sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Jose syksyisellä maastoretkellä.

Siskoni kiipesi Josen satulaan ja minä nappasin kameran kaulaan ja lähdimme syksyiselle kävelyretkelle. Pysähdeltiin välillä ottamaan kuvia. Se oli hieman haasteellista, koska ratsu 20v. oli sitä mieltä, ettei maastossa kuulu seisoskella paikoillaa, vaan kävellä määrätietoisesti eteenpäin ja jos eteen päin ei pääse, kuuluisi kääntyä ympäri... Pienten neuvottelujen ja pysähtymis-paikallaan seisomis harjoitteiden jälkeen oli tammakin hieman enemmän kuulolla ja malttoi poseerata välillä hiukan. 
Puut ovat kivasti saaneet väriä.

Kivoja keltaisia lehtiä.

Ja tässä oli runsaasti pihlajanmarjoja. Josen ilme kertoo paljon siitä mitä mieltä se on poseeraamisesta.

Väriläiskä peltojen keskellä.

Jose sanoo että laita itse korvat höröön...

Kuvaaja koittaa pysyä perässä saappaat jalassa harppoen...
Viikonloppuna tuli myös kerättyä hevosten minilaitumesta aitalangat ja tolpat pois. Ensi keväänä voi juhlistaa kesän tuloa sitten taas laittamalla aitauksen pystyyn. Se onkin yksi alkukesän kivoista hetkistä, kun tietää miten paljon hevoset rakastavat laitumelle pääsemistä.  Nytkin ne käyvät välillä portilla katselemassa haikeina laitumen suuntaan. Vaan ei aukene portti enää tänä vuonna.

2 kommenttia:

  1. Josella on niin samanlaiset poseerausilmeet kuin meidän Pörri-vanhuksella. :) Eipä ole silläkään korvat kovin iloisessa asennossa silloin kun joutuu seisomaan paikallaan. Vaikka luulisi että 24-vuotiaalla olisi jo malttia vähän pysähtyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojuu, sanoppa se mihin noilla vanhuksilla on kiire? :D Luulisi, että ovat kerenneet kiiruhtaa elämässään jo tarpeeksi...

      Poista