maanantai 12. joulukuuta 2016

Käyntiä, käyntiä, käyntiä...

Pääsin viikonloppuna kumpanakin päivänä Jipun satulaan, harvinaista. Pakkasta on ollut taas mukavasti reilut kymmenen astetta. Saatiin nauttia auringosta. Ratsastin minilaitumella. Siellä on turvallisesti aidat ympärillä. Hieman liukkaan oloinen oli heinäpeltokin, joten tyydyttiin menemään vain käyntiä. Kävely olikin ihan loistava teema tamman kanssa, koska se vastasi kaikkeen lähtemällä raviin; pohkeisiin, kääntäviin apuihin ja siihen, jos vaikka vedin henkeä. Jippu meni iloisesti, mutta oli silti kamalan hätäinen. Jotain se jännittää. Varusteiden pitäisi olla ok, satulaa on nyt kaksi ammattilaista kurkannut ja vyö on wintecin ilmapaneelivyö, mikä pitäisi olla hevoselle mukava. Päässä normisuitset, joissa tällä hetkellä happy mouth-nivelkuolain, jonka Jippu tuntui ottavan hyvin vastaan. 
Satula aavistuksen vinossa, sekin saattaa herkkää tammaa häiritä.
Itse koitan tietysti olla mahdollisimman rento, kuvista näkee omat perisyntini, jalat edessä. Varsinkin yrittäessäni istua mahdollisimman syvälle satulaan, jalat menevät eteenpäin ja nojaan helposti liikaa taakse koittaessani jarrutella kiirehtivää hevosta. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja järjestää aikaa ratsastustunneille vähän useammin. Maaliskuussa olen menossa ystävän kanssa viikonloppuleirille! Odotan jo innolla sitä, hiphei paljon kouluratsastusta. Toivon leiristä oikeaa tehoviikonloppua!

Eilen päästiin siihen lopputulokseen aikamme pellola pyörittyä, että Jippu hieman päristeli ja tuntui rentoutuvan. Tähän oli kiva lopettaa. Ympyrällä se tuntuu rauhoittuvan paremmin, mutta pelkäsin pellon olevan liukas ei tehnyt mieli mitään voltteja ratsastella. 
Matalaryhtinen poni...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti