perjantai 24. kesäkuuta 2016

Ohjasajoa pitkästä aikaa.

Keskiviikkona minun oli tarkoitus kiivetä Jipun selkään, mutta päiväsaikaan oli paarmoja ja Jippu oli aika levoton, joten en sitten oman turvallisuuden takia satulaan noussut. Tyydyin vain juoksuttamaan Jipun, ensin hieman liinassa ja lopuksi vapaana kentällä. 

Eilen pääsin illalla hevosten luo ilman lasta. Nappasin kotoa valjaat mukaan, ajatuksissa kokeilla mitä mieltä Jippu on ohjasajosta. Sehän oli 2-vuotissyksyllä "koulutuksessa", josta ei ollut mitään iloa, vaan päinvastoin. Vein ohjasajossa asiallisesti toimivan varsan koulutukseen ja sain takaisin hevosen, joka jännittyy jo pelkät valjaat nähdessään.

Nytkin ilme muuttui hyvin epäluuloiseksi kun silat laskettiin selkään. Jippu on useimmiten kentällä vapaana harjauksen ja varustuksen ajan, naruriimu päässä, köysi maassa tai köyden pää minun kädessä. Haluaisin opettaa tamman semmoiseksi, että se osaa ja malttaa seistä aloillaan hoitotoimien ajan. Silojen mahavyötä kiinnittäessä Jippu loikkasi jonkun kenguruloikan jännittyneenä eteenpäin, mutta ei kuitenkaan lähtenyt paikalta. Häntäremmin otin lopulta kokonaan pois, koska sen laittaminen sai koko hevosen sen oloiseksi, että pian se sinkoaa maatakiertävälle radalle. Se on muistaakseni ollut pari-kolme kertaa valjaissa "koulutuksen" jälkeen.
 
Alkuun meno olikin aika kangertelua ja mutkittelua. Jippu ei olisi yhtään tykännyt, että kävelen sen perässä. Se koitti kääntyä minua kohti ja kentällä oli myös yksi kulma, jossa vaani varmasti leijona, koska sinne ei voinut mennä lähellekkään. Pikkuhiljaa Jippu kuitenkin rentoutui hieman ja loppua kohti homma alkoi sujuakkin ihan mukavasti. Ehkä ohjasajo otetaan taas mukaan meidän puuhiin pikkuhiljaa, jotta Jippu huomaa, ettei siinä ole mitään vaarallista. Kuvat minusta ja Jipusta nappasi Nina puhelimellaan. 
Kuskiakin jo naurattaa.


Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Rauhallista ja mukavaa Juhannusta kaikille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti