tiistai 25. elokuuta 2015

Uusi perheenjäsen

Meille muutti reilu viikko sitten hovawart tyttönen nimeltänsä Gini. Koiruuden kuvia ja elämää tulee tänne blogiin hevostelun vastapainoksi. Gini on suloinen pikku naskalihammas, joka tykkää leikkiä ja rakastaa ruokaa. Pentunen nukkuu vielä paljon, mutta hereillä ollessaan on tosi reipas.
Lapset päiväunilla

Ihan kuin olisi jo syksy

Gini ja yksi sen lempparileluista.
Hevosten kanssa ei ole tapahtunut mitään ihmeenpiä. Takaiskuja, jos nyt niistä viitsii edes kirjoittaa. Jippu onnistui polkaisemaan etujalkansa kannalle kunnon haavan muutama päivä sitten. Toivonmukaan se ei ala tulehtua tai aiheuta mitään impparia jalkaan, koska sitten menee sänkkäripelto ratsastelut taas ohi. Meidän vieressä oli jo eilen yhdellä pellolla puimuri, että lähtölaskenta pellolle pääsemiseen on alkanut. Tosin sadekkin voi pilata kaiken, kun loppuviikoksi vettä lupailtiin. 

Siskoni oli meillä käymässä ja hän pääsi toki Jipun selkään. Kävimme pihatiellä tepsuttelemassa. Jippu köpötti rauhallisesti. Kokeilimme myös ohjasajaa sitä toisena iltana, mutta valjaat päällä se käyttäytyi kuin eri hevonen. Eli oli levoton, eikä olisi halunnut päästää ihmistä ohjat kädessä taakseen. Ihan kiva, hienosti meni viime syksyinen koulutus... No saimme lopulta herkkujen avulla sen lahjottua niin että päästiin pieni kävely myös ohjasajaen.

Isot pollet käy vielä nyppimässä vihreää pari kertaa päivässä, poni elelee kuivalla heinällä. Jipulla olen käyttänyt nyt jonkin verran hyönteisloimea, varsa on hinkannut häntäänsä ja välillä kaulaansa karsinassa. Poltiaisia on ihan hirveästi varsinkin niihin aikoihin, kun otan hevosia talliin ja laitan ulos.
Jippu nyppimässä viimesiä vihreitä.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

200. kirjoitus sisältää kuorma-autoja!

Ensin ajattelin, että 200. blogini teksi voisi olla jotain hevosaiheista ja erilaisempaa kuin perusjorinoita noiden jalkavaivoista... En kuitenkaan keksinyt mitään erityistä ja koneella sattuu olemaan tuoreita kuvia Alahärmästä Powertruckshowusta, niin julkaisempa niitä! Olen tässä pohtinut muutenkin, että täällä blogissa voisi olla paljon muutakin kuin hevosjuttua, koskapa niistä on kovin vähän kirjoitettavaa tällä hetkellä. 

Olimme perjantaina kiertelemässä kuorma-autonäyttelyä. Lauantaina kyseisessä tapahtumassa oli sattunut onnettomuus, jossa monsteriauton akseli oli katkennut kesken näytöksen ja rengas oli syöksynyt yleisön joukkoon vahingoittaen useita ihmisiä, joiden joukossa oli lapsia. Itselleni tuli todella paha mieli tämän kuultuani. Ei tuollaisia saisi sattua, vaikka tietenkin joka lajissa on vaaransa ja joskus tapahtuu ikäviä asioita. Toivon kovin, että onnettomuuden uhrit toipuvat pian! Tosin perjantainakin kotiin ajaessa jouduimme kiertelemään Lapuan keskustaan, koska Seinäjoentiellä oli joku kolari...

Tässä kuvia perjantailta;


















maanantai 3. elokuuta 2015

Kuulumisia...

Täällä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään kovin erikoista, mutta tekee mieli kovasti kirjoittaa, joten naputtelen ihan peruskuulumisia nyt sitten. Aloitan Josesta, mielestäni sen liike on parantunut viime kengityksen jälkeen. Toivoa saattaa siis sen kanssa olla vielä! Odottelen nyt rauhassa tämän elokuun ja katson sitten paremmin miten se liikkuu. Toipumisaika kaviorustonluutuman murtumalle on pitkä joka tapauksessa. Aion myös tämän vaivan (toivottavasti) parannuttua pienentää sen eläinlääkärivakuutusta. Tuntuu hurjalta maksaa melkein 500euroa vakuutusmaksua vuodessa vanhasta hevosesta, jota ei kannata jonkun oikeasti pahemman vaivan tullen enää kuntouttaa vaan silloin on armeliaampaa päästää se taivasniityille. Aion pienentää sen eläinlääkärivakuutuksen suppeaan, joka korvaa ähkyhoidot, luunmurtumat, haavahoidot ja muuta tapaturmahoitoa. Hevosten vakuutusten hinnat myös nousevat joka vuosi tuntuvasti, joten pian sen maksun säästämällä käy jo klinikalla pari kertaa.
14.6. laitumella
 Jipullahan oli vappuna toistamiseen etukaviossa paise. Nyt näyttää hyvältä, jalka vaikuttaa terveeltä ja varsa on iloisen tuntuinen. Menneenä viikonloppuna olin kumpanakin iltana Jipun selässä, ensimmäistä kertaa itse satulan kanssa. Siskoni on istunut satulassa aiemminkin, minä vain ilman. Vielä mennään taluttajan kanssa ja ihan pieniä hetkiä, mutta hyvin Jippu tuntuu hyväksyvän ratsastajan selkäänsä. Sen tyyli edetä on jotenkin hyvin erilainen Joseen verrattuna, Jose kantaa päätään aika pystyssä kävellessään, mutta Jipun korvat ovat jossain kaukana edessä sen kävellessä rauhallisesti eteenpäin kaulasuorana. Kyllä on muuten huipputunne ratsastaa sillä! Asia jota on kolmevuotta odottanut ja miettinyt, että millaista se tulee olemaan ja nyt se onkin totta! Lähdemme Jipun kanssa kentälle, kunhan saadaan vähän varmuutta vielä tässä kotonurkissa. 
14.6. Laitumella
Popin puolesta voi taas huokaista syvään, vanhalla ponirouvalla oli laitumelta palaamisen jälkeen myös kavio-ongelmia ja se tärisi myös muutamana päivänä oudosti. Annoin sille sitten vitamiineja ja sen jälkeen tärinä lakkasi. Tämä jäänee ehkä pieneksi mysteeriksi, luulin ensin että se johtuu kivusta, että kavio vaivaa, mutta kun ontuminen loppui se tärisi senkin jälkeen... Nyt näyttää kuitenkin hyvältä. Popille laitettiin etukavioihin kengät ja se mennä tepsuttaa taas tyytyväisenä. Vihreälle en ole sitä nyt päästänyt, saakoot tyytyä kuivaan heinään sillä aikaa, kun Jose ja Jippu laiduntavat minilaitumessa. Siellä on vielä vähän syötävää. Yöthän nuo on nyt olleet kaikki sisällä sen susiepisodin jälkeen.
Jippu kotona katoksessa.
Blogiin on muuten tulossa uusi "seikkailija" mukaan muutaman viikon kuluttua. Kirjoittelu tulee muuttumaan jonkin verran. Ja toivottavasti olisi enemmän kirjoittevaa, nytkun ei tunnu tapahtuvan paljoa kirjoittamisen arvoisia asioita noiden hevosten kanssa.