sunnuntai 6. elokuuta 2017

Sunnuntai köpöttely

Elämän pieniä iloja ja ihmeitä... 

Olimme tänään maastossa! Lähdettiin aamusella puoli yhdeksän maissa maastoilemaan Herra Ruunan ja vuokraajansa seurassa. Tehtiin semmoinen noin 10 kilometrin rauhallinen köpöttely tuolla hiekkatiellä. Autoja ei tullut, eikä näkynyt oikein muutakaan liikettä. Tähän tähtäsinkin, että saadaan ihmetellä niitä pelottavia punaisia postilaatikoita ja jättimäisiä vesilammikoita ihan rauhassa. Haha! Jippu oli kyllä reipas, tykkäsi mennä edellä, toki muutamassa paikassa oli turvallisempaa jättäytyä ruunan hännän taakse ja kurkkia sieltä outoja asioita. Toki itseäkin väkisin jännitti vähän tämä retki alkuun, itsesuojeluvaisto on hieman kehittynyt tässä kymmenen vuoden aikana ja varsinkin sen jälkeen kun sain lapsen. 
Jipulla oli etujaloissaan EF:n all terrain bootsit nyt kolmatta kertaa. Hyvin pysyivät toffelit paikoillaan kavioissa, eikä tälläisellä köpöttely lenkillä bootsien sisälle ollut mennyt juuri ollenkaan hiekkaa.  Jipulla on vähän vennot vuohiset ja tuntuu että bootsit jäävät edestä aika "auki" tai miten sitä selittäisi, eivät mene kovin tiiviisti vuohisen ympärille. Saapa nähdä miten toimivat reippaamassa menossa...
Lenkin jälkeen oli tietty jo nälkä.
Taisi nuori tamma hieman väsyä parin tunnin kävelyllä. Ei fyysisesti niinkään, mutta henkinen puoli onkin toinen asia, kun uutta ihmeteltävää oli paljon. Välillä tamma kulki nenä maassa, kuin vainukoira. Tiedä sitten kuka tai mikä tiellä oli kulkenut ennen meitä. 

On sanottava, että nosti kyllä omaa motivaatiota ja fiilistä tälläinen "yksinkertainen ja tylsä" köpöttely aikalailla. Tätä olen kaivannut; maastoilua rennolla mielellä höpötellen maailman menosta mukavan seuralaisen kanssa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti