sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Viikon saldo; ensin toisella sädemätää, sitten toisella tämä:

Olin äsken hevosia moikkaamassa, tarkoitus oli rohnuttaa hetki irtokarvaa pois hikiviilalla. Vastassa oli sitten tämän näköinen varsa. Mihin lie tuon oikean silmänsä tölväissyt? 
Voi... sanonko mikä! 

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Sädemätää...

Meillä kävi tällä viikolla kengittäjä. Popin ja Jipun kengättömät kaviot vuoltiin ja ne olivat pääpiirtein ok. Jipulla tuntuu kavio leviävän hieman sisälle päin, mikä tekee sen etujaloista suppuvarpaisen näköiset (hieman se onkin rakenteeltaan ehkä sellainen).

Jose pääsi hokeista ja tilsakumeista eroon, mutta oikean puolen etujalasta, sekä saman puolen takajalasta löytyi sädemätää. Kengitysväli oli pitkähkö (10 viikkoa) ja Josen säteet olivat sellaiset röpelöiset. Kengittäjä epäili mädän syyksi märkää ilmaa tuossa kun lumet sulivat. Josella on joskus aiemminkin ollut vähän sädemätää, mutta ei näin paljon tai useassa jalassa. Kengittäjä oli sitä mieltä, ettei tarvita erikoisempia hoitotoimenpiteitä nyt kun säteet on siistitty ja maa on kuivempi. Edelliskerralla kun mätää joskus oli, se ei ilmaantunut enää seuraavassa kengityksessä. Huolestuin kuitenkin tapani mukaan ja googlettelin sädemädästä.
Kuvituskuvassa Jose syksyllä 2013.
Selvisi, että se voikin olla aika sitkeä vaiva. Mm. likaiset märät pohjat, huonosti toimiva kaviomekanismi (vähällä liikunnalla olevat hevoset), ahdas ja korkea kavion kanta voivat aiheuttaa mätää säteisiin. Meillähän on turvekuivitus (jonka sanottiin jossain tekstissä altistavan mädälle), mutta karsinat siivoan hyvin, eikä meillä mitään varsinaisia patjoja karsinoiden pohjalla ole, joten en usko että karsina on tätä nyt aiheuttanut. Tosin voihan Josen sädemätä olla monen tekijän summa? Mädän aiheuttaa bakteeri, joka muhii repaileisten säteiden "taskuissa" ja mahdollisissa syvissä uurteissa. Josella on säteiden keskiuurteet aika syvän näköiset. Hoitokonsteja löysin erilaisia; terva ja tappura, betadine, erilaiset hevostarvikeliikkeistä löytyvät valmisteet, eläinlääkäriltä saatavat lääkevalmisteet ja tietysti tarkka puhtaana pito + kuivana pitäminen. Jos mätä on paha, voi hevonen ontua jalkaa. Ja itse asiassa tänään huomasin Josen juostessa tarhassa, että hieman se arkoi jompaa kumpaa etujalkaa. En ehtinyt siinä katsoa kumpi jalka oli kyseessä, myöhemmin aamupäivällä koitin juoksuttaa sitä narussa ja katsoa, mutta ei niin läheltä katsoessa osaa sanoa. Täytyy illalla katsoa uudelleen, kun saan toisen henkilön juoksuttamaan sitä ja voin itse tarkkailla kauempaa. Tuntuu, että tästä on tulossa joku kavio-ongelmien vuosi, kun näin "kivasti" on alkanut...

Onneksi minulla on vielä yhtä "kavio-tököttiä" jäljellä, minkä kerran ostin Popin kavioitten hoitoa varten. Suihkuttelin sitä nyt Josen säteisiin. 

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Apulainen aamutallissa ja auringonpimennystä.

Noin klo 6.15.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Perjantaina mies lähti jo aamuvarhain (yöllä) töihin ja vauva avasi silmänsä samaan aikaan, kun itse aioin hiippailla aamutalliin laittamaan hevosia ulos. Eipä auttanut kuin pakata poika ulkovaatteisiin ja toivoa, että ei tule mitään isoa huutoa. Hän kun ei ole oikein viihtynyt vaunuissa, paitsi nukkuessaan. No mitä vielä, meni oikeen kivasti, ei huutoa ja hepat sai rauhassa ihmetellä tallissa, että mikäs juttu tää oikeen on. Tulipahan testattua, olen nimittäin stressannut etukäteen miten suoriudutaan, jos tulee tällänen tilanne, ettei poika nuku ja mun pitäisi mennä ulos.
"Me syödään, mitä sä haluut?" 
Puolenpäivän aikaan oli se paljon puhuttu auringonpimennys. Menin sitä pihalle vahtaamaan, kameraa en uskaltanut uhrata, kun ei ollut mitään kunnollista suojaa, mutta itse kurkin kyllä kolmet aurinkolasit päällekkäin sen mitä pilvien seasta näki. Näinkään ei olisi varmaan saanut tehdä, mutta meillä mitään hitsauslaseja taida olla. Pimennyksen aikaan tuli hieman hämärää tietysti hetkeksi ja ilma kylmeni huomattavasti auringon ollessa piilossa. Mittari meni uudelleen pakkasen puolelle.
Välillä aurinko pääsi paistamaan pilvien takaa.
Eilen sain inspiraation uudistaa blogin ulkoasua, mutta ei siitä ihan sellainen tullut kuin olin ajetellut mielessäni. Saa kelvata toistaiseksi, kun on ainakin keväisempi, kuin entinen. Opin taas vähän lisää käyttämään gimp-kuvanmuokkausohjelmaa. Hitaasti, mutta varmasti? Alan pikkuhiljaa osata nämä ihan perusjutut (kunnes unohdan ne taas ja joudun etsimään apua netistä)...

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kevät kuvia, Jipun kavio ja näyttelyhaaveita.

Lumesta meillä ei ole enää tietoakaan ollut muutamaan viikkoon. Pidän talvista, jos on lunta, mutta kyllä tämä aikainen kevät tuntuu nyt super ihanalta ja voimaannuttavalta! Tarhakin on viime viikon aikana kuivunut tosi hyvin, mietin jo mielessäni hevosten yöksi ulos jättämistä, mutta ehkei kuitenkaan ihan vielä. 

Olen koonnut he hevosiin meneviä kuluja kuukausittain omalle sivulleen blogiin, en tiedä onko se ollenkaan kivaa katseltavaa tai kannattaako sitä näyttää esim. miehelle... Mutta ehkä se auttaa jotain uteliasta, joka hahmottelee päässään oman tallin pyörittämistä kenties? Vaikka olen sitä mieltä, että se riippuu niin paljon siitä mitä hevosten kanssa puuhaa ja mitä niille haluaa syöttää; joku voi saada menemään paljon suuremman summan, kuin mitä minulla täällä menee. 
Lumitilanne 16.3. : Ei ole!

Tallikissoja näkyy yhä enemmän ulkona, kun kevät on saapunut.
Hevoset tuntuvat tänä vuonna pitävän tiukasti kiinni talviturkeistaan. Monesta blogista olen lukenut jo karvanlähtötuskailuja, mutta minun tammakatraasta karvaansa pudottaa vasta Jippu. Popilta ja Joselta lähtee muutamia irtohaivenia harjatessa. Popi varsinkin muistuttaa mammuttia. Josellekkin on tullut sellainen "vanhan hevosen talvikarva", seassa on pitkiä karvoja ja turkki on tosi muhkea. Jippua olen koittanut jo ahkerasti harjailla, josko sen kanssa tehtäisiin visiitti hippoksen varsanäyttelyyn toukokuussa. Kolmaskerta toden sanoo, vaikka tuskin se sen parempia arvosteluja saa kuin aikaisemminkaan, mutta silti on hauska harrastaa ja käydä näyttelyssä. Saapahan heppa kokemusta kodin ulkopuolelta! Myös Popin varalle olen miettinyt näyttely suunnitelmaa, kesäkuussa Turussa on ponikarnevaalit. Siellä on siis mm. shettisyhdistyksen näyttely, ponihuutokauppa, talutusratsastusta ja expo-alue. Tapahtuma järjestetään ilmeisesti ensimmäistä kertaa. Ihan mielenkiintoista.
Tytär pian 3v ja äitinsä 21v mutustamassa kuusenoksia. Jippu on aikalailla Josen korkuinen.

Popi huomasi kameran vai kenties, että toiset syö jotain?
Tuohon karvanlähtöön vielä palatakseni, alotin nyt koko porukalle b-vitamiinikuurin, sekä sinkkikuurin. Toivottavasti nämä vauhdittaisivat karvanvaihtoa tai ainakin pitäisivät ihon hyvässä kunnossa. Popillakin on jäätävät villat ja nyt kevään myötä karva on tullut jotenkin "nuhjuiseksi", onkohan näillä puutosta jostain vitamiinista tai muusta aineesta? 
Maailman viimeinen mammutti? Eih, vaan ponirouvan talviturkki.

Jipun kavio 16.3. Ei jälkeäkään kengittäjän leikkaamasta kavionseinästä. Hienosti on kasvanut (ja kulunut)!
Loppuun vielä omat hämmästelyni Jipun kaviosta! Kengittäjä leikkasi vej. ulkoseinämään ison kolosen kaivellessaan kaviopaisetta. Kuva kaviosta tammikuulta täällä. Ja nyt kuten eilen otetusta kuvasta näkee, ei leikkauskohtaa ole enää havaittavissa! Kavion pohjassa on vielä röpelöä sillä kohdalla, mutta seinämä on kasvanut mielestäni tosi huimaa vauhtia, odotin että tämä vie paaaljon kauemmin! Vau! Nyt ei ole enää niitä tossujakaan käytetty, joten kavio on kulunut samaan tahtiin kuin kasvanut, koska varvas ei ole mitenkään erityisen pitkä. Nyt taidan uskaltaa huokaista syvään - luulen, että tämä kaviopaise on selätetty! 

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Minkälaisista blogeistä minä tykkään?

Blogitallilla on taas kiva blogihaaste, jossa tällä kertaa kerrotaan omista suosikkiblogeista! Jos haluat itse ottaa haasteeseen osaa, ohjeet löydät täältä *klik*.
Omat suosikkiblogini ovat hevosaiheisia, vaikka lukilistalta löytyykin myös muihin aiheisiin keskittyneitä blogeja. Kerron tässä kuitenkin hevosaiheisista suosikeistani. Luen mielelläni blogeja, joissa riittää juttua muustakin kuin valmennuksista tai kisoista. Mitä enemmän elämää sen mielenkiintoisempaa. Miellyttävä ulkoasu on tärkeä, samoin selkeä helppo lukuinen teksti. Kirjoitusvirheitä voi tulla kaikille, ne eivät haittaa (paitsi jos niitä on tosi paljon). Kuvat ovat tärkeitä, mutta minua eivät satunnaiset huonolaatuisemmat kuvat haittaa, koska tilannekuvat ovat kivoja ja on tylsää, jos blogissa on aina vain tarkoin harkittuja kiiltokuvamaisia kuvia. Mm. varsoista, poneista, nuorista suomenhevosista sekä hevosten koulutuksesta kertovat jutut kiinnostavat. Tässä tulee muutama omista suosikeistani sekalaisessa järjestyksessä;


Aika uusi tuttavuus, johon tykästyin kuitenkin nopeasti. Erilainen treeniblogi, kuin mihin yleensä törmää. Blogissa seikkailee nuori lv-ruuna Morris, joka on mielestäni tosi kaunis hevonen. Täältä löytyy kivoja kuvia ja teksteissä vilahtelee välillä myös kirjoittajan koira. 

Pidän tästä blogista, koska haaveena olisi joskus päästä itse kokeilemaan matkaratsastusta ja tässä blogissa sitä riittää. Blogissa esiintyy kaksi matkaratsua, suloinen shetlanninponi ja silloin tällöin myös saksanpaimenkoira, monipuolinen joukko siis. Kirjoittajina toimivat siskokset. Mielestäni sekin on hauskaa vaihtelua, että blogia kirjoittelee useampi ihminen.  

Tässä blogissa yhdistyvät autot ja hevoset, jotka molemmat ovat itsellä mielenkiinnon kohteina. Päivityksiä tulee välillä harvemmin, mutta odotan niitä aina. Joskus on enemmän postauksia autoista, sillä kirjoittaja harrastaa moottoriurheilua, kuitenkin viime aikoina enemmän hevosista, hänen palattua alalle töihin. Erilainen blogi, ei perinteinen hevosblogi.

Kestosuosikkini! Blogin tähtinä ovat nuoret ruunat Salama ja Duke, joiden touhuja on ilo seurata. Kirjoitukset ovat mielenkiintoisia ja hauskasti kirjoitettu. Kuvat ovat hyviä ja niiden aiheet vaihtelevia, mikä on mielestäni kivaa! Lisäksi postauksia tulee usein. Mainittakoon myös, että seuraan Salaman kimoutumista suurella mielenkiinnolla.

Minkälaisista blogeista sinä tykkäät? 
Linkitä minulle oma blogisi tai joku suosikeistasi.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Wintec

Ostin jo viime vuoden puolella satulan. Uudenmallisen wintec500 cair-yleissatulan. Hankin satulan käytettynä, se oli n. puoli vuotta vanha. Satulahan on siis synteettinen ja siihen saa vaihdettua etukaaren, joka muuttaa satulan leveyttä. Sain satulan mukana mustan ja valkoisen kaaren. Lisäksi tässä uudessa mallissa on ilmapaneelien ja istuimen välissä taskut joihin saa lisättyä täytteitä ja muokattua näin satulan sopivuutta hevoselle. Nahkasatulat ovat ihania, mutta tämä synteettinen on helppo hoitaa ja pitää puhtaana.
Satula on tietysti Jippua varten hankittu ja hieman jännitti etukäteen sopisiko se ollenkaan varsan selkään! Ostin vähän niinkuin sian säkissä sillä asenteella, että myyn satulan sitten eteenpäin jos se ei ole sinnepäinkään. Mielestäni satula ei näytä hullummalta varsan selässä. Valkoinenkaari on kuitenkin Jipun selkään liian leveä ja musta kapea. Kaarimittarin mukaan punainen olisi Jipulle sopiva koko. Se on vielä hankintalistalla. Tälläiset ilmapaneeli topatut satulat täytyy sovittaa myös ratsain. No se tapahtuu kun selkään saakka pääsen! Jos sitten osoittautuu, ettei sovi niin sitten vaihtoon. Tästä kuitenkin lähdetään. Toiset pitävät wintec-satuloita "halppis pulkkina", mutta itse en tarvitse pyrstöni alle kallista merkkisatulaa, vaan jos tämä vaan sopii hevoselle, niin olen tyytyväinen.
Kaarimittari ja mustakaari.
Yllä kuva tämän hetken tilanteesta, satula siis Jipun selässä. Siinä on valkea kaari paikallaan ja on hippusen liian leveä. Lisäksi omaan silmääni satula näyttää pitkältä, mutta Jippu varmasti kasvaa "pituutta", kun on jotenkin varsamaisen lyhyt vielä selästään. Pientä takakorkeuttakin on havaittavissa, mutta se tasoittunee pikkuhiljaa. Kesäisin Jippu tuntuu saavan aina jotain "kasvupyrähdyksiä". Aika näyttää! Toivoa on...

Leikkasin muuten ensimmäistä kertaa ikinä lauantaina Jipun häntää! Se ylettyi melkein maahan. Josellakin häntä kasvaa maahan saakka ja sitäkin aina leikkailen. Onkohan tää joku merkki, että Jipustakin on tulossa aikuinen? *sniff* Lauantaina hepat saivat kuusenoksia tarhaan, ripustelin niitä kuolleisiin katajapuskiin ja Jipusta oli ilmeisen hauskaa käydä nyhtämässä oksat alas.
Jippu ja kuusenoksa.
Ps. Tyhmä blogger, kuvat ja testit hyppii taas ihan missä sattuu, eikä se anna mun välillä tasata tekstistä molempia reunoja. :(