lauantai 18. helmikuuta 2017

Mietiskelyä kavioista

Olen saanut uusia oivalluksia kavioista, kengättömyydestä ja kengityksestä, kun kengättömien vuolija Terhi on käynyt meillä Popin kavioita hoitamassa. 

Suunnitelmissa on laidun kauden alussa nakata Jipulta rautakengät nurkkaan ja toivottavasti siirrytään pysyvään kengättömyyteen. Aion opetella vuolemaan sen verran, että pärjäämme aluksi yksi-kaksi vuoluväliä omillamme.  Ostoslistalle lisätään siis vuoluvälineet ja bootsit Jipulle. Vuolijamme järjestää vuolukursseja ja lupasi keväämmällä pitää minulle kurssipäivän. Viimeksi käydessään meillä hänellä oli mukana muutamia bootseja, joita hän jälleenmyy. Tossuvalikoima on kyllä laajentunut niiden aikojen jälkeen, kun ostin Popille easyboot epicit. Popin tossuista en oikein tykkää, ne on mielestäni hankalat pukea ja riisua, eivätkä oikein istu Popin kavioihin. Tosin valikoima shettikselle oli ainakin tuolloin aika suppea. Toiveissa on löytää Jipulle helpot, näppärät ja kestävät töppöset. 

Toisaalta Jippu on pärjäillyt rautakenkiensä kanssa ihan hyvin. Kengät pysyvät jaloissa ja hokkien kanssa ei ole sattunut mitään suurempia polkemia tai haavereita. Säteet ovat kuitenkin mielestäni kaventuneet ja keskelle tullut halkeama tai rako tai miksi sitä kutsuisi, joka lähtee ylös kohti kantapalloja. Myös säteiden sivut, kohta jossa tilsakumi on lähellä sädettä ovat aika röpelöiset. Saas nähdä mitä yllätyksiä sieltä seuraavassa kengityksessä paljastuu. Ja onhan se tosi, että paljas kavio toimii kuten kavion kuuluu toimia aina paremmin, kuin rautakengällä varustettu. 

Yksi juttu ihmetyttää; nimittäin se, että vasemmasta takakaviosta keskikohdan sisäpuolelta on hävinnyt pala. Siis kavio on kulunut siitä kohtaa aika paljonkin. Koitin miettiä mikä on muuttunut, onko vuolussa/kengityksessä jotain erilaista, tai onko hevosella joku lihasjumi tms. että askeltaa erilailla kuin ennen. No en keksinyt ainakaan vielä syytä tähän. 
Vasen takakavio, punaisten viivojen välissä on kulunut kohta.
En tiedä onko tämä kengättömyys-innostukseni jotain kukkahattutäteilyä ja onko se pysyvä ratkaisu, mutta ainakin olen tietoisempi ja kiinnostuneempi aiheesta kuin ennen ja minulla on osaava vuolija tukenani. Nämä nyky "talvet" vain vähän hirvittävät, kun jäätä on kaikkialla enemmän ja vähemmän. Toisaalta nykytossuja nastoitettuina voi varmaan tarhassa pitää pahimpina päivinä. Popillakin oli eilen bootsit kavioissaan tarhassa, kun torstai iltana satoi hetken aikaa kaatamalla vettä, joka sitten mukavasti jäädytti kaikki paikat peilijääksi... 

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Ensimmäinen oikea maastoratsastus.

Me olemme Jipun kanssa ottaneet isoja edistysaskelia tänä viikonloppuna ratsastuksen parissa. Eilen Herra Ruuna oli talutuslenkillä oman ihmisensä ja hoitajansa kanssa maastossa ja minä tuppasin Jipun kanssa mukaan. Autoja kohtasimme useamman, ohitukset sujuivat hienosti! Harjoittelimme tätä oman auton kanssa jokunen viikko sitten etukäteen. Muutama "vaarallinen pusikko" ja pelottava kivi matkalle osui, mutta niistäkin selvittiin. Jippu on reipas kävelijä, joten menimme suurimman osan lauantain kävelystä etunenässä ruunan katsellessa maisemia kaikessa rauhassa. Peltotiellä otettiin pienet pätkät ravia. Tällä retkellä olimme noin tunnin. 
Lauantaina lenkille lähdössä. Kuvista kuuluu kiitos ruunan omalle ihmiselle.

Puskassa vaanii kivi...
Tänään lähdimme uudelle lenkille maastoon ruunan ja hoitajansa kanssa, hän oli tällä kertaa myös ratsain. Menimme sport trackerin mukaan 9,5km lenkin, joka kesti noin 1h40min. Lenkki sisälsi tuota tylsää hiekkatietä, mutta myös metsätietä ja peltotietä. Minulla on kova innostus etsiä ja tutkia uusia reittejä lähistöltä. Kuulostaa ehkä hassulta, että enkö ole kuudessa vuodessa kolunnut jo lähi pusikoita, mutta Josen kanssa emme pitkiä lenkkejä enää tehneet, joten monet polut ja tienpätkät on tutkimatta. Lisäksi ruunan hoitaja on näiltä seuduilta kotoisin ja tietää enemmän reittejä kuin minä, joten häneltä saa hyviä vinkkejä. 

Tänään menimme Jipun kanssa välillä edeltä ja välillä turvallisesti toisen hännän takana. Jipusta huomaa, että se on kokematon. Se säpsähtelee rapsahduksia ja sellaisia, että toisen ratsastajan raippa osuu aurauskeppiin (kyllä nauratti)... Kuitenkin tamma tuntuu olevan reipas ja ennen kaikkea utelias maastoilija, joka pelottavassa kohdassa tuumaa ja katsoo, mutta suostuu sitten jatkamaan eteenpäin. Otettiin muutamia ravipätkiä, mutta pääosin rauhallinen lenkki. En halua ratsastaa Jippua väsyksiin, jotta tämä touhu pysyy mukavana sen mielestä. Ehdimme kyllä mennä reippaammin molempien kunnon kasvaessa. Lisäksi on mukava huomata, että tamma malttaa seistä paikallaan, jos pysäytän sen, eikä rupea heti steppaamaan tai muuten pyörimään. Inhoan hevosia, jotka eivät malta seistä hetkeäkään paikoillaan.
Sunnuntain ratsastus kartalla.
Tallissa tarjoiltiin lämmintä pellavavettä ja Jippu sai loimen selkäänsä. Kovin hikinen se ei ollut, kainaloista ja ryntäiltä vähän. Täytynee hieroa se lähipäivinä, tälläinen lenkkeily on sille sen verran uutta. Vaikka rennostihan se tuolla maastossa loppuviimein meni. IHANAA, oman "varsan" kanssa ensimmäisiä kertoja oikeasti maastossa. Huikea fiilis!

torstai 2. helmikuuta 2017

Psylliumkuuri syöty.

Jipun kymmenen päivän psylliumkuuri on nyt onnellisesti ohi. Viimeinen annos oli sunnuntaina. Muutamien kokeilujen jälkeen totesin parhaaksi syöttötavaksi laittaa racing mashia 2dl ja 1dl pellavaista. Näistä turvotin mössön johon sekoitin psylliumsiemenet juuri ennen tarjoilua. Puuro oli mallia syötävä/ryystettävä. Eli ei ihan lientä. Nesteen saamisen turvaamiseksi kyseisen vellin perään tarjoiltiin ämpärillinen vettä, jossa oli greenlinea mausteena. Upposi ihan kiitettävästi. Huh! Ja tämä siis kaksi kertaa päivässä.

Lanta muuttui kuurin aikana kiinteämmäksi, eikä sen mukana tule enää vettä. Jipun vaaleahko häntä on pysynyt nyt puhtaana. Sillä on tapana karsinassa kakkia häntä lähellä seinää, joten aamuisin häntä on ollut välillä aika kamalan näköinen. Toivottavasti tämä olisi nyt pysyvää, ettei lanta löysistyisi hetken päästä uudestaan...
Kiinteitä palleroita...
Olen myös nyt jälkeen päin yhdistänyt, että välillä tammaa on kiukuttanut harjattaessa, niin ehkä syynä ovat olleet vatsavaivat. Mene ja tiedä. Yleensä hevosilla jokin syy on kiukutteluun. Tosin herkkis-Jippu kyllä ilmoittaa myös lihasjumit samalla tavalla harjauksen yhteydessä. 

Tekisipä mieleni tutkituttaa suoliston kolibakteerit Jipulta. Ihan uteliaisuudesta, kun nyt on esiintynyt jonkin verran lannan syömistä. Tosin voihan se johtua myös tekemisen puutteesta tai jostain muusta...

Ps. Ähkyhoidon eläinlääkärikulut + klinikalla tehty hiekkatutkimus maksoivat yhteensä 701e. Vakuutus korvasi laskuista yhteensä 493e.