sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Ratsastustunnilla - piiitkästä aikaa!

Olin Turussa istunta-ratsastustunnilla lauantaina ja tuli kyllä tarpeeseen. Opettaja oli minulla ennestään tuntematon Aino Koivukunnas, mutta voin iloisena todeta haluavani uudelleen hänen oppiinsa. Tunti oli yksityistunti ja hurahti kyllä nopeasti! Minulla oli ystäväni hevonen lainaratsuna, koska Jippu olisi ollut maneesista niin ihmeissään, etten varmaankaan sen selässä olisi voinut keskittyä istuntaani kovin hyvin. Tämä laina-tammakin oli elämänsä toista kertaa maneesissa, mutta meni kuin vanhatekijä, vaikka oli jättimaneesissa yksin. Suomenhevoset on vaan niin! <3 

Olin perjantaina kalevalalaisessa jäsenkorjauksessa, jossa sain kuulla lantioni olevan vinossa. Tämä ei tullut yllätyksenä, koska usein tuntuu, että istun suorassa vaikka olenkin vähän vinossa. Ratsastustunnilla sain kuitenkin kuulla olevani liian ryhdikkäästi ja siksi takakenossa. Lisäksi ratsastuskoulussa hoettiin aina ennen vanhaan "kantapäät alas" ja nehän on alhaalla, siis aivan liian alhaalla! Nilkat kipeytyvät ja jalkani menee liian eteen, koska painan kantapäitä hampaat irvessä alas.

Sain hyviä neuvoja, joita kirjoitan tähän nyt itselleni muistiin. Nilkat olisi saatava aika neutraaliin asentoon, painoa enemmän päkiöille ja näin jalka siirtyy parempaan asentoon. Lisäksi sain ohjeeksi "kääntää saumoja eteen", eli siis ratsastushousuissa reiden kohdalla olevaa ulkosaumaa, suomeksi siis reisiä/polvia lähemmäs satulaa näin paino jakautuu istuinluille paremmin ja istunta on tukevampi ja jalka menee jälleen parempaan asentoon. Lisäksi Aino laittoi käden rintaani vasten ja käski nojaamaan siihen kevysti - käsi pois ja "pidä tämä, olet nyt suorassa" - tunne oli kuin olisin etukenossa! Menen myös sivusuunnassa toisessa kierroksessa vinoon vasemmalle ja sain neuvoksi "täyttää" oikeaa kylkeä. Hartiat saa rennoiksi laskemalla lapaluut. Lisäksi sain ohjeeksi kääntää kantapäitä hieman ulos, jotta jalkaterä olisi enemmän meno suuntaan. Isona tekijänä ratsastuksessa on myös hengitys, jonka itse ainakin helposti unohdan ja se jää hyvin pinnalliseksi. Sain ohjeeksi hengittää syvään, niin että hengitys kulkee navan alle ja sitten ikäänkuin kuvitella puhaltavani ilman navan kautta ulos kohti hevosen säkää.

Keskityin aivan täysin näihin annettuihin neuvoihin, enkä itse kiinnittänyt niin paljon huomiota hevoseen, joka kulki nätisti uralla. Aino kuitenkin näki eron hevosen ryhdissä ja muodossa sitä mukaa, kun sain itseni parempaan istuntaan satulassa. Hevonen on siis oikeastaan ravihevonen, ei ammattiratsu, mutta se otti minut todella tosissaan ja yritti parhaansa! Alla olevista kuvista minäkin näin eron hevosessa, huomaatteko te? 

Yläkuvat ovat "ennen" ja alakuvat "jälkeen" kuvia:
Kuvat Nina Laiho



Kaikkea istunta saa aikaan, vai mitä!? 

Nyt yritän saada itseäni itsenäisesti parempaan istuntaan, eli tehdä tästä hassusta tuntemuksesta satulassa sen normaalin! Oma tavoitteeni on päästä kesällä uudelleen Ainon tunnille ja katsoa olenko päässyt eteenpäin "kohti parempaa istuntaa-projektissani". 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti