perjantai 31. maaliskuuta 2017

Hammashoidot ja tummia pilviä.

Eilen meillä oli hammaslääkäripäivä. Naapurikunnan eläinlääkäri tuli raspaamaan Popin ja Jipun hampaita. Jippu sai myös flunssa rokotuksen.

Popilla on ihan hyvät hampaat ikäisekseen. Kahdessa hampaassa oli kariesta, mutta vain lievää. Kuulemma juuri nämä hampaat ovat yleiset mihin sitä hevosilla voi tulla. 

Jipulla oli joku hammas vielä osittain puhkeamatta ja sillä on pientä yläpurentaa. Lisäksi hampaissa oli sellaisia koloja (en saa sitä sanaa enää mieleeni, mikä näiden nimitys oli), mutta ne kuulemma ovat normaalit vielä 5-vuotiaalla ja täyttyvät myöhemmin). 

Jippu saatiin myös rauhoitettua ja rokotettua kivasti huulipuristimen kanssa, eikä mitään ylimääräistä draamaa tullut. Se siis inhoaa pistämistä yli kaiken. Juttelin eläinlääkärille Jipusta, miten se on muuttunut talven aikana kuin eri hevoseksi. Se on aina ollut kiltti ja utelias, nyt useimmin kiukkuinen ja säpsähtelevä. Eläinlääkärin ensimmäinen kommentti oli "vatsahaava". Toki jokin muukin kipu voi tehdä kiukkuiseksi, mutta kuvailmani käytös kuulemma sopisi mahahaavaan. Ratsastamisesta ei oikein ole tullut mitään, kun tamma tuntuu välillä kuin se saisi sähköiskuja... Voipi olla, etten nyt sitten saa tältä ajatukselta mielen rauhaa vaan täytyy varata aika tähystykseen. Hirvittää vain se paasto ennen tähystystä. Miten semmoinen edes onnistuu? Hevosparka syö nälissään varmaan tallista seinät, jos ei ruokaa saa. 
Vuoden takainen kuva Jipusta ja Popista 2.4.16
Tälläistä kuvaa ei Jipusta tällä hetkellä saisi, koska se on useimmiten kiukkuinen myös tarhakavereille, eikä kellään ole sen ruuille asiaa...

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Yrttejä Jipulle

Tilasin Jipulle yrttejä. Sekoitus sisältää nokkosta, ruusunmarjaa, lakritsinjuurta, pujoa, maarianohdaketta, isorantasappea, kamomillankukkaa, siankärsämöä, inkivääriä, fenkolia, piparminttua ja voikukanlehtiä. Näiden pitäisi puhdistaa ja tasapainottaa suolistoa. Annos on 1,5dl aamu- ja iltaruokinnan yhteydessä. En ole aiemmin käyttänyt hevosille yrttejä, paitsi itse kuivattamaani nokkosta, pihlajan- ja aronianmarjaa. Avoimin mielin lähdin näitä kokeilemaan. 
Jippu ei ole oikein ollut oma itsensä tänä talvena. Se on ärtyisä ja säpsy, kiukuttelee sekä hevoskavereille, että ihmisille. Harjatessa se saattaa näyttää hampaita ja huitoa takajalalla. Tälläinen käytös ei ole ollenkaan sen tapaista, se on aina ollut kiltti ja lempeä hevonen. Olen ratsastanut sillä niin vähän, etten usko sen olevan kipeä mistään liikutuksen takia, maha on voinut aika hyvin viimeisen psylliumkuurin jälkeen, vettä ei kakan mukana ole tullut, häntä on pysynyt siistinä. Hampaat on katsottu lokakuussa ja ensi viikolla tulee eläinlääkäri rokottamaan Jipun ja saa katsoa samalla taas hampaita. Muutenkin ajattelin jutella tästä hänen kanssaan, josko hänellä olisi jotakin ajatuksia.

Yksi syy tälle kiukkuiselle käytökselle voisi liittyä lauma-kuvioihin. Jippu otti Josen hautaamisen jälkeen johtajan paikan, mutta on todella epävarma ja käyttää todella paljon "voimaa" esim. ajaessaan toisia pois jostakin. Herra Ruunan kanssa ne tulevat jollain tapaa toimeen ja voivat olla vierekkäin katoksessa, mutta mitään sydän ystäviä ne eivät ole.  Myös näin kevään tullen kiimat saattavat tietysti sotkea tammahevosen ajatuksia ja oloja. Laidunkauden alkuun ei ole enää kuin pari kuukautta. Toivottavasti tamman fiilikset muuttuvat, kun se pääsee laitumeen. Ja jos muuttuvat, sekin kertoo jostain... Ei ole mielekästä touhuta hevosen kanssa joka on kiukkuinen. Eikä ole mukavaa olla epätietoisuudessa, kun ei oikein osaa nyt yhdistää mistä tämä käytös johtuu. 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Aurinkoa ihanaa!

 Aurinkoinen viikonloppu takana päin. Kyllä tästä valosta vaan saa voimaa. Aamulla kuuden aikaan ei ole enää yhtään niin pimeää kuin vielä hetki sitten! Lauantaina järjestin itselleni jännitystä lähtemällä Jipun kanssa ihan kahdestaan maastoon. Tuohon ihan läheiselle peltotielle vain mentiin, eikä tosin loppujen lopuksi tarvinnut liikoja jännittää - onneksi. Jippu on siitä kiva, että nähdessään jotakin "jännää" se pysähtyy ihmettelemään ja suostuu tilannetta tarkasteltuaan jatkamaan matkaa. Näin siis ainakin tähän asti. Tänäänkin olin suunnitellut pientä ratsastusta lähimain, mutta enpä sitten lähtenyt kun tuossa tiellä meni koko päivän tukkirekka edestakaisin. Kunhan kaverin kenttä sulaa ja päästään sinne ratsastamaan, täytyy pyytää satulan sovittajaa katsomaan Jipun satulaa. Onhan hevonen pulskistunut ja ehkä vielä kasvanutkin viime kesästä. 

Nämä kuvat on otettu tänään. Pitkästä aikaa teki mieli ulkoiluttaa kameraakin. Olen kuvannut viime aikoina tosi vähän, ei vain tuo pimeys ja sade houkuttele sen harrastuksen pariin ollenkaan. Hevoset paistattelivat auringossa tyytyväisinä. Täällä ei vielä talvikarvat suuremmin irtoile, mutta ei siihen varmaan kauaa enää mene, että karvasirkus alkaa. Popin kanssa olisi ajatus poiketa huhtikuussa match show-näyttelyyn, jos sinne vielä mahtuu mukaan. Kevät on näyttelyiden aikaa, vaikka hevoset ovatkin kaikista kauhtuneimman näköisiä juuri vaihtaessaan karvoja. Mielessä on myös pyörinyt jos Popin klippaisi kesän alussa, kun sillä kestää aina heinäkuulle tiputtaa talvivillansa ja sitten alkaakin jo samantien uuden karvan kasvatus. Liekö ikä vaikuttaa tässäkin. Poni täyttää elokuussa kunnioitettavat 27-vuotta! 


torstai 2. maaliskuuta 2017

Onko tässä mitään järkeä...

Välillä aika usein nykyään herää otsikon ajatus, kun tulen tallista sisälle illalla klo 23. Sataa vettä tai räntää, on pimeää ja koleaa, on paljon hommaa; tarhan siivous, vesien laitto ulos ja karsinoihin, padan veden lämmitys, heinäautomaatin täyttö (nämä kaikki otsalampun valossa), heinien laitto karsinoihin (jos sitä ei ole päivällä tehnyt valmiiksi), hevosten sisälle ottaminen, mahdollisten loimien riisuminen ja kuivumaan ripustus, kivennäisten ym. ruokien annostelu ja jako, hetken kuluttua kippojen pois keräys ja mitähän vielä. Tähän kaikkeen menee päivästä riippuen vajaasta tunnista puoleentoista.

Miksikö teen tämän kaiken myöhään illalla? Siksi, koska se on helpointa tehdä lapsen ollessa jo nukkuessa. Lisätään yllä olevaan listaan vielä se, että välillä juoksen kesken hommien sisälle, jos itkuhälyttimenä toimivasta radiopuhelimesta kuuluu jotakin siihen viittaavaa, ettei poika nukukkaan. Kuten tänään, kun kesken tallihommien juoksin sisälle ja vierähti noin puolituntia, että pääsin taas ulos. Kyllä sapetti, voin kertoa.

Välillä tuntuu, että on ihan näännyksissä. Aamulla mielelläni herään ennen lasta laittamaan hevosia ulos, välillä siivoan myös karsinat samaan syssyyn. Poika herää seitsemän - puoli kahdeksan aikoihin joten harvemmin ehdin enää nukkumaan uudelleen. Yöunille jää aikaa 5-6h, mikä on itselleni turhan vähän. On rentouttavaa istahtaa koneelle tai katsoa hetki jotakin sarjaa, kun tulee tallista sisälle.

No nyt joku ajattelee, että mitä tuo tuossa valittaa... Niin saanhan pitää hevosia omassa pihassa jne. Nykyään tuntuu vain siltä, onko siinäkään mitään järkeä, että lappaa kakkaa jatkuvasti ja ruokkii ja tekee kaikkea muuta hevosen pitoon liittyvää, muttei ehdi/pysty harrastamaan sen hevosen kanssa mitään, kuin pienen hetken viikonloppuisin, jos silloinkaan. Lisäksi rahaa menee tähän kakka-heinä-rumbaan monta tonnia vuodessa. No raha on sivuseikka, monet harrastukset maksavat x-määrän rahaa. Tässä vaiheessa joku miettii, että veisi hevosensa muualle täysihoitoon. Tämäkään ei tee autuaaksi, miksi maksaa siitä että se hevonen asuu jossakin muualla täysihoidossa ja ehtii viikonloppuisin käydä sen saman ajan touhuamassa sen kanssa, kuin sen asuessa tässä kotona. En usko, että lähtisin viikolla lapsen kanssa tallille vain paijailemaan sitä hevosta. 

Tälläistä tämä elämä on. Minkäs teet. Ja toki joku on tässä kohtaa sanomassa sitä, että lapsi kasvaa ja tilanne muuttuu. Näinhän se on. Ajatus ei vaan anna yhtään voimaa juuri tähän hetkeen, jossa nyt eletään. Olen todella huono vaivaamaan muita ihmisiä lapsen tai hevosten takia, jos ei ole aivan pakko. Turhauttaa. Onneksi välillä saa karata töihin ja olla yötä poissa kotoa. Saa jättää toisen hartioille koko sirkuksen hetkeksi. Kesällä tilanne helpottaa, kun hevoset siirtyvät laitumelle. Sitä odotellessa. 

Kiitos ja anteeksi tämä vuodatus.