perjantai 10. lokakuuta 2014

Höpinöitä ja lastausharjoituksia.

Äkkiä on taas viikko vierähtänyt. Viime viikonloppuna olin hevoshierojakurssilla. Oli viides lähiopetusjakso. Seuraava on jo kuun lopussa ja silloin on loppukoe. Onneksi sain tehtyä nyt tentin, missä elävästä hevosesta piti näyttää miten pintalihakset menevät (opettaja luetteli niitä latinaksi) ja osoittaa luut ja nivelet. Nyt pitäisi vaan lukea ahkerasti loppukokeeseen. Tuntuu vaan, ettei aika meinaa taas riittää. Olen kyllä kerennyt kahta hevostakin hieromaan tällä viikolla. Tyhjää parempi sekin. 

Yhtenä päivänä kävin kaupungilla, vein yhden aisaremmin suutarille korjaukseen ja kävin agrimarketista hakemassa valkosipulijauhetta hepoille. Sieltä tarttui mukaan myös tarjouksessa ollut riimu. Ajattelin sitä Jipulle, mutta se onkin vielä ihan liian iso. No jos varsa on tullut emäänsä, niin jossain vaiheessa riimu on sopiva. Jos ei niin voihan Josekin sitä käyttää. 


Lisäksi kävin vaihtamassa aikaisemmin ostamani heijastinrintaremmin toiseen. Nyt alkaa näyttää sellaiselta kuin kuuluukin, aikaisemmasta puuttui tuo toinen lukko ja hihnat olivat eriparia.
Meidän naapuriin on muuttanut hevosia. Josen kanssa kävimme kärryttelemässä yhtenä iltana ja olimme varmaan hauska näky, kun molemmilla oli päät naapurin hevosaitauksen suuntaan ja kiemurtelimme keskellä tietä kärryinemme. Ei merkkiäkään uteliaisuudesta siis... Suomenhevosten kanssa olen tehnyt myös lastausharjoituksia. Jipun kanssa olen päässyt siihen pisteeseen, että kun menemme ulos ja avaan trailerista pressun ja takaluukun, on varsalla jo etuset sillalla, ennenkuin ehdin avata puomeja. Ruisleipä ja kuivaheinä ovat tämän innokkuuden salaisuus. Aloitimme siitä, että aina kun tulee askeleenkin sisälle päin saa leivänpalasen ja perillä saa syödä heinää satulakaapin päältä kaukalosta. Nyt en ehdi leipää antaa kun varsa on jo kyydissä. Se napostelee heinää sisällä suht rentona. 

Josen kanssa harjoitelessa tamman saa kyllä kyytiin, mutta väliseinän täytyy olla levitettynä ja kun hevosen saa sisälle, se on sen verran jännittynyt, ettei ota yhtään heinää. Leivät menevät alas, mutta samalla se vahtaa ja siirtää painoa jaloilta toisille, että jokos voisi peruuttaa ulos. Täytyy pyytää joku kuvaamaan harjoituksia lähipäivinä, jotta saan jotain mielenkiintoisempia kuvia tänne blogiin. En itse uskalla järkkäri kaulassa treenata hevosten kanssa tätä, jos ne kuitenkin saavat jonkun kohtauksen ja kamera jää alimmaiseksi... Pitäisi ostaa pokkarikameraan uusi akku, niin sen kanssa saisi jotain tilannekuvia. 

Harjoittelupaikka tallin edessä. (Tosin silloin kun harjoitellaan, on koppi kiinni autossa, jotta on tukevammin).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti