torstai 31. maaliskuuta 2016

Kevät ja karvat

Kevät ja kevään värit
Totesin tuossa koneelta kuvia selatessa, etten ottanut hevosista yhtään kuvaa kunnon kameralla helmikuun aikana. Puhelinkuvia on muutama. Nyt on ollut sen verran kivat ilmat, että teki mieli ulkoiluttaa kameraa pitkästä aikaa. Tosin sitten sai huomata miten "kovaa" valoa tälläinen keväinen auringonpaiste on. Isot varjot ja niin edelleen...
Jose oli päiväunilla mennessäni tarhaan, mutta könysi pystyyn, ennen kuin ehdin napata kuvan.
Tämä on se aika vuodesta, kun irtokarvaa on kaikkialla. Hevosten karvaa, kissan karvaa, koiran karvaa, imuroin autoa pääsiäisenä ja en ollut uskoa silmiäni, kun irrotin pojan turvaistuimen penkiltä! Miten sen turvaistuimen alla voikin olla niin paljon karvaa!? Miten sinne kerääntyy... Koirakin matkustaa auton takaosassa ja muita eläimiä autossa ei ole ollutkaan. 
Jippunen heti korvat hörössä.
Jose


Keväisin on ihanaa, kun ruoho alkaa vihertää ja hevoset pääsevät maistelemaan ensimmäisiä tuoreita ruohonkorsia. Voi sitä riemua! Tällä hetkellä ne syövät kuivahkoa säilöheinää, meillä on sitä vielä yksi avaamaton paali jäljellä. Ja öisin kuivaa heinää. Lisäksi annan kaikille nyt formula4feet-kivennäisrehua. B-vitamiini kuuri alkoi viime viikolla, samoin pellavakuuri. Varsinkin Josella on aika nuhjuisen näköinen karva, tiedä sitten onko sillä joku puutos vai johtuuko iästä. Tai onko sillä jossain sisäelimissä jotain vaivaa? Oireita kun on tässä talven mittaan ollut, tietäisi vaan miksi. 
Kaikista lähtee karvaa jonkin verran, Jipusta ehkä eniten.
Pääsiäisenä aloitemme Jipun kanssa myös jonkinnäköisen kevätkauden. Kävimme nimittäin kentällä. Juoksutin Jippua liinassa (tai ainakin yritin, se olisi kovasti tulossa ympyrän keskelle "juoruilemaan" juoksuttajan kanssa). Lisäksi se sai kirmata kentällä vapaana (etsiskellä kuivuneita pujoja kentän reunoilta, niin se ainakin kuvitteli tekevänsä). Tarkoitus oli siis muistella paikkaa mieleen, samoin kuin matkustamista. Täytyykin kehua, sain sen kotona yksin kyytiin hienosti. Avaan usein kopin luukut hevonen toisessa kädessä, jotta heppa ehtii tuumata mitä on tapahtumassa. Nyt takapuomi oli jostain syystä todella tiukassa, enkä saanut sitä heti auki. Jippu oli jo kovasti tulossa kyytiin, etujalat sillalla, kaula pitkällä, että jokos voin mennä sisälle. Ihana, jossain asiassa on senkin kanssa onnistuttu. Kentällä minulla olikin apukädet, mutta kotona purin sen yksikseni kopista ulos, sekin sujui. Nämä on varmaan monille ihan normaaleja asioita, mutta itse koen suurta onnistumisen riemua. Nimittäin Josea ei ole koskaan voinut kuvitellakkaan lastaavansa tai purkavansa yksin. Sillä on aina hirveä kiire kopista ulos ja pelkään, että se voisi istua puomin päälle/alle. 
Popi tuli katsomaan kameraa lähempää...
Vietin syntymäpäivää ja sain lahjaksi paidan, jossa on alla oleva kuva/teksti. Aika hieno mielestäni. Erilainen. Tämä päällä onkin kiva lähteä tulevana viikonloppuna Tampereelle hevosmessuille.

2 kommenttia:

  1. Kevät kevät jee! <3

    Hieno tuo paita, kyllä kelpaa mennä muiden heppahöperöiden sekaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kevät on joka vuosi yhtä iloinen asia!

      Kiitos, joo nimenomaan sekaan, luultavasti siellä on taas ihan liikaa ihmisiä ja niin edespäin... :D

      Poista