tiistai 30. syyskuuta 2014

Syyskuvia.

Joseliina
Miksi minulta katoaa syksyn tultua kuvailu innostus melkein kokonaan? Kun on pilvistä ja hämärää jo aikaisin ei tule ulkoilutettua kameraa ollenkaan niin usein, kuin kesällä. Hevoset muuttuvat karvaisiksi ja luonto lakastuu. Sunnuntaina kauniin aurinkoisena iltapäivänä kiertelin hevostarhassa kuitenkin kamera kaulassa. 
Popi tuli ihmettelemään kameraa.
Jippu pääsi kosketus etäisyydelle kissaa - harvinaista. Yleensä kisut juoksevat karkuun.
Jose
Popi - pudonneet lehdet imuroidaan tarkasti tarhasta.
Tytär...
... ja sen äiti.
Syyskuvioihin kuuluu hevosten madotus - myös heisimatoja vastaan. Ja loka-marraskuussa hampaiden hoito ja rokotukset. Lisäksi Jose saa talvikengät kavioihinsa, sitten alkaa näyttää siltä, että talvi voisi tulla. Popi on tällä hetkellä ilman kenkiä, mutta jos tulee kamalat jäätikkökelit, niin ponillekkin laitetaan varmaan hokit alle. 
Jose <3
Sunnuntaina olin muuten Ypäjällä hevosten lihashuolto ja hyvinvointi-luennolla, jossa puhujana oli eläinfysioterapeutti Heli Hyytiäinen. Vaikka luento oli neljätuntinen, aika meni todella nopeasti ja tuntui että aihetta ei keretty kuin kevyesti pintaraapaista. Ajatuksia tietysti heräsi ja jäi pyörimään mieleen. Mitään suuria ahaa-elämyksiä ei ehkä tullut, mutta ei asiatiedon kuunteleminen ikinä hukkaan mene. 

perjantai 26. syyskuuta 2014

Arkista arkea.

Syyssateiden ja yöpakkasten alettua tällä viikolla ovat hevoset tulleet yöksi talliin. Vaikka ne olivatkin jo joitakin öitä sisällä Jipun kaviopaiseen hoidon aikana, tuli tämä muutos niille taas jotenkin ihan puun takaa ja ne olivat aika levottomia ensimmäisenä iltana tallissa. Nyt on jo rauhallisempaa. Lisäksi minua inhottaa, kun turve joka jäi viime keväänä on kesän aikana kuivunut niin, että pölyää hurjasti. Vielä ei olla saatu uutta turvetta, joka toivottavasti on hitusen kosteampaa... Olen myös alkanut tässä pikkuhiljaa viime viikon aikana antaa hevosille iltakauroja, tähän saakka ovat olleet pelkällä heinällä ja ruoholla, mutta laidunaika taitaa olla nyt ihan loppusuoralla. Sen myötä madotuksen aika lähestyy.

Josen kanssa ollaan touhuttu ratsastellen ja ajohommissa myös, sunnuntaina tamma pääsi muistelemaan kouluratsun taitoja sänkkärillä aitaamalleni kentälle. Itse en ratsastanut vaan eräs tyttö, joka on vuoden verran käynyt meillä hevostelemassa. Hienosti muistui pohkeenväistöt hepalla mieleen.


Kaksi possua odottomassa heiniä. ps. uusi puhelin
paremmalla kameralla ois kiva! 
Sunnuntaina valjastin Jipun ohjasajoa varten. Jo tallissa varsalla oli hyvin epäileväinen ilme sen nähdessä silat. Ulkona se oli kiireinen ja hieman hermostunut. Tuntuu sen menneen asian kanssa vain takapakkia, onneksi yksinkertaiset tehtävät pysähdys-paikallaan seisominen-eteenpäin lähteminen ja loivat käännökset saivat sen pikkuhiljaa vähän rauhoittumaan ja rentoutumaan. Tiistaina olin Josen kanssa pellolla tällä kertaa kärryt perässä ja Jippu oli tiuhtina, eli siis perähevosena. Varsa käyttäytyi mallikkaasti narussa, mitä nyt koitti välillä hönkäillä minun niskaan, mutta jätti kyllä aina nätisti välimatkaa, kun asiasta hieman muistutti kädellä tai raipalla heilauttaen. 
Popi liinassa.
Popikin on liikkunut liinassa juosten ja tiistaina sekin pääsi pellolle kärryponin roolissa. Tyytyväisenä se porskutti eteenpäin. Liikunta on pidettävä tosin aika maltillisena, poni on kuitenkin lomaillut melkein koko kesän ja massaa on taas kertynyt ja ikää kuitenkin jo on. 

Eilen kävin hieman shoppailemassa, ostin Jipulle uuden fleeceloimen, vanha kun on jo vähän lyhyt pepun päältä ja heijastinrintaremmin. Ärtymys oli kuitenkin pienoinen, kun kotiin päästyäni availin heijastimen paketista ja totesin sen olevan joku todella maanantaikappale, hihnat ja niihin ommeltut heijastimet olivat ihan eripituiset, lisäksi mallikappalleessa jota kaupassa hypistelin, oli kaksi lukkoa joiden avulla heijastin kiinnitetään satulaan tai valjaisiin, niin tässä jonka pussissa toin kotiin oli vain yksi lukko. Argh! Pitänee joku päivä mennä kysymään saisikohan tuotteen mahdollisesti vaihdettua.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Hevosen pään anatomia ja suun terveys luennolla.

Olin viime torstaina Raision Hööksissä kuuntelemassa hevoshammasteknikko Maarit Mäkipään pitämää luentoa hevosen pään anatomiasta ja suun terveydestä. Postaus olisi pitänyt kirjoittaa heti, kun asiat olivat tuoreina mielessä, mutta yritän saada mietteitä kasaan näin jälkikäteen. Harmittaa, kun en kirjoittanut luennon aikana muistiinpanoja.

Opin uusia asioita, joita en ollut tullut ajatelleeksikaan. Vaikka olemme hevoshierojakurssilla käyneet hevosen anatomiaa paljon läpi, ei hevosen päätä ole juuri huomioitu, eikä sen kummemmin käsitelty, suurimmaksi osaksi korvista taaksepäin. Nämä mitä seuraavaksi kirjoitan ovat siis omia mietteitäni ja havaintoja joita mieleen luennolta jäi, enkä osaa kuvailla tai selittää asioita välttämättä niiden oikeita termejä käyttäen.
4-vuotiaan hevosen pääkallo.
Suurin "ahaa"-elämys oli itselläni oli varmasti tuo miten hermot kulkevat hevosen päässä. Kaksi reikää hevosen kallossa, tuossa ylhäällä, poskiluun harjun edessä ylhäällä ja poskihampaiden edessä alaleuassa, niistä tulee hermoja kallon sisältä ulos, jotka jatkavat kulkuaan kohti turpaa. Näiden reikien kohdalle laitamme usein hevoselle turpahihnan ja mahdollisesti vielä alaturpahihnan. Jos ne ovat tiukalla ja juuri osuvat noiden hermokanavien kohdalle, se voi tuntua hevosesta todella ikävältä. Ennemmin siis kun koitamme mahdollisesti estää hevosta aukomasta suutaan, täytyy miettiä miksi se haluaa avata suunsa.

Myös hampaiden raspausta jäin tosiaan miettimään, useinhan kun hevosen hampaita hoidetaan, laitetaan hevoselle suunavaaja etuhampaiden päälle ja aletaan tutkiskella poskihampaita. Luennolla puhuttiin etuhampaiden merkityksestä hevosen suun terveyteen ja purentaan. Etuhampaiden "kulman" tulisi olla kohti korvia, jotta leukanivel voi toimia oikein. On myös huomioitava hevosen suun liike. Hevonen ei pureskele haukkaamalla vaan "jauhamalla", eli suun liike on poikittaista jauhantaa. Täten jos hampaat ovat kuluneet epätasaisesti voi hevosen olla vaikeaa tai kivuliasta pureskella luonnollisella tavalla.

Pureskeluun käytettäviä lihaksia voimme nähdä hevosen otsalla ja poskilla ja niiden tulisi olla symmetriset, eikä hevosen pitäisi aristella niitä koskettaessa, jos suussa on kaikki kunnossa. Muuta huomioitavaa pään alueen lihaksista; korvien liikuttajalihakset. Minun itseni pitäisi ainakin kiinnittää enemmän huomioita suitsien otsapannan sopivuuteen. Tuntuu, että Josella melkein kaikissa suitsissa kiristää otsapanta, aina se on liian lyhyt (jos en ole erikseen vaihtanut pidempään), vaikka suitset muuten olisivat sopivat. Liian tiukka otsapanta voi kiristää purentalihaksia ja korvienliikuttajalihaksia ikävästi.

Sylkirauhaset. Hevosella on useampi sylkirauhanen ja ne sijaitsevat eripuolilla päätä. Pään liittymä kohdassa, "posken takana" on yksi, jonka voi tuntea ihan päältäpäin (se tuntuu keitetyltä kukkakaalilta :D). Eri sylkirauhaset tuottavat koostumukseltaan hieman erilaista sylkeä. Hevoselta tulee sylkeä normaalisti n. 3litraa tunnissa. Kuolaimen takana kulkevan hevosen posken vieressä sijaiseva sylkirauhanen ei välttämättä toimi kunnolla, koska hevosen pään ollessa linkussa, voi sylkirauhasen vieressä oleva lihas painaa sitä. Sylkirauhaset voivat turvotella keväisin hevosen siirtyessä laitumelle, se on yleensä vaaratonta ja johtuu pureskelun lisääntymisestä ja syljen tuotannon aktivoitumisesta. 

Hevosen kieltä tukevat kieliluut. Kielessä ei saisi koskaan roikkua tai repiä voimalla. Luut voivat vaurioitua. (Itselläni ei tulisi mielenkään repiä hevosta kielestä, mutta kuulemma jotain hankalia tapauksia saatetaan jopa taluttaa kielestä).

Kuolaimen sopivuus hevosen suuhun. Minkä verran hevosella on tilaa suussaan? Usein sanotaan kolmipalan olevan mukavampi kuolain hevoselle, kuin esim tavallinen nivelkuolain. Kuolaimen sopivuuteen vaikuttaa kuitenkin monta asiaa, suun koko (leveys, korkeus jne.) kulkeeko hevonen pää ylhäällä vai alhaalla, kulkeeko se pää suorassa vai kenties hieman vinossa jompaankumpaan suuntaan. Kuolaimen oikea leveys on n. 1cm enemmän kuin hevosen suun leveys. Vanha ohje poskihihnojen kireydestä eli 2 ryppyä suupieliin on huono, koska hevosilla on hyvin erikoiset huulet ja huulien muoto vaihtelee. Hevosella jolla on sopivat kuolaimet sopivalla kohdalla suussaan, ne eivät osu hampaisiin.

Tässä pieniä mietteitä, mitä päähän jäi. Lähinnä itselleni muistiin. Olisi erittäin mielenkiintoista pyytää Maarit meille katsomaan tammojen suut läpi. Ehkä syksymmällä, kun raspausten aika koittaa?

Voit kurkata Maarit Mäkipään kotisivuja tästä. 

maanantai 15. syyskuuta 2014

Yleistä höpinää hevoshierojakurssista ja muustakin...

Kuvituskuvana Jose, joka odottelee ajolenkille lähtöä tallissa.
Hevoshierojakurssin 4. viikonloppu takana ja motivaatio ja innostus ovat taas korkealla! Palava innostus päästä hieromaan heppoja ja käyttämään TENS-laitetta, jotka tilasimme viime kerralla kaikille halukkaille ja nyt saimme ne mukaamme koululta. Kurssiviikonlopun aikana kävimme tuttuun tapaan kaksi kertaa tallilla, kävimme läpi tens:in käyttöä, rakennearvostelua, jalkojen taivutusta ja ontumatutkimuksen tekoa ja tietysti hierontaa. Tilasimme nyt myös softshell-takit, joihin tulee selkään teksti: Hevoshieroja + semmoinen yksinkertainen kuva. Minulle tulee punainentakki, en malta odottaa! :) 

Muutama sananen Tens-laitteesta; (Tens lyhenne sanoista: Transcutaneous Electrical Nerve Stimulation) se on pieni patteri käyttöinen laite, jota voidaan käyttää niin akuutin kuin kroonisenkin kivun lievitykseen sekä ihmisillä, että eläimillä. Laitteen sähköimpulssit estävät hermoja viemästä kipuviestejä aivoihin ja lisäävät kehon oman kipulääkkeen- endorfiinien tuotantoa. Esimerkiksi hevosilla, joilla on esim. selän lihaksistossa ongelmaa, voidaan lihaksia koittaa ennen hierontaa rentouttaa laitteen avulla, jotta hieronnassa päästäisiin parempaan tulokseen ja apu olisi hevoselle suurempi. Laitteessa on neljä elektrodia, jotka kiinnitetään lihasten päälle ja niiden sähkövirta tuntuu joko "väristyksenä" iholla tai kivuttomina lihassupistuksina riippuen mitkä asetukset laitteeseen on asettanut. 
Nyt on ollut täällä meidän suunnalla mielenkiintoisia luentoja. Syyskuun alussa oli Metsämäessä Tuire Kaimion luento "Miten hevonen oppii", josta tykkäsin ja tällä viikolla on tulossa Raision Hööksissä torstaina Hevosen suun terveyttä ja pään anatomiaa käsittelevä luento, johon aion osallistua. Tämän lisäksi sunnuntaina 28.9. Hevostaitoliitto järjestää Ypäjän Hevosopistolla luennon hevosen lihashuollosta, joka kiinnostaa minua erityisesti jo tämän hierojaopiskelunkin kannalta. Täytyy kaikki hyödylliset tilaisuudet käydä läpi ja imeä tieto itseensä, kun kerrankin täällä päin järjestetään kaikenlaista mielenkiintoista.

Noiden omien kopukoiden kanssa en ole juuri tehnyt mitään ihmeempiä, Jipun kavionpaiseen parantumista seuraan silmäkovana ja Josen kanssa on hieman ratsasteltu ja ajeltu pellolla. Vielä ne pääsevät muutaman kerran päivässä minilaitumeen nyppimään vihreää, muuten syödään kuivaaheinää. Yöt hepat ovat vielä viettäneet ulkona. Tänäiltana meille on tulossa kengittäjä. Jose kengitetään ja Popi & Jippu vuollaan. Ja Jipun kaviota tietysti tarkastellaan, että mitä sieltä paljastuu, vai paljastuuko mitään?

Keräsin myös tuossa aronianmarjoja ja pihlajanmarjoja pihastamme. Nyt ne ovat uunissa kuivumassa talvea varten. Nokkoset taisivat jäädä tältä kesältä keräämättä, vaikka kovin suunnitelmissa oli kuivattaa niitäkin. Kesä vaan taas meni ohi vauhdilla, enkä saanut aikaiseksi. Höh. 

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Syksyistä sumua.

Kuvat on napattu tänään aamulla. Ilmassa on vahvaa syksyn tuntua. On viileämpää ja kosteampaa ja lehtiäkin putoilee jo pikkuhiljaa. Hevoset nautiskelevat viimeisesti tuoreista kasveista kuivanheinän mutustamisen ohessa. Vielä ne ovat viettäneet öitä ulkosalla, onhan niillä katos, jossa on kuiva pohja makoilua ajatellen ja Jippu käykin siellä nokosilla ahkerasti. 

Sieltä se aurinko yrittää kovasti paistaa.


tiistai 9. syyskuuta 2014

Hevoset kotona ja kaviopaiseen hoitoa.

Kotona viimeisiä vihreitä.
Hevoset muuttivat takaisin kotiin viikko sitten lauantaina. Ensin vein Esterin uudelle asuintallilleen ja sen jälkeen kuskasin omat ponit kotiin, ensin Popin ja sitten Josen & Jipun. Jippukin käveli suoraan koppiin ruokaämpäriä katsomaan, mutta Jose tarvitsi jälleen kerran liinan tuen kylkeensä, jotta tuli sisälle. Se on jännä, kun se riittää, että joku vetää liinan kopin lastaussillan viereen suoraksi, niin tamma toteaa, että "jaahas nousempa traileriin" ja kiipeää kyytiin. Kiitos vielä Eliselle hevosten kesälaidunnuksesta ja silmällä pidosta! :)
Hevosten tarhaan on kesän aikana kasvanut kaikenlaisia rikkaruohoja, kummasti sieltä seasta jotain syötävääkin löytyy. Hiekkaa tuotiin myös hieman lisää mutaisen syksyn varalle. Tarhassa menee nyt kaksi kulkuväylää, jotka on pohjustettu hiekalla. Toinen on viime talvena tehty ja toinen tämä uusi. Hevosten ruokapaikkojen lähelle en hiekkaa halua.

Sitten palataan Jipun ontumaan... Laitumellahan Jippu näytti liikkuvan ihan hyvin, kuitenkin kotona tarhassa, kun sen menoa seurasin, huomasin sen edelleen varovan toista takajalkaa. Eli tätä oikeaa, jota ontui sen yhden päivän reilusti. Soittelin jo klinikalle ja varasin aikaa. Sieltä kehotettiin pyytämään kengittäjä vielä katsomaan ja minä sitten pyysin, vaikka olin itse epäileväinen, että vika olisi kaviossa. Kappas vaan, kengittäjä tuli ja kun oli hitusen raspannut kavion pohjaa, sieltä paljastui "rako" ulkoreunalta läheltä kantaa. Selvä kaviopaise, josta on ilmeisesti tullut jo jotain ulos, kun se ontuminenkin helpotti niin äkkiä. Kengittäjä ei saanut kaviota kamalasti "kaiveltua", koska Jippu osoitti kavion olevan kipeä ja koitti potkia, mitä se ei yleensä tee. 

Laitoin kavioon betadine-hauteen ja seuraavana päivänä soittelin kunnaneläinlääkärille, jolta saimme Jipulle antibiottikuurin, kun kengittäjä oli sitä mieltä, että se olisi hyvä. Tosin sitten myöhemmin kun soittelin klinikalle ja kyselin tuonko varsan vielä näytille vai mitä mieltä ovat, niin sieltä sanottiiin, että uusien ohjeistusten mukaan pelkkä kipulääke olisi ollut antibiottikuuria parempi, koska antibiotit voivat "koteloida" paisetta kavioon. Olivat kuitenkin sitä mieltä, että Jippua ei tarvitse tuoda klinikalle vaan kotihoidon pitäsi riittää.

Haudoin kaviota ja hepat viettivät yöt sisällä ja päivät Jippu oli tallin takana meidän betonipohjaisessa katoksessa turvepatjalla, Josen ja Popin pitäessä sille seuraa, tein niille pikkutarhan siihen viereen. Lääkekuuri loppui sunnuntaina ja eilen päästin hepot pois pikkutarhasta. Nyt näyttää hyvältä, mutta katsotaan mihin suuntaan jalka menee. Eilen Jippu oli jo onnistunut siihen jonkun pienen haavankin saamaan, että seuraavaksi hoidetaan varmaan impparia sitten. 
Haude