keskiviikko 23. elokuuta 2017

Hevosvalokuvauskurssilla 13.8.

Olinpa tuossa muutama viikko sitten hevosvalokuvauskurssilla. Kurssin järjesti Petra Lönnqvist (Hestafoto). Kurssi pidettiin ihanissa maalaismaisemissa Ankis stall-islanninhevostallilla Kirkkonummella. Sää pysyi ihmeen hyvänä, vaikka etukäteen oli ennustettu sadetta. Sain paljon uutta intoa kuvausharrastukseen ja hyviä vinkkejä miten hevoset saa esiintymään edukseen kuvissa, tosin avustaja on aika ehdoton hienojen hevoskuvien ottamista varten (poseerauskuvat). Kuvien jälkikäsittelyssä minulla on vielä paaaaljon opeteltavaa ja parempi ohjelmistokaan ei olisi pahitteeksi, mutta tässä nyt kuitenkin omia suosikkeja yli 1000 kuvan joukosta:










Jatkoa seuraa...

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Sunnuntai köpöttely

Elämän pieniä iloja ja ihmeitä... 

Olimme tänään maastossa! Lähdettiin aamusella puoli yhdeksän maissa maastoilemaan Herra Ruunan ja vuokraajansa seurassa. Tehtiin semmoinen noin 10 kilometrin rauhallinen köpöttely tuolla hiekkatiellä. Autoja ei tullut, eikä näkynyt oikein muutakaan liikettä. Tähän tähtäsinkin, että saadaan ihmetellä niitä pelottavia punaisia postilaatikoita ja jättimäisiä vesilammikoita ihan rauhassa. Haha! Jippu oli kyllä reipas, tykkäsi mennä edellä, toki muutamassa paikassa oli turvallisempaa jättäytyä ruunan hännän taakse ja kurkkia sieltä outoja asioita. Toki itseäkin väkisin jännitti vähän tämä retki alkuun, itsesuojeluvaisto on hieman kehittynyt tässä kymmenen vuoden aikana ja varsinkin sen jälkeen kun sain lapsen. 
Jipulla oli etujaloissaan EF:n all terrain bootsit nyt kolmatta kertaa. Hyvin pysyivät toffelit paikoillaan kavioissa, eikä tälläisellä köpöttely lenkillä bootsien sisälle ollut mennyt juuri ollenkaan hiekkaa.  Jipulla on vähän vennot vuohiset ja tuntuu että bootsit jäävät edestä aika "auki" tai miten sitä selittäisi, eivät mene kovin tiiviisti vuohisen ympärille. Saapa nähdä miten toimivat reippaamassa menossa...
Lenkin jälkeen oli tietty jo nälkä.
Taisi nuori tamma hieman väsyä parin tunnin kävelyllä. Ei fyysisesti niinkään, mutta henkinen puoli onkin toinen asia, kun uutta ihmeteltävää oli paljon. Välillä tamma kulki nenä maassa, kuin vainukoira. Tiedä sitten kuka tai mikä tiellä oli kulkenut ennen meitä. 

On sanottava, että nosti kyllä omaa motivaatiota ja fiilistä tälläinen "yksinkertainen ja tylsä" köpöttely aikalailla. Tätä olen kaivannut; maastoilua rennolla mielellä höpötellen maailman menosta mukavan seuralaisen kanssa! 

perjantai 4. elokuuta 2017

Arvatkaas mitä!

JES!! Kerrankin sai olla klinikalla hymy naamalla. Hiekka on toistaiseksi poissa kokonaan ja Jipun suolisto ilmeisesti toipunut hyvin, koska verikokeissa aikaisemmin alakantissa ollut proteiiniarvo oli noussut normaali rajojen sisälle (jos suolessa vaurioita proteiini tihkuu läpi ja veriarvo laskee). 
 Nyt vain suunnittelemaan talven ruokintaa ja muuta elämää niin, ettei hiekkaa pääsisi kertymään enää samaan tapaan! Tosin liekö mahahaavalla ollut osuutensa tähänkin...

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Höpötystä ja muutama puhelinkuva

Viime sunnuntaina kävin Jipun kanssa kävelylenkillä maastossa. Tai tuolla hiekkatiellä... Menimme aamulla heti seitsemän jälkeen. Pihasta ei olla täällä poistuttu vielä kertaakaan tänä kesänä ennen tätä. Siksi valitsin aikaisen aamun, koska liikennettä on super vähän, mikäli hevonen laittaa ranttaliksi. Yhtään ketään ei lopulta vastaan tullut. Itse olin jalkaisin, Jipulla varusteina suitset (varmuudeksi), naruriimu ja etujaloissa uudet lenkkarit. Tämä oli samalla vähän testiajoa niille. 

Muutamaa postilaatikkoa/ pihaa/ puskaa tamma kyttäili, mutta muuten köpötteli vieressäni varsin mallikkaasti. Eikä ollut moksiskaan tossuistaan. Eikä myöskään arkonut. Tuo tie oli tosin aika hienoa hiekkaa, eikä siellä ole isompia kiviä seassa, kuten kotitiellämme. 
Kuvitus kuvina puhelinkuvia tältä  kesältä.
Perjantaina menemme Jipun kanssa klinikalle hiekkakuva numero kolmoseen. Jännitys tiivistyy mitä kevään psylliumkuuri ja laidun ovat saaneet aikaan. Vai ovatko mitään? Ainakin tamma on voinut paremmin. Haluan otattaa myös verikokeet, jotta näkee onko niissä muutoksia edellisiin. 

Ensi talveksi hevosten elämä meillä kotona muuttuukin vähän, sillä aloitimme tallin muuntamisen pihatoksi viime viikonloppuna. Jännittävää. Ruokinnan saan järjestettyä tiheämmin myös yöllä, kun hevoset saavat ulkoilla vapaasti. Lisäksi luulen Jipulle sopivan paremmin vapaan liikkumisen, kuin karsinassa seisoskelun, vaikka yöt eivät meillä 8-9h pidempiä ole, mutta sekin voi olla jollekkin hevoselle liikaa. Talliin jää yksi karsina hevosen kuivattelua ja sairastapauksia varten + hoitotila. Lämminvesivaraaja on myös tämän syksyn hankintalistalla ja siitä olen aika innoissani, koska talvella olen kantanut talliin lämmintä vettä talosta ja se on aika työlästä, vaikkei matka pitkä olekaan. Ihanaa myös päästä pesemään käsiään ja kuolaimia lämpimällä vedellä! 

Ja vaikka laidunpaikassa ihanaa onkin, kun hevoset saavat syödä ja niillä on paaaljon tilaa liikkua ja minulla kenttä missä ratsastaa, alan jo vähän odottaa kauraturpien kotiin paluuta, vaikka se tietääkin työtä ja sitä, etten juuri itse pääse sen jälkeen mihinkään. 
Mut on ne vaan niin <3
Tässä on jotenkin samaa profiilia, kuin isässään Jämptissä?