perjantai 10. marraskuuta 2017

Jalaton

Reilu viikko takaperin, kun sää oli hetken kylmää ja hevosten aitauksessa maa meni pakkasesta koppuraiseksi alkoi Jippu kävellä huonosti. Hiekkatiellä se ei halunnut liikkua ollenkaan. Ensi ajatus oli, että se arkoo kavioitaan ja se on kai todennäköisintä. Siinä kävi mielessä kaikki kaviokuumeesta lannehalvaukseen, vaikka ne vähän oudoilta tuntuivatkin.  

Jippu tarhaili hetken pienemmässä aitauksessa, jossa oli suht tasaista. Tossut jalassa se liikkui paremmin. Etujalkoihin mahtuivat vielä soft ride-terapia bootsit, jotka ostin joskus muinoin kaviopaiseen paranteluun. Niissä on paksu pehmeä pohjallinen. Yöt tamma lepäili karsinassa. Mieheni rakensi karsinaan tee-se-itse heinäautomaatinkin, jotta saatiin ruokailurytmi pysymään samana, ilman yöheräämisiä. Vaikka mitä sitä ei rakkaan heppansa eteen tekisi, että kyllä täällä alkuun heräiltiin muutaman yönä viemään heiniä. 
Nyt pakkasesta ei ole enää tietoakaan ja Jippu liikkuu taas jo hyvin. Maa on jälleen pehmeä, turhankin pehmeä. Tänä yönä se on vielä sisällä, mutta huomenna saakoon palata normaaliin elämään. Kun pakkanen taas joskus iskee, täytyy laittaa tossut heti jalkaan ja katsoa miten Jippu pärjää. Onhan se iso muutos, että yhdessä yössä pehmeä tarha muuttuu kovaksi ja koppuraiseksi. En nyt ainakaan vielä ole luovuttamassa kengättömyyden kanssa. Tilasin takajalan tossut, toimitus vain tuntuu kestävän pitkään, lisäksi löysin tori.fi:stä käytetyt ef-bootsit etujalkoihin, joten nyt on ainakin varapari.
Aloitin Jipulle eilen psylliumkuurin. Olin ajatellut meidän menevän hiekkakuvaukseen ihan uteliaisuudesta, mutta nyt oireet hiekkaan ovat niin selvät, että kuvaillaan sitten myöhemmin. Vesi lannan mukana -> sotkuinen häntä, epämääräinen käytös harjatessa jne... 

4 kommenttia:

  1. Kyllä meilläkin kengättömät hevoset heti reagoivat tavalla tai toisella siihen, kun tarha jäätyi koppuraksi. Se olisi ollut pienempi riesa, jos se olisi vaan jäätynyt kovaksi, mutta nyt se oli vielä tosi muhkurainen.

    Vihrulla on nyt onneksi kengät ja sen liikkuminen helpottui. Tosin nyt on taas vaihteeksi ollut ihan vesikeli.

    Toivottavasti Jipun psylliumkuuri helpottaa oloa. Meillä alkaa Elviiran kuuri olemaan ihan loppusuoralla ja sillähän ei kuuria aloittaessakaan ollut minkäänlaisia viitteitä hiekasta, ja koko kuurin ajan sen kakka on ollut ihan priimaa ja muutenkin olemus hyvin normaali.

    VastaaPoista
  2. Tää on varmaan pahin kun koko ajan vaihtelee koppuran ja pehmeän välillä. Meillä on myös aika muhkuraista näiden kaikkien sateiden jäljiltä.

    Toivottavasti Elkulla ei ole hiekkaa nyt ollutkaan. Teillä on ympäristökin muuttunut, sehän voi olla iso tekijä ton hiekan syömisen kannalta? Meillä olosuhteet samat ja nyt aion kokeilla laittaa havuja heinäautomaatin luo, niin että heinät putoaisivat havujen päälle. Heinäkaukaloita pitää myös nikkaroida lisää, jotta heiniä ei tarvitsisi laittaa maahan ollenkaan.

    VastaaPoista
  3. Rippe reagoi koppuraan, vaikka sillä oli puukengät. Siis jollain tapaa liikkui paljon varovaisemmin. Takasissa sillä ei kenkiä olekaan.

    Mullakin olisi toi psylliumurakka todennäköisesti edessä. Vähän on mahan kipristelyä ja kurailua ollut (voi olla heinästä tai muustakin johtuvaa) ja hiekkatarhan takia taidan varmuudeksi syötellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jippu oli tosi haluton liikkumaan koppuraisella maalla. Mietin myös voiko hevonen pelätä kohmeisen maan olevan liukas? Tosin Jipun liikkumattomuuden syynä oli varmasti kyllä kipu.

      Meillä oli tässä yksi erilainen heinäpaali, josta jouduin heittämään osan pois. Kävi myös mielessä olisiko sillä ollut osansa Jipun mahan tilaan, no mene ja tiedä. Psyllium on toistaiseksi uponnut todella helposti mashin ja pellavaisen seassa löysänä puuroja ja sen perään vähintään viisi litraa herkkuvettä (mashia siinäkin ripaus). Toivottavasti menisi koko kuuri näin helposti!

      Poista