torstai 22. maaliskuuta 2018

Puoli vuotta pihattoelämää.

Hienot helmikuiset pakkassäät
Aika on mennyt hujauksessa! Vastahan vuosi vaihtui, mutta nyt mennään jo maaliskuun loppua. Meillä alkaa olla pihattoelämää takana puoli vuotta. Tai ei nyt aivan, koska remontti oli kesken hevosten tullessa laitumelta kotiin, mutta lähellä ollaan silti. Miten on mennyt? Olenko tykännyt, entä tärkein; ovatko hevoset mahtaneet nauttia elämästään? 
Jippu päivätorkuilla auringossa.
Olen ollut itse tyytyväinen tähän ratkaisuun! Omaa jaksamista auttaa paljon se, ettei aamuherääminen ole enää niin sidottu hevosten ruokintaan. Hepat ruokailevat siis neljän tunnin välein läpi vuorokauden. Viideltä aamulla automaatti pudottaa heinät niille ja itse saan parhaimmillani nukkua yhdeksään (tosi harvinaista, kun lapsi herää seitsemältä yleensä), silloin jaetaan heinät käsin ja moikataan hevosia, tarkastetaan vesi tilanne ja kovilla pakkasilla tehdään tulet pataan, jotta vesi pysyy päivällä sulana. Meillä on myös "sähkökippo", jossa on aina sulaa vettä, mutta hepat ovat mieltyneet lämpimään veteen padasta ja juovat siitä ensisijaisesti. 

Yheltä päivällä ja puoli viideltä iltapäivällä heinät antaa automaatti, paitsi jos olen itse kotona ruokin käsin. Kun lunta tammikuun lopulla saatiin maahan pysyvästi olen jakanut heinät pieniin kasoihin ympäri aitausta, jolloin hepat saavat vähän liikettä mennessään kasalta toiselle ja tämä myös pidentää syömisaikaa, kun kukaan ei syö kerralla mitään kasaa loppuun, vaan tarhassa kuljetaan ja hamutaan korsia sieltä täältä vielä tunnin päästä ruokien jakamisesta. Jokainen heinäannos on kooltaan 4 kiloa. Olen laskenut sen niin, että isoille hevosille tulisi vuorokaudessa 10kiloa heinää per turpa ja ponille 4 kiloa. Totuus voi olla mitä vain, mutta mielestäni kukaan ei ole lihonut hillittömästi, muttei myöskään juuri laihtunut. Kovalla pakkasella annoin toki suurempia annoksia. Lisäksi pihatossa sisällä on pakkasten ajan ollut olkipeti, jossa on ollut mukava levätä, mutta hevoset napostelevat sitä välipalaksi tietysti myös. Olki on ohran olkea. Olen tarkoituksella jättänyt seinän vierustat ilman olkea, koska hevoset useimmin kakkaavat sinne ja ne on helpompi siivota pelkän turpeen päältä.
Nokosilla, huomaatkaa tumma kaveri tolpan takan.
Yhdeksältä illalla heinät jaetaan käsin, tällöin laitellaan taas vesiä ja annetaan myös kivennäiset ja muut mahdolliset pöperöt. Heinäautomaatti täytetään ja yöheinät viritellään tarhan toiselle reunalle, joko maahan tai verkkoihin. Tarha on jaettu väliaidalla ja meillä on käytössä feed-x-portin avaaja ja kelautuva nauhaportti. Portti ajastetaan aukeamaan yheltä yöllä. Ja tadaa, näin hevoset ovat ruokailleet usein ja vähän kerrallaan läpi vuorokauden. Jipulla oli viime talvena mahaongelmia, mahahaavaa ja hiekkaa. Viime syksynäkin sillä luultavasti oli hiekkaa, mutta psylliumkuuri auttoi. Tamma on ollut myös hyvän tuulinen ja sitä saa harjata myös mahan alta, mikä ei viime talvena tullut kuuloonkaan. 
Yöheinillä on käynyt myös hieman pitkäkorvaisempia ruokailijoita...

Jipulle tämä pihattoelämä sopii varmasti paljon paremmin, kuin tallissa seisoskelu. Suolistolle tekee hyvää olla jatkuvasti pienessä liikkeessä ja virikkeitä on enemmän, kun voi seurata maailman menoa mistä haluaa. Jippis on ottanut pihaton hyvin vastaan myös siinä mielessä, että sen löytää usein heinän syönnin jälkeen sisältä köllöttelemästä. Tamma viihtyy sisällä nukkumassa yksin tai porukassa. 

Siivoaminen pihatossa on toki työläämpää, nyt kun kakkaa on enemmän ulkona ympäriinsä. Karsinat oli aika nopea siivota. Rautalapio on ollut pakollinen varuste pakkaskautena, mutta sen kanssa jäätyneet kakat saa aika kivasti napautettua irti. Meillä siivotaan pihatto ja aitaus vähintää kerran päivässä, mutta usein jos minulla on aikaa siivoan aamulla ja illalla. 
Lauman lepohetki
Välillä karsinoita kaipaa, esim. kun kaikki kolme ovat olleet peräjälkeen rauhoitettuna vaikkapa hampaiden hoidon ajan, niin ne olisi mukava pitää karsinoissa heräilemässä. Boxeja on nyt kuitenkin vain yksi, joten yhden täytyy olla pihatossa sidottuna tolppaan ja yksi on hoitopaikalla. Ikävää on myös se, että pakkasilla kaikki vesi jäätyy hoitopaikalla lattiaan kiinni todella nopeasti. Ei siinä usein onneksi tarvitse läträtä, mutta hauteiden kanssa pelatessakin lattialle tuli vettä ja se jäätyi ja tuli liukkaaksi. Pihatossa ei kuitenkaan ole ihan niin kylmä, kuin ulkona vaan esim. jos ulkona on -10c, sisällä on lähellä nollaa ja jos ulkona on -20c, niin sisällä -10c...
Popin pakkastyyli.
Loimia olen pukenut hevosille kovimmilla pakkasilla. Tai lähinnä vanhuksille. Jippu on saanut pärjätä ilman. Kaikilla on kyllä muhkeat turkit, mutta pakkanen ja siihen lisätty kylmä viima ovat mielestäni syy loimittaa päälle kakskymppiset seniorit. Tammikuussa räntä-vesi-tuulipäivinä kaikilla oli myös välillä loimet niskassa. 

Sain tallimme "vesihuoneeseen" vihdoin viimein kuumavesivaraajan viime viikonloppuna, samalla laitettiin allas ja peilikaappi. Kyllä nyt on luksusta, kun voi tallissa pestä lämpimällä vedellä käsiä, eikä tarvitse kantaa sisältä suihkusta lämmintä vettä hevosille. Letkun kanssa saa sitten vedettyä lämpimän veden myös ulos, joten hevosten haavan huuhtelut, pesemiset ja muut on nyt mukavampi viileälläkin säällä hoitaa! Tälläistä pientä kehitystä vuosi vuodelta, olen aika iloinen! 
"Mitään en oo tehny"
Voin siis todeta, että tällä hetkellä tämä pihattoelämä näyttää tulleen jäädäkseen meille.  Mieheni ei ollut kovin iloisen näköinen, kun syksyllä sanoin, että "katsotaan nyt, aina voidaan rakentaa karsinat takaisin, jos tämä ei ole hyvä ratkaisu." :D

Kesän tullen täytyy tarhan pohjaa hieman kunnostaa, jotta syksyn tulvasta ja mudasta selvitään aavistus kevyemmin ja salainen haaveeni on saada lautaa kaksi kierrosta aitaan sähkölankojen lisäksi. Katsotaan mihin rahkeet ensi kesänä riittävät...

torstai 15. maaliskuuta 2018

Raspauspäivä ja muutama murhe

Tänään meillä oli hammashuoltopäivä, Jipun hampaissa ei ollut suurta sanomista, tosin näyttää siltä, että tämä puolen vuoden hoitoväli on sille oltava, koska nytkin oli kyllä raspaamista. Jippu sai myös rokotuksen.

Popilla oli muutama diasteema, eli hammasväli, johon kertyy rehua. Siltä löytyi myös heiluva kulmahammas, joka täytyy poistaa lähi aikoina. Mutta suurin murhe olikin Popin oikea silmä. Sen silmät tuntuvat rähmivän usein tuulisella säällä ja tämä toinen silmä enemmän. Joka päivä rähmää ei kuitenkaan ole. Eläinlääkäri kurkisti silmään ja sieltäpä löytyi haava yläluomen alta. Kohta oli aika samea ja siihen oli tullut verisuonistoa, mikä tarkoittaa haavan olevan jo ollut jonkin aikaa. Siihen oli muodostunut "valekalvoa" päälle, jota sitten pumpulipuikolla varovasti poistettiin. Nyt ponille täytyy laittaa antibiottitippa kolmen tunnin välein. Rauhoitettuna silmätipan laittaminen oli ihan helppoa, mutta voi elämä, kuinka lujasti tolkuissaan oleva poni saakaan luomiaan rutistettua yhteen! Ei meinaa kädet riittää, jotta sen yhden tipan saisi silmään saakka, eikä vain luomiin. 

Eikä tässä vielä kaikki... Jippu ontui tuossa yhtenä perjantaina oikeaa takajalkaa illalla aika voimakkaasti. Epäilin heti kaviopaisetta, mutta jännevamman mahdollisuus mietitytti myös. Jalka oli vuohisesta hieman turvoksissa, mutta ei mistään lämmin tai aristava. Kaviopulssia en löytänyt, eikä kavio ollut myöskään sen lämpimänpi kuin muutkaan. Haudoin kaviota pari päivää. Ontuma väheni, muttei mitään selvää paiseen puhkeamista tapahtunut. Seuraavalla viikolla Jippu alkoi ontua taas enemmän. Varasin jo klinikka-ajankin sen jälkeen, kun vuolijamme oli käynyt kaviota tutkimassa ja pihtien kanssa puristelemassa mitään löytämättä. 

Emme lopulta klinikalle kuitenkaan päässeet, koska Jippu oli sitä mieltä ensimmäisen kerran elämässään, että hän ei koppiin mene. Menipä lopulta 1,5h lastaamisen jälkeen... Vaan silloin oltiin jo auttamattomasti liikaa myöhässä. Yleensä tamma on kävellyt koppiin ilman sen suurempia ihmettelyjä. Epäilen, että se pelkäsi/tiesi lastaussillan olevan liukas, koska lopulta laitettuani bootsit joka jalkaa, tuli se kyytiin jalat tutisten. Voi toista! Teimme viikonlopun aikana muutamia lastausharjoituksia ja alkoi taas sujua paremmin. En halua sille jäävän huonoa muistoa, jotta matkustus on jatkossa yhtä helppoa, kuin aina ennenkin. Klinikalle oli uusi aika maanantai iltapäiväksi, mutta yllättäen lauantaina kavion takaa kantapallon alaosasta olikin puhjennut paise! Ontuma loppui siihen ja putsailin sitten tätä "räjähtäneen" näköistä kohtaa betadinella. Yksin putsaaminen oli aika hankalaa, koska Jippu oli ilmeisesti päättänyt, että nyt hänen jalkaansa on sorkittu jo tarpeeksi. Toistaiseksi näyttää hyvältä, mutta saapa nähdä kuinka kauan jalan kestää parantua. Ei mitään bootsia voi ainakaan kuvitella laittavansa kavioon tällä hetkellä ratsastusta varten. 
Karvojen alta paistaa räjähtäneen näköinen kohta, josta paise on puhjennut.