lauantai 24. kesäkuuta 2017

Tankkeri kentällä

 Jipulle on tullut "muutama" kesäkilo laitumella. Osa pyöreydestä taitaa olla tosin turvotusta, joka toivottavasti häviää viimeistään syksyllä. Ruohon ollessa uutta ja vahvaa meni Jipun vatsankin todella löysäksi (lehmän läjiä), vaikka oltiinkin kotona totuteltu vihreään. Onneksi lanta alkaa olla jo kiinteään päin. Olisi helppoa, jos kotona olisi suuri laidun. Voisi päästää hevoset osaksi päivää syömään ja sulkea taas tarhaan pitämään paussia syömisestä. Vai olisiko ratkaisu tulevia vuosia ajatellen tuoda hevoset vasta heinäkuussa laiduntamaan, jolloin ruoho ei olisi enää niin tuoretta? 

Jipun talven mahaongelmien jälkeen minua tietysti jännitti, kun laitumelle siirtyminen veti Jipun mahan niin löysäksi. Tamma on kuitenkin ollut todella hyvän tuulinen hoitaessa, joten en usko sen olevan kipeä mahastaan. Se on nimittäin nyt kuin erihevonen, jos muistelen talvea ja tamman kiukkuista olemusta. Jippis on palannut omaksi uteliaaksi, ystävälliseksi itsekseen, joka tulee innokkaasti tarhasta vastaan ja haluaa tutkia ja ihmetellä kaikkea.

Kuvat ovat perjantailta, kun juoksutin Jippua kentällä vapaana. Se menee ympärilläni melkein kuin olisi liinassa. Jos kehun sitä ja sanon hyvää, se kääntyy heti ja tulee luokse. Laukkaakin otettiin muutama kierros. Yllätyin kuinka pienellä kannustuksella sain Jipun laukkaan. Eikä se saanut mitään pierupukkihepuleita, kuten emällään oli tapana juoksuttaessa laukkaa. Lopuksi pidettiin evästauko. 







<3

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Jännittäjä ja raketti

Alkuviikosta kaverini oli meillä käymässä ja sain hänet ratsastamaan Jipulla. On mukava nähdä se välillä jonkun toisen ratsastamana, eikä aina selästä päin. Jippu ei ole ihan helpoimmasta päästä, se on aika herkkä ja jännittää ratsastamista jonkin verran. Tämä ilmenee kiirehtimisellä ja sillä ettei se alkuun malttaisi pysähtyä. Jossain vaiheessa se yleensä rentoutuu ja ratsastus päätetään rentoihin tunnelmiin mikäli mahdollista. Uskon ajan ja hyvien kokemusten auttavan tähän. Vinossa olevaa satulaa tamma ei siedä yhtään. Heinäkuun aikana ohjelmalistalla on pyytää vihdoin satulan sovittaja, koska nyt satuloiden testaus ratsain onnistuu. Haaveissa olisi toiseksi satulaksi koulusatula. Lisäksi joudun hankkimaan uuden pidemmän satulavyön, jollei Jipun "laidunpöhö" ala kohta sulaa...

Ilman kenkiä se on pärjäillyt toistaiseksi kentällä ja laitumessa hyvin. Eilen oli vuolu ja Jippu sai kehuja kavioistaan. 
Harjauspuomilla

Tämä on mielestäni hauska kuva, jotain kiinnostavaa tuolla ilmeisesti tapahtui.

Popi rentoutumassa lenkin jälkeen.
 Popin kanssa olen ajellut muutaman kerran viikossa. Mummoponissa virtaa riittää ja se on aina reippaana lähdössä lenkille. Kaverini kanssa olimme muistelemassa vanhoja ja kävimme ajelulla tuolla hiekkatiellä. Poni joka ei pelkää autoja tai traktoreita kyttäili eräälle pellolle tiiviisti ja lähti yhtäkkiä kuin raketti laukkaa eteenpäin. Hetken jo mietin pysähtyykö se vasta tallilla, mutta saatiinpa se rauhoitettua pienen matkan päästä. En tiedä mikä moisen kohtauksen aiheutti, mutta easyboot epicit pysyivät aika huonosti menossa mukana. Vuosia sitten hankkiessani Popille bootseja ei malleja shettiksille juurikaan ollut. Nyt tekisi mieli päivittää ponin tossut ja ostaa jotkut istuvammat, jotka pysyisivät reippaammassakin vauhdissa mukana. Ehdotuksia ja kokemuksia otetaan vastaan.

Alla muutama ratsastuskuva alkuviikolta.



torstai 8. kesäkuuta 2017

Poni liikkuu

Popi on nyt liikkunut kärryjen edessä muutaman kerran viikossa miten nyt olen sitä ehtinyt ajamaan. Tamma on kyllä ihan rapakunnossa, mutta liikkuu silti mielellään ja menisi kovempaa kuin on tarve. Kärryihin pitäisi askarrella selkänoja, jotta apukuskin olisi turvallisempi olla kyydissä. Toistaiseksi ollaan pyöritty vain laitumen ympärillä kujalla, mutta pitäisi napata kotoa tallista töppöset mukaan ja lähteä hiekkatielle vaihtelun vuoksi.


Tää poniajelu on hauskempaa kuin muistinkaan. Tätä jatkamme talvellakin varmasti! Nyt kun apukuskikin tuntuu innostuneen hieman ajelusta.