin olisi voinut toivoa, neitonen on nimittäin ottanut hieman palkokasvin siemeniä sieraimeen uudesta paikasta ja uusista ihmisistä, jotka vielä vaativat häneltä jotain! Jipun kanssa on nyt treenailtu pyöröaitauksessa. Vahvaluontoinen, itsepäinen ja itsetietoinen tapaus kuulemma. Suomenhevonen, tamma ja tullut emäänsä ja omistajaansa kenties? hih :D
Kuvituksena Jipun kesällisiä laidunkuvia.

Saas nähdä minkälaista meillä tulee olemaan, kun varsa ensiviikolla tulee tutun lauman pariin. Jääkö sillä "en ainakaan tee mitä sä pyydät"-mielentila päälle vai miten käy... Jippu menee varmaankin meidän muiden hepojen kanssa laitumeen hetkeksi ja aika pian sitten paluu arkeen ja hepot tähän kotipihaan takaisin. En vain vielä ole suunnitellut tarkkaa siirtopäivää. Tallin puunaus inspiraatio pitäisi jostain metsästää itselle ja kuivikkeita ja heinää hakea. 
Itselläni on tänäviikonloppuna tiedossa hevoshierojakurssin kolmas lähiopetusviikonloppu! Meillä on koe ja minulla pieni paniikki, kun ei tuo latina meinaa tarttua päähän kovinkaan helposti. Ja jännejärjestelmä, joka pitäisi tuntea ja osata on vielä vähän hakusessa (ainakin latinaksi). No on tässä lähtöön vielä jokunen tunti aikaa! Lisäksi nyt täytyisi ottaa itseään niskasta kiinni ja hankkia hierottavia hevosia enemmän, jotta saisi tuntumaa erilaisista hevosista ja niiden lihaksistosta!

perjantai 8. elokuuta 2014

Varsakin aloitti koulun. (sisäoppilaitoksen)

Vein Jippu-muruseni aivan extemporee koulutukseen Kytölän Mialle Pillikistöntallille viime sunnuntaina. Olin ajatellut mielessäni jos varsa voisi mennä ajo-oppiin elokuun loppupuolella, mutta pienen tilanteen selvittelyn jälkeen meillä oli sunnuntaina illalla reipas varsa trailerissa matkalla kohti tuntematonta. Kyytiin Jippu käveli pienen tuumaustauon jälkeen ja matkusti nätisti tunnin matkan yksinään. Aiemmin meillä on aina näin pitkillä matkoilla ollut varamummo-poni tai äiti tukena ja turvana. 
Heinäkuussa kentällä. 

 Mia ei voinut ottaa Jipun luokseen kuin kahdeksi viikoksi, mutta toivottavasti siinä ajassa jotain tuloksia saadaan aikaan. Ohjasajon Jippu kuitenkin taitaa ihan hyvin. Nyt sillä on ohjelmassa ensin irtoaisat, sitten letkuaisat ja renkaan vetoa ja siitä sitten kohti kärryjä mikäli kaikki sujuu hyvin.
Totesin, etten saa täällä sille tätä menoa koskaan kärryjä perään ilman avustusta, kun viime syksynä se oli hankalaa, kun kokeiltiin ja minulla on harvoin apukäsiä tarjolla, yksin kun on mahdotonta opettaa kärryjen vetoa, jos varsa heittäytyy hankalaksi. Jippu on varmaan myös hieman aikuistunut vuoden aikana, ehkä se osaisi nyt suhtautua uusiin asioihin hieman maltillisemmin? Toisaalta asialla ei ole kiire, kun ei olla raveihin tähtäämässä, mutta olisi mukava ennen ratsastustouhujen aloittamista saada varsasta kärryjen kanssa toimiva. Jännityksellä seuraan mitä tapahtuu.
Kesäkuussa laitumella.

Touko-kesäkuun vaihteessa kotona. Prinsessa<3

Aamun viileydessä.

Aamuisin poikkean laitumelle työmatkalla tarkastamaan hevosten vointia. Aamut ovat ihanaa aikaa, on viileää, eikä ötököitä juurikaan, aamuaurinko on ihanan pehmeä ja ilma raikas. Yhtenä aamuna tällä viikolla otin vanhan pikkukameran mukaan, kuvat ovat sen mukaisia...

Tammat eivät meinanneet huomata mua ensin ollenkaan.

Myssypäiden jengi.


Laitumessa riittää vielä pureskeltavaa ja ehkä nämä superhelteetkin alkavat kohta helpottaa. Hevoset voisivat jatkaa laidunnusta muutaman viikon vielä. Vaikka kova ikävä niitä on jo kotiinkin. Tallissa pitäisi vielä siivoilla ennen hevosten kotiin paluuta ja hankkia ruuat ja heinät ja uutta kuiviketta. Myös hevosten tarhan pohjaa olisi tarkoitus parannella ennen talven tuloa. Ajatukset ovat kovin jo tulevassa syksyssä, mutta nautitaan kesästä vielä hetki!