maanantai 26. tammikuuta 2015

Blogikirppis avattu!

Olen siivonnut kaappeja ja ottanut tarpeettomista tavaroista kuvia viimeinkin. Blogin ylälaitaan olen lisännyt sivun "blogikirppis" ja sieltä löytyy meille tarpeettomia kamppeita. Käy kurkkaamassa. Hinnoista voidaan neuvotella, jos siltä tuntuu. Sivulle on tulossa vielä lisää tavaraa, kunhan saan otettua kuvia ja soviteltua Jipun varusteita, jotta voin karsia liian pieniä pois käytöstä.




torstai 22. tammikuuta 2015

Jäätikköä...


Jippu omassa neliössään.
Jippu tarhailee yksin tällä hetkellä omassa pienessä neliössään, jossa oli lumihanki aluksi, mutta nyt sekin on muuttunut aika liukkaaksi lumen tamppauduttua kavioiden alla. Olen koittanut hiekottaa, koska Jipun on kuitenkin mielekkäämpää olla ulkona, kuin seistä karsinassa parantelemassa kaviotaan. Tilanne on sinäänsä hyvä, varsa on mielivirkeänä ja kipulääkettäkään se ei ole saanut sitten sunnuntain. Ontuma on pysynyt poissa. Tossujen pukeminen, riisuminen ja kavion puhdistustoimenpiteet ovat hitusen rasittavia, kun Jippu on muistanut jo poisjääneen tavan alkaa heiluttaa etujalkaa jalan ollessa ylhäällä hoidettavana. Argh! Tähän kyllästyneenä olen välillä lykännyt sille käytävällä turvan alle heinäkärryt. Ruoka saa ahneen otuksen unohtamaan, että hoidan sen kinttuja. 
Popi ja Jose jäätiköä muistuttavassa tarhassa.
Kyllä lumi on kaivattu elementti tänne, joka paikka on yhtä jäätikköä. Olen nyt vakavasti suunnitellut, että ensi kesänä täytyy rakentaa toinen tarha jonnekkin päin pihamaata, minne hepat saa sitten talvella jos tulee tälläiset inhottavat kelit. Ei sen iso tarvitsisi olla, semmoinen hätävara vaan. Kunnollisia aitatolppia täytyy hankkia keväällä lisää. 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Röntgenkuvat ja soft-ride bootsit.

Sain Jipusta otetut röntgenkuvat itselleni sähköpostiin.

Alempaan kuvaan piirsin punaisen ympyrän. Siinä on ymmärtääkseni kohta jossa paiseonkalo on edennyt luuhun. On mielenkiintoista nähdä kuvat myös itse, vaikken toki mikään taitava tulkitsija olekkaan. Halua kuitenkin on oppia lisää hevosten anatomiasta. Hierojakurssilla sai hyvän pohjan mitä kaikkea hevosen nahkojen alta löytyykään. 

Sain perjantaina soft-ride bootsit itselleni ja sovittelin niitä Jipulle jo samana iltana. Hyvin sujahtivat sen etukavioiden suojiksi ja ovat todella helpot pukea (jos hevonen ei koita kaapia jalkaa pois pukijan otteesta, murr....). Liukkaat nämä ovat. Samaa luokkaa kuin pelkkä rautakenkä, ilman hokkeja. Teimme Jipulle oman pikkutarhan ison tarhan "jatkeeksi", siellä oli melkein koskematon lumihanki. Iso tarha on peilijäässä ja sinne ei Jipulla näitten kanssa ole asiaa. Hieman jännitin laittaa varsan ulos nämä toffelit kintuissa, ihan jo sen takia, että jos se repii ne riekaleiksi, eivät olleet ihan halpa ostos! Mutta hienosti se on mennä tepsutellut ja kaivellut pikkutarhassaan nämä jalassa. Olen pukenut bootsit suoraan sen liimapintelisuojuksen päälle, joka estää kavion onkaloon menemästä mitään ylimääräistä. 

Faktatietoa minulla on tosi vähän näistä bootseista, kun oma kielipää ei todella ole kovin hyvä. Jenkkilästähän näitä saa myös hankittua (ehkä edullisemmin kuin suomesta klinikoilta) ja jenkkilän nettisivuilla on tietoa kyllä. Ilmeisesti hyvät kaviokuumepotilaille. Sain mukana kahdet pohjalliset, nämä vaaleansiniset, jotka on ilmeisesti jämäkimmästä päästä ja sitten lila-vaaleansiniset, niissä kavion kärjelle tuleva osa on lila ja pehmeämpi kuin sininen. Oiskohan ne kaviokuume kavioille tarkoitetut? Mene ja tiedä.
Soft-ride tossut.

Mitä Jippu tuumaa töppösistä? "Anna mun kaikki kestää..."

perjantai 16. tammikuuta 2015

Hurutamma ja villivarsa, sekä poni joka koittaa parhaansa mukaan olla poissa tieltä.

Jokainen voi kuvitella miltä tuntuu 3-vuotiaaksi tulevan nuoren tamman olla karsinassaan nyt jo kuudetta päivää. Luonnonlapsi varsa, joka on tottunut normaalisti ulkoilemaan aamuvarhaisesta iltamyöhille saakka. Juu - virtaa on voin kertoa. Kivut ovat ilmeisesti tiessään (ja saahan se edelleen sitä kipulääkettä) ja menohaluja olisi. 

Eilen illalla sain loistoidean! Päästin Jipun karsinan siivouksen ajaksi tallin taakse Josen ja Popin seuraan. Aitasin niin, että eivät pääse tallin takaa pois, eli ala ei ole silloin kovin iso. Josesta huomaa, että se kaipailee Jippua kovin. Vanhukset eivät keskenään liiku tarhassa juuri ollenkaan, eivätkä jäljistä päätellen kiertele samaan tapaan joka nurkkaa, jos Jippu ei ole ulkona. Josen vakio päivystyspaikka onkin tällä viikolla ollut tallin nurkalla, kuin odottaen, että koska Jippu tulisi ulkoilemaan.
Kuvituskuvina Jose ja Jippu rapsuttelemassa 31.5.2014
Laskin siis Jipun ulos ja jäin hetkeksi seuraamaan tilannetta. Jose meni heti varsansa luo ja ne nuuskivat tarkkaavaisesti, Jose vähän vingahti ja heitti etusta, mutta sen jälkee ryhtyi nuolemaan Jippua selästä ja rapsuttelemaan. Ajattelin tietysti, että hyvältä näyttää ja vaikuttaa rauhalliselta. Kerkesin sulkea oven ja siivota karsinaa muutaman talikollisen verran, kun alkoi kuulua jytinää. Jaahas, ei muuta kuin riimu mukaan ja ulos. Aikeissani oli napata Jose kiinni ja tuoda talliin, jotta Jippu voisi hetken vielä nauttia ulkoilmasta, mutta tammapa ei antanut kiinni. Jippu antautui lopulta ja toin sen sisälle. Purin väliaidan ja hurutamma Jose kirmasi pimeyteen tarhan toiseen päätyy... On siinäkin seniori, villitsee toiset ja käyttäytyy itse kuin varsa. Popi ei osallistunut tähän ilakointiin ollenkaan vaan näytti lähinnä helpottuneelta, kun tilanne rauhoittui. Villivarsa Jippu tosin pukitteli hetken vielä karsinassakin...
Tänään Jippu oli kovin toisten perään niiden lähtiessä ulkoilemaan. Tein sille taas tallin taakse pienemmän aitauksen ja päästin sen siihen aamuheiniä syömään karsinan siivouksen ajaksi. Myöhemmin aamupäivällä vein sen pihatielle kävelylle naruriimun ja köyden kanssa varustettuna. Aikapaljon sitä sai muistutella ja olla itse valppaana että se kävelee siellä missä kuuluu, eikä ota mitään pieru-pukki-laukka lähtöjä. Meille on nyt tulossa soft-ride terapiabootsit Hyvinkään Animagista, heillä on joitakin kokoja myynnissä. Toivotaan, että sopivat Jipulle. Sitten se voisi tarhailla sairastarhassa isomman osan päivästä ja kavio pysyisi puhtaana. Liimapinteli ja jeesusteippi töppönen ei oikein tahdo pysyä karsinassakaan ehjänä, saati pihalla.

torstai 15. tammikuuta 2015

Kuulumiset sairashuoneelta.

Kurkistus Jipun tilanteeseen; maanantaina ontuma helpotti aika paljon, mutta jatkoin betadine-hauteen pitämistä kaviossa ja soittelin klinikalle. He olivat sitä mieltä, että paras tulla näyttämään. Tiistaiksi saatiin aika, sanoivat että päivä on kyllä aika täynnä...

No sittenhän siinä kävi niin, että olin itse kipeä, enkä päässyt klinikalle mukaan, mutta onneksi ihanat tukijoukot kuskasivat varsan hoitoon! Iso kiitos heille, jos sattuvat joskus tätä lukemaan. Itse odottelin jännittyneenä kotona. Jännitti jo sekin, että pääseekö meiltä mihinkää autoni kanssa koppi perässä, kun yöllä lunta oli tuiskannut tiet täyteen ja täällä ei nykyään aura-autoa taikka -traktoria näy kuin iltapäivästä...

Onneksi matka oli sujunut kuitenkin hyvin ja klinikalla ei ollut muita potilaita Jipun sinne saapuessa, oli kuulemma moni perunut aikansa huonon ajokelin takia. No se oli meidän onni, Jippu pääsi heti eläinlääkärin tarkasteluun.
Kavio kengittäjän avattua seinämää.
Jippu ei ontunut klinikalla ollenkaan ja sen kaviosta otettiin kaksi röntgenkuvaa. Kuvista selvisi, että paiseen "onkalo" ulottuu kavioluuhun saakka ja luussa oli jonkinnäköinen kolo. En ole vielä itse nähnyt kuvia, joten en osaa kuvailla tarkemmin, olen pyytänyt niitä itselleni, jos saan ne, saatan julkaista ne blogissa. Ensimmäinen ajatus minulla oli tietysti tästä kuullessani, että olikos tämän varsan harrastehevosura sitten tässä? Eläinlääkäri kuitenkin sanoi jutellessani hänen kanssaan puhelimessa, että tälläiset paranee yllättävän hyvin, eikä tästä luultavasti ole mitään haittaa tulevaisuudessa. HUH! Verinäytteessä ei ollut mikään tulehdusarvo koholla ja hyvä niin. Nyt Jippu saa kipulääkettä vielä jonkin aikaa ja kaviota täytyy suojata, ettei onkaloon mene mitään röhnää. Eli karsinalepoa ja animalintex-liimapinteli-jeesusteippi viritys suojaamassa jalkaa. Sairastarha olisi myös ok, jos kavion saa suojattua tarpeeksi hyvin...

Jippu ottaa edelleen rauhallisesti karsinassa, mutta on selvästi pirteämpi kuin pahimpina ontumapäivinä. Eläinlääkäri mainitsi myös soft-ride terapiatossuista, joita voisi ajatella varsalle etujalkoihin, koska kengittäjä leikkasi kaviosta sen verran reilun palan Täytyy odotella kavion kasvavan, ennen kuin tammaa saa rasittaa. Tuollaiset tossut pitäisi tilata joko jenkeistä (kokotaulukko on ihan hepreaa minulle) tai ilmeisesti myös ainakin Hyvinkään hevossairaala myy niitä. Olen sinne varmaan tänään yhteydessä. 

Pohjasta päin näkyy tuota onkaloa.
Jippu oli muuten ollut hankala rauhoittaa klinikalla. Se inhoaa piikkejä, enkä huomannut sanoa, että ylähuulesta kiinniottaminen usein rauhoittaa sen. Klinikka-avustaja oli kertonut, että joku oli siedättänyt oman hevosensa neuloilla pistämiseen ja suositteli samaa Jipulle. Pitäisköhän kokeilla?  Onko kellään kokemuksia? Muuten Jippu oli ollut hyväkäytöksinen ja matkustanut rauhallisesti. 

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Ei hyvää ilman pahaa...

Pitää taas vaan todeta, että kyllä noi omat eläimensä tuntee. Eilen oli lapsemme ristiäisjuhlapäivä ja aamu meni valmisteluissa. Juhlat olivat seurakunnan tiloissa ja hevoset tietysti ruokittiin juuri ennenkuin poistuimme kotoa. Mieheni kävi heinät jakamassa ja minä vilkaisin hevosia ikkunasta, kiinnitin huomiota Jippuun, joka liikkui mielestäni hitusen oudosti. Ajateltiin, että se vain varoi niin paljon, koska oli todella jäistä kaiken lumen taas sulattua pois vesisateessa.

Kun alkuillasta tulimme takaisin kotiin ja menin hevosia ruokkimaan totesin tammaneidin olevan kolmijalkainen. Eli kyllä se jo aamulla oli satuttanut itsensä... Toinen etujalka oli melkein poissa pelistä. Pikaisilla silmäyksillä jalassa ei mitään näkynyt päälle päin. Ei lämmin eikä turvoksissa. Ei kuumetta ja ruokahalu normaali. Ainut huomio mitä tein oli että kavio oli lämpimäntuntuinen ja pulssi tuntui vuohisessa. Epäilyt suuntautuivat siis kavioon...
Haude.
Aamulla tilanne oli täysin sama. Jippu jäi talliin muiden mennessä ulos. Jose seisoskeli melkein koko päivän samassa paikassa tarhassa, kuin odottaen koska Jippu tulisi ulos. Jipulle tein hauteen kavioon ja laittelin aamupäivällä heti kun kehtasin viestiä kengittäjälle, josko voisi tulla kaviota vilkaisemaan.

Jippu yllätti positiivisesti. Se oli aivan rauhallinen ollessaan yksin tallissa. Esim. Josea en voisi kuvitella jättäväni talliin ilman hevoskaveria. Jippu otti rennosti, kävin välillä tarkistelemassa sen vointia ja antamassa heinää. Välillä se makoili, välillä seisoskeli. Ei hirnunut, rampannut tai muutakaan levotonta. Iltapäivällä sain hankittua sille kipulääkettä. Ja kengittäjä vihdoin vastaili, että voi tulla vielä iltapäivän aikana. 
Joulukuinen Jippu.
Kengittäjä tuli ja kaviota tutkiskeltiin tarkemmin. Olin jo itse todennut, että pohjassa oli ulkoreunalla röpelöistä lähellä valkoviivaa. No sieltä paljastui "onkalo", joka jatkui syvälle kohti ruununrajaa. Samanmoisia on ollut välillä Popilla. Kavion reunaa avattiin ja onkalosta tuli mustaa möhnää, kai se sitte mätää oli. Laitoin uuden hauteen kavioon. Katsotaan miltä se huomenna vaikuttaa, jos ei hyvältä niin sitten alan soittelemaan klinikalta aikaa...

Mietin jo, että onko maaperässä jotain vikaa vai ruokinko näitä niin väärin, vai mikä tässä mättää kun kenelläkään ei tunnu kaviot kestävän?! Pitäisikö Jipulle hankkia tossut etujalkoihin, kun en millään haluaisi sille ekoiksi kengiksi laitattaa hokkikenkiä? 

tiistai 6. tammikuuta 2015

Hevosten päänmenoksi keksittyä tälle vuodelle...

Tähän hieman takakorkeaan selkään olisi tarkoitus löytää satula.
Tänä vuonna ei ole suurempia tavoitteita tai odotuksia noille tallin "vanhuksille", Josen 21v ja Popin 25v tavoitteet ovat pysyä terveinä ja vetreinä. Toki yritetään pitää heidät myös sopivassa lihavuuskunnossa, mikä on välillä vaikeaa. Käydään lenkillä silloin kun ehditään ja se kivalta tuntuu.

Jipun varalle minulla on enemmän toiveita, tavoitteita ja suunnitelmia. Varsa tulee keväällä kolmivuotiaaksi ja ratsastushommat ovat siis ajankohtaisia. Vielä ei ole kukaan tamman selässä koskaan istunut, meillä on tällä hetkellä menossa harjoitukset, joissa totutan Jippua siihen, että ihminen on sen "yläpuolella", eli harjailen sitä korkeahkolla jakkaralla seisten jne. Saattaa kuulostaa naurettavalta touhulta, mutta ajo-opetus ei sujunut kuten olin ajatellut ja etenin ehkä liian nopeasti, eikä Jippu ollutkaan niin simppeli tapaus, kuin ne varsat joiden ajo-opetuksessa olen ollut mukana. En aio tehdä samoja virheitä ratsastuksen kanssa vaan harjoitellaan asioita rauhassa pienen askelin ja yritetään huomioida kaikki seikat, mitkä voisivat varsaa alkaa jännittää. Jippu ei ole hevonen arimmasta päästä, mutta saattaa säpsähtää asioita, joita en uskonut sen pelkäävän. Ja päin vastoin kun ajattelen, että jotain juttua se saattaa pelästyä, se ei välitäkkään tuon taivaallista.

Varustepäivitystäkin on syytä tehdä. Full-koon suitset alkavat käydä pieniksi, samoin 12.5.cm kuolaimet ovat kapeahkot Jipun suuhun. Ja se satula... Ostin yhden satulan jo, mutta sitä täytyy muokata ennenkuin se mahdollisesti on Jipulle sopiva. Siitä lisää myöhemmin. Jippu on vielä hieman takakorkea, säkäkorkeus mittanauhaa ja harjan vartta käyttäen mitattuna on noin ~155cm. Uskoisin sen jäävän alle 160senttiseksi.
Jippu juoksutuksen jälkeen takki päällä. Kuva joulukuun lopulta.
Lisäksi tänä vuonna olisi hauska viedä Jippu järvelle ja katsoa mitä se sanoo vedestä. Toivotaan siis lämmintä kesää ja että keksitään joku rohkea vesipeto kaveriksi veteen. Irtohypytystä olisi myöskin kiva treenata muutama kerta, kunhan kentälle päästään ja keksitään esteitä jostain. Talven aikana olisi tarkoitus osallistua Hippoksen tutkimukseen, joka käsittelee nuorten suomenhevosten kasvuhäiriöitä. Se siis tarkoittaa sitä, että varsan nivelet saa kuvautettua tutkimukseen osallistuvilla klinikoilla normaalia alemmalla hinnalla. Näkee sitten onko irtopaloja tai muuta huomioitavaa. Kesällä hevoset pääsevät muutaman viikon pituiselle laidun lomalle pois kotoa, mutta suurin osa kesästä vietetään kotinurkissa, kun allekirjoittanutkin viettää kesää kotona.
Joulukuinen aurinko.
Täällä ollaan siis jo nokka kohti kevättä ja kesää. Silti nautin talvestakin täysin siemauksin nyt kun saatiin uudet lumetkin taas! Aurinkoiset pakkaspäivät ovat ihania.

perjantai 2. tammikuuta 2015

2 0 1 5

Blogin kolmas kirjoitusvuosi pyörähti käyntiin. En juuri uudenvuoden lupauksia tehnyt, mutta ajattelin hiljaa mielessäni, että blogiin voisin kirjoittaa ahkerammin. Täältä on hauska katsoa myöhemmin mitä kaikkea on tehtykkään ja kuvia, esim. koska oli lunta ja koska ei jne. Tämän päivän lumi tilanne on erittäin heikko, talvi katosi taas hujauksessa ja nyt sataa ja tuulee, niin että puut heiluu. #&%¤@# (kymmenen kirosanaa) jos tulee joku myrsky ensi yönä! 
Kun vielä oli lunta 27.12.2014
Uusi vuosi vietettiin melko rauhallisissa tunnelmissa. Otin hevoset puoli kuuden maissa sisälle ja johan joku innokas oli alkanut raketteja ampumaan etuajassa. Jose on sellainen, että sillä menee pasmat raketeista sekaisin, varsinkin jos se kerkeää näkemään niitä. Popi kömpi katoksesta, viisas poni - oli mennyt katon alle suojaan paukuttelua. Jose ja Jippu seisoivat toisella puolella tarhaa raketteja ihmetellen, Jippu tuli kaikessa rauhassa sisälle, eikä vaikuttanut hermostuneelta, mutta Jose ei meinannut antaa ottaa ensin kiinni ja kun sain viimein riimua pujottaa sille, oli pää niin korkealla etten meinannut ylettää. Tallissa hepat mussuttelivat pieniä heinäannoksia pitkin iltaa ja ennen puolta yötä laitoin varsinaiset yöheinät verkoissa karsinoihin. Suomipoppi soi radiossa (hepat kuunteli Perälän shöytä puoleen yöhön :D) ja valot paloivat, lisäksi Joselle laitoin korvatulpat. Silti se oli valppaana vielä aamullakin... En tiedä onko se sitten luonteeltaan vaan tommonen, kun ei se paljoa mitään pelkää muuten, vai onko sillä osuutta, että se on pienen laumansa johtaja ja siksi reagoi voimakkaammin kuin toiset? 
Kuuraparta 27.12.2014