torstai 23. lokakuuta 2014

Siperian tuulia ja hyvän mielen Jippu.

Hurrrr... Toppatakin, karvalakin ja paksummat hanskat on saanut kaivaa tällä viikolla esille, kun joku siperian tuuli täälläkin taitaa puhaltaa. Vaikka pakkasta on vain n. 5astetta, niin tuntuu kuin olisi enemmänkin. Onneksi hepat ovat jo aika hyvin varautuneet talveen paksuine turkkeineen. Jippukin, vaikka se oli pitkään paljon siloturkkisempi kuin vanhemmat lauman jäsenet. Nyt on kulunut viikko hevosten klinikkareissusta ja rokotuksista, Jipun hitusen kohonnut lämpö jäi onneksi vain yhteen päivään, viime perjantaihin ja viikonloppuna varsa oli jo touhukas oma itsensä.

Joselle tulee tuohon pyllyn päälle aina tuommonen ihme jakaus kun talvikarva kasvaa. Kesällä moisesta pyörteestä ei ole jälkeäkään.


Kaikista karvaisin tapaus.

Pakkassää toi auringon esiin pilvien takaa.

Jippu koittaa tehdä tuttavuutta Nakin kanssa.

Jippu<3

Jipun kanssa touhuillessa tulee kyllä useimmiten niin hyvälle mielelle. Tallissa se malttaa nykyään seistä hoidettavana nätisti, kesän aikana siltä unohtui monet hötkyilyt ja hätäilyt, mitä se tallissa ennen harrasti. Lisäksi se on niin innoissaan aina kun pääsee tekemään jotain osaamaansa juttua, josta saa vielä mahdollisesti jotain syötävää palkinnoksi. Eilen vahvisteltiin kuolaimen ottamista itse suuhun. Roikotin siis kuolaimia varsan turvan edessä ja hamuiltuaan ne suuhunsa, sai se leivänpalasen palkinnoksi. Tämän se osaa hyvin. 
Tähtipää-lapsi käytävällä.

Jipullekkin on tullut talvikarvaa, se on tässä jotenkin niin muhkean näköinen.
Hevoset olivat kiinnostuneina seuraamassa eilen illalla, kun asentelimme niille lämmitettävää juoma-astiaa ulos otsalampun valossa. Kaivoin kipon esille, kun tuntui ettei tällä viimalla hevosten juomavesi pysy enää puoltatuntiakaan sulana normaaleissa saaveissa ja kuka nyt jäävettä haluaisi ulkona kylmällä juoda? Viikonlopuksi taitaa tosin olla tänne luvattu jotain vesisadetta, mutta eihän lämpökippoa ole pakko pitää seinässä, jos tuleekin taas plussakelit... 

perjantai 17. lokakuuta 2014

Hevossairaalassa hammashuollossa.

Eilen olimme koko lauman voimin Ypäjän hevossairaalassa hevosten vuosittaisessa hammashuollossa ja rokotuksia hakemassa. Ystäväni tarjoutui kuskaamaan Josen omassa kopissaan (KIITOS TÄSTÄ!), itse kuljetin Popin ja Jipun klinikalle, peräkkäin ajelimme tuon vajaan tunnin matkan.

Useimmiten meillä on kotona käynyt kunnaneläinlääkäri rokotuksia antamassa ja hampaita katsomassa, mutta nyt käytin kaikki kaviokkaat klinikalla, koska ajattelin klinikan eläinlääkärillä olevan enemmän kokemusta hampaiden huollosta. Jose ja Popi ovat jo sen verran iäkkäitä, että halusin varmistusta niiden purukaluston kunnosta ja Jipun sudenhampaiden poistoa myös pähkäilin etukäteen.

Jippu sai kunnon rauhoituksen ja huojui jo käytävällä siihen malliin, että ajattelin sen nukahtavan. Sudenhampaita sillä oli yksi, ylhäällä oikealla. Eläinlääkärin mielipide sudenhampaasta oli, että ei tarvitse poistaa ainakaan vielä, jos ei ole tarkoitus laittaa ravureiden kitarautaa suuhun. Hampaan tilannetta seuraillaan, jos se alkaa heilua niin napataan se sitten pois. 

Potilaskertomukseen Jipusta kirjoitettiin seuraavaa: "Purenta muuten hyvä, mutta hammasrivissä sivusuunnassa pientä pykälää. Kohtalaisen paljon terävöitymää kauttaaltaan, normaali raspaus. Oikealla ylhäällä 1cm ensimmäisen yläposkihampaan edessä keskikokoinen sudenhammas, ei heilu. Ei tarvitse heti poistaa, seurataan raspausten yhteydessä. Poskissa ei haavaumia. Alaleuka kuolaimen kohdalta palp. normaali." Jipulle suositeltiin 8-9 kuukauden päästä uutta hammastarkastusta.

Josella on hieman toinen poski turvotellut välillä, joten odotin jotain löydöksiä... Tamma rauhoitettiin kevyesti toimenpiteeseen. Potilaskertomuksessa lukee näin; "Poskihammasrivissä sekä ylä-, että alaleuassa sivusuunnassa melko voimakasta pykälää. Kohdalla enemmän piikkimuodostumaa, muualla melko vähän. Normaali raspaus. Poskissa ei haavaumia. Myöskin kohta jossa päällä päin näkynyt turvotusta, on posken puolelta siisti. Ei sudenhampaita. Kuolaimen kohta palp. normaali." Päädyimme ajatukseen, että Josella voisi olla jotain ruokaa joskus pakkautunut poskeen, mikä näyttää päällepäin turvotukselta. Ohjeeksi sain huuhdella suuta, jos turvotusta esiintyy. 

Popilla on mielestäni henki haiskahtanut välillä pahalta, mutta silläkin oli kaikki hampaat tallella ja ihan hyvässä kunnossa. Potilaskertomus kertoo seuraavaa: "Taaimmaisissa alaposkihampaissa pykälää, viimeinen alaposkihammas hieman korkea. Muuten vain lievää terävöitymää. Normaali raspaus. Ei haavaumia limakalvoilla. Kuolaimen kohta palp. normaali. Ei sudenhampaita. Suusta ei nyt tule hajua, eikä löydy selvää syytä sille, mistä hajua on ajoittain tullut." Ehkä ponillakin on ruokaa joskus jäänyt jonnekkin, mikä hajua aiheuttaa. Suusta voisi myös ottaa myöhemmin röntgenkuvia, joista selviää mahdollinen hammasjuurten tilanne, jos hajua alkaa tulla useammin. Popikin oli hyvin kevyesti rauhoitettuna toimeenpiteen ajan. 

Kuljetuskalusto.
Lisäksi Jose ja Jippu saivat flunssarokotukset. Popilla on pelkkä jäykkäkouristus, jonka se sai viime vuonna, joten seuraava kerta on ensi vuonna. Kokonaisuudessaan reissu sujui hyvin, kaikki lastautuivat ja matkustivat nätisti mennessä ja tullessa.

Jippu on ollut tänään aamulla hiukan vaisu ja lämpö oli hitusen koholla 38,1 astetta, varmaan rokotuksesta johtuen. Onneksi ruoka lapselle kuitenkin maistuu hyvin. 
Kaksi otusta mahtui karsinoihin ja yksi sai odotella käytävällä. Tässä ollaan kotiin lähtöä tekemässä.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Jose syksyisellä maastoretkellä.

Siskoni kiipesi Josen satulaan ja minä nappasin kameran kaulaan ja lähdimme syksyiselle kävelyretkelle. Pysähdeltiin välillä ottamaan kuvia. Se oli hieman haasteellista, koska ratsu 20v. oli sitä mieltä, ettei maastossa kuulu seisoskella paikoillaa, vaan kävellä määrätietoisesti eteenpäin ja jos eteen päin ei pääse, kuuluisi kääntyä ympäri... Pienten neuvottelujen ja pysähtymis-paikallaan seisomis harjoitteiden jälkeen oli tammakin hieman enemmän kuulolla ja malttoi poseerata välillä hiukan. 
Puut ovat kivasti saaneet väriä.

Kivoja keltaisia lehtiä.

Ja tässä oli runsaasti pihlajanmarjoja. Josen ilme kertoo paljon siitä mitä mieltä se on poseeraamisesta.

Väriläiskä peltojen keskellä.

Jose sanoo että laita itse korvat höröön...

Kuvaaja koittaa pysyä perässä saappaat jalassa harppoen...
Viikonloppuna tuli myös kerättyä hevosten minilaitumesta aitalangat ja tolpat pois. Ensi keväänä voi juhlistaa kesän tuloa sitten taas laittamalla aitauksen pystyyn. Se onkin yksi alkukesän kivoista hetkistä, kun tietää miten paljon hevoset rakastavat laitumelle pääsemistä.  Nytkin ne käyvät välillä portilla katselemassa haikeina laitumen suuntaan. Vaan ei aukene portti enää tänä vuonna.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Höpinöitä ja lastausharjoituksia.

Äkkiä on taas viikko vierähtänyt. Viime viikonloppuna olin hevoshierojakurssilla. Oli viides lähiopetusjakso. Seuraava on jo kuun lopussa ja silloin on loppukoe. Onneksi sain tehtyä nyt tentin, missä elävästä hevosesta piti näyttää miten pintalihakset menevät (opettaja luetteli niitä latinaksi) ja osoittaa luut ja nivelet. Nyt pitäisi vaan lukea ahkerasti loppukokeeseen. Tuntuu vaan, ettei aika meinaa taas riittää. Olen kyllä kerennyt kahta hevostakin hieromaan tällä viikolla. Tyhjää parempi sekin. 

Yhtenä päivänä kävin kaupungilla, vein yhden aisaremmin suutarille korjaukseen ja kävin agrimarketista hakemassa valkosipulijauhetta hepoille. Sieltä tarttui mukaan myös tarjouksessa ollut riimu. Ajattelin sitä Jipulle, mutta se onkin vielä ihan liian iso. No jos varsa on tullut emäänsä, niin jossain vaiheessa riimu on sopiva. Jos ei niin voihan Josekin sitä käyttää. 


Lisäksi kävin vaihtamassa aikaisemmin ostamani heijastinrintaremmin toiseen. Nyt alkaa näyttää sellaiselta kuin kuuluukin, aikaisemmasta puuttui tuo toinen lukko ja hihnat olivat eriparia.
Meidän naapuriin on muuttanut hevosia. Josen kanssa kävimme kärryttelemässä yhtenä iltana ja olimme varmaan hauska näky, kun molemmilla oli päät naapurin hevosaitauksen suuntaan ja kiemurtelimme keskellä tietä kärryinemme. Ei merkkiäkään uteliaisuudesta siis... Suomenhevosten kanssa olen tehnyt myös lastausharjoituksia. Jipun kanssa olen päässyt siihen pisteeseen, että kun menemme ulos ja avaan trailerista pressun ja takaluukun, on varsalla jo etuset sillalla, ennenkuin ehdin avata puomeja. Ruisleipä ja kuivaheinä ovat tämän innokkuuden salaisuus. Aloitimme siitä, että aina kun tulee askeleenkin sisälle päin saa leivänpalasen ja perillä saa syödä heinää satulakaapin päältä kaukalosta. Nyt en ehdi leipää antaa kun varsa on jo kyydissä. Se napostelee heinää sisällä suht rentona. 

Josen kanssa harjoitelessa tamman saa kyllä kyytiin, mutta väliseinän täytyy olla levitettynä ja kun hevosen saa sisälle, se on sen verran jännittynyt, ettei ota yhtään heinää. Leivät menevät alas, mutta samalla se vahtaa ja siirtää painoa jaloilta toisille, että jokos voisi peruuttaa ulos. Täytyy pyytää joku kuvaamaan harjoituksia lähipäivinä, jotta saan jotain mielenkiintoisempia kuvia tänne blogiin. En itse uskalla järkkäri kaulassa treenata hevosten kanssa tätä, jos ne kuitenkin saavat jonkun kohtauksen ja kamera jää alimmaiseksi... Pitäisi ostaa pokkarikameraan uusi akku, niin sen kanssa saisi jotain tilannekuvia. 

Harjoittelupaikka tallin edessä. (Tosin silloin kun harjoitellaan, on koppi kiinni autossa, jotta on tukevammin).

torstai 2. lokakuuta 2014

Jippu ja satula.

27.9.2014
Jipun kanssa ollaan tässä muutaman kerran käyty talutuslenkillä tuolla tiellä satula selässä. Josen vanha thorowgood maxmam-satula on saanut toimia harjoituskappaleena tässä touhussa. Eikä se välttämättä edes kamalan epäsopiva Jipun selkään ole, perehdyn satula-asiaan paremmin keväämmällä, sitten kun on tarkoitus kiivetä kyytiin. Nyt harjoitellaan sitä, että selässä keikkuu jotain erilaista varustetta valjaiden sijaan. Satulasta varsa ei tosin tunnu välittävän tuon taivaallista, paitsi tallissa kun ole "läpsytellyt" satulan siipiä satulaa vasten ja niistä tulee ääntä. Se saa Jipulle hieman epäilevän ilmeen naamalle, mutta kaikkeen varmaan tottuu. Jalustimetkin voisi lisätä tuohon roikkumaan myöhemmin.

Olen myös ylpeä nuoresta tammastani, miten hienosti ollaan autojakin ohitettu tuolla tiellä kävelyretkillämme. Naapurin hieno postilaatikkoteline aiheutti pientä uteliasta kyttäystä, mutta moottoriajoneuvot on tähän saakka ohitettu kuin vanhatekijä. Tosin eihän siihen tarvita, kuin yksi pieni asia, että hevonen niitä säihkähtää, mutta tähän asti on mennyt hyvin. Auton tullessa varsa on saanut myös pienen palan leipää palkkioksi.

Lisäksi Jippu on rauhoittunut keväästä huomattavasti. Ennen käytävällä sen piti kuopia, seilata edestakaisin tai hirnua ulkona oleville tovereille, mutta nyt se malttaa seistä nätisti ja hiljaa harjattavana, eikä ala silloinkaan liikehtimään levottomasti, vaikka menisin hetkeksi satulahuoneen puolelle hakemaan jotakin. Editystä on siis tapahtunut!