maanantai 3. elokuuta 2015

Kuulumisia...

Täällä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään kovin erikoista, mutta tekee mieli kovasti kirjoittaa, joten naputtelen ihan peruskuulumisia nyt sitten. Aloitan Josesta, mielestäni sen liike on parantunut viime kengityksen jälkeen. Toivoa saattaa siis sen kanssa olla vielä! Odottelen nyt rauhassa tämän elokuun ja katson sitten paremmin miten se liikkuu. Toipumisaika kaviorustonluutuman murtumalle on pitkä joka tapauksessa. Aion myös tämän vaivan (toivottavasti) parannuttua pienentää sen eläinlääkärivakuutusta. Tuntuu hurjalta maksaa melkein 500euroa vakuutusmaksua vuodessa vanhasta hevosesta, jota ei kannata jonkun oikeasti pahemman vaivan tullen enää kuntouttaa vaan silloin on armeliaampaa päästää se taivasniityille. Aion pienentää sen eläinlääkärivakuutuksen suppeaan, joka korvaa ähkyhoidot, luunmurtumat, haavahoidot ja muuta tapaturmahoitoa. Hevosten vakuutusten hinnat myös nousevat joka vuosi tuntuvasti, joten pian sen maksun säästämällä käy jo klinikalla pari kertaa.
14.6. laitumella
 Jipullahan oli vappuna toistamiseen etukaviossa paise. Nyt näyttää hyvältä, jalka vaikuttaa terveeltä ja varsa on iloisen tuntuinen. Menneenä viikonloppuna olin kumpanakin iltana Jipun selässä, ensimmäistä kertaa itse satulan kanssa. Siskoni on istunut satulassa aiemminkin, minä vain ilman. Vielä mennään taluttajan kanssa ja ihan pieniä hetkiä, mutta hyvin Jippu tuntuu hyväksyvän ratsastajan selkäänsä. Sen tyyli edetä on jotenkin hyvin erilainen Joseen verrattuna, Jose kantaa päätään aika pystyssä kävellessään, mutta Jipun korvat ovat jossain kaukana edessä sen kävellessä rauhallisesti eteenpäin kaulasuorana. Kyllä on muuten huipputunne ratsastaa sillä! Asia jota on kolmevuotta odottanut ja miettinyt, että millaista se tulee olemaan ja nyt se onkin totta! Lähdemme Jipun kanssa kentälle, kunhan saadaan vähän varmuutta vielä tässä kotonurkissa. 
14.6. Laitumella
Popin puolesta voi taas huokaista syvään, vanhalla ponirouvalla oli laitumelta palaamisen jälkeen myös kavio-ongelmia ja se tärisi myös muutamana päivänä oudosti. Annoin sille sitten vitamiineja ja sen jälkeen tärinä lakkasi. Tämä jäänee ehkä pieneksi mysteeriksi, luulin ensin että se johtuu kivusta, että kavio vaivaa, mutta kun ontuminen loppui se tärisi senkin jälkeen... Nyt näyttää kuitenkin hyvältä. Popille laitettiin etukavioihin kengät ja se mennä tepsuttaa taas tyytyväisenä. Vihreälle en ole sitä nyt päästänyt, saakoot tyytyä kuivaan heinään sillä aikaa, kun Jose ja Jippu laiduntavat minilaitumessa. Siellä on vielä vähän syötävää. Yöthän nuo on nyt olleet kaikki sisällä sen susiepisodin jälkeen.
Jippu kotona katoksessa.
Blogiin on muuten tulossa uusi "seikkailija" mukaan muutaman viikon kuluttua. Kirjoittelu tulee muuttumaan jonkin verran. Ja toivottavasti olisi enemmän kirjoittevaa, nytkun ei tunnu tapahtuvan paljoa kirjoittamisen arvoisia asioita noiden hevosten kanssa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti