perjantai 10. marraskuuta 2017

Jalaton

Reilu viikko takaperin, kun sää oli hetken kylmää ja hevosten aitauksessa maa meni pakkasesta koppuraiseksi alkoi Jippu kävellä huonosti. Hiekkatiellä se ei halunnut liikkua ollenkaan. Ensi ajatus oli, että se arkoo kavioitaan ja se on kai todennäköisintä. Siinä kävi mielessä kaikki kaviokuumeesta lannehalvaukseen, vaikka ne vähän oudoilta tuntuivatkin.  

Jippu tarhaili hetken pienemmässä aitauksessa, jossa oli suht tasaista. Tossut jalassa se liikkui paremmin. Etujalkoihin mahtuivat vielä soft ride-terapia bootsit, jotka ostin joskus muinoin kaviopaiseen paranteluun. Niissä on paksu pehmeä pohjallinen. Yöt tamma lepäili karsinassa. Mieheni rakensi karsinaan tee-se-itse heinäautomaatinkin, jotta saatiin ruokailurytmi pysymään samana, ilman yöheräämisiä. Vaikka mitä sitä ei rakkaan heppansa eteen tekisi, että kyllä täällä alkuun heräiltiin muutaman yönä viemään heiniä. 
Nyt pakkasesta ei ole enää tietoakaan ja Jippu liikkuu taas jo hyvin. Maa on jälleen pehmeä, turhankin pehmeä. Tänä yönä se on vielä sisällä, mutta huomenna saakoon palata normaaliin elämään. Kun pakkanen taas joskus iskee, täytyy laittaa tossut heti jalkaan ja katsoa miten Jippu pärjää. Onhan se iso muutos, että yhdessä yössä pehmeä tarha muuttuu kovaksi ja koppuraiseksi. En nyt ainakaan vielä ole luovuttamassa kengättömyyden kanssa. Tilasin takajalan tossut, toimitus vain tuntuu kestävän pitkään, lisäksi löysin tori.fi:stä käytetyt ef-bootsit etujalkoihin, joten nyt on ainakin varapari.
Aloitin Jipulle eilen psylliumkuurin. Olin ajatellut meidän menevän hiekkakuvaukseen ihan uteliaisuudesta, mutta nyt oireet hiekkaan ovat niin selvät, että kuvaillaan sitten myöhemmin. Vesi lannan mukana -> sotkuinen häntä, epämääräinen käytös harjatessa jne...