torstai 2. lokakuuta 2014

Jippu ja satula.

27.9.2014
Jipun kanssa ollaan tässä muutaman kerran käyty talutuslenkillä tuolla tiellä satula selässä. Josen vanha thorowgood maxmam-satula on saanut toimia harjoituskappaleena tässä touhussa. Eikä se välttämättä edes kamalan epäsopiva Jipun selkään ole, perehdyn satula-asiaan paremmin keväämmällä, sitten kun on tarkoitus kiivetä kyytiin. Nyt harjoitellaan sitä, että selässä keikkuu jotain erilaista varustetta valjaiden sijaan. Satulasta varsa ei tosin tunnu välittävän tuon taivaallista, paitsi tallissa kun ole "läpsytellyt" satulan siipiä satulaa vasten ja niistä tulee ääntä. Se saa Jipulle hieman epäilevän ilmeen naamalle, mutta kaikkeen varmaan tottuu. Jalustimetkin voisi lisätä tuohon roikkumaan myöhemmin.

Olen myös ylpeä nuoresta tammastani, miten hienosti ollaan autojakin ohitettu tuolla tiellä kävelyretkillämme. Naapurin hieno postilaatikkoteline aiheutti pientä uteliasta kyttäystä, mutta moottoriajoneuvot on tähän saakka ohitettu kuin vanhatekijä. Tosin eihän siihen tarvita, kuin yksi pieni asia, että hevonen niitä säihkähtää, mutta tähän asti on mennyt hyvin. Auton tullessa varsa on saanut myös pienen palan leipää palkkioksi.

Lisäksi Jippu on rauhoittunut keväästä huomattavasti. Ennen käytävällä sen piti kuopia, seilata edestakaisin tai hirnua ulkona oleville tovereille, mutta nyt se malttaa seistä nätisti ja hiljaa harjattavana, eikä ala silloinkaan liikehtimään levottomasti, vaikka menisin hetkeksi satulahuoneen puolelle hakemaan jotakin. Editystä on siis tapahtunut! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti