maanantai 30. marraskuuta 2015

Marraskuun lopun tunnelmia.

Miten meillä menee? Toistaiseksi ihan hyvin. Josen vointi on ollut tasaisen hyvä viime päivät. Silti on pieni epäilys mielessä edelleen... No aika näyttää. Myös Popin silmä on myös parantunut hyvin. Silmätippoja käytetään vielä muutama päivä.

Jipulla on hieman vatsa löysällä edelleen, Popin kakka muuttui hyväksi madotuksen jälkeen. Sillä oli siis ilmeisesti jonkin verran matoja. Ajattelin lähettää lantanäytteet alkuvuodesta. Jipun vatsan löysyys johtuu varmaan heinästä. Joka on muutenkin hieman murheen aiheena. Paalikoko on kasvanut viime vuosista, ne ovat nyt 500kiloisia. Jos on näin "lämmintä" paalit eivät enää säily tälläisessä muutaman hepan tallissa, vaan pilaantuvat ennenkuin ehdin ne syöttää. Tämä on aika harmi, koska heinä ei kuitenkaan ole mitään ilmaista. Kuivaa heinää annan edelleen öisin, se kestää hieman kauemmin syödä verkosta, kuin tuo säilöheinä. Jipusta muuten mainittakoon, että sillä on niiiiin kiiltävä karva nyt, jotain hyviä vaikutuksia formula 4 feet-ruualla selvästi on. Tekisi mieli alkaa syöttää sitä Popille ja Josellekkin, ei varmaan tekisi pahaa ollenkaan. 
Jippu
Meillä oli viikko sitten täällä kaksi aivan ihanaa talvipäivää. Nautin täysin siemauksin niistä. Ulkoilimme pojan ja koiran kanssa paljon ja hevosetkin tykkäsivät selvästi lumesta ja auringosta. Tarhaan laitettiin poluille uutta hiekkaa muutama viikko sitten, mutta nyt tuntuu ettei sekään riitä, kun taivaalta tulee vettä saavikaupalla. Alkaa taas kyllästyttää tämä marraskuu. Onneksi se loppuu huomenna. Vaikka tuskin sitä lunta on taas pitkään aikaan tulossa. Tänään on luvattu jotain myrskyä, voi pee sanon minä. Toivottavasti ei mene sähköt. Ainakaan pitkäksi aikaa. *Huokaus*
Gini aamulenkillä viime tiistaina.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kuvahaaste

Sain tämän haasteen Annalta. Olin salaa toivonutkin, että joku haastaisi minut tähän.

KUVAHAASTEEN SÄÄNNÖT

→ Valitse neljä kuvaa, jotka kuvaavat parhaiten sanoja luottamusonnistuminenepäonnistuminen sekä todellisuus.
→ Neljän kuvan jälkeen valitse yksi vapaavalintainen kuva sekä valitse siihen kuvaa parhaiten kuvaava sana.
→ Haasta kuvahaasteeseen viisi blogia, joissa bloggaajalla on oma hevonen. Yksinkertaista ja helppoa!

LUOTTAMUS

Josen kanssa olen tehnyt ja kokenut paljon. Sen kanssa on menty ilman satulaa ties missä ja kaikkia askellajeja. En varmasti ole koskaan luottanut mihinkään muuhun hevoseen näin paljon. Kuva on vuodelta 2006 ja sanasta luottamus nousi heti mieleeni kuvasarja pellolta, johon tämäkin kuva kuuluu. 

ONNISTUMINEN


Kaikki ne kerrat, kun minä tai siskoni olemme olleet Jipun selässä ovat onnistumisia. Matka "oikeaksi" ratsuksi on pitkä, mutta onhan meillä aikaa.

EPÄONNISTUMINEN


Tässä kuvassa kaikki vielä sujuu, mutta Jipun ajolle opettaminen oli loppujenlopuksi suuri epäonnistuminen. Homma jäi vähän kesken, kun Jippu kammosi kärryn aisoja ja minulla on niin harvoin tarpeeksi apuvoimia, kun ajo-opetuksessa olisi kuitenkin tarvinnut taluttajia enemmän kuin yhden. Sitten viime vuonna syksyllä se oli hetken ajo-opetuksessa, mutta palasi sieltä kotiin, ei enää pelkkä ohjas-ajokaan sujunut. Se oli kuitenkin hyvin hallussa ennen kotoa poistumista! Edelleenkään en tiedä mitä koulutuspaikassa tapahtui...

TODELLISUUS

Olisin halunnut tähän kuvan lantakärryistä ja talikosta, mutta en löytänyt tähän hätään. Hevosten ruokinta on osa tätä tallinpidon todellisuutta kakan siivouksen ohessa. Heinää saa siis pyöritellä monta kertaa päivässä. Reilusti enemmän aikaa kuluu hevosten ylläpitoon ja niiden tarpeiden huoltoon, kuin itse hevosten kanssa puuhasteluun.

Vapaavalintainen kuva;
VIISAUS

Välillä sitä pysähtyy miettimään, että kyllä eläimet ovat viisaita (paitsi pienet koiranpennut, hehe), varsinkin hevoset! Niillä on viisas katse, kuten Josella ylläolevassa kuvassa on mielestäni.  

En haasta ketään, tuntuu että niin moni on tehnyt tämän jo.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Josen tilanne.

Viime päivät ovat olleet aika hirveitä, mutta kaikki ovat edelleen hengissä.

Sunnuntai
Oli parempi päivä, Josella ei ollut aamulla lämpöä (kipulääke saattoi vielä vaikuttaa), se oli pirteänoloinen ja söi hyvällä ruokahalulla. Se oli myös kakkinut yön aikana ihan normaalisti. Päivän se vietti karsinassa, kaksi kertaa kävimme pihalla kävelyllä. Mitään puuskutusta tai muuta ei ilmennyt, liikkuminen tosin oli aika jäykän tuntuista (karsinassa oleilukin voi toki jäykistää). Ajattelin, että jes, kyllä tämä tästä. Nyt en enää muista olikohan illalla lämpö taas yli 38... Sunnuntaina en siis lääkinnyt Josea millään.
Pellavavellillä
Maanantai
Aamulla mennessäni talliin Jose oli vaisu, otin sen käytävälle ja lämpöä taisi hitusen olla, eikä heinät oikeen maistuneet. Se vain nyppi ruokaa. Sen olo näytti taas jotenkin vaikealta, kyljet tuntuivat pinkeiltä, sekä edelleen se kevensi vasenta takajalkaa. Nyt se oli kuitenkin ollut makuullaan karsinassa mitä se ei ollut lauantaiaamun jälkeen tehnyt. Yöheinät oli syöty ja kakkaa oli normaalisti. Ei siis mitään ähkyä. Annoin sille metacamia (tulehduskipulääke) ja jätin talliin villaloimensa alle. Itselläni oli aivan luovuttaja olo, että tämä oli nyt tässä. Aamulla noin kahdeksan aikaan oli sumuista ja sellainen "vaaleanpunainen hetki", ajattelin että onko tämä meidän viimeinen yhteinen aamu. Suunnittelin jo kenet saisi kaivamaan kuoppaa ja mihin meidän tontille saisi tarpeeksi syvän montun, kun on aika kallioista meidän piha. 

Tamma piristyi selvästi kipulääkkeestä. Soitin eläinlääkärille, joka meillä lauantaina kävi. Kerroin tilanteen ja hän oli sitä mieltä, että ei luovuteta vielä, katsotaan pari päivää, kun kerran kipulääke tehoaa hyvin. Hän kehotti laittamaan Josen ulos toisten kanssa, jotta liikkuisi vähän ja näkisi miten liikkuminen vaikuttaa tamman oloon. Lisäksi sovittiin, että seuraavana päivänä otetaan verikokeet.

Maanantai oli lopulta aivan katastrofipäivä. Popi oli saanut oikeaan silmäänsä jotain, silmä rähmi ja oli melkein ummessa illalla. Luulin sitä silmätulehdukseksi, mutta tiistaina selvisi, että silmässä onkin todella iso naarmu. Illalla noin kuuden aikaan tapahtui jotain, en tiedä edelleenkään mitä, mutta hevosten aitaus oli kolmesta kohdasta aivan säpäleinä, Jose oli saanut naarmun oikeaan takajalkaansa ulkosyrjälle ja Jippu oli tarttunut aitalankaan ja juossut sitten tietenkin aivan paniikissa... Itse olin siis tallissa kun tämä tapahtui. Täällä päin on nyt liikkunut susia, useita näköhavaintoja on viime päiviltä, joten sekin on vaihtoehto, että ovat niitä pelästyneet, kuka tietää. Joka tapauksessa korjasin yöllä sitten vielä reilut kaksi tuntia aitoja vesisateessa yksin. 

Maanantaisia kuvia, kun pelkäsin sen olevan viimeinen päivämme yhdessä.
 Tiistai
Oli taas Josen kannalta parempi päivä, eläinlääkäri ohjeisti antamaan aamulla metacamia, oli hevosen vointi mikä tahansa. Lämpöäkään ei ollut ja Jose söi reippaasti. Annoin sille maanantaina ja tiistaina löysää pellavavelliä ja nyt se höristeli vellinsä perään vaativasti (hyvä merkki siis). Laitoin hevoset vasta valoisalla ulos varmuuden vuoksi, koska en tiedä mitä illalla tapahtui. Kaikki oli kuitenkin rauhallista, kun hepat ulos pistin, ei mitään kohtauksia... 

Eläinlääkäri tuli päivällä ottamaan verta ja katsoi samalla Popin silmää. Laitettuaan väriainetta, joka paljastaa naarmut tai pistovammat silmästä, nähtiin että silmässä oli puolikkaan kolikon kokoinen naarmuläiskä, eläinlääkärin mukaan epätavallisen iso. Hoidoksi on nyt silmätippoja neljästi päivässä ja viikonpäästä toisenlaisia silmätippoja. On omanlaisensa operaatio saada tipat ponin silmään, kun se parhaansa mukaan rutistaa silmän kiinni.
Gini suhtautuu hevosiin turhan luottavaisesti.
 Keskiviikko
Aamulla vastassa oli pirteä hevonen, jolle oli yöllä heinä ja vesi maistunut. Lämpöä ei ollut, annoin vielä metacamia ell. ohjeen mukaan ja laitoin Josen muiden mukana ulos. Sen liikkuminen on edelleen jotenkin kuin hidastetusta elokuvasta, rauhallista ja varovaista. Iltapäivällä eläinlääkäri soitti verikokeiden tuloksia. Ensin hän kyseli hevosen vointia ja alkoi sitten kertoa; Josen hemoglobiini oli tosi alhainen ja hevonen aneeminen. Lisäksi jokin tulehdusarvo oli koholla. Eläinlääkäri epäili tutkimusten, verinäytteen ja oireiden perusteella sisäistä verenvuotoa, jonka takia hemoglobiini on alhaalla. Mahdolliselle verenvuodolle ei voi mitään, mutta huomenna annan hevosille matokuurit (jos runsaasti matoja voi olla anemiaa, mutta Josen kohdalla syynä tuskin on madot) ja aloitetaan sulfakuuri mahdollisen tulehduksen poistamiseksi. 

Josella on siis luultavasti heikohko olo ja sen vuoksi se on rauhallinen liikkeissään, lisäksi mahdollinen verenvuoto aiheuttaa kipua. Olen niin helpottunut, että verinäytteistä selvisi edes jotain, pelkäsin ettei niistä ole apua ja kaikki on edelleen yhtäsuurta kysymysmerkkiä. Nyt ei auta kuin toivoa parasta ja lääkitä Jose ja odottaa... Minulla olisi viikonloppuna koirahierontakurssia Kauhajoella, hieman ahdistaa lähteä, mutta pääseehän sieltä kesken pois, jos tulee jotain muutoksia huonompaan.
Jose tänään nauttimassa iltapäivällä pienestä aurinkoisesta hetkestä.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Viimeisiä hetkiäkö vai onko aamulla päivä parempi?

Jose ei voi hyvin - tai nyt paremmin kuin aamulla, mutta tilanne on silti edelleen avoin. Menin aamutalliin klo 6, kuten tavallista. Laitoin ensin Jipun ulos, se lähti heiniä etsimään, sitten Jose ulos, se oli jotenkin vaisu. Saatuani Popin kaviot putsattua ja ponin takaovelle, tuli Jose jo takaisin sisälle päin ja hörisi kovaa. Tiesin heti, ettei sillä ole kaikki hyvin. Otin sen käytävälle. Tamma puuskutti kuin kovan rasituksen jäljiltä, tärisi ja siltä alkoi hiki tippua noroina. Vatsassa oli aika hiljaista ja lämpöä oli 38,3astetta. 

Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka oli onneksi tuosta ihan läheltä ja siivosin odotellessa karsinoita. Jose oli pissannut ja kakannut yön aikana normaalisti, sekä syönyt (muutamia korsia oli jäljellä, mikä ei toisaalta ole ihan normaalia, mutta ei voi sanoa, etteikö se olisi syönyt heiniään) ja juonut n. 10litraa, mikä on aika normaali määrä. Pikkuhiljaa tärinä ja puuskutus laantuivat ja tamma seisoskeli naruissa nuutuneen näköisenä. 
Nuo märät läiskät matossa ovat Josen hikeä ja ne tulivat muutamissa minuuteissa.
Eläinlääkäri saapui paikalle ja tutki Josen. Pulssi oli hieman koholla ja vatsasta kuului vain vähän ääniä. Lämmön mittasin juuri ennen eläinlääkärin tuloa, se oli kohonnut hieman 38,6. Lämpö tosin voi tuon verran nousta normaalilämmöstä ihan vain kivun takia. Jose sai kipulääkettä suoraan suoneen, eläinlääkäri sanoi tämän auttavan suolen kiputiloihin. Hän teki myös tutkimuksen peräsuolen kautta. Vasemmalla tuntui jokin kyhmy. Ultran kanssa katsottuaan ell. sanoi kyhmyn olevan lähellä munasarjaa ja epäili sitä vanhaksi verihyytymäksi. Sellainen voi kuulemma alkaa vaivata, vaikka olisi ollut paikallaan kauankin. Itse huomasin Josesta myös sen, ettei se halunnut laittaa painoa kunnolla vasemmalle takajalalle. Tamma alkoi peräpään tutkimusten aikana myös puuskuttaa, kuin olisi käynyt hiitillä. 

Kävimme vielä ulkona kävelemässä, jotta eläinlääkäri näki miten Jose liikkuu. Liikkui muuten ihan hyvin, mutta pienen ravipätkän jälkeen alkoi heti puuskuttaa voimakkaasti. Tallissa kuunneltiin vielä pulssia, joka oli kohonnut ja vatsaääniä, joita oli alkanut kuulua hieman enemmän. Karsinaan päästyään tamma pissasi. Heinät myös kelpasivat, kun pieni tukku tarjottiin. Ohjeeksi saatiin karsinalepoa ja pieniä määriä heiniä vähän kerrallaan. Selvyyttä ei oikein saatu onko tämä ähkyä, sen kyhmyn aiheuttamaa vaiko jotakin ihan muuta? Se on kuitenkin selvää, etten ole Josea ikinä näiden yhteisten 11vuoden aikana nähnyt noin tuskaisena.
Näin se seisoo vasen takajalka kevennettynä.
Päivällä tamma selvästi piristyi, höristeli vaativana karsinassa mennessäni talliin ja otti ahneesti heinät vastaan. Vesi ei ollut maistunut, mutta toin lämmintä vettä ja laitoin sekaan hieman melassia, niin johan upposi. Iltapuolella kävin sen kanssa pienellä kävelyllä. Se alkoi kuitenkin taas hengittää raskaammin, ei kuitenkaan puuskuttaa. Ruoka kuitenkin maistuu ja pissaa oli tullut karsinaan. Kakkaa ei - tosin eipä tamma oli kovin paljon saanut ruokaakaan päivänaikana. Käytävällä se seisoi mielestäni edelleen kummallisesti vasenjalka kevyemmin lattiassa, kuin oikea.

Välillä toivoo, että olisi jotain kirjoitettavaa tänne blogiin. En toivonut kuitenkaan mitään tämän kaltaista... Tilanne on todella auki, en oikein tiedä mitä odottaisin tai toivoisin. Ovatko nämä viimeisiä yhteisiä hetkiä? Onko aika päästää irti? Mielessäni ajattelen, että aamulla olemme viisaampia, kipulääkkeen vaikutus häviää ja selviää onko tapahtunut muutosta parempaan tai huonompaan.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Jipun kanssa kentällä

Lauantaina sain vanhan ystävän avuksi ja pakkasimme Jipun traileriin. Suuntana oli lähikenttä ja ajatuksena tutkailla miten varsa suhtautuu kentällä pyörimiseen. Hienosti se lastautui koppiin kyytiin ja kentälläkin oli rauhallinen oma itsensä.

Kokeiltiin ensin juoksuttaa Jippua liinassa, mutta se ei oikein ole vieläkään hoksannut juoksutuksen ideaa, vaan oli tulossa koko ajan luokseni keskelle. En halunnut komentaa sitä tässä kohtaa liian voimakkaasti, jotta se ei kiihtyisi turhaan, koska minkään "ropelikorvan" selkään ei tee mieli kiivetä. 
Onkohan tämä peräti eka Jipun ratsastuskuva täällä?
Kuva N.P.
Kapusin siis satulaan ja ystäväni toimi taluttajana. Jippu köpötteli rauhassa muutamia kierroksia kenttää ympäri ja siihen olin tyytyväinen, tätä lähdettiin hakemaankin. Mielestäni on tärkeää millä mielellä nuori hevonen opetustilanteissa ja -paikoissa on. Ei ole mitään mieltä koittaa opettaa jännittävälle / pelkäävälle / muuten vain höseltävälle hevoselle mitään. Mietin etukäteen, etten edes kiipeä Jipun selkään nyt, jos se olisi ollut levoton, kun ei olla kentällä pitkään aikaan oltu...
Kuva K.K.
Lopuksi otettiin vielä satula pois ja irtojuoksutettiin Jippua. No nyt sen sai pysymään jotenkuten pois minun luotani juoksutusraipan avulla, mutta se ei lähtenyt ollenkaan pois "ympyrältä", vaikka oli vapaana. Hienosti ravaili ympärilläni ja tuli heti eteeni seisomaan kun sai luvan. Tästä on hyvä jatkaa, kun kaikille jäi hyvä mieli. Josko seuraavaksi kokeilisi jättää taluttajan muutaman kierroksen jälkeen pois...? 
Naureskelin tässä Jipulle, joka vain halusi tulla viereeni, kun olisi pitänyt juosta.
Kuva K.K.