maanantai 18. tammikuuta 2016

Hyviä ja huonoja

Viime tiistaina meillä kävi eläinlääkäri, joka Josea tutki silloin marraskuussa, kun se sai kipukohtauksen. Jose tutkittiin ja eläinlääkäri pysyi diagnoosissaan, että ultrassa näkynyt kyhmy on verenpurkauma. Nyt se ultrattiin siis uudelleen ja kyhmy oli pienentynyt. Mikä helpotus! Otettiin myös verikokeet, niissä ei varmaan ole mitään ihmeitä, kun eläinlääkäri ei ole soitellut mitään. Sovittiin, että tulokset tulevat laskun mukana, jos ei ole mitään erikoista. 

Kaikilta raspattiin myös hampaat. Jose ilman rauhoitusta, meni ihan hyvin, ei erikoista, piikkejä. Jipulle ekaksi huulipuristin ja rauhoittavat suoneen. Nuoren hampaat, vaihtuneet ikään kuuluvaan tahtiin. Popi sai rauhoittavat lihakseen, koska kuulemma vaikea pistää suoneen karvaista ponia. Mummoponillakin oli hampaat ihan ok kunnossa, kaikki suussa vielä. 

Huonompi juttu oli, ettei poni meinanut virkoontua rauhoituksesta ollenkaan. Se oli ainakin neljätuntia ihan toisissa maailmoissa. Seuraavana yönä se ei ollut juonut mitään ja tadaa keskiviikkoaamuna se olikin sitten ähkyssä mennessäni aamutalliin. 
Päivä oli aika raskas. Olin lapsen kanssa kahden kotona, hän nukkui vielä, mutta tiesin heräävän millä hetkellä hyvänsä ja ponia tietysti piti mennä taluttamaan ja eläinlääkäri soittaa. Onneksi asioilla on tapana järjestyä ja niin nytkin. Eläinlääkäri saapui noin tunnissa ja letkutti Popin + tutki muuten asiaan kuuluvalla tavalla. Poni virkistyi kipulääkkeestä ja alkoi päivän mittaan näyttää jo paremmalta. 

Olin ollut neljän maissa tallissa - kaikki ok. Kuudelta mennessäni talliin ponia moikkaamaan, se piehtaroi taas tuskaisena karsinassa. Ulos kävelemään ja taas soitto eläinlääkärille. Päivystävä tuli paikalla n. tunnissa. Eri lääkäri siis kuin aiemmin. Hän tutki Popin ja hänen mielestään kaikki oli muuten hyvin, mutta kipuja on. Kipulääkettä suoneen ja sain vielä suun kautta annettavaa kipulääkettä seuraavaksi päiväksi. Popi virkistyi taas. Sille ei kelpaa melassivesi, ei omenamehulla maustettu vesi, eikä pelkkä lämmin vesi, mutta onneksi pellavalientä se suostui juomaan. Jännittyneenä nukkumaan puolen yön jälkeen, kun ei voi tietää mitä herätessä tallissa on vastassa.

Onneksi aamulla vastassa oli pirteä poni, jolle maistui pellavaliemi ja heinä, kun sitä hieman tarjoilin. Siitä on suunta ollut ylöspäin, tänään Popi tarhaili normaalisti toisten kanssa. Päiväruokinnat oli tosin jaettu 5 osaan, jotta Popi sai usein, mutta vähän ruokaa pitkin päivää. Vieläkin tarjoilen pellavalla höytettyä vettä, se tuntuu uppoavan. Ehkä tässä uskaltaisi huokaista jo? 
Jippu ja Jose. Ollaan saatu mukavasti luntakin tänne!

6 kommenttia:

  1. Hyvä että kyhmy oli pienentynyt! Mutta tosi harmillinen tuo ähky :( mun hepallehan tuli syksyllä ähky rauhoituksen jälkeen kun hevonen unohti juoda... Onneksi teillä meni ähky ohi, se on kamala sairaus kun itse on niin voimaton tekemään juuri muuta kuin toivomaan parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. :( Popi on talvisin muutenkin ollut huonompi juomaan ja tälläisen vanhan eläimen kohdalla pelkää aina vielä enemmän kuin nuorten jos jotain tulee.

      Poista
  2. Voi Popia! :( Mut on se suloinen tuossa makuukuvassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Popi on toipunut hyvin. Nyt ollaan jo aika normaalissa elämässä. Sain sen eilen jopa ulkona juomaan omppumehuvettä kahteen kertaan.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Veera! Onneksi ollaan jo voitonpuolella.

      Poista