tiistai 31. lokakuuta 2017

Aika kuluu, muistot pysyy

Vuosi on kulunut aikamoisella vauhdilla. Vuosi sitten luovuin rakkaasta ystävästä. Monesti meinaan vielä huudella sitä, kun huutelen hevosia syömään... On ikävä vanhaa ja viisasta hevosta, jonka kanssa ymmärrettiin hyvin toisiamme kaikkien yhteisten vuosien jälkeen.
Kaipaan kärryttelyjä.
Nyt jos koska tarvitsin luotettavaa vetohevosta maastoon. Jose olisi ollut paras opettaja Jipulle. 
6/2015 Jose tukena ja turvana

7/2015 Jippu totuttelee ratsastajaan, Jose apuna.

torstai 26. lokakuuta 2017

Ensitunnelmat pihatossa

Onneksi välillä aurinkokin näyttäytyy!
Hevosilla on nyt pari viikkoa ollut vapaa pääsy talliin tai nykyisin pihattoon. Puhun kyllä edelleen tallista. Iloisena olen katsellut, kuinka sisälle mennään usein syömisen jälkeen nukkumaan päiväunia. Ja en niin iloisena, kun sateessa kastuneet pollet käyvät piehtaroimassa turpeessa tai kakalla pihaton nurkassa. Kuivikkeena on siis turve, jota on runsas kerros lattiaa peittämässä. Ilmojen kylmentyessä, ei varmaan vielä pienellä pakkasella, mutta talven tullen laitan turpeen päälle olkea, siinä voi sitten mukavasti kakkia nukkua. Olen saanut onneksi muutaman paalin olkea hamstrattua. Tänä vuonna on kehno olkivuosi märän sään vuoksi.
Siivoan sisällä päivittäin kakat ja pissat jotka tulevat vastaan. En kaiva tai möyhennä. Toisaalta semmoinen palavapatjakin kiinnostaisi, mutta en tiedä osaanko sellaista tehdä. Meillä tuo katto korkeus on sen verran matala, ettei ole varaa ainakaan kasvattaa kuivikealustaa kovin korkeaksi. Mietityttää myös, kuinka syväjäähän pissakohdat, jotka eivät ole tulleet siivotessa "vastaan" menevät pakkasten tulon jälkeen... Tämä ensimmäinen vuosi on varmasti semmoista hakemista, totuttelua ja opettelua, ennen kuin palaset loksahtavat paikoilleen ja oppii itselleen parhaat tavat toimia pihaton kanssa.
Katos. Ensi kesänä aion heilua maalipensselin kanssa.
Takaoven eteen tehtiin katos tuulta, vettä ja lunta pysäyttämään. Rännit pitäisi katolle asentaa jossain välissä, voi olla, että se jää ensi kesään. Vesi tippuu inhottavasti seinän viereen ja kastelee koko tallin takapihan. Näiden viime viikkoisten sateiden jäljiltä tarhasta pettivät hiekkapolutkin, jotka ovat yleensä kestäneet sateita melko hyvin. 

Syksyaika on se, jolloin tekisi välillä mieli myydä kaikki hevoset ja myös muut eläimet, jotka ulkoilevat ja muuttaa kerrostaloon, istua iltaisin kynttilän valossa katsomassa tv-sarjoja. :D Perjantaina 13.päivä otsalamppunikin hajosi ja pimeys vain synkentyi. Onneksi sain uuden lampun, joka on entistä tehokkaampi. Pieni materia-onnenhetki pimeisiin iltoihin!
Iloiset lenkkikaverit tallin hoitopaikalla. Kävästiin vähän sänkkärillä ennen näitä sateita.
Tallin tai siis pihaton oviaukoilla on nyt räsymatot. Matot ovat vielä osittain "auki", jotta hepat tottuvat kulkemaan niiden lomasta. Jippu menee mattojen välistä ihan reippaasti  Herra Ruuna itsekseen sujuvasti, talutettuna ei aina voi mukamas tulla. Popia en ole sisällä montaa kertaa nähnyt. Se ei ole tainnut vielä ymmärtää, että sisälle voi tulla koska huvittaa. Kuitenkin, jos sen taluttaa sisälle, niin se on ihan rennon oloisena. Täytyy varmaan totuttaa sitä vielä kulkemaan oviaukoista herkkujen avulla. Muuten en mitään ruokaa sisällä tarjoile, koska Jipun tuntien se aiheuttaisi turhaa nahinaa. Joten ulkona syödään, satoi tai paistoi. 

Jos olen kotona heinät syödään kasoista tuolta kallion päältä (ainut paikka jossa ei ole kuraa tai hiekkaa, jotain iloa siis kallioistakin) ja heinälaatikosta (joita pitäisi nikkaroida pari lisää). Kun ei ole ruokkijaa paikalla, heinät tarjoilee automaattimme nerofeeder ja öisin heinää tarjoillaan verkoista, jotka ovat ajastinportin takana. 
Takaovi, jonka molemmin puolin näkyy ylhäällä kaapit,
 jotka tehtiin sähköpaimenen ja pistorasioiden suojaksi.

Popi suojautuu syyssateita vastaan. Keväällä hevosmessuilta ostamani loimi ja kaulakappale ovat nyt tulleet tarpeeseen.
Entäpä loimitus? Vaikka laumalla on nyt vapaa pääsy sisätiloihin olen silti loimittanut ne jos on luvattu sadetta taukoamatta pitemmän aikaa. Varsinkin lämpöisen ruunan ja vanhan ponin olen viitoittanut herkemmin. Jippu on nuori ja varmaan tarkeneekin pitemmälle tuuhean turkkinsa kanssa. Yhtenä sadepäivän iltana se otti sen verran monta turvekylpyä, etten kehdannut sille enää loimea turvenaamion päälle heittää. 
Uudet laidat kottikärryissä täytyy tutkia.
Pahat muuten tuollaiset lisälaidat kottikärryssä. Nyt tulee lapattua kärrit niin täyteen, ettei meinaa saada enää työnnettyä niitä tuolla kurassa eteenpäin. Kun ei millään malta mennä tyhjentämään. "Vielä tää kasa, ja kyllä tonkin voi vielä ottaa" jne... Tarhan siivoan päivittäin, kuten ennenkin. Tai jos en minä, niin joku muu.
Hiekkapolutkin ovat kurastuneet tällä sademäärällä.
Nämä pari viikkoa on siis menneet ihan mukavasti, ellei näitä kurjia syyssateita oteta huomioon. Jippu ja ruuna köllöttelevät hyvässä sovussa sisällä turpeessa, tosin ihmisen läsnäollessa Jippu usein alkaa pomotella ja hätistellä ruunaa. Jos heitä tarkkailee "salaa", ovat ihan hyvää pataa keskenään. Olen jopa kerran nähnyt ne rapsuttelemassa. Rasti seinään! Viime talvena niillä ei ollut kovin lämpimät välit. Poni täytyy vielä saada hoksaamaan tämä sisätilojen idea. Viimeisenä keinona on ottaa se karsinaan öisin, jos tuntuu ettei se halua sisälle toisten kanssa tulla ollenkaan.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Susihavainto

Melkein seitsemän vuotta ollaan tässä talossa asuttu ja vaikka näillä kylillä on paljon susihavaintoja tehty (ja yksi shettis syöty :( ), en ole ikinä sutta omin silmin luonnossa nähnyt. Tai en ollut nähnyt. Nimittäin lauantai aamuna olin juuri tullut kahdeksan aikaan koiran kanssa aamulenkiltä sisälle ja tein lähtöä valokuvauskurssille, kun miehen puhelin soi ja luurin toisessa päässä kerrotaan, että teidän pihapiiriä kohti on tulossa kaksi sutta pellolla. Siis lauantai aamulla klo 8.20! Eikun pihalle katsomaan ja toteamaan, että "ei p**kele, sieltä näyttävät tulevan". Lähtivät tosin ennen meidän pihatietä naapurin suuntaan. Ne kuitenkin kiersivät naapurin takaa ja ilmestyivät pian meidän tontin toiselle puolelle hevostarhan taakse josta jatkoivat tien toiselle puolelle metsään. Isoja otuksia, ei epäilystä etteivätkö olisi susia olleet. 

Että näin. Heti, kun teet hevosille pihaton niin sudet alkaa hypätä nurkissa ja vielä valoisaan aikaan! Meillä on viiisi lankainen sähköaita, jossa vanha tehokas olli1800 paimenena, mutta täytyy varmaan laittaa ulkopuolelle kulkemaan vielä erillinen maadoituslanka ja lankkuaidastakin usein unelmoin (pitäisi hevoset paremmin aidan sisällä, jos joku tilanne on). Nyt hevoset olivat rauhallisina tarhan toisella puolelle, en tiedä huomasivatko ne susia, vai ovatko kenties tottuneet niihin, jos niitä useammin tästä on kulkenut. 

En ole susia vastaan, kuuluvat Suomen luontoon. Minun tai kenenkään muunkaan pihapiiriin sen sijaan ei olisi syytä tunkea. Peuroja luulisi metsässä riittävän saaliiksi, joten pysyisivät siellä. En pelkää isojen hevosten puolesta, mutta tuo 27v itsekseen tarhassa haahuileva mummoponi vähän huolettaa. Se ei useinkaan porukassa viihdy vaan kulkee omia polkujaan. Toivottavasti tämä oli kertaluontoinen tapahtuma, eikä mikään yleinen susien kulkureitti jatkossa...