perjantai 29. huhtikuuta 2016

Treeniä treeniä...

Rakennekuvan poikanen
Keskiviikkona ei satanut vettä, joten hienosta ilmasta oli otettava ilo irti. Jippu koppiin ja hurautettiin kentälle. Otin kerrankin kameran mukaan, saa blogiin joskus muutakin kuin kuvia hevosista tarhassa. Osan näistä kuvista on kuvannut kaverini Nina ja osa on minun ottamia.
Varustuksena oli suitset ja naruriimu
Kuvauksen lisäksi harjoiteltiin hieman match show:ta varten. Jippu oli rauhallinen oma itsensä, mitä nyt välillä koitti määrätä suuntaa ja työntää minua lavallaan. Lisää treeniä vaan! Itsellänikin on hyvä vire hevoslapsen kanssa puuhasteluun. Harjoittelimme myös liinassa juoksutusta. Tällä kertaa saatiin ihan hyviä pätkiä ja heppa ravaamaan siellä ympyrällä. Sille ei saa puhua mitään, ei varsinkaan kehua, koska se tulkitsee sen kutsuksi tulla luokse tai ainakin pysähtyä ja kääntyä juoksuttajaa kohti. Minulle on tärkeää, että Jippu oppisi menemään liinassa rentona, eikä yhdistä juoksutukseen mitään päätöntä sinkoilua tai pukittelua, kuten Josella on tapana juoksutuksen alussa tehdä. Minulla oli apuna hevosmessuilta ostettu piiska. Se ei ole varsinainen juoksutusraippa, vaan pitkä ajopiiska, jossa on lyhyt narunpätkä päässä. Silläkin saa aikaan pienen napsausäänen, muttei ole solmussa kuten pitkän juoksutusraipan kanssa. 

Eri mielisyyksiä suunnasta tai vauhdista?
Minulle tulee tästä kuvasta mieleen sellainen tennesee walker-hevonen.
Nina narun toisessa päässä


Lopuksi otin Jipulta kaikki päävehkeet pois ja päästin sen kentälle vapaaksi. Jonkin aikaa se seuraili minun perässä ympäri kentää, kunnes muisti maukkaat pujot kentän laidalla ja suuntasi sinne syömään. Minulle tämä oli hyvän mielen ilta, toivottavasti Jipullekkin.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Höpinää

Meidän ympäristössä on kaivettu sähköyhtiön toimesta ilmajohtoja maahan. Viime viikolla minulla oli hevostarhasta osa purettuna, kun taloomme menevää johtoa kaivettiin tarhan läpi. Tällä viikolla sähkömies tuli jotakin puuhailemaan hevostarhan vieressä olevalle sähkökaapille. Jose piti hänelle seuraa melkein koko toimituksen ajan. 
Karvanvaihto on hyvällä mallilla, Jippu ja Jose pudottavat turkkiaan ripeään tahtiin. Popilla karva tuntuu olevan vuosivuodelta sitkeämmin kiinni. Odottelen tässä lämpimiä kelejä, jotta saisin Jipun kylvetettyä. Olen ilmoittanut sen 7.5. järjestettävään match showun ja olisi ihan suotavaa viedä sinne puhdas hevonen. Näiden räntäsateiden jälkeen ei vaan taas oikein meinaa jaksaa uskoa kevään tuloon. Huoh. Olisi myös mukava pitää hevosia yötä ulkona, mutta taitaa olla liian märkää. Ja tässä ympäristössä pyörivät sudetkin toki mietityttävät...

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Hirudoterapiaa eli iilimatohoitoa

Meillä oli eilen hevoshierojakurssiporukamme kanssa tapaaminen Sastamalassa, päivän aiheena oli hirudoterapia hevoselle ja kranio-sakraalihoito. Pirkanmaalla molempia hoitoja tekevä Päivi oli meitä valaisemassa näihin hoitomuotoihin. Itseäni on kiinnostanut nämä iilimatojutut aika paljon, vaikkakin onhan madot vähän ällöjä! Kaikkeen ehkä tottuu!? Tietoa aiheesta löytyy netistä jonkin verran, mutta olen huomannut, että tiedot ja faktat vaihtelevat aika paljon, esim. se kuinka paljon mato voi imeä verta jne...

Eli mitä on hirudoterapia? 
Ikivanha hoitomuoto, iilimato eli verijuotikas imee verta ja luovuttaa samalla sylkensä mukana yli 100 hoitavaa ainetta (esimerkiksi verta ohentavaa hirudiinia). Juotikkaalla on toisessa päässä suu, jossa on paljon pienenpieniä hampaita ja toisessa päässä imukuppi. Matoja on ennen vanhaan saanut apteekista. Nykyisen lääketieteen tullessa ja kehittyessä on tämä  hoito väistynyt pois. Jossain toisissa maissa se taitaa edelleen olla yleisemmässä käytössä. Suomen luonnosta ei tätä verta imevää matolajia ilmeisesti enää esiinny (eteläistä saaristoa lukuun ottamatta), meillä on hevosjuotikkaita, jotka voivat tarrata kiinni, mutta eivät ime verta.

Hevoselle matoja voidaan käyttää monenlaiseen vaivaa; haavoihin, sekä vanhoihin haavoihin poistamaan arpikudosta, turvotuksiin, jänne- ja nivelvaivoihin, lihasvaivoihin, jäykkyyteen (madot voidaan sijoittaa akupisteisiin (kiinalainen lääketiede)), kesäihottuman hoitoon, erilaisten kaviosairauksien hoitoon  ja varmasti myös moneen muuhun. 
Hirudoterapiaa ei tule käyttää tiineelle tai kuumeiselle hevoselle. Madot ovat myös tarkkoja mihin tarttuvat, jos hevonen on lääkitty voimakkaasti tai sen iholla on linimenttiä tai muuta kemikaalia ei mato välttämättä halua imeä verta. 
Verijuotikas hevosen selässä, madot ovat tummahkoja, mutta salaman kanssa kuvatessa värit näkyvät.
Hevosilta ajetaan yleensä hoitokohdasta karvat pois, jotta mato tarttuu paremmin. Meillä oli kaksi esimerkki hevosta, toisella oli mystisesti ravi huonontunut ja sitä on jo monet kerrat tutkittu, mutta vika ei ole selvinnyt. Se sai madon akupisteeseen lanneselälle, takapolviinkin Päivi olisi halunnut madot sille laittaa, mutta ne eivät jostain syystä halunneet sinne tarttua.

Toinen hoidettava oli varsa, jolla oli iho rullaantunut toisesta etujalasta ja mätäinen haava oli hidas paranemaan. Madot suorastaan syöksyivät haavaan kiinni. Haavan yläpuolella oli myös ruhjetta ja pientä turvotusta. Rupea rapsutettiin pois ja siihenkin juotikas nappasi heti kiinni. Turvotus selvästi väheni madon imiessä verta. Madot ovat hevosissa kiinni on 20-40minuuttia ja sitten ne irrotellaan varovasti (Päivi käytti tähän neo-amisept-desifiointiainetta). Tosin madot myös päästävät itse irti syötyään tarpeeksi. Käytön jälkeen madot päätyivät muovipussiin, jossa oli sinolin-ainetta. Nopea kuolema. Oli myös mielenkiintoista seurata minkä väristä verta pussiin tuli, kun madon kuolessa veri tuli sen sisuksista ulos. Madot hävitetään käytön jälkeen, koska ne voivat syödä seuraavan kerran vasta muutaman vuoden kuluttua.
Madot hoitavat varsan jalassa olevaa haavaa,
Verijuotikkaita voi tilata euroopasta, ne toimitetaan ilmeisesti kotiovelle. Säilytys tapahtuu lasipurkeissa, jossa on vettä, viileässä, esimerkiksi jääkaapissa. Talliolosuhteissa talvella on haastetta, koska juotikkaat ovat virkeämpiä lämpimässä ja kylmässä horrostilassa. Päivi lämmitteli tallissa matopurkkia lämmittimen kanssa. Myös aluetta johon madon halutaan tarttuvan voi lämmittää hieromalla, hiustenkuivaimella, lämminvesipussilla jne...
Syönyt pulska mato, kumihanskat ovat kädessä, jotta mato ei tartu omaan sormeen.
Nopea loppu sinolin-aineeseen. Tämä mato oli ihmisen niskassa. Veri on aika tummaa.
Toiselta kaverilta tuli paljon vaaleampaa verta.
Muutamat kokeilivat matoa myös itselleen niskaan. Näin jälkeen päin harmittaa, miksen itsekkin kokeillut. Madot eivät heihin tarttuneet, ennekuin ihoon oli tehty pieni reikä, josta tuli veripisara. Se sai madot hereille ja tarttumaan kiinni. Ei kuulemma sattunut kovinkaan. Matojen syljessä on myös puuduttavia aineita. Hevosetkaan eivät oikeastaan reakoineet matojen puremaan millään tavalla. Puremakohta jää hoidon jälkeen vuotamaan joksikin aikaa verta, mutta se ei ole vaarallista. Hoidota ei myöskään tule hevosille mitään liikutus rajoituksia, vaan voi ratsastaa tai ajaa normaalisti samana päivänä.
Mato kaverin niskassa.
Oli todella mielenkiintoinen päivä ja jos kohdille sattuu hirudoterapiakurssi niin varmasti osallistun! Suunnitelmissa on tilata matoja omaan käyttöön itselle. Tämä on varmasti yksi luonnollisimpia hoitokeinoja. Ihmisten kanssa on vaan syytä olla tarkempi, jos on esimerkiksi veren ohennuslääkitys, ei matoja tule käyttää. Huom. kirjoittamani asiat ovat omien muistiinpanojen, sekä muutamien netistä etsittyjen tietojen perustalta kirjoitettu, aiheesta liikkuu erilaista tietoa, en voi sanoa tämän olevan ainut totuus asiasta. Haluan itse oppia aiheesta lisää. Tämä on kovin mielenkiintoista!

Onko sinulle omakohtaisia kokemuksia hirudoterapiasta? Kerro toki!?

torstai 7. huhtikuuta 2016

Rokotukset ja Feed-X-ajastin.

Tässä odotellaan eläinlääkärin saapumista.
Hevoset rokotettiin tänään. Kaikki saivat flunssa- ja jäykkäkouristusrokotteet. Kissat saivat samalla omansa. Yhdellä kissoistamme kuului sivuääni sydämestä. Tosin se voi kuulemma johtua siitäkin, että katti mokoma oli aivan paniikissa eläinlääkärin käsissä. Asiaan on syytä palata jonkin ajan kuluttua. Jippu ei myöskään ilahtunut eläinlääkärin tulosta. Se suhtautuu nykyään vieraisiin näemmä aika epäluuloisesti. Tai ehkä se haistaa heti kuka on missäkin aikeissa talliin astunut. Pistäminen on ehkä melkein pahinta mitä Jippu parka tietää. Selvittiin kuitenkin ilman huulipuristinta, herkkujen voimalla. Vanhuksilla ei ilmeet värähtäneet yhtään rokotuksista. Jos juuri sinulla on nyt hyviä vinkkejä Jipun siedätyshoitoon, niin kommentoi toki!
Munakello-tyyppinen ajastin
Tein tänään uuden mielenkiintoisen hankinnan yht´äkkiä. Tuossa pienen ajomatkan päässä meiltä sijaitsee Wammalan tila. Heillä on nettikauppa, josta saa mm. ajastinkelloja, joka vapauttaa portin kahvan määrätyn ajan umpeuduttua (1-6h). Aparaatti Feed-X-nimeltään on ruotsalaista tekoa ja Wammalan tila on ainut suomalainen jälleenmyyjä. Tämä toimii siis ilman sähkö/patteria. Ajatuksena on siis se, että ei aina tarvitse olla hoppu kotiin hevosia ruokkimaan, jos jonnekkin lähtee. Täytyy rakennella jonnekkin päin tarhaa väliaita ja sitten miettiä meille toimivin porttisysteemi, vaihtoehtoja on muutamia, esim. kuminauhaveräjä tai itsestään kelautuva nauhaportti. Tämä on vielä vähän vaiheessa. Mutta ainakin systeemin ydin palanen on nyt edessäni keittiön pöydällä! 
Asuukohan meillä majava?
Lumet ovat kaikki hävinneet ja hevosilta otettiin viime viikonloppuna hokitkin jo pois. Nyt voin huokaista, Jippu selvisi ensimmäisestä talvestaan kenkien ja hokkien kanssa ilman pahempia polkemia tai haavoja. Kevät on tosiaan tullut, tänään satoi aika rankasti vettä päivällä. Jos siitä pitää jotain positiivista keksiä, niin satoi sentään vettä eikä räntää...

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Hevoset2016 - uutta innostusta ja oivalluksia

Messuilut on taas tälle keväälle messuiltu. Olin Tampereella hevoset-messuilla sunnuntaina. Paljon oli taas mielenkiintoista nähtävää ja näin jälkikäteen on taas todettava, että paljon jäi näkemättäkin. Esimerkiksi messuosastot, blogeista messupostauksia lukiessa olen jo huomannut, että paljon jäi itseltä huomaamatta. Ensi vuonna sitten. Ensi vuonna voisi ottaa myös ensimmäistä kertaa kunnon kameran messuille mukaan. Nyt mentiin puhelimen kameralla, joka ei oikein ole omiaan tuolla. 

Ohjelma oli mielestäni monipuolinen, vaikkakin raviurheilu tuntuu jäävän messuilla joka vuosi entistä pienempään osaan. Harmillisesti ihminen ei vain voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, joten oli tehtävä valintoja, mitä ohjelmanumeroa halusi eniten mennä katsomaan, kun kiinnostavia aiheita oli kolmella eri "areenalla". 

Seurasimme mm. Norjanvuonohevosen päätöntä historiaa, joka oli hauskasti kerrottu näytös. Valjakkoajoa oli myös mukava katsella, oli aika vauhdikasta menoa! Parhaat 3-vuotiaat suomenhevoset oli tietysti nähtävä. Racing-ohjelma kentällä kiinnostavia aiheita oli mm. satulan sovitus ja suomenhevosen rakennearvostelu. Katsoimme myös Hevostaitoliiton esitystä, mutta koska emme olleet alusta asti paikalla, en oikein päässyt asiasta perille, mitä siellä oli tarkoitus tapahtua. Ohjelman mukaan maastakäsittelykilpailu/merkkisuoritus, mutta ei tämä nyt tainnut semmoista olla? Halusin myös kuulla, kun Solheds-tuotesarjan kehittäjä puhui kesäihottumasta ja sen hoitamisesta, vaikka minulla ei ihottumapotilasta onneksi olekkaan. 
Satulan sovituksen perusteet - meneillään.
Ostoksia tuli tehtyä todella vähän. Messujen pelastus - kahdet näppylähanskat. Ei meinaan enää ole joka paikassa noita perusratsastuskäsineitä myynnissä ja ne on minun mielestä ihan parhaita! Näiden lisäksi ostin heppanameja ja piiskan. Kävin jutustelemassa cheval liberte-myyjän kanssa jolta ostin oman hevoskärryni muutama vuosi sitten, haluaisin kovasti ostaa takasillan pressun tilalle luukun, mutta hintaa lasikuituluukulla on sen verran, etten ole ainakaan toistaiseksi raaskinut sitä hankkia. Myyjä tosin ehdotteli jo kopin vaihtoa parempaan malliin, mutta eipä tässä nyt taida olla tarvetta vaihtoon.
Messuilta on myös mielestäni kiva kerätä esitteitä mahdollista kiinnostavista jutuista ja lukea niitä sitten rauhassa kotona. Esimerkiksi tämä solheds-tuotesarja ei ole minulle entuudestaan tuttu ja aion ensikesänä kokeilla derma3-tuotteita (hyönteisten pitäminen loitolla hevosista)... 

Kivat messut siis ja todettakoon, että sain ehkä taas kadonneen motivaation hännästä hieman kiinni. Ei ole oikein ollut palavaa intoa noiden hevosten kanssa touhuiluun viime aikoina, mutta ehkä se tästä kevään mittaan taas iloksi muuttuu!

Minkälaiset messut sinulla oli? Ahaa-elämyksiä vai jotain ihan muuta?