sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Ratsastusta

Jipun kanssa päästiin meidän ekalle ratsastustunnille. Ihana Outi Aihkisalo oli opettamassa meille ratsastuksen saloja niin selästä kuin maastakäsin. Jippu oli hieman levottomalla tuulella taas aluksi, joten Outi näytti maastakäsin millaisilla harjoituksilla hän rauhoittaa hevosta ja saa sen kuulolle. Jippu vastaa pohkeeseen herkästi aina kiihdyttämällä vauhtia ja nyt harjoiteltiinkin sitä, että pohje voi myös olla sivulle ohjaavamerkki ja samalla taipumista pienellä ympyrällä. Kyllä sitä taas sai itse huomata, kuinka ihmisen on vaikea tehdä montaa asiaa samaan aikaan! Jestas, jalat sitä, kädet tätä ja vielä loppu vartalokin pitäs olla ojennuksessa. Ehkä se taas tästä, suunta on vaan ylöspäin! 

Ja miten iso muutos tuntui satulaan hevosessa, joka alkoi hoksata ympyrällä taipumista ja rauhoittui kävelemään rauhassa karkuun juoksemisen sijaan. Mikä parasta tätä samaa harjoitusta voi tehdä selästä, mutta myös maastakäsin. Ei tarvitse siis aina lähteä kentälle, kyllä meillä nyt sen verran on tilaa, että mahtuu ympyrällä pyörimään. Outi antoikin kotiläksyksi treenailla kolmesti viikossa. 

Lisäksi kokeilulistalle tuli laittaa paksumpaa romaania/huopaa satulan alle, koska Jippu ottaa sen erittäin raskaasti jos satula menee vinoon. Se ei kertakaikkiaan voi sietää, jos satula on huonosti. Lisäksi Outin mielestä Jipun käytös ei ole normaalia nuorenhevosen käytöstä vaan se on ikäänkuin pelokas koko ajan. Tämä herätti myös itseäni, että totta tosiaan, onhan se aikamoisen "yliherkkä" välillä. Itselläni on loppu viimein niin vähän kokemusta nuorista, kun tämä on ensimmäinen oma kasvatti. Onko tämän käytöksen taustalla sitten kipu jossain vaiko aiemmat huonot kokemukset koulutustilanteissa (ajo-opetus 2-vuotiaana, jonka jälkeen koko hevonen oli hetken aikaa ihan muissa maailmoissa) vai mikä. 

Näiden lisäksi huomiota on kiinnitettävä myös Jipun takapolviin, jotka liikkeessä hieman kiertävät ulkoa. Polvet myös olivat illalla ratsastuksen jälkeen lämpimät, kun niitä koittelin. Toivon mukaan tähän auttaa parempi lihaskunto, jota tässä olisi tarkoitus parantaa koko ajan. Pää on kyllä ajatuksia täynnä taas.
Outi ja Jippu maastakäsin.



Alkuun meno oli turhan vauhdikasta

Pikkuhiljaa pää laski ja käynti rauhoittui

Joku kehu tauko, Jippu on hyvä, kun sanon sille "hyvä" se pysähtyy. :D

Ratsastin myös Ruunalle muutaman kierroksen illan jo hämärtyessä.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Levotonta.

Meillä on ollut hieman levotonta hevosten keskuudessa. Jippu ja Ruuna riitelivät ruoka-aikaan niin, että tein tarhaan väliaidan. Naarmuja alkoi olla liikaa. Omani ovat toisella puolella tarhaa ja Ruuna toistaiseksi yksin. Ruuna höykytti ponia siihen malliin, että meiltä jäävät Loimaan näyttelyt nyt väliin, koska mielestäni poni, jolta puuttuu selästä karvaa suuria läiskiä, ei ole edustuskunnossa. Ruuna haukkasi ponia muutaman kerran aika mojovasti. No näitä sattuu, keväällä on uudet kauneuskisat ja uudet karvat toivottavasti? Yritän myöhemmin yhdistää porukan uudelleen, kun hevosmäärä on sellainen, että saadaan heinäautomaatti kunnolla käyttöön. Nyt se on ollut jo ruunalla käytössä hetken.
Popin uusi kampaus :(
Maanantaita en odota saapuvaksi, siitä tulee rakas päivä. Ehkä raskain ikinä. Meillä on ollut pihan reunassa nyt viikon verran kuoppa odottamassa. Maanantaina tulee eläinlääkäri. Josen on aika lähteä kohti vihreämpiä niittyjä. Vaikea päätös on tehty. 

maanantai 3. lokakuuta 2016

Ulkoilua kuun kajossa...

...kottikärryjen ulkoilutusta otsalampun valossa. Tarkoittaa siis sitä, että hevoset ovat palanneet kotiin! Jose, Popi ja Herra Ruuna kotiutuivat syyskuun puolivälissä ja Jipun kävin hakemassa ratsuttajan luota 19.päivä syyskuuta.

Täällä kotona hevoset ovat päässeet vielä maistelemaan tämän vuoden viimeisiä vihreitä minilaitumella, mutta säiden viilenemisen johdosta sekin taitaa pian jäädä ruokavaliosta pois. Kuivaa heinää syödään sitten pakkasiin saakka. Ilmojen kunnolla kylmentyessä voidaan avata sitten esikuivattusäilöheinä-kausi. Tai ainakin tämä on tämän hetken suunnitelma.

Jose
Ruokinta-automaattia on korjailtu, mutta käytössä se ei vielä ole, täytyy vielä hioa ja maalata korjattavaa kohtaa. Onneksi mulla on niin kätevä mies! Vaikka eipä automaatilla ole tämän hevosmäärän kanssa kiirekkään. 
Korjaus meneillään...

Tämä syksy on ollut kyllä kaunis!
Popi-mummon ilmoitin ihan yhtäkkiä näyttelyyn Loimaalle. Siellä on loppukuusta shettisnäyttely. Perjantaina oli viimeinen ilmoittautumispäivä ja niimpä löysin itseni koneelta naputtelemasta tietoja veteraaniluokkaan osallistumisesta iltamyöhällä. Tämä show pitäisi ilmeisesti olla maneesissa, jossa Popi voi iloisesti kirmata ilman kenkiä, kun pohja on pehmeä. Näyttelyt tietävät taas retkiä kunnon pesupaikalle ja pientä harjoittelua, vaikka tällä kertaa en itse ponia esitä. Kesäkilojakin on ponille tullut, mutta ehkä se ei maata kaada...
Iso maha ja valkoisesta väristä ei tietoakaan... 
 Jipun selkään en ole ratsutuksen jälkeen vielä itse kavunnut, koska ratsuttaja oli sitä mieltä, että sudenhammas vaivaa Jippua ja se jännittää hieman kuolainta. Olimme perjantaina klinikalla hammashoidossa. Oikealta poskihampaan vierestä napattiin pieni sudenhammas pois (siis mä kuvittelin sen olevan isompi tai ainakin jollain jättijuurella varustettu, mutta ei). Alahampaissa oli myös piikkejä, joten raspaus oli ajankohtaista. Nyt parannellaan suu rauhassa, koska Jippu on aika herkkätyyppi. Sitten pääsen itse kapuamaan satulaan. Ja kutsun myös satulansovittajan tarkastelemaan vielä satulan istuvuutta - nuorten hevosten kanssa on erityisen tärkeää, että varusteet istuvat kuin nenäpäähän. Ainakin tälläisten herkkisten kanssa kuten tämä neiti, muuten se vetää palkokasvin osan syvälle sieraimeen ja se tietää huonoa jatkon kannalta...
Jippua ei tuntunut hammashoito häiritsevän, ruoho maistuu.