perjantai 20. tammikuuta 2017

Hiekkakertymä paksusuolessa 19cm x 4cm.

Eilen olimme Jipun kanssa Ypäjällä selvittelemässä suolen sisältöä. Hiekkaa löytyi, kuten jokainen varmasti jo arvasi. Positiivista on kuitenkin se, että eläinlääkärin mukaan tämä kuvassa näkyvä 19cm x 4cm ei ole paljon. Kertymä on ylä- sekä alapinnaltaan tasainen, mikä kertoo kuulemma siitä, että se on tullut luultavasti hitaasti ja tiivistynyt suolen pohjaan. Eläinlääkäri sanoi, ettei näin pieni määrä välttämättä ähkyjä aiheuta, mutta mahdollistahan se aina on, että hiekan päälle kertyy ummetusmassaa... 
Röntgenkuva suolen sisällöstä.
Mukaan saatiin 5kg sanko Eclipsen psylliumia (kokonaisia siemeniä). Tätä olisi tarkoitus upottaa Jipun suolen syövereihin 250g aamuin illoin, kunnes ämpäri on tyhjä. Tänään annoin ekan satsin jo voitokkaasti pellavan ja melassin kera. Päivän juonti tavoitteeksi asetettiin myös 50litraa 2-3viikon ajan. 

Jipusta otettiin myös laajaverinäyte käynnin yhteydessä. Kaikki oli muuten ihan ok, mutta prot arvo (älä kysy mitä se tarkoittikaan) oli hieman alhainen 57 (viitearvo 60-79g/l), mutta se kuulemma voi johtua ihan vain siitä, että tuo hiekka ärsyttää suolta ja suoli päästää proteiinia (??) läpi. 
Jippu klinikan karsinassa selvittämässä päätään.
Jatko-ohjeina oli psylliumkuuri syksyisin ja keväisin. Kontrollikuvia ei tarvita, koska hiekan määrä on niin vähäinen. Ellei jotakin oireita tule myöhemmin. Nyt ei auta muu, kuin toivoa hartaasti, että hiekat lähtisi kävelemään tällä psylliumilla. Jospa myös vetiset kakat saataisiin loppumaan?

Toki klinikalla kehotettiin myös estämään mahdollista hiekan syömistä, esim. turpakopan avulla. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että koppa naamassa jatkuvasti huonontaa hevosen elämänlaatua aikalailla. Eikä se oikein toimi, kun on heinäautomaatti. Eikä meidän tarhaa ole oikein mahdollista muuttaa esim. hakepohjaiseksi pienentämättä sitä reilusti. Joten ehkä vaan mennään säännöllisillä psylliumkuureilla tästä eteenpäin.

4 kommenttia:

  1. Hei!

    Toisen blogin kautta kävin lukemassa tämän juttusi ja halusin kertoa, että minulla on "hiekkahevonen", nyt 7-vuotias. Ensimmäisen kerran hiekka löydettiin 2-vuotiaana ja siitä pari vuotta eteenpäin oli melkoista "taistelua" hiekan (eli maa-ainesten, hiekkatarhaa ei ole) kerääntymisen kanssa ja erilaisten suolisto-oireiden kanssa. Koppaa suositeltiin, käytinkin hetken, hevoseni"kuoli pystyyn", tavallaan sulkeutui tästä maailmasta. Otin kopan pois (käytin sitä muistaakseni n.3 vikkoa), loiste palasi silmiin, totein ettei koskaan laiteta koppaa, jos ei ilman pysty elämään nin sitten koko hevonen pois. Aloitin säännölliset psylliumkuurit, chiaa syötän välillä, jatkuvasti menee maitohappobakteeri (kaikki nämä vuodet) ja välillä kohdennettuja vitamiinikuureja. Pienpaali-kuivaheinä viidesti päivässä, kivennäinen ja muutama desi rehua. Hevonen on monta vuotta ollut jo todella hyvässä kunnossa, ei löysiä läjiä, ei suttuista häntää, ei ikävää olotilaa, kaikki normaalisti. Mutta psylliumkuureja en lopeta, koska kyllä tämä ne varmasti tarvitsee läpi elämänsä. Viimeksi kuvautin reilusti yli vuosi sitten ja sanoivat klinikalla että ihan turhaan käyn kuvauttamassa kun kerran olen löytänyt keinon millä homma on hallinnassa.
    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Kurja tilanne, onneksi olet keksinyt toimivat keinot pitää hevosesi kunnossa. Syökö hevosesi maata vai meneekö maa-aineksia vain ruokinnan ja yleisen tonkimisen yhteydessä mahaan?
      Turpakoppa ja asfalttitarha kuulostavat huonoilta vaihtoehdoilta molemmat hevosen mielenterveyden kannalta. En tosiaan pidä tuota koppaa vaihtoehtona muuhun kuin johonkin tilapäiseen ongelmaan, jos on aivan pakko.
      Jippu tykkää tonkia milloin missäkin, vaikka se saa heinää viisi kertaa päivässä. Vapaa heinä taas ei ole oikein vaihtoehto, vaikka ehkä se vähentäisi juurien jne. kaivelua maasta. Eihän noissa psylliumkuureissa ole muuta vikaa, kuin keksiä mitä kaikkea sotkee sekaisin niin hyvänmakuisen soosin aikaansaamiseksi, että psyllium menee alas...

      Poista
  2. Hei!

    Hevoseni nuolee maata ja tonkii sitä, olen kyllä joskus nähnyt syövänkin sitä savipitoista kohtaa. Mutta olen nähnyt kyllä TODELLA monen muunkin hevosen noita samoja asioita tekevän, ei kaikki kuitenkaan oireile, vaan ensimmäinen (ja viimeinen) oire voi olla se kuolettava ummetusähky.
    Näiden vuosien aikana olen ollut niin monien eri eläinlääkäreiden kanssa tekemisissä, ruokinta-asiantuntijoiden, kaivanut kivet ja kannonkolot, etsinyt syytä. Hevostani on kuvattu monta kertaa, tutkittu, on otettu verikokeita jossa katsotaan kivennäis,-ja hivenainearvoja, on katsottu kaikkkea mikä ikinäkään voisi johtaa maan nuolemiseen. Minulle on kerrottu että maata syöviä hevosia on ollut aina, nyt niitä vaan tutkitaan ja ne tulevat esille. Monet luonnon eläimet myös tekevät tätä, asiaa on ihan tutkittu.
    Kaikki mahdolliset psylliumin juottokeinot olen minäkin kokeillut...parhaaksi näiden vuosien aikana olen todennut nestemäisen melassi-siirapin. En haluaisi sitä syöttää, mutta kuurien aikana annan psylliumin sen kanssa ja ihan hyvin saan menemään, kun muiden mausteiden kanssa antaminen on ollut vähän "tappelua".
    Terkuin Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämäkin joskus nuoleskelee savikohtia. Jipun emä varsinkin nuoleskeli savimaata (ei koskaan suurempia vatsavaivoja) ja tuntuu että jos yksi nuoleskelee maata niin muu lauma seuraa sitten perässä. Saas nähä miten keväällä, kun tätä emä tammaa ei nyt enää ole.

      Tuo melassisiirappi on meilläkin toiminut, vaikkakin sitä saa laittaa aika paljon. Varsinainen sokeripaukku. Racing mash tuntuu myös maittavan aika hyvin toistaiseksi. Jippu on vaan sen verran kevyellä työllä tällä hetkellä, että harmittaa syöttää sille isoa määrää väkirehuja. Onneksi psylliumkuuri ei kestä ikuisesti!

      Poista