lauantai 24. kesäkuuta 2017

Tankkeri kentällä

 Jipulle on tullut "muutama" kesäkilo laitumella. Osa pyöreydestä taitaa olla tosin turvotusta, joka toivottavasti häviää viimeistään syksyllä. Ruohon ollessa uutta ja vahvaa meni Jipun vatsankin todella löysäksi (lehmän läjiä), vaikka oltiinkin kotona totuteltu vihreään. Onneksi lanta alkaa olla jo kiinteään päin. Olisi helppoa, jos kotona olisi suuri laidun. Voisi päästää hevoset osaksi päivää syömään ja sulkea taas tarhaan pitämään paussia syömisestä. Vai olisiko ratkaisu tulevia vuosia ajatellen tuoda hevoset vasta heinäkuussa laiduntamaan, jolloin ruoho ei olisi enää niin tuoretta? 

Jipun talven mahaongelmien jälkeen minua tietysti jännitti, kun laitumelle siirtyminen veti Jipun mahan niin löysäksi. Tamma on kuitenkin ollut todella hyvän tuulinen hoitaessa, joten en usko sen olevan kipeä mahastaan. Se on nimittäin nyt kuin erihevonen, jos muistelen talvea ja tamman kiukkuista olemusta. Jippis on palannut omaksi uteliaaksi, ystävälliseksi itsekseen, joka tulee innokkaasti tarhasta vastaan ja haluaa tutkia ja ihmetellä kaikkea.

Kuvat ovat perjantailta, kun juoksutin Jippua kentällä vapaana. Se menee ympärilläni melkein kuin olisi liinassa. Jos kehun sitä ja sanon hyvää, se kääntyy heti ja tulee luokse. Laukkaakin otettiin muutama kierros. Yllätyin kuinka pienellä kannustuksella sain Jipun laukkaan. Eikä se saanut mitään pierupukkihepuleita, kuten emällään oli tapana juoksuttaessa laukkaa. Lopuksi pidettiin evästauko. 







<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti