torstai 30. huhtikuuta 2015

"Mä en ala..."

Otsikko kuvastaa hyvin eilisiä tunnelmia ja oikeastaan jo edellispäiväisiä. Katselin Jippua tarhassa ja mielestäni sen liikkumisessa oli jotain outoa. Ihan kuin se olisi varonut jotain jalkaa... Toissa iltana oli tarkoitus vähän juoksuttaa sitä ja katsoa paremmin - eipä tarvinnut sillä tarhasta löytyi kolmijalkainen varsa. Hiivatti. Sama etujalka, jossa oli se kaviopaise tammikuussa. Lähemmän tarkastelun jälkeen kohtakin oli luultavimmin sama, kavion pohjassa oli ihme röpelöä samassa kohdassa kuin viimeksi. 

Eilen sain sitten kengittäjän paikalle ja hankin Jipulle kipulääkkeet. Kengittäjä otti puukolla hieman kavionpohjasta, siitä missä röpelö oli ja tadaa Jipulla vaihtui totaalisesti ilme silmissä ja se meinasi singahtaa maatakiertävälle radalle. Vaiva kohta oli siis ilmiselvä! Tamma oli eilisen päivän sisällä, tiistai-illasta lähtien sillä on ollut betadinehaude. Tänäänkin se jäi sisälle ja aamulla väkertelin uutta haudetta, koska edellinen löytyi karsinan kuivikkeiden joukosta. Ei ihme, että oli lähtenyt pois, sellaisia rodeoloikkia Jippu esitti karsinassaan mennessäni talliin tänä aamuna. Huoh, haude ja kipulääke + kengittäjän puukko taisivat auttaa ainakin jossain määrin, kun enää ei olla köyhiä, eikä kipeitä. Pidän haudetta kuitenkin varmaan ainakin huomisen vielä. Sen jälkeen vaan suojapintelöinti/teippaus viritys ja soft-ride töppönen jalkaan ja sairastarhaan ulos. 
Eilen.
Välillä iskee nuo fiilikset, ettei tästä tule mitään! Minulla on täällä kaksi seniorimummohevosta (tai Popihan on poni, mutta...) ja yksi nuori, joka on "tulevaisuuden toivoni", mutta se sairastaa vähän väliä. Pitäisikö se jo kengittää? Auttaisiko se näihin vaivoihin? Kengittäjä epäili, että edellinen paise on päässyt jotenkin koteloitumaan(?) ja alkanut muhia uudelleen. Siihen tuskin tietenkään rautakenkä auta, mutta suojaisiko kengitys kavionpohjia, ettei paiseita tulisi niin helposti? Kuitenkin Jippu sai klinikalta kehuja hyvistä vaihvoista kavioista, mutta juuri nyt ei tunnu siltä, että sillä sellaiset olisi.

Ja vaikka iskee olo, että "mä en ala...", niin pakkohan se vaan on, ei näitä mussukoita voi tietenkään hoitamatta jättää ja huomenna on toivottavasti jo päivä parempi! Toivossa on ainakin hyvä elää... Vai miten se meni? Toivon kovasti, että Jippu on parin viikon päästä kunnossa, kun pitäisi näyttelyihin lähteä.

Tänään on muuten kyseisen mussukka prinsessan 3-vuotis syntymäpäivä! Harmi, että se joutuu viettämään sitä tallissa. Aika menee aika nopeasti! Kun Jippu syntyi mietin, että menee niiiiiiin kauan ennenkuin sillä voi alkaa ratsastaa jne... Ja nyt se on jo 3v! <3
30.4.2012 Jippu alle tunnin vanhana.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Suomenhevosten kasvuhäiriötutkimus


Otimme Jipun kanssa eilen osaa suomenhevosten kasvuhäiriötutkimukseen. Olimme siis Ypäjän hevossairaalassa kuvauttamassa Jipun niveliä. Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin kamalassa myrskytuulessa (viimeksi kun Jippu kävi klinikalla, oli lumimyrsky). Varsa meni kuitenkin reippaasti traileriin ja matkusti tapansa mukaan hienosti. Klinikalla oli rauhallista, mitä nyt joku ukko poraili seinäntakana kiviporalla, mutta ei tullut onneksi hirveän kovaa meteliä siitä. Jippu rauhoitettiin, pistämisen ajaksi laitettiin huulipuristin, koska ei ole mukava alkaa tapella 500-kiloisen eläimen kanssa, joka inhoaa pistämistä. Huulipuristimen kanssa se ei huomaa koko toimenpidettä. 

Nukuksissa.
Jippu on aika herkkä rauhoitusaineille, se meni taas aika transsiin ja hoiperteli tuettuna käytävältä röntgenhuoneeseen. Pitäisi joskus muistaa mainita tästä ennenkuin sitä rauhoitetaan, voi olla että sille riittäisi hieman vähemmät määrät lääkkeitä. Itselläni ainakin tuli hiki, kun röntgensuojatakki niskassani kannattelin varsan päätä kuvausten ajan. Yhteensä otettiin siis 10 kuvaa 8 nivelestä. Etupolvet eivät kuuluneet tähän. Tämän jälkeen Jippu sai vielä tehosterokotuksen, nyt sillä pitäisi olla rokotukset niinkuin ratsuilla virallisesti kuuluu olla. Eli eka rokote ja kaksi tehostetta sen jälkeen. Lisäksi vielä kurkistettiin purukalustoa. Jippu vaihtaa nyt aktiivisesti hampaita! Edessä alhaalla oli yksi maitohammas, jonka alta tunki jo pysyvä hammas. Maitohammas nyppäistiin irti. Lisäksi kaksi poskimaitohammasta poistettiin, kun ne roikkuivat siellä uusien hampaiden päällä. Sain ne mukaan kotiin. Aarteita. Heh. 
Jipun poskihampaita.
Sitten lopputulemaan; kuvat kertoivat Jipun nivelten olevan hyvännäköiset, mitään löydöksiä ei ollut. Voin siis todeta onnistuneeni ainakin varsa-ajan ruokinnassa ja liikunnassa, nämä tekijät voivat vaikuttaa irtopalojen syntyyn. Lisäksi perinnöllisyys voi vaikuttaa ja kaikkia tekijöitä ei edes ilmeisesti tiedetä. Kiitoksena tutkimukseen osallistumisesta Jippu sai diplomin ja pharmacaren arnika msm-linimentin. 

Tästä reissusta jäi ainakin hyvä mieli!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Sähköä ilmassa? Tai sitten ei.

Viime viikolla meillä oli torstaina (taas) sähkökatkos. Perjantai aamuna mennessäni hakemaan heinäkassia tallista, huomasin että sähköpaimen napsuttaa jotenki tosi kovaäänisesti. Menin sitä sitten ihmettelemään ja totesin, että valokin vilahtaa yhden napsauksen aikana kolmesti, eikä kerran niinkuin pitäisi. Ajattelin, että aita on varmaan jostain sitten pahasti nurin, vaan eipä ollut kun ihan ehjä. Testeri esille ja mittaamaan langoista lukemia... Ensin ei mitään, sitten 0,7... Vasta viime viikolla mittailin ja silloin näytti 8-9! Mittasin myös suoraan paimenesta, kutes testerin ohjekirjassa ohjeistettiin ja sain taas lukemaksi 0,7. Eli rikkihän meidän Olli oli sitten mennyt, enkä nyt tiedä vielä oliko tuolla sähkökatkolla osuutta asiaan?! 

Onneksi löysin suht läheltä valtuutetun huoltoliikkeen ja kiikutin aparaatin vielä samana aamupäivänä sinne. Lupailivat katsoa sen tulevan viikon kuluessa. Hieman harmittaa, jos sitä ei saa kuntoon, kun kyseistä mallia (1800) ei enää myydä. Nykyiset eivät ole yhtä tehokkaita, kun tuli muistaakseni joku eu-juttu siihenkin? Ja nyt tehokkain myynnissä oleva olli-paimen on 499euroa... Takuuaika oli meiltä jo mennyt ohi, mutta jospa korjaus olisi halvempi kuin uusi, jos nyt edes saadaan kuntoon. Nyt meillä on lainassa "pallura", jonka tehokkuudesta en menisi vannomaan, toistaiseksi hevoset on pysyneet aidan sisäpuolella. Tämän lisäksi minun reilu viikon vanha puhelinkin rupesi sekoilemaan niin että se on joko palautettava tai kuskattava huoltoon sekin, että mitähän seuraavaksi? 
Oli mulla muutakin kirjoiteltavaa! Mukavampia juttuja, ilmoitin Popin ja Jipun mätsäreihin! Tosin eri tapahtumiin. Popin pääsee näytille jo ensi viikolla  ja Jippu helatorstaina. Siis jos näissä tapahtumissa on vielä tilaa, en ole saanut kummastakaan vielä vahvistusta. Kummatkin eläimet on tarkoitus viedä sitten myöhemmin ihan virallisiinkin näyttelyihin, joten nämä menee mukavina harjoituksina! 

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Jipun kuulumisia ja kuvia!

Mitä kuuluu Jipulle? 

Karvanvaihto on kivalla mallilla ja vaikka sitä talvivillaa on vielä jäljellä, on varsa silti kiiltäväturkkinen. Vitamiinikuuri on tehnyt tehtävänsä! Ollaan ilmoittauduttu Hippoksen kevään varsanäyttelyyn. Lisäksi mielessä kutkuttelee matchshowun osallistuminen, mutta se on vasta ajatustasolla. Ensi viikolle Jipulle on varattu aika suomenhevosten kasvuhäiriötutkimukseen Ypäjän hevossairaalaan, (tutkimukseen voi osallistua vielä tämän kuukauden aikana). Samalla reissulla olisi tarkoitus napata sille 3. tehosterokote, jotta saadaan rokotusohjelma täyttämään "ratsujen vaatimukset". Jippu on toki rokotettu säännöllisesti, mutta se ei ole rokotusohjelman alussa saanut sitä ~6kk tehostetta. 

Hankin satulaan oikean levyisen kaaren ja satula on ollut enemmän ja vähemmän Jipun selässä tallin käytävällä. Lisäksi ollaan käyty tuossa pihatiellä kävelyillä. Kevättä kavioissa - en voi kuin nauraa, kun Jippu saa välillä jotain omia hepuleita ja koittaa alkaa pukitella paikallaan. Haha, ei varmaan naurata, jos se tekee tuollaisia kevätjuhla-liikkeitä ratsastaja selässä... Sinne en siis ole vielä kiivennyt. Tarvitsisin avustajaa, jota ei kovin usein ole saatavilla. Me edetään hitaasti, mutta varmasti.

Nuori neiti tallin käytävällä.

Pujottelin jalustimet tuolta siiven alta, voi olla että siirrän ne vielä tuohon päälle.

Satula näyttää päällisin puolin hyvältä Jipun selässä, tilannetta täytyy tarkastella lisää, kun on ratsastaja selässä.

Josekin pääsi kuviin.
Jippu on suurinpiirtein saman korkuinen nyt kuin Jose. Minun puolestani saisi jäädä korkeuskasvut jo tähän, mutta aika näyttää montako senttiä vielä tulee. Nämä kun taitavat kasvaa hitaasti. Se on edelleen utelias luonteeltaan, vaikkakin suhtautuu joihinkin juttuihin epäluuloisesti. Tarhassa se tulee aina vastaan, kun riimun kanssa sitä menee hakemaan ja on mielellään ihmisten seurassa. Omapäisyyttä on myös havaittavissa, mutta onneksi sitkeällä toistolla moni asia on alkanut sujua ilman kiukuttelua, esimerkiksi mahanaluksen harjaus sai yhdessä vaiheessa aikaan hännän viuhtomista, luimistelua ja jopa takajalkojen nostelua. Tammamaista käytöstä? Lisäksi talutusharjoitukset sujuu paremmin, välillä mielenkiintoa olisi jokaiseen muuhun suuntaan paitsi siihen taluttajaan. Tätä ihan perustoistoa; jos taluttaja pysähtyy, ohi ei saa kävellä, liikkeelle lähdetään kun pyydetään, eikä haaveilla johonkin toiseen suuntaan, peruutetaan jos taluttaja alkaa peruuttaa, juostaan jos taluttaja juoksee, eikä lähdetä mielellään rynnimään mihinkään omin luvin jne...

Tulevana kesänä on tarkoitus pitää vähän laidun lomaa ja harrastella kaikkea mukavaa ratsastusjuttujen ohella. Olisiko Jippukin aika viedä  järvelle ja katsoa mitä mieltä se on vedestä? Ehkä, jos saadaan joku luotto hevonen mukaan. Jose tykkää kyllä kahlaamisesta,mutta on huono menemään veteen ensimmäisenä. Toisen perässä veteen meno ei ole niin jännittävää. Aika on mennyt huisin äkkiä! Jippu tosiaan täyttää reilun parin viikon päästä 3vuotta. Muistan miettineeni sen ensimmäisenä kesänä, kuinka pitkä aika on siihen, että sillä voi ratsastaa ja kohtahan se jo on aikuinen hevonen. 

"Haluisitko kuvata vaikka mun nenää?"

Jipun suun ympärys on aivan pihkassa, tarhassa kaadetuista puista jäi aika paljon havuja.

Äitinsä korkuinen, mutta onneksi ainakin vielä kapeampi!
Jippu on sellanen mun oma mussukka, 
jota voi rauhassa katsella niiden ruusunpunaisten lasien läpi!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Hevostarhassa tapahtuu + messut!

Tällä viikolla myrskysi keskiviikkona. Se ei aiheuttanut muuta vahinkoa, paitsi kasvihuoneestamme irtosi muutama seinälevy. Eivät onneksi hajonneet. Torstaina kaatuikin puita sitte senkin edestä, kun sähköyhtiön toimesta virolaiset puunkaatajat tulivat siivoamaan avolinjan vieripuut pois. Olin tai olen yhä tästä hieman murheellinen, kun hevosten tarhasta tuli niin avara ja hyvät säältä suojaavat kuuset on nyt kaadettu.  No pääseepähän aurinko paistamaan paremmin - jos joskus paistaa. Sähkölinja menee siis suoraan hevostarhan läpi. Muutama "kaadetaan"-tuomion saanut kuusi jäi tosin vielä pystyyn, koska nämä puunkaatajat eivät voineet irrottaa talomme sähköjohtoa, joka oli edessä. 
Ennen

Jälkeen.
Kuvat on hippasen huonoja, kun ovat eri kuvakulmasta, mutta oudon näköistä on, kun isot puut ovat poissa. Hepat olivat torstaiaamupäivän tallin suojissa. Muuten ovatkin olleet jo torstaista saakka yöt ulkona, kun on ollut kivat ilmat. Saa nähä miten ensi yö, nyt sataa ainakin vettä. Laitoin olkia makuualustaksi katokseen. Varsinkin Jippu tuntuu rakastavan olkipetiään ja nukkuu siellä ahkerasti ja paljastuu aina hännästä roikkuvista oljista!
Nätisti puunkaatajat ovat laittaneet tarhan aidan takaisin paikallee, purettuaan sen työnsä ajaksi.

Popi ihmettelemässä runkoja.
Sitten ne messut... Lauantaina ihmisiä oli taas tosi paljon. Meillä oli lastenvaunut matkassa ja niiden kanssa oli kyllä välillä tosi hankala päästä eteenpäin. Ja sori vaan kaikille, kenen varpaille ajoin! hehheh... Oltiin vähän omasta aikataulustamme myöhässä, eikä keretty sisälle katsomaan ekoja näytöksiä, koska ulkona oli tosi pitkä jono, eikä meillä kaikilla ollut ennakkolippuja, että oltaisi päästy suoraan sisälle. Rotuesittelyt, vikellysnäytös, Joensuun kunkkarien esittely ja osa estekisoista tuli katsottua. Minun oli tarkoitus tehdä messuilta enemmän ostoksia kuin koskaan, mutta eipä sieltä sitten löytynyt wintec-satulan kaaria, eikä semmoisia kuolaimia joita Jipulle etsin. Mukaan tarttui kuitenkin söpöt heppasukat vauvalle, lilaheinäpussi, kaksi piikkisukaa ja kasa erilaisia esitteitä ja namia. 
Heppasukat pitkällä varrella.
Tänään oltiinkin sitten puutarhamessuilla - kyllä jalat kiittää tästä messujen kiertämisestä. Huh sanon minä!

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pääsiäismeininkiä lehdestä luettuna.

Bongasin Auranmaan viikkolehdestä 31.3.15 Jipun isän Jämptin. Ori oli päässyt ajeluttamaan virpojia kylille. Ihana monitoimipolle; on juossut raveissa, kantakirjattu ratsu-suunnalle ja vetää hienosti erilaisia kärrejä perässään. Toivottavasti Jippukin sitten joskus...
Menipäs mun skannaus vinoon... Hups!