torstai 31. maaliskuuta 2016

Kevät ja karvat

Kevät ja kevään värit
Totesin tuossa koneelta kuvia selatessa, etten ottanut hevosista yhtään kuvaa kunnon kameralla helmikuun aikana. Puhelinkuvia on muutama. Nyt on ollut sen verran kivat ilmat, että teki mieli ulkoiluttaa kameraa pitkästä aikaa. Tosin sitten sai huomata miten "kovaa" valoa tälläinen keväinen auringonpaiste on. Isot varjot ja niin edelleen...
Jose oli päiväunilla mennessäni tarhaan, mutta könysi pystyyn, ennen kuin ehdin napata kuvan.
Tämä on se aika vuodesta, kun irtokarvaa on kaikkialla. Hevosten karvaa, kissan karvaa, koiran karvaa, imuroin autoa pääsiäisenä ja en ollut uskoa silmiäni, kun irrotin pojan turvaistuimen penkiltä! Miten sen turvaistuimen alla voikin olla niin paljon karvaa!? Miten sinne kerääntyy... Koirakin matkustaa auton takaosassa ja muita eläimiä autossa ei ole ollutkaan. 
Jippunen heti korvat hörössä.
Jose


Keväisin on ihanaa, kun ruoho alkaa vihertää ja hevoset pääsevät maistelemaan ensimmäisiä tuoreita ruohonkorsia. Voi sitä riemua! Tällä hetkellä ne syövät kuivahkoa säilöheinää, meillä on sitä vielä yksi avaamaton paali jäljellä. Ja öisin kuivaa heinää. Lisäksi annan kaikille nyt formula4feet-kivennäisrehua. B-vitamiini kuuri alkoi viime viikolla, samoin pellavakuuri. Varsinkin Josella on aika nuhjuisen näköinen karva, tiedä sitten onko sillä joku puutos vai johtuuko iästä. Tai onko sillä jossain sisäelimissä jotain vaivaa? Oireita kun on tässä talven mittaan ollut, tietäisi vaan miksi. 
Kaikista lähtee karvaa jonkin verran, Jipusta ehkä eniten.
Pääsiäisenä aloitemme Jipun kanssa myös jonkinnäköisen kevätkauden. Kävimme nimittäin kentällä. Juoksutin Jippua liinassa (tai ainakin yritin, se olisi kovasti tulossa ympyrän keskelle "juoruilemaan" juoksuttajan kanssa). Lisäksi se sai kirmata kentällä vapaana (etsiskellä kuivuneita pujoja kentän reunoilta, niin se ainakin kuvitteli tekevänsä). Tarkoitus oli siis muistella paikkaa mieleen, samoin kuin matkustamista. Täytyykin kehua, sain sen kotona yksin kyytiin hienosti. Avaan usein kopin luukut hevonen toisessa kädessä, jotta heppa ehtii tuumata mitä on tapahtumassa. Nyt takapuomi oli jostain syystä todella tiukassa, enkä saanut sitä heti auki. Jippu oli jo kovasti tulossa kyytiin, etujalat sillalla, kaula pitkällä, että jokos voin mennä sisälle. Ihana, jossain asiassa on senkin kanssa onnistuttu. Kentällä minulla olikin apukädet, mutta kotona purin sen yksikseni kopista ulos, sekin sujui. Nämä on varmaan monille ihan normaaleja asioita, mutta itse koen suurta onnistumisen riemua. Nimittäin Josea ei ole koskaan voinut kuvitellakkaan lastaavansa tai purkavansa yksin. Sillä on aina hirveä kiire kopista ulos ja pelkään, että se voisi istua puomin päälle/alle. 
Popi tuli katsomaan kameraa lähempää...
Vietin syntymäpäivää ja sain lahjaksi paidan, jossa on alla oleva kuva/teksti. Aika hieno mielestäni. Erilainen. Tämä päällä onkin kiva lähteä tulevana viikonloppuna Tampereelle hevosmessuille.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Koiramaisia kuulumisia

Helmikuu 2016
Koiravauvastamme Ginistäkin on kasvanut jo melkoisen iso tyttö. Huomenna se täyttää jo 9kuukautta. Aika pentuhan se vielä on sisäisesti, mutta ulkomuoto alkaa jo muistuttaa etäisesti aikuista koiraa. Meillä on mennyt sen kanssa ihan mukavasti. Gini tulee hyvin toimeen muiden eläinten kanssa, mitä nyt joskus koittaa kissoja jahdata, jos kissat erehtyvät juoksemaan... Hevosten kanssa Gini on ehkä hitusen turhan rohkea, kun esimerkiksi Popi ei yhtää tykkää Ginistä. Korvat tiiviisti niskaa vasten ja vihaisia katseita kohti koiraa, jos se erehtyy ponin luo menemään. On ponimuori tainnut kerran hieman puraistakkin yli-innokasta koiraa.
Helmikuu 2016
 Gini rakastaa erityisesti ruokaa (ahnein eläin mitä tunnen) ja toinen sen suuri intohimo on metsälenkkeily, kun saa vapaana painaltaa pitkin metsää jännittävien peuran hajujen perässä. Perustottelevaisuus kotioloissa menee ihan kivasti, nyt tosin maailma on alkanut avartaa sen verran, ettei neitiä voi kauheasti enää pihassa pitää irti, koska silmän välttäessä se on jo jossain pellolla. Keväällä olisi tarkoitus hieman aidata pihaa... Kesällä voisi mennä näyttelyihin, ainakin match showun, jos sopiva osuu kohdalle. BH-kurssille olisi mielenkiintoista osallistua, jos vaan omat aikataulut saisi järjesteltyä. Keväällä olemme menossa "arki tottelevaisuus"-ryhmään. Mielenkiinnolla odotan, kun olen kuitenkin sen verran uusi koiranomistaja, että aina noista kursseista jotain oppii ja pääsee otuksen kanssa enemmän samoille aaltopituuksille. 
Maaliskuu

Gini mieli puuhissaan maaliskuussa.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Vuoden 2015 hevosmenot, pieni yhteenveto.

Tarkastelin tuossa viime vuodesta pitämääni kululistaa, eli mihin kaikkeen hevosiin liittyvään on mennyt rahaa ja kuinka paljon. Jotain voi tietenkin olla unohtunut lisätä listaa, esim hevoset on tosiaan madotettu useammin kuin kerran, mutta koska olen jotkut lääkkeet ostanut jonkun klinikka käynnin yhteydessä, en ole huomannut erotella niitä listaan jne...
Mutta siis tässä jotain pientä laskelmaa:

-Kengityksiin / vuoluihin / kenkiin on mennyt noin 580e.

-Heinään on mennyt 1255e, tätä on myös hieman vaikea laskea, koska minulle tulee loppuvuodesta heinäkuorma, joka riittää kevääseen ja maksan laskun yleensä joulukuussa, joten kuluja on vaikea tasata vain tälle vuodelle. Haen myös kuivaheinäpaaleja siinä välissä yksittäin. Tässä summassa on mukana myös tänä vuonna syötettyä heinää.

-Muihin rehuihin, (kivennäiset, vitamiinit, lisäravinteet, ei kuitenkaan porkkanat) 372e

-Kuivikkeisiin 100e (itse haettu turve suoraan suolta, myös kakkalavan tyhjennys hoituu omasta toimesta)

-Hevosten vakuutuksiin 957e

-Klinikalle ja eläinlääkäreille noin 1067e (tässä ei ole kaikkia mahdollisia lääkkeitä mukana)
Jose kevät auringossa.
Näitä kuluja äkkiä silmäilemällä voi äkkiä todeta, että ainakin itselläni hevosen pito on halvempaa kotitallissa, kuin jossain täysihoitotallissa. Toki tässä on kahden puten ja yhden shettiksen kulut... 

Mihin olisi voinut laittaa enemmän rahaa? Entä missä säästää?

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Lähitapiolan "uusi hevosvakuutus"...

Viime viikolla postilaatikkoon oli tipahtanut lasku lähitapiolasta. Jipun vakuutusmaksu ja saatekirje, jota olin jo hieman harmissani odotellutkin. Lasku sisälsi siis ilmoituksen, että vanha hevosvakuutus on irtisanottu ja ohessa on tietoa uudesta vakuutuksesta ja laskun maksamalla hyväksyy uudet ehdot.
En ihan sulata tätä en. Mielestäni ei ole oikein, että vakutuusyhtiö kiristää vakuutusehtoja, pudottaa korvattavia asioita pois, muuttaa omavastuuasioita ja kaiken huipuksi tadtadadaa hinta tietenkin NOUSEE! Lisäksi en voi ymmärtää, että kaikkien hevosvakuutuksille ei ilmeisesti käy näin. Kaverin heppa, Jipun kanssa samoihin aikoihin syntynyt, saa pitää vanhan vakuutuksensa???
Aion irtisanoa Jipun vakuutuksen lähitapiolasta. Olen jo tutkaillut muita hevosvakuutuksia eri yhtiöistä, mutta ainakin if:issä ja fenniassa pitää olla kotivakuutus, jotta voi vakuuttaa eläimen. Eikä me olla nyt vaihtamassa muita vakuutuksiamme mihinkään. Voipi olla, että Jippu vakuutetaan pohjolassa, minun täytyy vielä tarkastella asiaa. En tiedä saanko parempaa vakuutusta, mutta jos edes samanlaisen halvemmalla... Voihan kiukku! *ärinää ja murinaa*

torstai 17. maaliskuuta 2016

#laatikkohaaste

Eläinkoulutusblogissa oli kirjoitus hevosten aktiiviruokinnasta. 
Tälläisiin juttuihin harvemmin törmää, enemmän juttua ja ideoita löytyy "slowfeedingiin". Eli heinää pahvilaatikkoon, joka on hevoselle turvallinen materiaali ja sitten laatikko pollen saataville. Hevosen täytyy siis nähdä vaivaa ja ehkä tehdä pientä aivotyötä ruokaa saadakseen. Itse en sulkenut laatikoita mitenkään sen paremmin (olisi voinut olla paikallaan), laitoin vaan ne kiinni kuten alla olevasta kuvasta näkyy. 
Heinät laatikoihin.
 Arvelin, että Jippua nämä varmasti kiinnostaa. Tein kolme laatikkoa, jokaiselle omansa. Jose ei käsittänyt ollenkaan mikä tää laatikkojuttu nyt on. Se asettautui heinälaatikolle seisomaan sen näköisenä, että "tässähän sitä heinää kuuluisi syödä". Popi oli kiinnostunut laatikoista ja nyhtikin yhtä vähän ensin, mutta totesi sitten, että on helpompaa odottaa Jipun avaavan laatikot valmiiksi ja mennä sitten syömään. 
Jose on sitä mieltä, että heinää pitäisi saada kaukaloon.
 Lopulta Josekin meni syömään Jipun avaamasta laatikosta heinää. Laatikoissa voisi olla enemmän haastetta Jipulle jos sulkemiseen käyttäisi vaikka vähän maalarinteippiä? Jippu jaksoi kiinnostua laatikoista vielä heinien loppumisen jälkeenkin vähän aikaa. Voin kuvitella, että nämä voisi olla nuorien orien ja ruunien juttu vielä enemmän kuin tammojen?
Jippu hoksasi nopeasti miten heinät saa laatikosta ulos.
Otin aiheesta videotakin, yritin ainakin lisätä pienen pätkän tänne, toivottavasti se näkyy:

Kaikki kokeilemaan omien hevosten kanssa! Ainakin oli hauska seurailla noiden reaktioita.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Hammaskeiju

Viikonloppuna oli hieno sää.

Lauantaina siivotessani Jipun karsinaa löysin sieltä hampaan! Lapselta oli siis maitohammas lähtenyt jostakin. En olekkaan ennen niitä löytänyt. Kaksi hammasta minulla tosin on tallessa, kun ne klinikalla nyppäistiin irti aiemmin. 

Tässä hampaassa oli yksi läpi reikä. Onkohan hevosilla paljon reikiä?

Mitähän Jippu mahtoi Hammaskeijulta odottaa?