perjantai 20. tammikuuta 2017

Hiekkakertymä paksusuolessa 19cm x 4cm.

Eilen olimme Jipun kanssa Ypäjällä selvittelemässä suolen sisältöä. Hiekkaa löytyi, kuten jokainen varmasti jo arvasi. Positiivista on kuitenkin se, että eläinlääkärin mukaan tämä kuvassa näkyvä 19cm x 4cm ei ole paljon. Kertymä on ylä- sekä alapinnaltaan tasainen, mikä kertoo kuulemma siitä, että se on tullut luultavasti hitaasti ja tiivistynyt suolen pohjaan. Eläinlääkäri sanoi, ettei näin pieni määrä välttämättä ähkyjä aiheuta, mutta mahdollistahan se aina on, että hiekan päälle kertyy ummetusmassaa... 
Röntgenkuva suolen sisällöstä.
Mukaan saatiin 5kg sanko Eclipsen psylliumia (kokonaisia siemeniä). Tätä olisi tarkoitus upottaa Jipun suolen syövereihin 250g aamuin illoin, kunnes ämpäri on tyhjä. Tänään annoin ekan satsin jo voitokkaasti pellavan ja melassin kera. Päivän juonti tavoitteeksi asetettiin myös 50litraa 2-3viikon ajan. 

Jipusta otettiin myös laajaverinäyte käynnin yhteydessä. Kaikki oli muuten ihan ok, mutta prot arvo (älä kysy mitä se tarkoittikaan) oli hieman alhainen 57 (viitearvo 60-79g/l), mutta se kuulemma voi johtua ihan vain siitä, että tuo hiekka ärsyttää suolta ja suoli päästää proteiinia (??) läpi. 
Jippu klinikan karsinassa selvittämässä päätään.
Jatko-ohjeina oli psylliumkuuri syksyisin ja keväisin. Kontrollikuvia ei tarvita, koska hiekan määrä on niin vähäinen. Ellei jotakin oireita tule myöhemmin. Nyt ei auta muu, kuin toivoa hartaasti, että hiekat lähtisi kävelemään tällä psylliumilla. Jospa myös vetiset kakat saataisiin loppumaan?

Toki klinikalla kehotettiin myös estämään mahdollista hiekan syömistä, esim. turpakopan avulla. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että koppa naamassa jatkuvasti huonontaa hevosen elämänlaatua aikalailla. Eikä se oikein toimi, kun on heinäautomaatti. Eikä meidän tarhaa ole oikein mahdollista muuttaa esim. hakepohjaiseksi pienentämättä sitä reilusti. Joten ehkä vaan mennään säännöllisillä psylliumkuureilla tästä eteenpäin.

torstai 19. tammikuuta 2017

Vatsa vaivaa

Kyllä sitä hevosensa tuntee... Viime viikon maanantaina olin iltapäivän/illan poissa kotoa. Kotiin ajellessa oli inhottava olo, että mitä jos joku hevonen on kipeänä kotona. Noh, pääsin kotiin ja kaikki kuitenkin näytti olevan ihan jees. Hevosia talliin ottaessa kaikki söivät ja olivat pirteitä. Tarhaa siivotessa siellä tosin oli hassuja kahden/kolmen palleron löysähköjä kakkakasoja siellä täällä. En sitten takertunut niihin sen enempää, kun ei mitään muuta ihmeellistä ollut. 

Tiistai aamuna en heti huomannut mitään. Jippu hörisi kovaäänisesti mennessäni talliin. Lykkäsin aamuprogutit sille karsinaan oven raosta ja lähdin ulos laittamaan heiniä. Kuitenkin palatessani talliin tamma piehtaroi karsinassaan hurjasti. Tajusin, ettei sillä ole kaikki hyvin. Laitettuani talliin kunnon valot ja katsottua karsinaan paremmin huomasin, ettei Jippu ollut syönyt oikein yöheiniään. Progutit se oli sen sijaan hotkaissut melkein viimeiseen muruseen. Illan pellavamössönsä se söi myös hyvällä ruokahalulla ja jäi illalla talliin mutustamaan heiniään, vaikka tuskin se niitä kauaa oli syönyt sen jälkeen, kun itse poistuin tallista. 
Otin Jipun käytävälle, se ei olisi halunnut tulla karsinasta pois. Sen hengityksestä huomasi myös, ettei se ollut ihan normaali. Korvalla kuunneltuna mahaääniä kuului ja karsinassa oli vähän lantaa yön jäljiltä. On todella kiva tunne olla ähkyisen hevosen kanssa tallissa / pihatiellä kävelyttämässä sitä, kun samaan aikaan tiedät 2-vuotiaan lapsesi heräävän millä hetkellä hyvänsä sisällä... No onneksi ei herännyt, kun vasta mentyäni herättämään eläinlääkärin tulon jälkeen. Soitin siis päivystävälle eläinlääkärille, joka tuli tunnissa paikalle. Jippu sai kipulääkettä ja mahaan letkutettiin 7litraa suolavettä. Eläinlääkärin mukaan takapäästä tunnusteltuna suolessa tuntui "ummetusmassa". Ummetusähky epäily siis. Kuitenkin Jippu on näistä hevosista parhaiten juova, joten tuntuu hassulta. Toinen epäilys on hiekka, mitä olen miettinyt jo jonkin aikaa, kun lantakin on välillä mitä sattuu. Tänään ollaankin menossa klinikalle hiekkakuvaukseen.

Kipulääke vaikutti hyvin ja Jippu sai mennä tarhailemaan omaan pikkuaitaukseensa. Kävin muutamaan kertaan kävelyttämässä sitä päivän mittaan. Jossain vaiheessa huomasin selvästi tamman piristyneen ja kokeileppa taluttaa nälkäistä suomenhevosta tuossa pihatiellä, jonka varrella kasvaa muka herkullisia rikkaruohoja... Kakkaa Jipulta tuli tasaiseen tahtiin pitkin päivää, aika löysää tosin. Iltapäivällä sille sai antaa pieniä kourallisia heinää, jos kaikki näytti hyvältä. Ja kaikki näyttikin hyvältä ilta yhdeksään asti. Kasilta tarhassa oli vielä pirteä hevonen, ysiltä sama otus makaili katoksessa kyljellään, eikä kiinnostunut enää ruuasta. Ei muuta kuin uutta soittoa eläinlääkärille. Toki oli jo taas päivystysaika, onneksi päivystävä ell. oli sama kuin aamulla! Hän saapui paikalle ja aamuiset toimenpiteet toistettiin. Jippu on hankala pistettävä ja nyt sain jo ihan tosissani puristaa huulipuristimella, jotta saatiin kipulääke menemään. Niin kipeä se ei ollut, ettei olisi laittanu neulaa vastaan. Huulipuristinta piti käyttää myös sen aikaa, kun nenäletku oli paikallaan. Onneksi Jipulla tuo huulupuristin toimii, ettei tarvinnut rauhoittaa. 

Kipulääkkeestä se piristyi heti. Ruokaa sille sai alkaa tarjoilemaan vasta 12h päästä, jotta nähtiin alkaako uudelleen kipuilla lääkkeen vaikutuksen lakattua. Eikä onneksi alkanut. Keskiviikko aamulla se oli virkeä ja joi tarjotut greenline-vedet hyvillä mielin. Aamupäivällä aloin antaa pieniä kourallisia heinää. Sujui hyvin. Ei enää makoilua tai piehtarointia. Sain sen juomaan hyvin maustamalla vettä pellavalla ja greenlinella. Se keskiviikon aikana vain pieniä kourallisia heinää n. tunnin välein. Torstaina minun oli pakko lähteä töihin, onneksi toverini kävi ruokkimassa Jippua 2h välein ja seuraamassa sen vointia, samoin perjantaina, silloin ruokinta oli tosin jo n. 4h välein, eli aika lähellä meidän päivän normaalirytmiä. Lauantaina Jippu pääsi toisten kanssa ja normaaliin heinäruokintaan.
Huh, onneksi tuosta selvittiin, ehdin jo ajatella kaikenlaista pahaa. Tänään tosiaan edessä hiekkakuvaus klinikalla. Varmasti sitä sieltä löytyy. Isompi murheeni on se, millä se saadaan ulos...


maanantai 9. tammikuuta 2017

Pakkaspäiviä ja ratsastusta

6.1. Valoilmiö pakkasaamuna
Pakkasta oli viime viikolla kolmena päivänä reilut -20astetta. Hevoset ulkoilivat normaalisti, mutta tuulen takia kaikilla oli yhtenä päivänä takit ja Popilla joka päivä, koska se hytisee helposti. Liekö vanhuudella tekemistä palelun kanssa, vaikka ponilla muhkea turkki onkin. Perjantaina meillä kävi vuolija siistimässä Popin kaviot. Sillä ei ole ollut mitään arkomis/ontumisongelmia pitkään aikaan, vaikka onkin ollut nyt ilman kenkiä kesästä saakka. Saa olla iloinen. 
Pakkaspäivinä hepat saivat lisäheiniä automaatin annosten lisäksi.

Popilla tulee aina "timatti"ripset pakkasessa.
Lauantaina pakkanen jo helpotti ja luntakin saatiin vähän. Siskoni kanssa saatiin ruunalainaksi ja köpötettiin tuossa meidän pihatietä edestakaisin ja pieni kierros tuossa isommalla hiekkatielläkin. Kokeilumielessä mitä Jippu tuumaa. Se eteni reippaasti. Olin ajatellut meidän kävelevän ruunan hännän takana, mutta pakko oli mennä välillä edelle, ettei tarvinnut koko ajan pidätellä. Nyt Jippu kuitenkin käveli, eikä yrittänyt ottaa raviaskelia ominpäin vaikka reippaasti etenikin. Pitäisi vielä kokeilla turvallisissa olosuhteissa oman auton kanssa mitä Jippu tuumaa, jos auto sattuisi lenkillä tulemaan vastaan. Minulla on nyt sellaiset fiilikset, että kohta voitaisiin lähteä oikeasti maastoon jonkun kokeneen ja rauhallisen, mutta reippaasti kävelevän hevoskaverin kanssa. 
Pihatiellä ottamassa tuntumaa maastoiluun.


Minulla oli uudet kengät testissä. Ostin vaelluskengät talviratsastuskengiksi. Niissä on aika paksupohja, joten olisi pitänyt pidentää jalustimia yhdellä rei'ällä, täytynee muistaa ensi kerralla.